Joko huippaa?

Olen yrittänyt kiertää aivojani huippuyliopiston ympärille. Koko jutussa on jotakin, jota en tajua ollenkaan. Osaltaan kyse on varmaankin kateellisuudesta: tulossa on mittavasti lisää rahaa ja paljon ‘happeningiä’ yhden yliopistokeskittymän ympärillä – ja tämä keskittymä ei tule sisältämään omaa alma materiani. Toisaalta koko projekti on kiehtova myös toisesta syystä: entäs jos ne oikeasti onnistuisivat luomaan Suomeen oikean huippuyliopiston? Helsingin yliopisto on kaikissa vertailuissa kiistatta Suomen paras yliopisto, ja täällä opiskeleminen (tai kokemusta ainakin valtiotieteellisessä ja humanistisessa) vaatii lähinnä itsekuria. Olisi hienoa opiskella vähän vaativammassa ja tiiviimmässä koulussa, mutta sellaisia ei näillä aloilla oikein Suomessa ole.

Osittain tämän tajuaminen lähti liikkeelle lääketiedettä opiskelevien tuttujen puheista. Heidän opiskelunsa on aika paljon säädellympää, huomattavasti tiukempitahtista, ja kurssien suorituksilla ja läpäisemisellä on oikeaa merkitystä. Tai näin ainakin olen kuullut. Karmaisevalla tajuamisen hetkellä tajusin aikanaan, että heidän opiskelunsa on erilaista lähinnä sen takia, että heidän on ihan oikeasti opittava opetettavat asiat. Sosiologi, joka ei ole oppinut mitään kaupunkisosiologian kurssilla, saattaa tehdä hiukan huonoa sosiologiaa. Lääkäri, joka diagnosoi väärin, saattaa tappaa ihmisiä. Pohjimmiltaan siis sillä, opimmeko me jotakin vaiko emme, ei ole mitään todellista merkitystä – ja yliopiston virhe on siinä, että se itsekin tiedostaa tämän.

Takaisin asiaan. Mikä ihmeen huippuyliopisto? Tai innovaatioyliopisto? Ajattelin seuraavassa tehdä (poikkeuksellisesti) melko vahvan hyväntahtoisuusoletuksen: että hanketta valmistelevilla tahoilla on jokin hyvä syy tehdä niin, että kyseessä ei ole henkilökohtainen ahneus, ja ennen kaikkea, että kyseessä ei ole typeryys: jos jokin argumentti on helppo kumota, meidän täytyy olettaa, että se ei ole se todellinen syy, miksi tätä uudistusta tehdään.

Opetusministeriön alkuperäisessä tiedotteessa aiheesta kerrotaan heti kärkeen syy, miksi TKK, HKKK ja TAIK pitäisi yhdistää: “(,,,)muodostavat kokonaisuuden, jossa edustettuna olevien tutkimusalojen merkitys Suomen kilpailukyvyn kehitykselle on aivan keskeinen.” Kyse on siis Suomen kilpailukyvyn kehittämisestä. Tuon tiedotteen logiikka menee kutakuinkin seuraavanlaatuisesti: Suomeen on saatava houkuteltua maailmanluokan tutkijoita ja maailman lahjakkaimpia opiskelijoita, jotka molemmat myös mainitaan. Näiden opiskelijoiden ja opettajien avulla, uuden, paremman muotoilun, markkinoinnin ja insinööriyden avulla saadaan tahkottua merkittävästi lisää rahaa.

Tiedote sanoo, että tavoitteena olisi rakentaa maailmanluokan yliopisto, ja jos ei nyt viitata niin ainakin implikoidaan, että maailmanluokkaisuuden olisi parempi näkyä myös sijoituksessa rankinglistoilla. Tutkailin näitä rankinglistoja, ja havaitsin tavoitteen olevan käytännössä mahdoton, joten kyseessä ei voi olla se todellinen syy. Mikä se on, siihen palaan hiukan myöhemmin.

Rankinglistoista kaksi on ylitse muiden: The Times Higher educationin lista ja Shanghain yliopiston lista maailman viidestäsadasta parhaasta yliopistosta. Yhden lähteen mukaan maailmassa on noin 7800 yliopistoa, mutta tämä tieto ei ole kovin varma, joten jos jollakin on jotakin parempaa infoa – kommentoikaa!

Listoista selviää monta asiaa. Helsingin yliopisto on ainoa Suomalainen yliopisto, joka pääsee top sataan kummassakaan listassa. Sijoitus on 73 Shanghain listalla, ja 100 Timesin listalla. TKK:a tai kauppista ei näy, eikä tietenkään taikkiakaan (mutta ei ole syytäkään, sehän ei yritäkään olla mikään tutkimusyliopisto). Seuraavaksi voi kysyä, ovatko nuo sijoitukset hyviä vai huonoja?

Suomi on pieni maa, ja ennen kaikkea olematon kielialue. Voisi sanoa, että toki kunkin yliopiston luontevin opiskelijoidenhaalimisalue on ensisijaisesti oma maa, sen jälkeen muut samaa kieltä puhuvat maat, ja vasta sen jälkeen “koko maailma.” Seuraavaan taulukkoon kokosin molemmista listoista ne top sadassa olleet yliopistot, jotka sijaitsevat maissa, joissa asuu alle 10 miljoonaa ihmistä. (maantieto ei kyllä koskaan ollut vahvoja puoliani, joten tähänkin voi kommentoida korjauksia).

