Oma etu ja läpiporvarillistuva Kallio

Kun muutin Katajanokalta Kallioon, tajusin jotain syvällistä kaupungista. Katajanokka on joka tavoin mukava ja lähellä keskustaa sijaitseva paikka – mutta joka tapauksessa pohjimmiltaan lähiö, jonka ostari on Stokka. Kallio puolestaan on olemukseltaan huomattavan erilainen paikka. Täynnä ihmisiä, toimintaa ja tapahtumaa, espressokioskeja ja alan miehiä. Alasta riippumatta.

Kallio myös gentrifioituu, eli siirtyy halvoista räkälöistä mainittuihin espressokioskeihin – keskiluokkaistuu, mukavoituu, “menettää särmäänsä”, tulee vähemmä vaaralliseksi.

Käytännössä tätä gentrifioitumisen etenemistä voi tarkkailla Kaarlenkadulla, joka on kotikatuni. Karhupuisto on kehityksen parhaita esimerkkejä, ennen alan miesten yksinomaan kansoittama, (ehkä) 2000-luvun alussa kunnostettu ja putsattu, nykyään kesät täynnä kukkaistutuksia ja homojen espresso-lippakioskia, joka myy San Pellegrino-vettä.

Kaarlenkatua pitkin sama kehitys hiipii eteenpäin. Kahvila Villipuutarha avasi joitakin vuosia sitten, viime vuoden puolella taloni toinen helmi, Kallion Kulma (joka tunnettiin siitä, että vaikka Roskapankkiin ei olisi enää päässytkään, Kulmaan kyllä pääsi), lopetti, sillä taloyhtiö halusi “arvolleen paremmin sopivan vuokralaisen”. Tilalle avattiin Cafe Cardemumma, “Herkuttelijan keidas Kalliossa”.

Kysyttiin, että gentriofioituuko koko Kallio. Muuttuuko Kallio pelkäksi hipsterien mekaksi, nousevatko asuntojen arvot, tuleeko lisää espressopaikkoja, kallistuvatko pitsat? Vastasin luennoilla oppimastani, että ei. Asunnot ovat liian pieniä, jotta niiden hinnat voisivat nousta oikeasti ja lisäksi alueella on aivan liian hyvä  infrastruktuuri kaikenlaiselle sekalaiselle ihmisten aluskasvillisuudelle. On kolme leipäjonoa, Diakonissalaitos, vastaanottokeskus, Alko ja piritori.

Väärässä olin: minun viereisen talon asukkaat häätävät Heikki Hurstin leipäjonoa. Gentrifioituminen etenee pitkin pitkin Kaarlenkatua ja yksiöiden hinnat nousevat nousemistaan.

Kirjoitin keväällä sosiologian graduni NIMBY- eli Not In My Back Yard -ilmiöstä. Gradussani  tutkin, miten erään toisen kaupunginosan (Etelä-Haagan) asukkaa vastustivat alueensa kaavamuutosta, jonka tarkoituksena oli ainoastaan tiivistää alueen olemassaolevaa rakennetta, rakentaa lisää keski- tai ylemmän keskiluokan perheasuntoja alueelle, jossa niitä jo on.

Erityisesti tutkin oman edun ja yhteisen hyvän suhdetta asukkaiden argumentaatiossa. Yksi keskeisistä tuloksistani oli, että noin puolet haagalaisista vetosi kaavamuutosta vastustaessaan pelkästään suoraan omaan etuunsa, muotoilematta argumenttiaan minkään yleisen hyvän periaateen kautta. Esimerkiksi oman ikkunasta näkyvän maiseman menetystä pelättiin. Graduni on luettavissa täällä.

Tulos oli hivenen yllättävä – olisi voinut kuvitella, että Suomi on maa, jossa omaa asiaansa voi ajaa helpommin vetoamalla johonkin yhteiseen hyvään, vaikkapa lasten turvallisuuteen tai asuinalueiden itsehallinnon mahdollisuuteen. Tämä sama toistuu kuitenkin myös kalliolaisten nimbyjen puheissa:

Leipäjonon läheisyydessä asuvat ovat valittaneet esimerkiksi humalaisten jonottajien käyttäytymisestä. Eräs asukas kertoo, että leipäjono oli laskenut hänen asuntonsa arvoa 20 000 eurolla. (via HS)

Suomi on siis maa, jossa on hyväksyttävää ja toimivaa HÄÄTÄÄ KAIKKEIN KÖYHIMPIÄ AUTTAVA HEIKKI HURSTIN LEIPÄJONO OMAN ASUNNON ARVON LASKEMISEN TAKIA.

Eipä sillä, totta kai tämä huolestunut kalliolainen on oikeassa. Miksi juuri hänen pitäisi olla muita solidaarisempi? Miksi juuri hänen pitäisi maksaa se kuvitteelllinen 20 000 euron hinta siitä, että kaikkein köyhimmät saavat leipäpalansa? Ajatus on “looginen”, vaikka kuulostaakin minun korviini täysin hirvittävältä ja epäinhimilliseltä.

Niinpä päivitänkin ennustettani Kallion suhteen. Kallio gentrifioituu seuraavaksi Etu-Töölöksi kahdessakymmenessä vuodessa. Tässä välissä kaupunginosaa odottaa erittäin mukava vaihe, jossa halpa pitsa vähitellen korvaantuu keskihintaisella sushilla. Leipäjonot ja muut esteettiset haitat siirretään laitakaupungille. Samalla ympyrä sulkeutuu: Etu-Töölö rakennettiin aikanaan virkamisten asuinalueeksi ja Kalliota samaan aikaan työväen alueeksi. Yhteiskuntaluokat yhtyvät viimein.

Missä Heikki Hursti tulevaisuudessa jakaa leipää sitä tarvitseville, sitä en tiedä.

20 Replies to “Oma etu ja läpiporvarillistuva Kallio”

  1. Loistavaa jos näin käy! Tätä on jo kaaauan odotettukkin. Vai onko jotain hyvää siinä, että Kallio on täynnä densoja?
    BTW. Asut Alppiharjussa, et Kalliossa.

  2. Nimby,
    Ei pidä paikkaansa, Helsinginkatuhan on Kallion raja. Kirjoittaja asuu Kalliossa, Torkkelinmäellä.

  3. Hmm.. yhteiskuntaluokat tuskin yhtyvät, Kallion alkoholistit vain siirtyvät Kontulaan. Tosin Kallion särmän puolesta haikaileville lohdutukseksi: niin kauan kuin kaupungit asunnot säilyvät Kalliossa, niin kiintiödensot pysyvät siellä. Jollei sitten kaupunkikin siirry valikoivaan asuntojen jakoon.
    Kallion porvaristuminen on Helsingin kasvamisen väistämätön tulos. Ihme, että siinä on kestänyt näinkin kauan.

  4. Kallio punavuorelaistuu vääjäämättä, minunkin mielestäni on suorastaan ihme, että siinä on kestänyt näin kauan ja kestää yhä. Alue on liian kiva ja hieno juoppojen taistelutantereeksi. Toisaalta itse kyllä ajoittain nautin halvasta oluesta ja rosoisesta meiningistä. Jos se katoaa Kalliosta, katoaako se samalla koko Helsingistä?

  5. Mielestäni Erantin mainitsema pointti asuntojen neliömääristä on validi huomio. Kallion asuntokannasta puuttuvat käytännössä kokonaan yli 80 neliön asunnot, mikä tarkoittaa, että vähänkään vaativampia perheitä alue ei kykene houkuttelemaan. Toinen mielestäni yhtä merkittävä hintojen radikaalia (Etelä-Helsingin tasolle) nousua vastaan puhuva tekijä on talojen laatu. Muualla yleisiä jugend-taloja löytyy ainoastaan Karhupuiston ympäriltä (nekin pääosin täynnä yksiöitä) ja rakennuskantaa hallitsevatkin aikanaan halvalla tehdyt 60-luvun elementtitalot. Ei varakas väki niihin halua muuttaa.

    Ja ehkä se on hyvä. Jos haluaa ettei Kallio porvarillistu.

  6. Joo, täähän on juuri tällainen vaikea tilanne, jossa on joku prosessi, joka on periaatteessa miellyttävä (mä en ole mikään rappioromantiikan suurin ystävän vaan viihdyn jopa Etu-Töölössä) ja melko vääjäämätön jollain tavalla, mutta jossa myös on huonot puolensa. Kirjoitan viikonloppuna lisää leipäjonoista.

    Kuulin muuten juuri luotettavalta lähteeltä, että on olemassa mahdollisuus, että kaupunki alkaa tukemaan asuntojen yhdistämistä kallion, vallilan alppilan jne. alueella. Tämä siis vastauksena Puolueettoman kaupunkisosiologin kommenttiin, joka on toki aivan oikeaanosuva. Siinä vaiheessa kun seinät alkavat kaatua ja kämpät yhdistyä, se auttaa vähän.

