University of Helsinki
- Lapsena halusin olla avaruuslentäjä.
(tai oikeastaan en, mutta siitä huolimatta tämä Googlen kartta/kuva/tarina -multimedia [riimi!] on siisti. Voi seurata Neil Armstrongia ja ensimmäistä kuukävelyä melko tarkasti. Tenhoavaa!) - In HIIT, Helsingin yliopiston ja TKK:n yhteisen informaatioteknologian tutkimuksen instituutin blogi, tarjoilee välillä todella kiinnostavia perspektiivejä innovaatioyliopistoon ja sen sellaiseen. ja ihan ymmärrettävästi, ovathan ne tavallaan keskellä sitä juttua, mutta kuitenkin oudossa positiossa, tekemässä yhteistyötä HY:n kanssa, joka on muuten jätetty näistä leikeistä aika tehokkaasti syrjään. Tässä tämänkertaisessa kerrotaan tietokoneen hiiren kehittämisestä. Ei ollut kuulemma helppoa, eikä tapahtunut lopputuoteorientoituneessa kehittämisyksikössä.
- JP Roos, mun ehdoton suosikki Vanha vihainen mies -kategoriassa, kirjoittaa ja summaa aika hyvin sitä, mitä mä haikailin tällä. Hyvinvointia.
- Vielä hiukan herkkua niille joiden nöräviisaria väpättää, ammattilaisten spekulaatiota aiheesta, miten sellainen Cloverfieldin tyyppinen hirviö nyt ihan oikeasti pitäisi pysäyttää. Osa 1 ja osa 2. Valitettavasti vähän liian ase-nörttiä mullekin, mutta teoriassa kiinnostava juttu.
Satoa, viikko 6
Pääkirjoitus:
Ihanaa, demarit, ihanaa! Tämä on parasta, mitä Suomen poliittiselle kulttuurille ja päivänpolitiikalle on tapahtunut koskaan. Hyvä Heinäluoma, miehen työt! Tätä kutsutaan poliittisen vastuun kantamiseksi. Ja tämä petaa hyvin tietä sille jo manaamalleni Tommy Tabermannin puheenjohtajuudelle.
Siis ajatelkaa, SDP saattaa jopa uudistua ihan oikeasti! Tätä on kaivattu.
- Aloitan rehellisesti oman hännän nostolla. Ylioppilaslehdessä oli kaksi juttua, toinen Ganes-elokuvan mielenkiintoisesta käsikirjoitusprosessista ja toinen terrorisminvastaisen taistelun takia heikoille joutuneista yhteiskuntatieteilijöistä. Ennen kaikkea Ganes-juttua oli melko kiinnostavaa tehdä, sai kurkistaa syvälle suomalaisen elokuvan käsikirjoitusprosessiin. Siitä tulee todennäköisesti oma merkintänsä aikanaan.
- Ihan nätti läpikäynti erilaisten teknologiafirmojen logoista halki vuosisadan. Huomattavaa on, että moni näistä firmoista on aidosti aika vanha ja nk. perinteikäs. Myös Noksu päässyt mukaan, tosin hiukan virheellisillä tiedoilla. Voi taa röyhistää rintaa.
- Tällä sivulla on selitetty kvanttifysiikan monen maailman tulkintaa. Siitä tekee katsomisen arvoista hieno Mario World-video, jolla tätä havainnollistaa. Siinä on otettu jonkun japanilaisen nörän tekemä älyttömän vaikea Mario-taso ja otettu videolle paitsi se onnistunut läpipelaus, myös ne toistasataa epäonnistumista. Kannattaa katsoa ainakin se.
- Sam kirjoittaa seksuaalisesta ahdistelusta erityisesti Suomen eduskunnassa ja yleisesti muuallakin. Antaa tavallaan ihan ajateltavaa tuonkin lukeminen, ja kiinnittää huomion voimasuhteisiin.
- Kemppinen vallasta, vastuusta ja liikevoitosta, JP Roos hyvinvointivaltion purkamisesta. Ei ideologiaa, vaan järkeviä ratkaisuja. Aina kuullessani tämän fraasin, poistan hirvikiväärini vahvistimen.
- Lopuksi vielä vähän elokuvaherkkua, Bordwell leikkauksesta ja aukkojen taiteesta.
