Kohtauksia eräästä myyntipalaverista

Eräs kokoushuone Ruoholahdessa, joitakin vuosia sitten.

”…ja kuten näette, järjestelmä nostaa koko terveydenhuoltosektorin tehokkuuden uudelle tasolle.”

Liikanen vaihtoi painon jalalta toiselle, klikkasi kaukosäätimestä esiin päätösslaidin ja loi katseen yleisöönsä. Presis oli suunnattu E-reseptin, Suomen terveydenhuollon tärkeimmän kehityshankkeen, ohjausryhmälle.

Liikanen hymyili. Presis oli mennyt hyvin. Ilmeistä päätellen yksikään ohjausryhmän jäsenistä ei ollut ymmärtänyt sanakaan järjestelmän teknisiä ominaisuuksia kuvailevista osista.

”Kiitos hyvästä esityksestä, tämähän alkaa olla jo aika pitkällä… Yksi kysymys minulle tuli mieleen. Minähän en tästä tekniikasta niin ymmärrä, mutta siinä sivun 32 tienoilla sanoit, että tehokkuuta lisätään myös tiivistä ja selkeää ilmaisua suosivilla teknisillä ratkaisuilla, niin mitä se mahtoi tarkoittaa? Tämä e-resepti on kuitenkin tärkeä nimenomaan tiedon siirtämisen suhteen…”

Liikanen huokaisi sisäänpäin, jotta asiakkaat eivät näkisi sitä. Kysyjä oli ylilääkäri, demaritaustainen, jo alkujaan Taito Oy:n sisäisessä kartoituksessa  projektin onnistumisen kannalta ongelmaksi todettu.

”Kiitos, erinomainen kysymys! Entisenä valtion virastona meillä on vuosien kokemus julkisen sektorin järjestelmien rakentamisesta. Kaikkihan me tiedämme, ja tätä tulee itsekin tehtyä, että jos tilaa löysälle puheelle on rajattomasti, niin helpostihan sitä sitten lähtee tuottamaan sellaista sanotaanko tarpeetontakin tekstiä.

Niin me päädyimme sitten sellaiseen  ratkaisuun, että rajoitamme sitä tekstin määrä, joka reseptin kenttiin mahtuu. Tämä toiminto sijoitetaan ohjelmiston ytimeen. Tiiviimpi ilmaisu kannustaa oman toiminnan ja viestinnän jatkuvaan tehostamiseen. ”

Demari nosti kätensä uudelleen. Liikasen vasen silmäkulma alkoi nykiä, mutta kokeneena konsulttina hän jähmetti kasvolihaksensa myyntihymyyn ja puski eteenpäin.

”Niin… minä sitä vaan… että mahtuuhan sinne sitten kaikki tarpeellinen tieto… kun itsellä on tuota kokemusta kentältä ja välillä poti… asiakkaiden tilanteet ja lääkitys ovat, sanotaanko, monipolvisia…

Liikanen alkoi kyllästyä. Keskustelua oli jatkunut jo monta minuuttia. Hän iski ison vaihteen silmään.

”Tässähän pitää totta kai huomioida myös sitten nämä kustannusasiat, eli kun me ollaan jo nyt aikataulun tässä vaiheessa ja meillä alkaa olemaan nämä tietomallit ja puurakenteet jo valmiina, niin lisätilan etsiminen näihin kenttiin, sehän ei olisi aivan ilmaistakaan. Voidaan me totta kai tehdä näin, mutta silloin pilotointi venyy ja kustannukset totta kai nousevat samalla tavalla.”

Sanojen vaikutus oli toivotunlainen. Ylilääkäri kavahti taaksepäin ja valtiovarainministeriön edustaja pudisteli päätään lähes huomaamattomasti, mutta selkeästi.

Liikanen näki silmäkulmastaan, että mukana olevaa Lajusta hävetti hänen puheensa. Lajunen oli vielä nuori konsultti, kolmannen vuoden tuotantotalouden opiskelija ensimmäisessä kesätyössään.  Oikeastaan koko esitys perustui Lajusen tekemään slaididekkiin.

Lajusta hävetti, sillä kaikki mitä Liikanen sanoi, oli täyttä valetta. Liikanen ja Lajunen tiesivät täysin hyvin, että muuttaminen ei kestäisi edes puolikasta työpäivää, ja sen voisi hyvin tehdä vielä ylläpitovaiheessakin.