    Todennäköisempää kuitenkin on, että alueesta tulee hivenen rosoisempi, kuten vaikka Mannerheimintien varsi takatöölössä – periaatteessa hienoa ja vanhaa taloa, kuitenkin kämpissä crack-luolia jne. 🙂

  7. Vanhojen rappioromanttisten kaupunginosien porvarillistuminenhan ei rajoitu vain Punavuoreen tai Kallioon. Samanlainen kehitys on tapahtunut Manhattanilla mm. East Villagessa, sekä Brooklinyssä. Esimerkkejä löytyy varmasti jokaisesta suurkaupungista. Yksin asuvien osuushan kasvaa yhteiskunnassa jatkuvasta, ja se nostaa nimenomaan sellaisten alueiden hintoja, jossa on pieniä asuntoja.

  8. Vaikka Hurstin leipäjono joutuisikin lähtemään Helsinginkadulta, jäähän meille Pelastusarmeijan leipäjono Alppikadulle. Se luultavasti vaan kasvaa tulevaisuudessa…Luulen, että Kalliosta tulee löytymään särmää vielä pitkään. Köyhät meillä on aina keskuudessamme.

  9. Hyvä kirjoitus. Yhteiskuntatieteellisiin ennustuksiin en koe pystyväni (vaikka tutkinto alalta onkin), mutta oman tarinani kerron:

    Muutin 3. Linjalle 2000. Ainoat liikkeet olivat keskikaljakuppiloita. Rauhallistahan alue oli silloinkin, mutta jonkin sortin elämää siellä oli. Muuttaessani pois pari vuotta sitten alue ei enää mitenkään poikennut keskiluokkaisesta nukkumalähiöstä. Niin oli iltasin hiljasta ja autiota, että alkoi pelottamaan. Muutin Hesarille, Hurstin talon viereen. Hain tuntemaani Kalliota Harjusta. Pari vuotta ehdin asua onnellisessa kalliolaisessa utopiassani. Kyllähän tuo Hurstin tapaus pudotti pilvilinnoista. Tulevaisuudesta en tiedä, mutta 10 viime vuoden trendi on kyllä ollut Kallion alueen keskiluokkistuminen. Etelästä kohti pohjoista leviten. Ehkä Kallio siityy Vallilaan? (no ei kyl, kun sinne rakennetaan sitä uutta hianoo jutskaa)

  10. Ei enää sinne “missä huorakadut tuoksuu”? (Ne kyl hävis jo 2000-luvun alkupuolella), mut josko pidettäs Kallio Kalliona ja laajennetaan “tätä kasvavaa metropolia” toiseen suuntaan. Ruoholahdessa on meri ja kaikkee. Metro kulkee 😛
    Greenwich Village (NYC) on hyvä esimerkki, vertaan usein Kalliota siihen. Sekin on toki muuttunut LOADS aikojen saatossa, mutta tietynlainen “taiteilija-status” on onnistuttu säilyttämään. Kyl Kallio on Suomen Taiteilijoiden Me—sta ja sellaisena pidettävä. NIMBYT espooseen (kelaa: olet luotsannut uuden kirjainyhdistelmäilmiön, ei ihan helppoo…)
    Spring!

  11. Hei!
    Ota selvää asioista! Karhupuiston istutustalkoot täyttivät 10 vuotta 6.6.2006. Eli alkoivat jo vuonna 1996….

  12. Itse en koe uusia kivoja kahviloita ja ravintoloita huonona asiana ja esim karhupuisto on nykyisellään mahtava paikka. Hienojen puistojen ja elävän kaupunginosan pyhittäminen pelkille juoppoporukoille ja keskikaljaräkälöille ei ole monipuolista kaupunkikulttuuria. Kaljapaikkoja ja halpoja pizzerioita Kalliossa riittänee vielä pitkään, mutta mukavaa saada muutakin tarjontaa. Sen sijaan vastustan kyllä nimbyilyä ja muuta ahdasmielisyyttä, sillä Kallion henkeen pitäisi kuulua juuri suvaitsevaisuus, boheemius ja vapaamielisyys, johon kuuluvat leipäjonot, neulanvaihtopisteet, vastaanottokeskukset ja iltaterassit. Rauhallista nukkumalähiötä kaipaavat voivat sitten ostaa asuntonsa sieltä Espoosta.