Valtionyhtiöt
TeliaSonera vähentää tuhat työpaikkaa Suomesta – HS.fi – Talous
Niinpä niin. Ajatuskulku: ensin ajattelin, että jos valtionyhtiöt toimivat todella näin tällaisina aikoina (eli irtisanovat kannattavista, voittoatuottavista firmoista tuhansia ihmisiä), eli ihan samalla tavalla kuin kaikki muutkin tämän spekulatiivisen jees jees-kapitalismin messiaat, niin myytäisiin paskat pois vaan. Eipä tarvitsisi olla kyrpiintyneenä tällaisten uutisten äärellä.
Sitten tajusin: siitähän juuri nykyisessä valtion omistamien yhtiöiden ohjauspolitiikassa on kyse! Laissez-faire vaan, eikä kukaan kohta näe enää mitään järkeä, miksi valtionyhtiöitä on olemassa – jonka jälkeen ne voidaan kaikki siitä vaan myydä pois ja yhtiöittää loputkin.
Suomalaisen politiikan hienous on se, ettei politiikkaa ole olemassa, vaan kaikki tehdään vedätysten ja välttämättömyyksien kautta. Tällä on selvä kytkös nykyiseen tilanteeseen, jossa vasemmistolaisuus on ideologista ja markkinaliberaali oikeistolaisuus järkevää – siis oikein, ei moraalinen arvostelma tai ideologinen valinta, vaan totta, hyvää ja matemaattista pyhää. Tässä Ek ja EVA ovat tehneet todella hyvää työtä, samoin Bob Helsinki. Vastakkainasettelujen aika on ohi!
Syyttävä sormi osoittaa myös kohti vihreitä. Nimenomaan saarnaamalla “Emme ole vasemmalla emmekä oikealla vaan edessä” ja toteuttamalla etenkin Helsingin kaupungin johdossa markkinaliberaalia oikeistopolitiikkaa on puolue onnistunut osaltaan sementoimaan tätä näkemystä. Tai että siihenhän se kiteytyy: ei yksityistäminen ole poliittista vaan pelkästään viisasta ja oikein.
– –
Tämän analyysin tuossa alkuvaiheessa on muuten yksi merkittävä ongelma: oletus että julkisella mielipiteellä olisi mitään merkitystä. Sillä nimittäin tuskin on. Mutta eiköhän pointti säily silti.
Kuntosali ja kapitalismin henki
Todellisuustarkistuksen aika, jälleen kerran.
Tiedättekö, mitkä ovat Suomen suosituimmat neljä liikuntamuotoa? Autan. Kävely, pyöräily, hiihto ja uinti. Kaikki hienoja, kansallisia lajeja, harrastaessa saa ulkoilmaa paitsi uidessa, pääsee paikasta toiseen (vaikkakin useammin kaiketi ihmiset kiertävät ympyrää), ja kaikkia harrastetaan luonnossa ja ulkona, paitsi uintia.
Mutta arvaatteko, mikä on maamme viidenneksi suosituin liikuntamuoto, jolla on myös isoin “kasvupotentiaali”? Voin kertoa vastauksen. Se on kuntosaliharjoittelu.
Kelatkaapa sitä. Voiko olla olemassa mitään kuntosalia surrealistisempaa? Lukkiudutaan loisteputkivalaistuun karsinaan tuntikausiksi, ja miksi? Jotta voitaisiin harjoitella koneessa, joka on vähän kuin kävelisi, tai toisessa, joka on vähän kuin pyöräilisi, tai kolmannessa, joka on vähän kuin nostelisi painavia tavaroita. Ja jotka on suunniteltu kuntouttamaan luunmurtumien jäljiltä. Tästä huvista saa maksaa esimerkiksi 8,5 € laaki. Siis jotta pääsee kävelykoneeseen! Tai portaidennousukoneeseen! Miten kätevää! Sen sijaan, että juoksisi tai pyöräilisi, voi mennä elämään uudestaan takatukkafantasiaansa suoraan esi-oidipaaliselta 80-luvulta.
Lisäksi olen antanut itseni ymmärtää, että useampikin liikeketju perustuu kuntoiluvaatteiden myymiselle, ja että on olemassa erikseen nk. salimuoti. Eli siis kuntosalille mennään näyttäytymään ja rakentamaan sosiaalisia hierarkioita, sillä en oikeastaan usko, että pojat ovat siellä näyttämässä palaa tytöille ja tytöt pyllyä pojille, vaan tytöt katsomassa toisten treenihousuja ja iPodeja ja pojat toistensa hikinauhoja – tai mihin ikinä siellä nykyään pukeudutaankaan.
