Rolf Mattson: Nokea ja pienhiukkasia – Ilman fysikaalis-kemiallisen tutkimuksen kehitys. Kirjassa: Simo Laakkonen, Sari Laurila, Pekka Kansanen, Harry Schulman (toim.), Näkökulmia Helsingin ympäristöhistoriaan, Kaupunki ja sen ympäristö 1800- ja 1900-luvulla. Edita/Helsingin kaupungin tietokeskus 2001: 182-195.
(lyhennelmä artikkelista)
Terveellinen savu?
Moni meistä pitää syttyvän tulitikun tai palavan kynttilän hajusta puhumattakaan leirinuotion ja avotakan kodikkaasta tuoksusta. Ja kyllähän savusauna ja savustettu kalakin herättävät positiivisia tuntemuksia. Esi-isämmehän elivät avotulien äärellä. Eihän siitä vahinkoa syntynyt? Savun terveysvaikutuksia on sittemmin tutkittu Uudessa Guineassa, jossa alkuperäiset asukkaat elävät vielä ahtaissa majoissa, joissa pidetään avotulia. Terveystarkastuksessa ei löytynyt yhtään yli 40-vuotiasta, jolla ei olisi ollut keuhkosairautta.
Ilmanlaatuongelmia Turussa 1700-luvulla
Kaupunki-ilman epäterveellisyyteen kiinnitti ensimmäisenä Suomessa huomiota Turun Akatemian professori Johan Leche. Luonnontieteilijä ja lääkäri Leche tunnetaan ilmatieteen historiassa siitä, että hän rupesi havainnoimaan säännöllisesti säätilaa Suomessa. Hän julkaisi myös fenomenologisia havaintoja vuodesta 1763 lähtien. Hänet nimitettiin Turun Akatemian rehtoriksi vuonna 1761 ja virkaanastujaispuheessaan hän puhui Turun ulko- ja sisäilman laadusta:
“Luften är en samleplats af alla slags kroppar: icke allenast dunster af vatten stiga upp i Luften, utan ock Ångor af folk och fä, växter och mineralier: ja ock frö af Åtskilliga växter flyga med vinden ganska lÅng väg: själva Gullet, den tyngsta materia pÅ jordklotet, kan, sÅsom Chemien intygar, stiga upp i luften öfver 30 alnars högd. Alla sÅdana främmande saker förorsaka hvartslag för sig, och pÅ sit sätt, förändringar i Luften.”
“Vapaasti suomennettuna:
Ilma on kaikenlaisen keräyspaikka: ylös Ilmaan ei nouse pelkästään höyryjä vedestä, vaan myös höyryjä ihmisistä, eläimistä kasveista ja mineraaleista: ja myös siemeniä monista kasveista lentelee tuulen mukaan aika pitkiä matkoja: itse Kulta, maapallon raskain aine, voi niinkuin Kemia todistaa, nousta ilmaan yli 30 kyynärän korkeuteen. Kaikki tämäntapaiset vieraat aineet aiheuttavat sinänsä, ja omalla tavalla, muutoksia Ilmassa. ”
Tämä kuvaus sisältää aerobiologiaa, kaukokuljetusta ja raskasmetalliongelman. Johan Leche jatkaa kertomalla eräästä talvisesta kolmen viikon pituisesta ilmansaaste-episodista: