Riikka Suomalainen: Vaasan vesiensuojelu: kaupungistumisen ympäristövaikutukset suunnitteluteorian näkökulmasta. Kirjassa: Harmaat aallot – ympäristönsuojelun tulo Suomeen. Simo Laakkonen, Sari Laurila, Marjatta Rahikainen (toim.), Suomen Historiallinen Seura, Vammala 1999:175-188.

Länsimaisessa kulttuurissamme luontosuhteen vallitseva periaate on
jo pitkään ollut välineellisyys. Luonto on ajateltu ulkopuolellamme
olevaksi aineelliseksi maailmaksi, jonka lakeja hyväksikäyttäen luonto
voidaan alistaa ihmisen tarpeiden tyydyttämisen välikappaleeksi.
Luonnon välineellisyysajattelun läpimurto tapahtui uuden ajan kulttuurisessa
murroksessa, kun modernit luonnontieteet syntyivät. Luontoa
alettiin pitää ihmisen oikeutetun hallinnan ja hyväksikäytön kohteena.1

Luonnonvarojen hyödyntämisellä saavutetun aineellisen hyvinvoinnin
kautta välineellinen luontonäkemys yleistyi vähitellen koskemaan
kulttuurin koko luontosuhdetta. Nykyään luontosuhteemme on
moniarvoistumassa ja usko luonnontieteiden kaikkivoipaisuuteen on
väistymässä. Luontosuhteemme keskeiseksi osaksi myönnetään taas
epävarmuus.2

Luontosuhteen muutosta pohdittaessa on hyvä tarkastella uudistuvien
ajatusten kautta myös kaupunkien ekologista historiaa: ihmisen
suhdetta lähiympäristöönsä ja tehtyjä ympäristöratkaisuja. Ympäristöhistoriallisen
suunnittelututkimuksen avulla voidaan tarkastella menneiden
vuosikymmenien päätöksentekoprosesseja nykyhetken näkökulmasta
ja toisaalta suhteessa omaan aikaansa.3 Tarkastelen artikkelissani Vaasan vesiensuojelupolitiikan kehitystä suunnittelu- ja päätöksentekoteorioiden
kahden päälinjan, synoptisen ja inkrementalistisen
rationalismin, näkökulmasta.4

Synoptista rationalismia toteuttava päätöksentekijä ensiksi määrittelee
tavoitteet ja asettaa ne tärkeysjärjestykseen. Tämän jälkeen hän
selvittää kaikki mahdolliset vaihtoehdot ja keinot, joilla nämä tavoitteet
voi saavuttaa. Mahdolliset vaihtoehdot kartoitettuaan hän vertailee
niitä keskenään ja selvittää kunkin keinon käytöstä johtuvat seuraukset.
Keinojen joukosta hän sitten valitsee sen keinon (tai ne keinot),
joka parhaiten toteuttaa asetetut tavoitteet.

Inkrementalistit eivät yritä ratkaista suuria ongelmakokonaisuuksia
kerralla, vaan ongelmiin paneudutaan sitä mukaa, kun ne tulevat ajankohtaisiksi.
Päätösongelmia pyritään yksinkertaistamaan rajoittamalla
vaihtoehtojen määrä niihin, joista on riittävästi tietoa, ja vaihtoehdoista
valitaan mieluiten sellaiset, jotka poikkeavat mahdollisimman vähän
olemassaolevasta tilanteesta. Tavoitteenasettelussa pitäydytään
vain muutamiin mahdollisimman selviin tavoitteisiin. Päätöksentekoa
inkrementalistit pyrkivät hajauttamaan yhteiskunnan eri päätöksentekotasoille.

Millaisia tavoitteita Vaasassa asetettiin suunnittelulle ja mitä vaihtoehtoja
esitettiin jätevesien aiheuttaman ympäristöongelman ratkaisemiseksi?
Pyrittiinkö suunnittelussa ja päätöksenteossa kokonaisratkaisuun
vai osittaisratkaisuihin? Pohdin kaupungistumisen monimutkaisten
ympäristövaikutusten asettamia haasteita suunnittelulle myös tulevaisuuden
kannalta.

Vaasa – merestä nouseva kaupunki

Pohjanmaan rannikolla, nykyisellä Vaasan seudulla, maan kohoaminen
jääkauden jälkeen on tapahtunut nopeammin kuin muualla Suomessa,
lähes metrin sadassa vuodessa. Rantaviiva on siirtynyt alavalla
tasangolla kymmeniä kilometrejä merelle päin. Maa-ala on kasvanut,
mutta samalla vanhat satamat ovat maatuneet ja vesiväylät vähitellen
madaltuneet käyttökelvottomiksi.

Vaasan kaupunki perustettiin Mustasaareen 1600-luvun alussa.
Kaupungin perustamisesta sen paloon vuonna 1852 ehtivät kauppa ja
merenkulku kehittyä ja kukoistaa. Kaupungin tulevaisuutta satama- ja
kauppakaupunkina uhkasi maankohoaminen, joka oli kuluneen 250
vuoden aikana ehtinyt nostaa maata merestä yli kaksi metriä. Satamien
madaltumisen myötä merenkulku oli vähitellen hiipunut ja sittemmin
lamaantunut. Suurpalon jälkeen uudella paikalla alkoi Vaasan
elinkeinoelämän uusi kukoistuskausi. Kaupunkiin perustettiin useita
eri alojen teollisuuslaitoksia, joista tunnetuimpia olivat Puuvillatehdas,
Vaasan Saippua, Höyrymylly, Vaasan Sokeri, Wärtsilä ja Wikströmin
moottoritehdas. Teollinen toiminta hakeutui eri puolilla kaupunkia lähelle
rantaa. Kaupungille rakennettiin myös ulkosatama vajaan kolmen
kilometrin päähän Vaskiluotoon.5

(Kartat Harmaat allot -kirjassa) Rantaviiva ja Vaasan kaupunki ovat siirtyneet maankohoamisen seurauksena. Korsholman linna rakennettiin 1300-luvun lopulla Mustasaaren länsipuolella olevalle pikkusaarelle. Nykyinen Vaasan maalaiskunta on suomeksi Mustasaari ja ruotsiksi Korsholm. Kartassa näkyvä kaupunki on nyky-Vaasa, joka rakennettiin vuonna 1852 tapahtuneen Vanhan Vaasan palon jälkeen Klemetsölle. Vanha Vaasa sijaitsi siitä noin 6 kilometriä itäkaakkoon. Klemetsölle sai venekyydin huutamalla Roparnäsistä eli Huutoniemestä. Klemetsön pohjoispuolelta päästiin Infjärdenille vetämällä vene Dragnäsin eli Vetokannaksen poikki. Luukko, Armas, Vaasan historia I. Vaasan kaupunki, Vaasa 1971, 11