Mulla on sellainen olo, että nimenomaan tätä Marx tarkoitti kirjoittaessaan vieraantumisesta. Tämä on suunnilleen todellisuudesta vieraantunein asia ikinä.
Tai itseasiassa tämä on. Siis: Suomalaisista noin 500 000 harrastaa kuntosalia (lähde: Kansallinen liikuntatutkimus), ja näistä Wallinin mukaan noin 1,5 prosenttia vielä douppaa sitä tehdessään. Tai vähän yli, jos nuo Hesarissa veikkaavat, että menee 10 000 asti. Siinä sitä voi kukin kelata että miten todellisuudesta irrallaan tuo porukka on. Se on kuitenkin käytännössä vaan isojen lihasten hankintaa – eli pelkkää pillunmetsästystä, koska noi on aivan varmasti lähinnä miehiä.
Ja siis huomatkaa, kaikki tämä tapahtuu yhteiskunnassa, jossa suuri osa noista kuntosalillemenijöistä todennäköisesti menee sinne autolla! Siis tulee Espoosta yksin autolla keskustaan jotta pääsisi käyttämään kävelykonetta! Lisäksi suurin osa meistä tekee työtä, jossa isoista lihaksista on vain haittaa (hyvästä yleiskunnosta tosin hyötyä) ja jossa ilmastonmuutos uhkaa. Huh huh.
Uimahallissa uinti, tuo oma jalo kuntoilulajini, on sen sijaan täysin toista maata eikä lainkaan vieraantunutta toimintaa.
Eli siis: bermudashortsit jalkaan, hikipanta päähän, douppi huuleen ja Europea Walkmaniin, ja järkkymätön maanpuolustuserektio tanaan – Isänmaa tarvitsee sinua!
—
Lisäys: katsokaa Jehkiltä hieno kappale bodauksen historiasta tähän teemaan liittyen.
Päivän uutisotsake
Demarit haluavat ihmisenä olemisen oppiaineeksi kouluihin – HS.fi – Politiikka
“Sdp haluaisi paitsi opettaa ihmisenä olemista, myös vähentää suorituskeskeisyyttä. Tabermannin mukaan harkinnassa oli ehdotus liikuntanumeron poistamisesta, jotta liikunnasta tulisi iloisempaa.”
NYT se siis selvisi! Tätä se mystinen “Pari piirua ihmisen suuntaan” tarkoitti. Tätä on kelattu nyt vuositolkulla pää solmussa. Mutta se olikin vain uusi kouluaine.
SDP voi SDP… tietäisipä pää minne perse on menossa. Jo tuo linkin otsikko kertoo kaiken olennaisen suomalaisesta yhteiskunnasta, jälkiteollisesta yhteiskunnasta ja maailman sosiaalidemokraattisesta liikkeestä.
Astetta vakavammin, liikuntanumeron poistaminen kouluistahan olisi täysin loistava ajatus. Se tekisi koko touhusta huomattavasti mukavampaa ja paljastaisi jokaiselle, että pelkästä pelleilystähän siinä on kyse. Sillä pelleilyähän ne aineet ovat, joista ei saa numeroa, right?
Samoin Taberman kunnostautuu pellen roolissaan vaatimalla pakollisia yhteisöllisyyspäiviä ja hiljentymishuoneita työpaikoille ja toteamalla, että tämä ei ole ristiriidassa talouskasvuvaatimuksen kanssa, vaan nykyinen meininki on.
Tämä on siitä häkellyttävää, että se on totta ja oikeassa, mutta tulee myös jäämään täysin huomiotta. Demareilla olisi ollut nyt hyvä tilaisuus lempata se kaappikello menemään sieltä. Kokkareiden puheenjohtaja on nuori ja sähäkähkö jäbä, Keskustan pj Clark Kent joka jostain syystä on onnistunut kohoamamaan seksisymboliksi. Vihreiden oikeistolainen mummeli, ja demareiden sieluton ay-kelohonka.
Avoin kirje kaikille demareille: vaihtakaa tilalle suomalaisen erotiikan tukipylväs, Lauttasasen de Sade, poliittinen suurvisiiri ja 80 runokokoelman ja romaanin supersankari Tommy Tabermann!