Liikastakin oli hävettänyt nuorempana. Vuodet julkisen sektorin it-järjestelmien konsultoinnissa ja myynnissä olivat kuitenkin karistaneet moiset tunteet pois. Koko sektorin liiketoimintamalli nimittäin perustui sekundan myymiseen ymmärtämättömille keiloille, ”huipputeknologian” kauppaamiseen pohjimmiltaan kirjoituskoneajassa eläväille ihmisille, joiden sihteerit hoitivat heidän sähköpostinsa.

Tässäkin tapauksessa olennaisempaa kuin projektin toimitushinta tulisi olemaan ylläpito- ja päivitystyö vuosien kuluessa. Liikanen tiesi täysin hyvin, että kun myöhemmin kävisi ilmi, etteivät kaikki tiedot mahdu reseptiin, hän voisi kävellä tähän samaan huoneeseen, näiden samojen ihmisten eteen ja läväyttää pöytään kymmenenkertaiset luvut. Tähän myös hänen palkkauksen kannustinjärjestelmänsä perustui. Näin tällaisilla hankinnoilla tehtiin rahaa.

Tilanne alkoi jo väsyttämään Liikasta. Lisäksi pitäisi ehtiä vielä käymään byroolla ennen kuin Taito Oy:n viinikerhon kokoontuminen alkaisi.

”Ellei kellään ole muuta kysyttävää, niin oletan, että voimme edetä projektissa näillä spekseillä. Voimmekin siirtyä tästä sitten tuohon naapurihuoneeseen, johon olemme varanneet vähän kuohuvaa ja pienet guudie bägit kaikille läsnäolijoille. On hienoa olla tekemässä Suomen terveydenhuollon tulevaisuutta!”

Aplodit, shampanjat, esirippu. 

(Mikäli hämmentää, lue tämä uutinen pohjustukseksi).

12 Replies to “Kohtauksia eräästä myyntipalaverista”

  1. Näinhän tämä täsmälleen menee ja surullisinta on se että kaikki sen tietävät jotka näissä piireissä pyörivät. Eikä se hölmö ole joka myy vaan se joka ostaa. Mutta muiden rahoilla on mukava mällätä vuosikausia, se tuo turvallisuutta työpaikkaankin kun istutaan jatkuvissa kriisipalavereissa ja annetaan lisää narua toimittajalle. Laskut menee sitten jostain lisäbudjetista koska eihän näitä voi jättää tekemättä.

  2. eReseptistä puheenollen. ei ainakaan mun silmään osunut eReseptin siirtotiedostoformaatissa mitään kuvauskentän pituutta rajottavaa, joten ilmeisesti järjestelmään on kuitenkin sallittua lähettää vaikka raamattu reseptin kuvauksena ulkopuolelta. Se on sitten eri asia jos tehty järjestelmä ei tue sitä speksiä jota vasten se on muka koodattu ja yhteensopiva. kuulostaa mun mielestä ihan bugilta joka on toimittajan vastuulla.

  3. Mahtava uutinen. Liikanen on kyllä niin pihalla asiasta, että hirvittää. Puolen päivän juttuhan tuo olisi. Siellä on varmaan kannassakin kaikki varchar(100) ja tekstikenttä samaa lukua. Muutama tunti tuossa hyvällä tuurilla menisi. HUH HUH

  4. Veikkaisin kyllä että tässä on kyse jostain muusta kuin ihan lomakkeen validaattorista, varmaan tietokantakenttä on määritetty rajatulle merkkimäärälle tai jotain vastaavaa. Naurettavaa silti esittää että korjaus oikeasti voisi kestää puolitoista vuotta. Ja todella uskomatonta että asiaa ei ole huomioitu suunnitteluvaiheessa…

  5. Hienoa tarinaa, surku vain, että eReseptin speksauksen taisi hoitaa ihan eri taho kuin se, joka saa suurimmat rahat jatkon muutoksista. Ellei sitten jostain syystä speksauksesta makseta ihan järjettömiä summia.

    Ei kannata välttämättä nähdä pahan/rahantahtoisuutta siellä, missä sen voi selittää ihan vaan osaamattomuudella.

  6. 😀 Juuri näin. Kiitos hienosta novellista.

