Viikon 1 satoa

Newsflash: Internetissä kaikki tieto on aina kaikkien saatavilla. Niinpä sen käsiinsä saaminen muuttuu melkoisen hankalaksi. Jokaisella meistä toisaalta olisi kykyä ja monella varmaan mielenkiintoakin valikoida siitä jokin merkityksellinen määrä. Näitä linkkejä taas joku toinen saattaisi haluta lukea, sillä “luotettava taho” on niitä suositellut.

Tätähän weblogien kai oikeastaan pitäisi olla, tai ainakin ne ovat alunperin olleet. Koska mä olen enemmän aikakauslehtimies kuin sanomalehtimies, eli laiska, en jaksa tuutata omia löytöjäni ilmoille päivittäin. Ajattelin ruveta kokoamaan näitä tällaisiksi viikottaisiksi valikoimiksi, sunnuntai-iltana tehdyksi kasauksiksi viikon sadosta, mielenkiintoisimmista blogimerkinnöistä ja muista säläuutisista. Jokaista linkkiä ajattelin höystää pienellä tekstillä, joka kertoisi mistä on kyse.

Tästä tulee siis mun oma pieni remix-viikkolehteni, johon ehkä kirjoitan pääkirjoituksen, ja jonka muut artikkelit valitsen verkon rajattomasta tarjonnasta. Jos löydät tämän kautta jonkin mielenkiintoisen asian, kerro toki kommentissa!

Viikon 1 satoa:(näiden numeroiden ei muuten oo tarkoitus kertoa mistään hyvyydestä)

1.  Amerikkalaiset äänestyskoneet. NY Timesin kilometrien pituinen artikkeli sähköisen äänestyksen onnelasta. Jenkeissähän siis kaikkialla käytetään jonkinlaisia äänestyskoneita, joko mekaanisia (reikäkortit) tai sähköisiä. Tämä olkoot viikon kommentti presidentinvaaleihin. Obama johtaa. Jei.
   Jotenkin mua ei lakkaa ihmetyttämästä, että miten nuo jenkit voi valittaa,että miljoonan yhdessä illassa annetun äänen laskeminen käsin “veisi viikkoja”. Ihan hyvin meillä saadaan parin miljoonan ihmisen antamat äänet illassa laskettua. Okei, siinä on aika monta ihmistä kyllä duunissa, mutta tulisi se silti varmasti halvemmaksi kuin tuollainen fiasko, jossa äänestyskoneiden printterit on niin huonolaatuisia, että koneet jumiutavat, tai Windows CE kaatuilee joka sadannen äänestäjän kohdalla.
   Myös kaksi sivuhuomiota, 1) Kuka vitun idiootti rakentaa windows-pohjaisen äänestyskoneen? HALOO. ja 2) AVS on kirjoittanut näistä jo maailman sivun. Toivottavasti Suomessa tältä farssilta vältytään.
2. David Bordwell, elokuvatutkimuksen professori Wisconsin-Madisonin yliopistosta kirjoittaa mielenkiintoisessa esseessään yhdestä melko juustoisesta tavasta, jolla elokuvissa leikataan kohtauksesta toiseen siten, että jälkimmäisen kohtauksen ensimmäinen kuva (tai alku ylipäätään) vastaa ensimmäisen kohtauksen lopun esittämään kysymykseen. Hiukka kornia, kyseessä on siis se sellainen leikkaus, jossa henkilöhahmo kysyy “no missäs se pommi sitten muka on?” jonka jälkeen leikataan siihen pommiin ja paljastetaan katsojalle, missä se sijaitsee.
   Sisältää kivoja kuvia jos ei jaksa lukea tekstiä.
3. Duels.com, kamalan addiktiivinen muttei lopulta kovin ihmeellinen verkkofantasiahahmonkehitystappelupeli. Mutta sanotaan nyt, että sen verran addiktiivinen, että mun tää viikonloppu on mennyt sitä tahkotessa. Mun hahmo.
4. Australia on päättänyt liittyä Kiinan kanssa uljaaseen rintamaan paremman internetin puolesta. Eli Kiinan PaloMuuri saa kaverin, olisko sen nimi sitten Australian riutta, vai mikä, se jää nähtäväksi. Eli pois vapaa intenet Australialaisilta, tilalle sananvapauden ja lapsipornon vapaat rinnastukset.
5. ÖLJY LOPPUU! Taas. Mutta tuon linkin takana on ihan mielenkiintoista analyysiä siitä, mitä öljyn hinnan nouseminen 100 dollariin tynnöriltä nyt oikeastaan sitten tarkoittaa, ja minne sen kanssa ollaan menossa.
   Onnistuin tänään rikkomaan yhden kivan Ikea-astian ja pohdiskelin, miten omituinen tämä maailma on, jossa mitään ei kannata korjata. Ja tajusin (asiat pitää aina tajuta itse ja KOVAA, muuten niiden kuulemisella ei ole arvoa), että korjaaminen ei kannata, koska siinä ei ole skaalaetuja. Korjaaminen edellyttää käytännössä aina ihmistyötä (tai on jopa kokonaan ihmistyötä), ja työn skaalauedut eivät ole ollenkaan samanlaiset kuin monen muun asian. Skaalaedut taas nykyään riippuvat jos eivät nyt kokonaan niin melkoiselta osalta nimenomaan halvasta öljystä, muuten asioiden rahtaaminen paikasta toiseen muuttuu merkittävästi vittumaisemmaksi.
   Ehkä siis näemme vielä elinaikanamme paluun käsityöyhteiskuntaan, tai ainain sellaiseen tilanteeseen, jossa kamankorjaajien kunniakas ammattikunta herää henkiin ja uuden voiman tuntoon, kun uusi kama muuttuu kalliimmaksi ja vanha kama siten arvokkaammaksi.

Oho, tulipas vähän amerikkalainen lista. no minkäs teet. Amerikkalaiset kirjoittavat niin paljon mielenkiintoisia asioita. Tällaista. Palataan asiaan viikon kuluttua näissä merkeissä.