Olen valmis menemään tuomiolle tästä kommentista.
(muistakaa muuten käydä katsomassa www.tommytabermann.net – taattua laatua. Kiinnittäkää erityisesti huomiota alkuintroon. Sieltä voi myös tilata itselleen joka perjantaisen runon mestarilta itseltään, kohdasta sinulle, Tommyltä. Nyt joka ipana sähköposti laulamaan lihakirkon ylistystä!)
Viikon 4 satoja
- Ilmastonmuutos on viime aikoina noussut jopa häkellyttävällä tavalla todella isoksi keskustelunaiheeksi. Paitsi keskustelua, jossain saadaan myös tekoja aikaan: Israel aikoo siirtyä sähköautoihin. Monta syytä, miksi tämä on juuri nyt juuri Israelin mielestä hyvä idea. a) Israel on pieni maa (5 miljoonaa ihmistä) jossa on vain muutamia miljoonia autoja ja jonka pinta-ala ei ole päätähuimaava. Niinpä on mahdollista rakentaa koko maan kattava latausverkosto; 2) Israelissa on vahva valtio, joka pystyy viemään läpi tällaisia projekteja. Jotain hyötyä maailmallekin jatkuvasta sotatilasta, ja lopulta ehkä tärkeimpänä Venlan huomauttama 3) Israelilla on erityistä motivaatiota pyrkiä eroon öljyriippuvuudesta. Se on sodassa kaikkien naapuriensa kanssa eikä sillä ole omia öljyvaroja. Valtion tilannetta helpottaisi merkittävästi, mikäli sitä ei voitaisi kiristää öljyn hinnalla. Jännittävää. Odotamme todella kiinnostuneena, alkaako tästä sähköautojen vallankumous. Toivottavasti. Tässä on lisäksi tätä koko hommaa junailevan firman pääjefen Shai Agassin projektin avaustilaisuudessa pitämä puhe, ja omat analyysit perään.
- Lama tulee! Tai ehkä ei. Kuka noista tietää. Mutta se finanssianarkia, josta me jo Jehkin kanssa visioitiin juttua menneeseen Raastimeen, iskee nyt kovaa. Tai siis näyttää nyt siltä, että se saattaisi iskeä kovaa kohta – mutta kun puhutaan täysin spekulatiivisesta kapitalismista, sehän on oikeastaan ihan sama asia. Olen lukenut kaksikin hyvää selvitystä siitä, mitä nyt tapahtuu, toinen oli muuan toverin, joka valottaa jenkkimarkkinoiden niitä piirteitä, jotka mahdollistivat tällaisen naurettavan pelleilyn, ja toinen, joka selittää nykyisen kriisin hypoteettisen nettipelin kautta. Toimii! Tää jälkimmäinen selittää, että mistä ihmeestä oikein on kyse, ja miksei ilmaista rahaa sitten kuitenkaan olekaan.
- Kemppinen on hyökännyt tulisesti rajan yli, tosin länteen, pitkin viikkoa. Hyvä hyvä! Antaa niiden omahyväisten… krhm. Siis että hienoa, että Ruotsi-kuvaa monipuolistetaan. Pari jossittelua siitä, olisiko Ruotsin osaksi jääminen tuonut auvoa, ja toinen setti rotuhygieniasta ja lupsakoista länsinaapureista.
- Viime vuosien ehdottomasti poliittisesti vastuuttomin, vaarallisin ja väärin teko on ehdottomasti ollut viinan veron laskeminen, ja erityisesti kirkkaan viinan. Ei mulla olisi oikeastaan mitään sitä vastaan, että viini olisi halvempaa, eikä se johdu siitä, että pidän enemmän viinistä kuin kossusta, vaan siitä, että mitä halvempaa kossu on, sitä enemmän suomalaisia (lähinnä) miehiä kuolee alkoholimyrkytykseen tai maksasairauksiin tai rattijuopumuksiin. JP Roos, yksi valtsikan aktiivisimmista porsasproffista, tylyttää uudessa blogissaan Hesarin sivuilla tästä aiheesta. Luvut ovat aika synkkiä. Isäni kommentti oli tästä tuoreeltaan aikanaan, että viimeinkin keksittiin keino päästä tietystä epätoivotusta aineksesta eroon nopeasti. Voisin vielä lisätä, että pahinta on, että osa tästä “aineksesta”, eli näistä ihmisistä, todennäköisesti kuolee onnellisena.
