Helsinki 1900
Suomi on osa Venäjän valtakuntaa, mutta kansalliset itsemäärämispyrkimykset ovat voimakkaita. Säännöllisesti koolle kutsutut valtiopäivät herättävät suomalaiset hoitamaan yhteisiä asioita yli viidenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Venäjän keisarin myötävaikutuksella Suomen suuriruhtinaskunta saa mm. oman rahan, rautatiet ja kansakoululaitoksen. Elinkeinovapauden säätäminen mahdollistaa uusien tehtaiden ja pienyritysten perustamisen ja palveuspaikkapakon poistaminen antaa ihmisille oikeuden asua ja tehdä työtä siellä missä haluavat. Yhteiskunta jakautuu entistä selvemmin sivistyneistöön ja ruumiillista työtä tekeviin. Sosiaalinen asema määräytyy tosiasiallisten elinolosuhteiden eikä enää säädyn mukaan. Vaikutusvalta kunnalliselämässä on riippuvainen verotettavien tulojen suuruudesta.
Kuva: Eteläsatama, B. Tallgren noin 1910. HKM
Helsingistä kasvaa Suomen ensimmäinen suurkaupunki. Rautatiet kuljettavat suomenkielistä väkeä töihin pääkaupunkiin kauempaa sisämaasta, kun aiemmin Helsinkiin muutettiin lähinnä ruotsinkieliseltä Uudeltamaalta. Helsingistä tulee kaksikielinen teollisuuskeskus, jonka väkiluku ylittää 100 000 henkeä.
Helsingin katukuva on kansainvälinen. Keväisin ilmestyvät kaupunkiin vanhat italialaiset miehet soittamaan posetiivia. Talojen pihoilla soivat ooppera-aariat, ja posetiivari saa palkakseen jonkun 10-pennisen ja jatkaa matkaansa lapsilauman seuraamana. Myöhemmin keväällä puistoihin ja katujen kulmiin saapuvat venäläiset jäätelökauppiaat. Laseittain myytävä jäätelö pysyy kylmänä korkeissa peltiastioissa jään keskellä. Horoshii maroshii -huudot houkuttelevat ostamaan herkkuja.
Kuva: Venäläinen jäätelökauppias Ateneumin kulmalla 1898. HKM
Helsingissä on meneillään vilkas rakennuskausi, joka muuttaa kaupunkikuvan. Puutalovaltainen keskusta muuttuu tiiviisti rakennetuksi kivitalokaupungiksi liikepalatseineen. Kaupungin pääkatujen varteen nousee komeita monikerroksisia kivitaloja, jotka antavat Helsingin keskustalle suurkaupunkimaisen leiman. Vielä vuonna 1880 oli 75% kaupungin rakennuksista yksikerroksisia taloja ja viisikerroksisia taloja oli vain kolme. Vuonna 1910 viisikerroksisia taloja on jo 187. Uusiin kivitaloihin asennetaan vesijohdot ja viemärit, kaasuhellat ja sähkövalot.Nopea kaupungistuminen edellyttää uusia ratkaisuja asumisen, ruuanjakelun, julkisen puhtaanapidon ja liikenteen järjestämiseksi. Helsingin katuja kivetään ja julkinen liikenne raitioteillä alkaa: vuonna 1900 sähköraitiovaunut syrjäyttävät hevosvetoiset. Saastuttavat ja kaupunkikuvaa rumentavat teollisuuslaitokset ohjataan kaupungin keskustan ulkopuolelle. Kuva: Poikia kaivolla V linja 5, taustalla Kaikukuja. Signe Brander. HKM
Väestön sosiaalinen ja alueellinen eriytyminen kiihtyy. Varakas väki asuu Pitkän sillan eteläpuolella ja työväestön asutus keskittyy tehtaiden läheisyyteen halpoihin vuokrakasarmeihin. Vähävaraisin väki puolestaan etsiytyy varsinaisen kaupungin ulkopuolelle, minne kaupungin rakennusmääräykset eivät vielä ulotu. Puolet helsinkiläisistä kotitalouksista on vähintään viiden hengen talouksia, mutta yli 10 hengen taloudet ovat melko tavallisia. Pienten lasten kuolleisuus on kaikkialla Helsingissä tavattoman korkea: ainakin joka neljäs lapsi kuolee ensimmäisen elinvuotensa aikana. Imeväiskuolleisuus oli noin 190 promilleä. Pienten lasten yleisin kuolinsyy on maha-suolitulehdus, varsinkin työläiskotien lapsien kohdalla. Saastunut vesi ja ruoka aiheuttavat pienten lasten korkean kuolleisuuden. Toisena merkittävänä kuolinsyynä on tuberkuloosi. Kuva: Tyttölyseon II valmistavan luokan oppilaat ompelemassa, opettaja Anja Härmälä. Rapido, 1930-luku. HKM
Kansakoululaitos antaa opetusta yhä laajemmille lapsijoukoille. Helsingissä on 1900-luvun vaihteessa 14 alaluokkaa, joista suomenkielisiä on 5. Alakoulu kesti kaksi ja yläkoulu neljä vuotta. Koulumaksu oli edellisessä 10 ja jälkimmäisessä 15 penniä. Varattomien perheiden lapset jäävät kouluttamatta paitsi, jos heille myönnetään vapaaoppilaspaikka. Yksityiskouluja on kahdeksan ja valtion ylläpitämiä kouluja on kuusi.