Tehtävänä oli lukea vuonna 1993 julkaistu Lloyd P. Queenin ja Charles R. Blinnin kirjoittama artikkeli The Basics of Geographic Information Systems ja pohtia, mitä ajatuksia artikkeli herättää. Artikkeli käy hyvin perusteellisesti läpi, mitä GIS on ja miten se toimii ja asiasta tietämättömälle tarjoaa paljon informaatiota asiasta. En tiedä, onko syynä se, että artikkeli on jo lähes 20 vuotta vanha, mutta minussa ei herännyt kovin suuria oivalluksia.
GIS (Geographic Information Systems) eli paikkatietojärjestelmä koostuu neljästä eri komponentista: laitteet, ohjelmistot, aineisto ja käyttäjät. GIS on nopeasti kasvavaa tekniikkaa, joka on käytössä laajalti eri aloilla. Valtavaan kasvuun on syynä koko ajan lisääntyvä tarve saada informaatiota sekä tietokoneteknologian kyky tuottaa kustannustehokkaita tiedonkäsittely- ja tiedonhallintatapoja. GIS:n avulla voidaan kerätä, varastoida, muuntaa ja tuottaa spatiaalista tietoa. GIS:n tietokanta sisältää spatiaalisen tiedon lisäksi ominaisuustietoja, joka kuvaa spatiaaliselle ilmiölle tunnusomaisia piirteitä.
Kun karttoja luodaan GIS:n avulla, monet perinteiseen kartan piirtämiseen liittyvät ongelmat poistuvat. Suurimmat erot karttojen luomisessa GIS:n avulla verrattuna perinteiseen kartan piirtämiseen ovat sen nopeus, mahdollisuus yhdistää ja asettaa päällekkäin rajattoman määrän karttoja sekä karttojen mittakaavan ja projektion muuntaminen. Haittapuolia geoinformatiikalla luoduissa kartoissa ovat suuremmat kustannukset sekä se, että kartat on digitoitava ennen kuin niitä voidaan hyödyntää.
Paikkatietoaineistoa voidaan tallentaa digitaalisesti kahdella tavalla: rasteri- tai vektorimuodossa. Rasteriaineistossa kaikki tieto tallennetaan verkkomatriisiin eli ruudukkoon. Kuten Timo Säyrinen kirjoittaa blogissaan rasteriaineisto ”tallennetaan x- ja y- koordinaattina ja attribuuttina. Tällaista kolmen tiedon rypästä kutsutaan soluksi”() ja solut siis muodostavat ruudukon. Kun kartan tiedot on tallennettu rasterimuodossa, jokainen rasterin solu eli yksi ruutu vastaa jotakin sijaintia kartalla. Artikkelin mukaan rasterimuotoisen aineiston kriittisin asia on sopivan ruutukoon valitseminen siksi, että sen pitää olla samankokoinen kaikilla layereilla. Mitä pienempiin ruutuihin alue jaetaan, sitä enemmän soluja syntyy ja sitä tarkempaa tieto on.
Vektorimuodossa kukin objekti voidaan tallentaa pisteinä, viivoina tai polygoneina. Aino Matikainen kiteyttää rasteri- ja vektoriaineiston erot hyvin. Rasterimuotoisessa kartassa vektoriaineiston pistettä vastaa yksi solu, viivaa taas ketju soluja ja polygonia ryhmä vierekkäisiä saman rasterin omaavia soluja (https://blogs.helsinki.fi/ainooika/). Vektorimuotoinen aineisto on tarkempaa kuin rasterimuotoinen tieto ja aineistot ovat yleensä tiedostokooltaan pieniä. Vektorimuotoisen aineiston tuottaminen on kuitenkin kalliimpaa ja työläämpää.
Yksi geoinformatiikan tärkeimmistä ominaisuuksista on se, että se mahdollistaa erilaisten analyysien tekemisen. Yksi näistä on Overlay-analyysi. Se mahdollistaa eri karttojen esittämisen päällekkäin, jollon eri ominaisuuksia voidaan esittää ja tarkastella samanaikaisesti tai tarvittaessa piilottaa ne näkyvistä. Tätä ominaisuutta on hyödynnetty jo sekä tällä että TVT2- kurssilla. Sitä voisi käyttää esimerkiksi tarkasteltaessa, kuinka laajalle alueelle jonkin tehtaan ympäristövaikutukset ulottuvat. Topi Tjukanov mainitsee blogissan, että overlay-analyysiä voisi käyttää myös esimerkiksi kaupunkivalaistuksen ja rikosten esiintymispaikkojen tarkastelu päällekkäin (https://blogs.helsinki.fi/ttjukano/).
Tieto muuttuu koko ajan ja osittain artikkeli sisältää vanhentunutta tietoa. Artikkelissa esitetyt perusperiaatteet ovat kuitenkin edelleen – lähes 20 vuoden jälkeenkin – samoja. GIS on ollut olemassa jo 60 vuoden ajan ja siinä ajassa siitä on tullut monella alalla käytössä olevaa teknologiaa. Se on täysin muuttanut käsityksemme siitä, kuinka maantieteellistä aineistoa kerätään, tallennetaan, analysoidaan ja jaetaan.
Lähteet:
Matikainen, Aino 2012. Artikkeli 2. Geoinformatiikasta.. 27.2.2012. <https://blogs.helsinki.fi/ainooika/>
Queen, L. P. & C. R. Blinn (1993/2004). The Basics of Geographic Information Systems. 25 s. Regents of the University of Minnesota.
Säyrinen, Timo 2012. Artikkeli 2 – GIS. 27.2.2012. <https://blogs.helsinki.fi/sayrinen/>
Tjukanov, Topi 2012. Artikkeli 2: Geoinformatiikka muuttuvan maailman keskellä. 27.2.2012. <https://blogs.helsinki.fi/ttjukano/>