Sivumennen sanoen ehkä Hesarilla on ymmärretty, etteivät ne itse jaksa pitää hyviä blogeja, sillä nuo vierailublogit ovat aika mielenkiintoisia. - Loppuun vielä tämän kertainen Sanoma-valitus: uutistoimittajien blogissa tulee aika hyvin tiivistettyä osa Sanoman nettistrategiasta: lyhyttä, yhdeltä ruudulta luettavaa silppua – eli pinnallista taustoittamatonta roskaa (no okei, ei tuo nyt ollut ihan reilusti sanottu, mutta kuitenkin). On äärimmäisen jännää, että on media, jolla on selkeät rajat, eli paperinen lehti, jossa julkaistaan pidempiä juttuja kuin äärettömässä internetissä.
Ehkä tätä perustellaan sillä, ettei kukaan jaksa lukea pitkiä juttuja ruudulta – mutta silloin jätetään huomioimatta koko mainosmarkkinoiden kultasukupolvi 15-30. Voi kyllä olla että ketään niistä ei kiinnosta ja mä vaan rutisen lämpimikseni, mutta ulkona on kylmä. Netissä olisi tilaa vaikka mille, kaikille niille herkullisille detskuille. Ei tavaraa tarvitsisi karsia nettiä varten, vaan rajallisempaa lehteä. Ellei kyse sitten ole liiketoimintamallista, mutta se onkin sitten toisen blogimerkinnän aihe.
Tai ehkä ne vaan ajattelee, että meitä kiinnostaa vaan Britney ja Paris – eivätkä ole tietenkään tippaakaan väärässä. Kelatkaa nyt! Tissit!
Nufit tänään!
Tänään alkaa järjestyksessään jo seitsemäs Nuorten filosofiatapahtuma, tällä kertaa lähellä Espoossa, tarkemmin sanottuna Tapiolassa.
Suosittelen todella lämpimästi tulemaan paikanpäälle, paitsi koska olen henk. koht. nähnyt tosi paljon vaivaa sen eteen, myös koska meillä on melko tiukka ohjelma. Esimerkiksi tänään voi tulla fiilistelemään valtiosihteeri Raimo Sailasta, joka tunnetaan myös “Suomen Kuninkaana”, taideteollisen rehtoria Yrjö Sotamaata ja masturbaatiopappi Teemu Laajasaloa.
Myös huomenna ja muina päivinä on tiukkaa ohjelmaa, käykää vaikka tarkastamassa www.nufit.fi
Toivottavasti näemme Tapiolassa!
Mauno Koivisto
Kuinka väärässä ihminen voi olla?
Olen aina vähän hymähdellyt termille suomettuminen, tai ainakin sen jälkeen kun se muuttui sekalaiseksi leimakirveeksi kenen tahansa oikeistopolitiikan alkeet -kurssin suorittaneen käteen. Nyt todella toivon, että sellainen ilmiö on olemassa, muutoin koko tilanne on vielä surkuhupaisempi.
Tasavallan entinen presidentti Mauno Koivisto siis ilmaisi, että Venäjän vaalit osoittavat kansankunnan olevan matkalla kohti vakautta, ja että tämä on Suomen kannalta hyvä asia. Katsotaanpas uudestaan. Jos naapurimaassa rakennetaan jälleen kerran henkilökultille nojaavaa diktatuuria, pienen naapurimaan pitäisi iloita siitä?
Sanokaa minulle, että kyse on suomettumisesta, tai kuskatkaa Koivisto hoitoon, jos niin ei ole. Suhtautumiseni Koivistoon on muutenkin melko ristiriitainen. Hyviä syitä pitää Koivistosta: asumme lähekkäin Katajanokalla, olemme molemmat opiskelleet sosiologiaa (Koivisto tosin jopa väitellyt) ja Koivistolla on ISOT MIEHEKKÄÄT KÄDET. Kiitoksia, Kari Paakkunainen, tästä viimeisestä.
Toisaalta Koivisto on aikaisemminkin tehnyt itsestään epämielyttävän henkilön ilmoittamalla julkisesti vihaavansa ateisteja.
Ei Mauno, ei näin. Älä vihaa ketään. En minäkään vihaa sinua, vaikka uskis oletkin.
