University of Helsinki
Kerrankin joku onnistui jossakin!
(miten niin “pollea pessimismi” on ristiriitainen käsite?)
Katsokaapa näitä kuvia Helsingin yliopiston tulevasta über-yhdiste-death star -kirjastokompleksista. Loistava, jos saan sanoa. (ja täällähän mä saan.) Toi on sika massiivinen, mutta kuitenkin kevyt, onnistuu maisemallisesta sekä istumaan noihin ympäristön taloihin, mutta kuitenkin samalla nousemaan selvästi niiden ympärille. Jos lähtisi jatkofiilistelemään, voisi ehkä sanoa, että noi kaaret tuossa julkisivussa toistaa melko hienosta sen kadun mutkan muodon.
Eduskunnan lisärakennushan yrittää vähän samaa: muodoillaan ja materiaalillaan se yrittää olla osa ympäristöä. Siinä on samaa tummaa tiiltä kun kadun toisella puolella olevassa talossa, mikä innotalo lienee, ja toisaalta Töölön suunnasta tullessa lasiosa kaartuu hyvinkin taustalla olevaan Kiasman kaarteisiin sopivasti. Se ei kuitenkaan ole ollenkaan yhtä onnistunut ja viehkeä. Okei, paikka on ehkä vähän paha, mutta se joka tapauksessa näyttää melko lailla massiiviselta ja tylsältä. Viivakoodijulkisivukin on vähän turhan monessa talossa, ja sekin oikeastaan paljon makeempana kuntien eläkevakuutuksen talossa Krunassa.
Tämän saa ihan rauhassa lukea kommenttina meidän oman ylioppilaskuntamme tämänhetkiseen suurhankkeeseen, Leppätaloon tai kolmanteen ylioppilastaloon. Ei arkkitehtikilpailua, ei edes muutaman toimiston kutsukilpailua, vaan suora tilaus joltakin, jollakin perustein. Ja mitä saadaan? Laatikko, jonka siisti asia on yksi lasiseinä jonkalainen on vain jokaisessa viimeiseen kymmeneen vuoteen rakennetussa talossa. En tiedä teistä, mutta mun mielestä se ei ihan pärjää Uudelle eikä Vanhalle. (Joku voisi nyt napista, että ihan samalla tavalla tuon kirjaston siisti juttu on yksi lasiseinä. On kuitenkin olemassa lasiseiniä ja lasiseiniä. Lisäksi kehottaisin katsomaan noita kaarimuotoja tuossa sisäänkäynnin kohdalla, tota holvia. Se on kyllä vähän enemmän kuin pelkkä lasiseinä.)
Ylioppilaskunnan olisi ehdottomasti pitänyt järjestää arkkitehtikilpailu ja pyrkiä, vaikka sitten vitun kalliilla, rakentamaan sellainen todella kaupunkikuvaan jäljen jättävä, päräyttävä rakennus, jonka voisi liittää meidän muiden talojen ketjuun. Olin kiinteistöjohtokunnan kanssa tutustumassa kolmannen ylioppilastalon työmaahan, ja kyllä sinne tulee ihan kivoja juttuja, ja se kattosauna on kyllä ihan oikeasti siisti härskeine terasseineen. Mutta ei se sitä perusjuttua muuta miksikään, että kyseessä on ennen kaikkea hukattu mahdollisuus. Vituttaa jo valmiiksi.
Palaan vielä hetkeksi tuohon Kaisa-kirjastoon. Arkkitehdit Jussi Kalliopuska ja Vesa Oiva Anttinen ovat kyllä todella onnistuneet. Näin saadaan ehkä vähän elävöitettyä tuotakin rotanloukkoa. Mesta on pohjimmiltaan todella keskeinen ja potentiaalisesti kiva, mutta siinä on autoliikennettä niin paljon, että hengailu on todella sietämätöntä. Jotain pitäisi tehdä niille tuhansille busseille ja autoille, jotka siitä blastaavat lävitse. Ja en kyllä jää juurikaan kaipaamaan sitä kodin ykköstä. Tutkijoita varmaankin vituttaa, kun niiden suloiset kotikirjastot poistuvat, mutta jos sillä saadaan aikaan tuollaisia vaikutuksia katukuvaan, niin ehkä… Tai sitten ei. Mutta loistava joka tapauksessa. Sinänsä sääli, että sivaritoveri Ilkan toimisto Verstas Arkkitehtien ehdotus tuli “vain” toiseksi. Toisaalta, enpä ole koko duunia nähnyt, että toisin kuin nykyään on tapana, en ehkä kommentoi sitä enemmän.