  13. Olen täysin samaa mieltä Gretan kanssa! Kallio tarvitsee monipuolista tarjontaa, myös niitä espresso-paikkoja. Aivan kuin kirjoittaja tahtoisi täällä olevan pelkästään halpoja kaljakuppiloita? Niistä on enemmän haittaa kuin leipäjonoista tms. Toimiva urbaani alue on sellainen jossa on tasapuolisesti kaikenlaista tarjontaa, siten säilyy myös asukkaiden monipuolisuus. Olen hyvin ihmeissäni tästä Hurstin lähdöstä, miten on mahdollista että muutamilla nimbyillä on näin paljon valtaa? Uskoisin että enemmistö kalliolaisista on kuitenkin suvaitsevaisempia. Toivotaan että Hursti saa nopeasti hyvän uuden paikan..

  14. Muutin Ullanlinnasta Kallioon täynnä epäluuloja. Kuinka kävikään? Huomasin olevani KAUPUNGISSA: ihmisiä, menoa ja meininkiä! Hieromalaitoksia, gallerioita, kaljakuppiloita, katujen taidetta… Estäkää suuret asunnot, kieltäkää “loft-ullakkoasunnot”! Antakaa meidän pitää kaupunginosamme kotina jokaiselle!
    Pelastakaa Kallio!

  15. En nyt ihan menisi lyömään vetoa siitä, että Kalliosta tulisi uusi Töölöö kahdenkymmenen vuoden sisällä. Sen verran alue herättää keskiluokkaisissa helsinkiläisissä ennakkoluuloja. Vaan ilolla olen pannut merkille lapsiperheiden joukkopaon laantuneen ja perheiden jäävän Kallion alueelle. Tätä ilmiötä pitäisi tukea juuri pienten asuntojen yhdistämisellä lapsiperheille sopivammiksi.

  16. Pakko huomauttaa kirjoituksessasi mainitusta “loogisuudesta”, jota ei ole itsestäänselvistä puutteistaan huolimatta kritisoitu missään.

    Jos leipäjono onkin laskenut kyseisten nimbyjen asuntojen hintoja 20000 eurolla, se on laskenut niiden OSTOhintoja, eli nämä “kunnon kansalaiset” ovat ostaneet kämppänsä 20000 euroa halvemmalla, kiitos leipäjonojen. Nyt he haluavat kiittää ruoka- ja vaateapua hakevia köyhiä ajamalla heidät muualle saadakseen nostettua kämppänsä arvon “oikealle tasolle”.

    Hurstin avustustoiminnan jatkamisesta ei ole haittaa millekään, paitsi juuri tälläisten iilimatojen vehkeilyille. Santorum olkoon heidän kanssaan. Aamen.

  17. Jotkut ihmiset eivät enää kestä ja siedä köyhyyden ja köyhien näkemistä Suomessa. Tämä ilmiö leviää ja tarttuu, jos siihen ei puututa lujalla otteella ja heti alkuunsa.

    Köyhyys halutaan pois silmistä ja mielestä. Köyhistä on alettu jo tehdä syntipukkeja, vaikka syy ei ole heissä, vaan oikeiston ajamassa tuhon politiikassa. Köyhät halutaan teollisuusalueille tai muualle syrjään. Metsiinkö nämä ihmiset on tarkoitus piilottaa, jos he eivät köyhyyteensä ja siitä seuraaviin sairauksiinsa kuolekaan? Se ei ole toimiva ratkaisu, koska köyhiä tulee koko ajan lisää, jos alhainen oikeistopolitiikka saa jatkaa eteenpäin menoaan.

    Oikeistopolitiikalla luodaan Suomeen 40 000 köyhää lisää per vuosi.
    Oikeistopolitiikalla Suomi saa yli 3 000 köyhää lisää joka kuukausi.
    Oikeistopolitiikka synnyttää 100 uutta köyhää tähän maahan joka päivä.

    Sairastuneet ja ennenaikaisesti kuolleet ovat vielä aivan oma lukunsa, joista ei tilastoja vielä löydy.

    Kansa ei halua epäsuorin keinoin tappaa ihmisiä ja juuri siitä on kysymys, kun ihmiset tietoisesti ja tarkoituksellisesti ajetaan köyhyyteen.

    Maata ei ole johdettu pitkään aikaan kansantahdon mukaisesti. Kansaa ei ole kuunneltu, vaan on tehty jo kauan täysin päinvastaisesti, mitä kansa on halunnut.

    Eikö miljoona köyhää Suomessa ole tarpeeksi? Milloin suunta muuttuu?

    Perustuslakimme ei kiellä köyhyyteen perustuvaa syrjintää ja se on vääryys!

    http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731

  18. Ahti: Sen takia siinä luki se ehkä, kun en ollut aivan varma vuosiluvuista. Mulla oli sellainen muistikuva, että varsinainen siistiytyminen olisi tapahtunut vasta tämän vuosituhannen puolella, mutta saatan toki olla myös väärässä.