Yliopisto	sijoitus Shanghai	sijoitus Times	Maa
Swiss Fed Inst Tech – Zurich	27	42	Switzerland
Univ Copenhagen	46	93	Denmark
Karolinska Inst Stockholm	53	–	Sweden
Univ Zurich	58	–	Switzerland
Hebrew Univ Jerusalem	64	–	Israel
Uppsala Univ	66	71	Sweden
Univ Oslo	69	–	Norway
Univ Helsinki	73	100	Finland
Univ Basel	82	–	Switzerland
Stockholm Univ	86	–	Sweden
Lund Univ	97	–	Sweden
National University of SINGAPORE	–	33	Singapore
University of Auckland	–	50	New Zealand
TRINITY College Dublin	–	53	Ireland
NANYANG Technological University	–	69	Singapore
University of VIENNA	–	85	Austria

Tästä nähdään mielestäni aika selkeästi, että noita yliopistoja ei ole kovinkaan monta, ja että ne sijaitsevat aika paljolti pohjoismaissa. Ja että oikeastaan Helsingin yliopiston 73 on kuin onkin aika hyvin tämänkokoiselle maalle. Lisäksi kielialueittain Suomen kielen puhujia on maailmassa ylivoimaisesti vähiten noista kaikista. (Jos siis oletetaan, että ruotsalaiselle huippulahjakkaalle ei tuottaisi suunnattomia ongelmia mennä opiskelemaan norjaan.) Ehkä se HY:n “eurooppalainen huippuyliopisto” -läppä ei siis olekaan niin korni vitsi kuin minä sitä olen pitänyt. Lisäksi tuolla on muutama bonari. Tuo Swiss fed. tech institute elää CERNin kanssa symbioosissa, Israel on aina vähän oma keissinsä, Karoliniska institutet on melko erikoistunut (lääkis).  Tkk pääsee toki mukaan myös, Shanghain listalla jaetulla sijalla 430-510, Timesin listalla sijalla 170, technology-listalla sijalla 110. Kauppista ei mainita.

Tästä voitanee siis päätellä, että OPM:n ja Sailaksen tavoitteena tuskin on saada huippuyliopistoa nousemaan edes top sataan, tai ainakaan Helsinkiä korkeammalle. Tehtävä tuntuu käytännössä mahdottomalta, vaikka rahoituksen kaksinkertaistaisikin. Lisäksi (ja tämä nyt perustuu edellisten lukujen lisäksi lähinnä mutuun) TKK ja kauppis eivät ole tunnettuja loistavasta tutkimuskeskeisyydestään tai akateemisesta kunnianhimostaan.

Huippututkimuksella tai kansainvälisissä ranking-listoissa hoikutteleville sijoille nouseminen eivät siis kummatkaan ole todellisia syitä huippuyliopistohankkeen takana. Ihan vaan jo senkin takia, että mikäli nämä olisivat todelliset tavoitteet, ne saavutettaisiin paljon helpommalla (ja halvemmalla) kehittämällä Helsingin yliopistoa. Sitä taas ei ole tällä hetkellä näkyvissä.

Mikä siis on se oikea tavoite, se tapa jolla huippis tulisi edistämään kansantalouden kilpailukykyä? Anekdootti Bill Gatesilta vastaa tähän. Gates opiskeli Harvardissa, kaikkien listojen mukaan maailman parhaassa yliopistossa. Harvard (ja Mit ja Stanford ja muutkin noista) antavat opiskelijoidensa pitää niin monta välivuotta kuin haluavat, sillä niin monet lähtevät perustamaan omia firmojaan ja takomaan miljoonia. Gates, joka siis viettää edelleen välivuottaan Harvardista, vitsailee, että sitten kun Microsoft kaatuu, hän menee takaisin kouluun ja suorittaa tutkintonsa loppuun.

Tavoitteena on saada aikaan yliopisto, joka on helppo jättää kesken. Yliopisto, jossa kaupallisesti ja teknillis-rationaalisen yksimielisesti suuntautuneet ihmiset voivat tavata toisiaan, ideoida, ja lähteä koulusta pois tekemään rahaa. Yliopistojen rahanjaon ja säätiömuotoisuuden vaikutus on keskeinen: nykyäänhän yliopistot saavat rahaa suoritettujen tutkintojen mukaan, joten koulut eivät voi kannustaa opiskelijoitaan lopettamaan luonnoillakäymistä ja jättämään tutkintoja kesken.

Ja miksi TaiK on mukana? Sana kaduilla kertoo, että huippiksen suunittelijoilla oli osaltaan tavoitteena MIT, jossa on myös muotoilun ja vaikka minkä psykologian opetusta. Että saataisiin aikaan luovempi ympäristö ja houkuttelevampi paikka. Tässä jäätiin kuitenkin puolitiehen. MIT:ssä on myös naistutkimuksen laitos, jonkalainen saattaa jäädä huippiksesta puuttumaan.

Lisäksi pitää huomioida, että nykyään pääasiallinen tapa tehdä rahaa uudella innovaatiolla on ainakin tekniikkamaailmassa perustaa leikkifirma, rakentaa oikea tuote ja myydä se firma (ja samalla itsensä) isommalle yritykselle. Kts. ylioppilaslehti ja Jaiku. Eli siis: kaupallista osaamista, innovatiivista teknologiaa ja houkutteleva, skandinaavisen pelkistetty muotoilu. Mistäköhän yrityksestä tässä puhutaan?

Mitä perinteisen sivistysyliopiston ideaaliin TAI Helsingin yliopiston tulevaisuuteen tulee, on vaikea kuvitella, miten tällä projektilla voisi olla mitään positiivisia vaikutuksia. Sen sijaan kansantalouden kannalta se voi olla ihan järkevää. Sääli vaan, että joutuu itse olemaan noissa kahdessa edellisessä jaossa väärällä puolella.