    Puku-liimatukka-limanuljaskat ovat IT-alan syöpä. Koodaajana fantasioin konsulttien ja myyntipaskiaisten hitaasta kiduttamisesta. Mitään hyötyä ei moisista Dressmann-mallinukeista ja kävelevistä hammastahnamainoksista ole, vaan ne kusevat kilpaa IT-työläisten ja -asiakkaiden päälle.

    Tieto, Accenture ja muut vastaavat pöhöttyneet paskalafkat ovat narsistien ylläpitämiä kusetusklubeja joilla on vain marginaalinen assosiaatio tietotekniseen osaamiseen.

    Kun olin opiskeluaikana Accenturen järjestämässä saunaillassa niin meinasin oksentaa siitä paskapuheen ja jesjes-hehkutuksen määrästä. Vittu mitä ohiammuttuja helppoheikkejä koko vitun sakki.

  7. Mitä sen järjestelmän tuoma uusi taso mahtaa sisältää? Tähän päivään asti järjestelmien käyttö on aiheuttanut sekaannuksia ja hoitovirheitä ja ihmisiä ei voida hoitaa kun järjestelmästä ei saada tietoja ja sitten hoidetaan sen jonkun muun tiedoilla, mitä saadaan ulos. Kiitos ei minulle tätä.
    Ihmistä ei voida enää hoitaa, kuten kauan sitten, jolloin ei ollut järjestelmää.
    Siksi toivonkin, että järjestelmä on niin hyvä, että asiakkaita ei enää tarvita. Se on asiakkaalle turvallisempaa. Tietenkin tiedot joutuvat monenlaiseen myllerykseen.Jos ne tiedot ja niiden tietojen käyttäjät eivät koskaan kohtaa meitä fyysisesti, olemme turvassa. Tämä olisi suuri parannus ihmisille.

  8. Mitä minulla itselläni on havaintoja tietojärjestelmäprojekteista, tyypillistä on että (paljon) asioita jää ajattelematta ennen kuin lähdetään kehittämään.

    En olisi yllättynyt että tämäkin virhe olisi syntynyt ihan vain koska kukaan ei ajatellut tuota asiaa kunnolla (ajoissa). Ja suunnitteluratkaisu olisi sitten enemmän sattuman kuin harkinnan tulosta.

  9. itm: Kyllä siellä speksissä ihan selvästi lukee. Katso uudestaan. Koodi 58, käyttötarkoitus, 50 merkkiä. Sen on joku sinne speksannut (dokumenteissa lukee myös ketkä ne ovat hyväksyneet, ei ole Tiedon, Accenturen, Logican jne väkeä näissä sotkemassa).

    Ärsyttää kun väki kommentoi nimimerkkien takaa tasolla “veikkaisin että…” kun asiat voi tarkistaa suoraan.

    Ja sitten fiksut heittävät “puolen päivän juttuhan toi olis, senkun vaihtaa kannan kentän pituuden.” Ja eivät mieti yhtään moneenko järjestelmään tuo pituus on pitänyt koodata kun speksi sen vaatii. Miettikääpä nyt ihan pieni hetki. Joukossa jne…

    (Ja ei, en ole missään tekemisissä eReseptin, sen speksauksen tai implementaation kanssa. Osaan vaan hakea ja lukea speksejä ja osaan ajatella järjestelmien tekemistä kun olen niitä tehnyt hetken aikaa.)

  10. Kiitos Sami Kuhmoselle ainoasta järkevästä kommentista liittyen tähän asiaan. Jos itse ymmärsin speksistä niin rajapinnan on speksannut Kela ja THL itse.

  11. Kiitokset loppupään kommenteille, joissa on mukana sekä asiantuntemusta että pieni hetki ajattelua, mikä on harvinaisen kohteliasta ja toisia ihmisiä kunnioittavaa nykyajan nettikirjoittelussa.

    Keskustelu on yksi esimerkki siitä mitä kaikkea onkaan voinut mennä pieleen ennen kuin edes kilautetaan “sylkykuppi”-tietojärjestelmätoimittajille.

    Tietojärjestelmähankintaa edeltävä esiselvitys ja muut tilausta tarkentavat projektit on tehtävä tarkkaan ja mielellään mukana pitäisi olla sekä substanssia että tietojärjestelmäkehittämistä osaavia.

    Tilauksen laatu erinomaisilla kohdetta kuvaavilla dokumenteilla auttaa tarjousten tekemisessä/laadussa valtavasti. Saattaapa sillä saada myöskin kaikkein pätevimmät tarjoamaan.

Comments are closed.