Älä myöskään lietso Tsaari Putinia. Olet liian vanha saadaksesi mitään todellista hyötyä irti siitä.
Vapaa-ajattelijoista ja hengellisyydestä
Olin viime lauantaina Vapaa-ajattelijoiden liiton 70-vuotisjuhlassa, oikeastaan vähän niinkuin edustamassa.
Jännittävää, kaikenkaikkiaan. Tavallaan. Olin tilaisuudessa ainoa ikävälillä 6-3, eikä meitä alle viisikymppisiä ollut kuin hyvä jos kymmenen prosenttia ylipäätään. Mikä on toki kovin harmillista. Yleisin hiustenväri oli harmaa.
Tilaisuuden mielenkiintoisin anti oli Tamperelaisten nuorten nörtti-vapaa-ajattelijoiden eroakirkosta.fi -show. Niillä kavereilla on homma hanskassa: sivusto on kivan näköinen (ainakin verrattuna muuhun vapaa-ajattelumatskuun netissä), homma on tehty helpoksi eikä tarkoituksena ole loukata ketään. Kirkosta eroamista kaupitellaan niille, joiden se pitäisikin tehdä: jotka eivät ole nk. kristittyjä. Lisäksi homma toimii: eilen sivuston kautta erosi 211 ihmistä, yhteensä neljän vuoden aikana jo lähes 90 000 ihmistä. Se on aika monta.
Mikä olisi hengellisyyden ja uskonnon “oikea paikka” Suomalaisessa yhteiskunnassa? Vastaus ei selvästikään ole “ei mikään”: jos uskontojen laaja levinneisyys, värikäs kirjo ja sitkeys jotain kertovat, niin sen, että sille kamalle on selvästi tilausta. Eipä tämä nykyinen tilannekaan mitenkään kovin optimi ole, meillä on valtionkirkko joka saa kantaa veroa, ja johon suurin osa suomalaisista kuuluu, vaikka öylätinkulutus kirkoissa pienenee ja pienenee.
Aikanaan reippaat ja suoraselkäiset kehitysuskoiset sosiologit uskoivat, että modernisaatio ja leviävä rationaalisuus ihan issekseen karsivat pois kaikenlaiset menniskäisuskot – ja vielä niitä paljon härömmätkin jutut, kuten kristinuskon kolmiyhteisen jumalan jne. Näin ei selvästikään käänyt.
Siirrymme profetiaosuuteen.
Mikäli vapareiden kirkostaerottamisprojekti jatkuu samalla tahdilla, tai vaikka päivittäin eronneiden määrä hiukan vähenisi jossakin vaiheessa, vuonna 2065 Suomessa ei ole enää lainkaan kristittyjä, tai ainakin kaikki ovat laskennallisesti eronneet kerran. Todellisuudessa tuo hetki tulisi vastaan aiemmin, sillä kirkosta eroavat lähinnä nuoret, joten he eivät myöskään kasta lapsiaan – ja vanhusväestö joka tapauksessa kuolee pois aiemmin. Vaikka ihan näin tuskin tulee käymään, on todennäköistä, että kirkkoon kuuluvien määrä vähenee. Se olisi myös ihan toivottavaa: kuulukoot ne uskontokuntiin, jotka uskovat oikeasti niihin juttuihin, älkööt muut. Jos haluatte laittaa rahaa hyväntekeväisyyteen, kaikin mokomin.
No mitä käy kirkolle? Veikkaan, että se repeää kahtia kuin vaate temppelissä. Fundikset meillä on aina keskuudessamme, kaiken kaikkiaan suvaitsemattomat oikeistolaiset änkyrät, ne, joiden mielessä evankelis-luterilaisessa sotilaspastorissa ei ole mitään ristiriitaista. Ne, jotka tykkäävät lukea vanhaa testamenttia.
Tälle porukalle on paha, että kaikkien ajattelevien ihmisten maailma ja ennen kaikkea arvomaailma on hiukka muuttunut tässä viimeisten muutamien tuhansien vuosien aikana. Niinpä fraktioituminen on todennäköistä: se porukka, joka siunaa sodomiitteja, piilottaa turvapaikanhakijoita Suomen poliisivaltiolta ja jakaa köyhäinapua – eli on kaikenkaikkiaan varsin vasemmistoliberaalia porukkaa, jopa vasemmistoliberaalimpaa kuin yksikään Suomen nk. vasemmistopuolueista – tulee muodostamaan oman yhteisönsä. Siitä tulee huomattavasti nykyistä kirkkoa pienempi ja köyhempi, mutta hyvin avoin, lämminhenkinen ja suvaitsevainen harras ja hengellinen yhteisö. Veikkaisin, että sen hetken vasemmistoliberaaleilla liikkeillä on hyvinkin paljon yhteistyötä tehtävänä tämän porukan kanssa.
