Maunu Häyrynen: Tähtitorninvuoren maiseman historiaa. Kirjassa: Nokea ja pilvenhattaroita – Helsinkiläisten ympäristö 1900-luvun vaihteessa. Toim. Simo Laakkonen, Sari Laurila, Marjatta Rahikainen. Helsingin kaupunginmuseo, Narinkka 1999: 6-28.

Tähtitorninvuoren nimellä nykyään tunnettu kallioselänne on Helsingin kaupunginniemen korkein maastokohta (n. 32 metriä merenpinnan yläpuolella). Sitä korkeampaa maastoa löytyy lähimpänä Vesilinnanmäen suunnassa. Ennen kerrostalokaupungin rakentamista ja puiston kasvamista Tähtitorninvuorelta on avautunut esteetön näkymä niemen avointen kallioiden yli. Mäen hallitseva asema on aina sanellut sen merkityksen osana ympäristöä, mutta esteettömälle näkymälle on eri vaiheissa annettu erilaisia sisältöjä, jotka vuorollaan ovat ohjanneet kukin omalla tavallaan maiseman muokkaamista.

Tähtitorninvuoren varhaisin tunnettu käyttö liittyi puolustukseen: alkuperäisen Kasaberget-nimensä perusteella se on toiminut vartiotulivuorena osana Uudenmaan rannikkoa seurannutta tulipaikkojen ketjua. Mäeltä on voinut nähdä sekä lähimpien vartiopaikkojen merkkitulet tai -savut että mereltä mahdollisesti lähestyvän vihollisen. Levottomina aikoina mäellä pidettiin jatkuvaa vartiota, viimeksi ison ja pikkuvihan aikoina (1700