Jos tästä haluaisi nyt kirjoittaa auki sen yhteiskunnallisen pointin, se kuuluisi seuraavasti: arkkitehtuurin kanssa ei saisi leikkiä, eikä missään nimessä ainakaan sniiduilla. Kaupunkisosiologian professori Matti Kortteinen lainasi luennolla jotakuta, en muista ketä, ja sanoi että Kivi on kauan. Se, mitä rakennetaan, pysyy vähintäänkin kymmeniä vuosia joko pilaamassa tai riemastuttamassa meidän kaupunkikuvaamme. Ja tämä ei missään nimessä tarkoita pelkästään esteettisiä asioita: joku tuollainen kirjasto tuossa kohtaa, huonon kauppakeskuksen ankeiden tilojen tilalla, on paljon enemmänkin kuin makea kaartuva lasi-ikkuna. Ennen kaikkea se, että Fabianinkadulta poistuu se kammoittava parkkitalo tuon jumalaisuuden tieltä, on oikeasti tärkeä asia koko kaupunginosan kannalta.
Mut siis, kuten kaikki tietää, kaikessa on pohjimmiltaan vaan kyse siitä, mikä kolahtaa “tunteellisella” tasolla, ja mikä ei. Ja muhun kolahtaa toi ihan satasella.
Täytyy myöntää, että tuo on todella hienon näköinen. Jotain tosin kertonee mun nykyisestä suhteesta kirjastoihin, että siinä missä ihailin aamulla lehdestä tuota talon julkisivua, niin samaan aikaan mietin, että mitenköhän se pienten kirjastojen yhdistäminen toteutetaan ja miten yhdistäminen vaikuttaa kirjastohenkilökunnan määrään. On se uuden alan opiskelu niin jännää.
Sisältäpäinhän toi vaikuttais myös olevan ns. ihan hullun makee, se näkymä sisältä Kaisaniemen/Kaivokadulle on jo itsessään hyvä syy pyyhkiä Kodin ykkösen lattiat. En ihan tajuu miks kaupoista ei koskaan nää ulos. Ehkä siihen on syynsä, ehkä ne syyt on huonoja. Mun kantavin näkemys arkkitehtuurista on se, et mitä enemmän (näkyy), sitä makeempaa (on). Toi rumilus näyttäis toistaseks siinä suhteessa oikein hyvältä 😉 Apua. Eihän toi voi olla noin makee valmiina, eihän?
Itse toivoisin, että tuohon eteen saatais joskus jotain muutakin mielekästä kuin röökipaikka. Rakennus näyttäis puskevan aika pitkälle ja parissa havainnekuvassahan fotarointi on jäänyt sikäli kesken, että kirjastosta astutaan suoraan autotielle… Nähtäväksi jää?
@riikka: joo, sehän on se oikea kysymys joka tohon koko hommaan liittyy. Jätin sen nyt ihan tahallani ulkopuolelle tosta varsinaisesta merkinnästä. Kun asiaa ajattelee opiskelijana, se kuulostaa jopa ihan hyvältä. Tutkijat varmasti inhoavat koko juttua, ja kyllähän se totta kai tarkoittaa henkilökunnalle vähemmän duunia.
Pahimmillaanhan tossa kyllä katoisi kaikenlaista ammattitaitoa aika paljon, varsinkin spesifien alojen tuntemusta.
@pekka: en oon nähny sisäkuvia missään, mutta pitää tsiigata. Jos kaupasta näkee ulos, kattelee asiakkaat vähemmän kamaa ja enemmän maisemia. Baaad.
Sitähän mäkin toivon, että toi vaikuttais koko siihen mutkan mestaan ja tekis siitä jotenkin inhimillisemmän. Voipi olla turha toive.
Ylipäätäänhän sitä heti miettii ton projektin budjettia kattoo, että mistä se raha on pois.
Tutkijoita varmasti harmittaa, että kirjasto siirtyy kauemmas, mutta toisaalta tollasessa isossa kirjastossa on aina mm. paremmat aukioloajat, kuin pienissä. Jännä juttu koko projekti, mielenkiinnolla sitä seuraa, että mitä siitä tulee.