Tämä saattaisi myös johtaa aiemmin mainittujen fundisainesten radikalisoitumiseen. Radikaalit konservatiivit nostavat jälleen päätään. (Vaikka oikeasaan pitäisi kai puhua radikaalinostalgikoista, sillä konservatiivihan pyrkii säilyttämään, mutta tässä olisi kyse kuitenkin muutoksen hakemisesta, suuntana vain taaksepäin.) Ehkä Suomessakin nähtäisiin mielenosoituksia abortteja tekevien (eli kaikkien) sairaaloiden ulkopuolella, mene ja tiedä.
Milloin näin tulee tapahtumaan, kuinka myrskyisästi maa repeää kahtia, ja missä vaiheessa valtionkirkko puretaan? Sanoisin, että perus suurten ikäluokkien kuolema on tässäkin asiassa vastaus kaikkeen. Suomi tulee oikeasti muuttumaan todella paljon siinä vaiheessa, kun äitimme ja isämme poistuvat geimeistä. Ja eläköityminen ei ole mikään ratkaisu, silloin he muuttuvat ainoastaan vielä haitallisemmiksi. Tästä olisi mielenkiintoista tehdä jotain tilastollisia analyysejä. Jos olisi väestötieteilijä. Mutta siis siinä vaiheessa kirkkoon kuuluvien osuus todennäköisesti noin suunnilleen romahtaa, joka sitten käynnistää ketjureaktion, joka johtaa muutoksiin.
Että ei kannata ihan nyt vielä pidätellä hengitystään. Suuret ikäluokat ovat tällä hetkellä noi kuusikymppisiä. Miesten eliniänodote on noin 73, naisten noin 81, tai jotain tämäntyyppistä. Vapaa-ajattelijoita siis ehdottomasti tarvitaan, siihen asti. Kun murros tapahtuu, myös vaparit muuttuvat todennäköisesti melko tarpeettomiksi, ainakin suurilta osin.
Sinänsä sääli, ettei ainakaan Helsingin vapareiden toiminta ole kovin mielenkiitoista tai houkuttelevaa. Toisaalta, siitähän ateismissa kai osittain onkin juuri kyse: ettei ole sitä substanssia, jota kirkoilla on. Se on kait homman perusvitsi ylipäätään, mutta tekee toiminnan organisoimisesta parhaimmillaan sissisotaa a’la eroakirkosta.fi ja pahimmillaan pelkkää turhaa änkyröintiä.
Jokela 7.11.2007
Nyt se sitten tapahtui.
Viimeistään Virgina Techin ammuskelun jälkeen oli ilmeistä, että yhä hurjempaan ja polarisoituneempaan suuntaan kehittyvässä Suomessa joku lapsi päättää jossakin vaiheessa jäädä historiaan helpommalla tavalla. Ja hyvin se onnistuikin. Silmitön ja järjetön kouluammuskelu on, no, silmittömyytensä ja järjettömyytensä takia CNN:n uutisen arvoinen tapaus.
Vaikea kirjoittaa mitään. Edes muutaman tunnin etäisyys tapahtumiin ei juurikaan lämmitä. Jotain on hajonnut koko maassa. Olemme kuilun pohjalla, eikä valoa ole näkyvissä. Tämän äärimmäisempää muotoa nuoren pahoinvointi tuskin voi saada.
Sillä siitä tässä on kyse. Heti kuultuani tapauksesta tongin Naturalselector89:n verkkosivut esiin, ja löysin pitkät pseudofilosofiset ja teininietzscheläiset manifestit. Samoilta sivuilta löytyi pieni teksti, jossa tekijä julisti kyseessä olevan poliittisen terrorismin, “vaikka valitsinkin lukioini kohteeksi, motiivini hyökkäykselle ovat poliittiset ja paljon paljon syvällisemmät, ja siksi en halua, että tätä kutsutaan vain ‘koululaitosammuskeluksi'”.