    Greta ja kalliolainen: nimenomaan niinhän minä tuossa kirjoitankin. Alue muuttuu mukavammaksi, vähemmän vaaralliseksi, ehkä tänne tulee vähän lisää levykauppoja, en todellakaan valittaisi hyvästä sushipaikasta. Sillä vaan on myös seurauksensa. Kai se yhteissumma on lopulta ajatus kaupunginosasta, joka voisi säiyttää monelaiset asukkaansa ja tarjota kaikille jotakin. Kyllä tänne niitä halvan pitsan paikkojakin mahtuu.

    Kai lähinnä olin pyöristynyt siitä, että todella voi suoraan kontrastoida oman asuntonsa arvon ja leipäjonon, joka ei oikeastaan edes liity koko kaupunginosan kehitykseen, vaan lähinnä toimii argumenttini rakennusosana. Että tällainen ajattelu ajaa sitten pahimmillaan lopulta kaikenlaista muutakin toimintaa (keikkoja, skeittareita, katutaidetta) pois katukuvasta.

    kakskytvuotta kalliossa on myös hyvin oikeassa – elävä kaupunginosa tarvitsee kaikenikäisiä. Kallio on siitä hauska paikka, että täällä niitä on.

    Tosin iltakävelyllä tuli jo vastaan pelkkiä hipstereitä. Tunsin noin kolmanneksen.

  19. Moi Veikko, hyvä alustus. Lisää empiiristä pohdintaa:

    Yksi suuri tekijä kaupunginosan ilmeen muodostukseen on vuokralaisten osuus sen asukkaista. Kalliossa tosi moni asuu vuokralla. Pieniin asuntoihin on piensijoittajilla varaa ja juuri ne tuottavat parhaiten – lisäksi Kalliossa on vielä jonkun verran vuokrataloja joita vuokraa säätiö tai vakuutusyhtiö. Näissä vuokrat voivat olla markkinoita halvempia tai tuettuja. Monet vuokralaiset elävät omistavaa väestöä pienemmillä kk-tuloilla, mikä näkyy palveluissa. Ruuan hinta kiinnostaa kalliolaista töölöläistä enemmän. Toisaalta kultivoitunut akateeminen köyhälistö arvostaa laatua ja ehkä kalliille, mutta riittävän pieniä makeja myyvälle sushiravintolallekin, olisi tilausta.

    Maan edullisen lainoituksen vuoksi jokainen säännöllisiä tuloja saava suomalainen siirtyy omistusasujaksi opiskelun päätyttyä. Opintotuen asumislisä muuttuu lainan verohelpotuksiksi. Asunto muuttuu omaksi 15 vuodessa kun vuokran maksaa pankkiin. Tämän on moni huomannut Suomessa. Monessa muussa maassa tilanne ei ole aivan sama; kun asunnoista on ylitarjonta ovat markkinat vuokralaisen. Tässä tullaan taas siihen, että Helsinki panttaa tonttejaan jne.

    Kuitenkin kun ihmiset ostavat asuntoa itselleen, alkaa moni katsoa ympäristöä toisin silmin. Halvan oluen ja ikuisen kiekkojuhlan tunnelman sijaan rauhallisuus myy paremmin. Kolmosella voi aina mennä Kallion juhlimaan, vaikka ei ravintolan yläpuolella asuisikaan. Tässä mainitut Töölö ja Ullanlinna ovat melko tasaveroisia Kallioon yhteyksiensä puolesta, mutta molemmissa rauhallisuus ja siisteys kyllä peittoavat Kallion. Ihmiset pitävät pihoistaan ym. parempaa huolta kun tietävät asuvansa samassa asunnossa pitkään.

    Kallion asuntojen hintakehitys on ollut viime aikoina suihkuvirtauksessa. Paikon jopa Kurvista myydään asuntoja Töölön ja Krunan neliöhinnoilla, Torkkelinmäestä puhumattakaan. Pienissä asunnoissa neliöhinnat tietty karkaavat käsistä. Kalliota parempia asuntodiilejä kantakaupungissa tehdään tällä hetkellä Hermannissa ja Alppilassa (3te/m2) ja toisaalta Punavuoressa (4,5te/m2 saa kämpän, mikä on ihan Kallion hinnoissa.)

    P.S. Kalliissa Ullanlinnassa saa kyllä halpaa pitsaa, mutta kalja on kalliimpaa…

Comments are closed.