Porvariskoti mukavuuksilla

Kruununhaassa asuu varakasta keskiluokkaa ja sivistyneistöä, useimmiten vuokralla huoneistoissa uusissa korkeissa kerrostaloissa, joiden pihapiiriin ja katveeseen jääneissä matalissa puutaloissa asuu palvelusväkeä ja vuokralaisia. Alueella asuu muihin kaupunginosiin verrattuna myös huomattavan paljon naimattomia henkilöitä, mikä johtuu siitä, että varakkaissa perheissä on nuoria naispalvelijoita ja monet miesopiskelijat hakeutuvat asumaan vuokrahuoneisiin yliopiston läheisyyteen.
Kuva: Meritullinkatu 5 b, Signe Brander 1903. HKM

Kaupunkikuva on muuttunut rajusti. Tuloksena on tehokkaasti rakennettu kadunvarsi ja tonttien pihallakin on siipirakennuksia. “Helsingin viimeaikaiselle rakennustoiminnalle on luonteenomaista pyrkimys keskitykseen. Vapaa pihamaa supistetaan mahdollisimman pieneksi, talot rakennetaan pilven korkuisiksi ja sisustetaan asuinhuoneiksi kellarista ullakolle asti.” “Kaupungin sisäosissa revitään vanhat puutalot ja korvataan ne suurilla tiilikasarmeilla, vanhoja kivitaloja korotetaan, tonttien vapaat välitilat täytetään lisärakennuksilla ja pihamaita pienennetään, ilmaa ja valoa säästetään ahneesti.”

Uusissa kerrostaloissa on vesijohdot, viemärit ja vesiklosetit. Kahdella kolmesta on vesijohto, mutta kylpyhuone on vielä harvinaisuus ja väki käy yleisissä saunoissa. Vuosisadan vaihteessa vesiklosetti on vielä kielletty, mutta pian ne sallitaan ja jo 1910 joka kolmannessa asunnossa on wc. Puulämmitys on edelleen yleinen, tosin keskuslämmityksestä on tullut suosittu ja nenergia tuotetaan korttelin omassa sähkövoimalassa, joka käyttää hiiltä tai koksia energialähteenä.
Kuva: Apteekkari Idmani kodin kylpyhuone, Mariankatu 9, Eric Sundström 1920-luku.HKM.

Vesijohdon rakentamisen taustalla on Euroopan malli. Englanti oli vesijohdon edelläkävijämaa. Lontoon vesijohtoverkostoa rakennettiin 1820-luvulla ja samoilla opeilla saksalaisiin kaupungeihin vuosisadan puolivälissä. Helsingissä seurattiin Tukholman kokemuksia. Vaikka perusteluna vesijohdon rakentamiselle ja vedenpuhdistamiselle oli tautivaaran ehkäisy ja puhtaan juomaveden turvaaminen, oli paloturvallisuus yhä tärkeä tekijä puukaupungissa. Tulipalot olivat yleisiä ja tuhoisia.Helsinkiin vuonna 1876 valmistunut vedenpuhdistuslaitos oli maan ensimmäinen. Rakentamista oli edeltänyt pitkä kamppailu, sillä kustannuksia pidettiin liian suurina.
Kuva: Signe Brander. Pikku Roobertinkatu 4-6. HKM

Varakas väki

Sivistyneistön piirissä ihannoidaan perhe-elämää. Aviomiehen velvollisuus on tarjota vaimolleen koti ja elättää perhe. Naispalvelijat ovat yleisiä varakkaissa perheissä. Talvikaudet perhe asuu yhdessä kaupunkikodissa, mutta kesän tullen vaimo ja lapset palvelijoineen lähtevät kesähuvilalle. Perheen pää seuraa mukana työkiireistä antaessa siihen mahdollisuuden. Kesäaikana kaupungin ylin sosiaalinen kerrostuma siirtyykin maaseudun tai merenrannan huviloilleen.
Kuva: Professori Otto Mannisen ja kirjailija Anni Swanin perhe. HKM.

Aviovaimon tehtävänä on kodin ja lasten vaaliminen, vaikka perhe-elämä on muuttumassa. Kotia ja lapsia hoitavaa äitiä arvostetaan enemmän kuin ansiotyötä tekevää uranaista. Koulutus on yleistynyt myös naisten keskuudessa ja yhä useammmalla naisella on ammatti ja työpaikka. Lähes 20% yliopisto-opiskelijoista on naisia.

Varakkaan kodin arki

Palvelijattaret pitävät huolta arkisista askareista ja lastenhoidosta. Palveluskunnan määrä on kuitenkin selvästi vähäisempi kuin aiemmin: miespalvelijoita ei enää juurikaan palkata, vain kaikkein varakkaimmilla tehtailijoilla ja venäläisillä upseereilla on varaa hevosvaunuihin ja -kuskiin.
Kuva: Kahvihetki Björkellien kotona Bulevardilla, 1900. HKM

Kodinhoito on teknistymässä: kaasuliesi, kuumavesiboileri ja jopa pesukone on hankittu vauraaseen kotiin. Joissain perheissä on haaveillaan pölyimurin ja sähkölieden hankinnasta. Vaatteet pestään käsin kotona joko saunassa tai pyykkituvassa. Pyykinpesussa käytetään pesuaineena saippuaa, soodaa, koivuntuhkasta saatua tuhkalipeää tai kaupan ostolipeää. Pesun jälkeen pyykit kärrätään edelleen meren rantaan huuhdeltaviksi, vaatteiden karttuamisesta on luovuttu vaatteiden turhan kulumisen takia.

Jääkaappikin on jo olemassa: maito- ja lihatuotteet säilytetään puisessa kaapissa, joka pidetään kylmänä jääkuutiolla. Kaappiin ei mahdu paljon tavaraa, mutta säilyvätpä arvokkaat tuotteet pitempään tuoreina eivätkä hiiret ja rotat eivät pääse niitä tuhoamaan.
Kuva: Jääkuutioita lastataan Vantaanjoella, Ivan Timiriasew 1918. HKM

Kodeissa ruuantähteet päätyvät laskiämpäreihinja pihan perälle, josta hevoskärryillä ja edelleen junakyydillä kaikki eloperäiset jätteet päätyvät kaatopaikalle kompostoitavaksi ja edelleen pellon parannusaineeksi. Jätevedet johdetaan viemäreitä myöten lähimpään rantaan, jossa viemärisuu on aivan pyykkilautan tai uimahuoneen naapurissa. Vesien saastumisesta onkin tulossa päivänpolttava ongelma, josta keskustellaan kaupungissa laajasti.

Monet perheet ovat olleet kaupungissakin omavaraisia, mutta tiivistyvä kaupunkirakenne on hävittänyt ryytimaat ja puutarhapalstat. Elintarvikkeet, vaatteet ja muut tuotteet hankitaan useimmiten torilta tai pikkukaupoista, joiden valikoima ulottuu lihasta kankaisiinja nauloihin. Helsingissä on edelleen 16 toria. Uusissa kauppahalleissa on myynnissä hygienisemmin elintarvikkeita; maidon ja lihan puhtautta valvoo pistokokein kaupungin terveydellisen tutkimuksen laboratorio.