Selvää on, että mikäli kyse on jostakin, se ei ole poliittisesta terrorismista. Vaikka miten höpöttäisi sodasta ihmiskuntaa vastaan ja alistavasta järjestelmästä, lukionsa rehtorin ja yläastelaisten lasten tappaminen ei ole poliittista “sotaa.” “Minä, luonnollisena valitsijana, eliminoinen(sic) kaikki jotka näen epäsopiviksi, häpeäksi ihmiskunnalle sekä luonnonvalinnan virheeksi.” Näin toteaa Pekka-Eric, ja ammuskelee lapsia koulunsa aulassa.
HS.fi tiesi kertoa ampujan olleen “tosi koulukiusattu” jo pitkään.
“Kuudennen kerroksen parvekkeella minun olisi pitänyt viettää koko elämäni. Henkistä ylemmyyttä täytyy pönkittää fyysisillä vertauskuvilla, muutoin se romahtaa. Mihin sitten perustuu minun ylemmyydentunteeni? Asemaani se perustuu, ei mihinkään muuhun. —
Tiesin, että he [tavalliset ihmiset] olivat vihollisiani, mutta he eivät sitä tienneet. He rakastivat toisiaan, pitivät yhtä ja olisivat tahtoneet silloin tällöin ojentaa minullekin auttavan kätensä, koska luulivat minua kaltaisekseen. Mutta jos heillä olisi ollut vähäisinkään aavistus totuudesta, he olisivat piesseet minut.–
Siltä kannalta kaikki sujui paljon paremmin siitä päivästä lähtien, jolloin ostin revolverin. Ihminen tuntee olevansa voimakas, kun pitää aina mukanaan sellaista vehjettä, joka räjähtää ja paukkuu.”
Näin kirjoittaa Jean-Paul Sartre novellisaan “Herostratos”, joka kuvaa juuri näitä tapahtumia. Herostratoksen päähenkilö tosin vie eksistentialisminsa loppuun asti, epäonnistuu murhassaan eikä saa lopulta tapettua edes itseään.
Jokelan koulusurmaaja julisti olevansa evoluution seuraava askel, moraalisissa ja eksistentialistisissa pohdinnoissaan korkeammalle noussut henkilö, ilmoitti pitävänsä FPS-tietokonepeleistä, eugeniikasta ja naisten alistamisesta sekä vihaavansa ihmiskuntaa. Samoin hän kirjoitti, että niistä levyistä, kirjoita, elokuvista tai mistään, mitä hän harrasti, ei pitäisi välittää eikä niitä pitäisi syyttä. Kun katsoo suttuista videota, jossa omena hajoaa palasiksi Jokelalaisessa metsässä huomattavasti 3d-ammuskelua muistuttavassa kuvakulmassa, ei siltikään voi olla ajattelematta, että tuliko pelattua muutama kierros Hitmania liikaa.
Vuosien koulukiusaus, itsetunnon maahanpolkeminen, natsit, militarismi. Siinä keitos tälle kouluampujalle. Lisätään vielä maa, jossa 18-vuotias saattaa todella saada käsiinsä tuollaiseen pystyvän aseen kuulumalla ampumaseuraan ja ilmoittamalla harrastavansa ampumista. Suomessa on 1,6 miljoonaa asetta yksityiskodeissa.
Tämä päivämäärä jää Suomen ja Euroopan historiaan. Suomi todella on Euroopan amerikkalaisin maa. Suomalainen yhteiskunta on kurimuksessa, josta se pitäisi pikapuoliin nostaa jaloilleen. Mikäli asiat ovat hyvin tällaista ei tapahdu. Toisaalta tämä osoittaa, että mikään määrä terrorisminvastaista sotaa ei ikinä saa maailmasta turvallista paikkaa. On tehtävä jotakin aivan muuta.
Ja lopulta kuitenkin kaikki edellä ollut on turhaa, etäistä, mielen huijaamista älylliseen pohdintaan ja lievään tekstuaaliseen vihan purkamiseen. Tapa etäännyttää itsensä tarpeeksi kauaksi analyyttiseen maastoon. Pohjalla on ainostaan suru ja murhe. Suru kuolleiden, omaisten, silminnäkijöiden, meidän kaikkien puolesta.
Ja ennen kaikkea koulukiusatun tuusulalaisen Pekka-Eric Auvisen puolesta.