Kurssikerta 6

Toiseksi viimeisellä kurssikerralla päästiin keräämään aineistoa itse Epicollect-sovelluksen avulla. Itse olin positiivisesti yllättynyt sovelluksen käyttöönoton ja käyttämisen yksinkertaisuudesta. Reippailun jälkeen kerätystä datasta interpoloitiin rastereita, joiden avulla visualisoitiin muun muassa turvattomuuden tunnetta eri osissa pääkaupunkiseutua.

Pääkaupunkiseudulta siirryttiin kuitenkin hieman isompaan mittakaavaan, kun tehtäväksi tuli tuottaa kolme teemakarttaa hasardeista. Itse päädyin tuottamaan kolme teemakartta koskien tulivuorien ja maanjäristyksiä. Perimmäisenä tarkoituksena teemakarttojen tekemisessä oli oppia tuomaan erilaisia pisteaineistoja QGIS:iin. Oikeastaan kaikkien tietokantojen osalta aineiston tuominen oli äärimmäisen helppoa, mutta yhdessä aineistossa vaadittiin hieman hienosäätöä, jotta QGIS ymmärtäisi aineiston oikein. Teemakarttoja tarkastellessa niitä piti tutkia opettajan silmien kautta ja pohtia niiden soveltuvuutta opettamistarkoituksiin.


Kuva 1. Yli 5,5 magnitudin maanjäristykset vuodesta 1900 eteenpäin.

Ensimmäisessä kartassa on esitettynä maanjäristysten esiintyvyyttä ja valitsin kaikki yli 5,5 magnitudin järistykset viimeisen vuosisadan ajalta. Voimakkuudeltaan 5,5 magnitudin järistykset ovat jo merkittäviä, sillä ne voivat aiheuttaa tuhoa erityisesti alueilla, jossa rakennuksia ei ole suunniteltu hyvin. Lisäksi kyseisen voimakkuuden järistyksiä esiintyy vuosittain huomattava määrä, joten niiden visualisoiminen antaa kuvan maapallon litosfäärilaattojen sijoittumisesta. Kuvan 1 kartasta on helppo huomata niin kutsuttu ”Tyynenmeren tulirengas”, joka on seismisesti maailman aktiivisinta aluetta. Kyseisestä kartasta olisi helppo osoittaa litosfäärilaattojen pääasiallinen sijoittuminen, sillä suuri osa järistyksistä tapahtuu laattojen reunavyöhykkeillä. Esimerkiksi Atlantin valtameren keskiselänne tulee esille kartasta melko selkeästi.


Kuva 2. Tulivuorien sijoittuminen maapallolla, sekä lähihistorian suurimpien purkausten sijainti.


Kuva 3. Tamboran kaldera satelliittikuvassa. Lähde: Earthobservatory, NASA

Toisessa kartassa on esitetty tulivuorien sijoittuminen maapallolla, sekä pisteaineistosta löytyneet suurimmat purkaukset. Tulivuorten sijoittumisella voi jälleen esittää Tyynenmeren tulirenkaan alueen olevan kaikista merkittävin alue seismisesti maapallolla. Lisäksi kartassa voi huomata yksittäisiä tulivuoria litosfäärilaattojen keskellä (esimerkiksi Havaijin saaristo), joiden avulla olisi mahdollisuus opettaa muun muassa pluumien toimintaa. Esillä on myös ihmisen ”modernin ajan” suurin purkaus, joka oli Tamboran purkautuminen Indonesiassa vuonna 1815. Kyseinen vuosi on kuuluisa kylmyydestään ja purkauksen vaikutuksesta globaaliin ilmastoon. Vuotta nimitetäänkin englanniksi nimellä ”The year without summer”, joka kertoo olennaisimman purkauksen vaikutuksesta ilmastoon. Kartan kautta voisikin opettaa esimerkiksi yksittäisten purkauksien mahdollisista vaikutuksista koko maapallon ilmastoon. Kuvassa 3 on esillä Tamboran nykyinen kaldera, joka on halkaisijaltaan noin kuusi kilometriä.


Kuva 4. Tyynenmeren tulirenkaan länsiosissa sijaitsevat tulivuoret, sekä voimakkaiden maanjäristysten sijainti vuodesta 1900 eteenpäin.

Kuvassa 4 on esitetty kaakkois-Aasian saaristoa, joka on kuuluisa voimakkaista maanjäristyksistään ja tulivuorenpurkauksistaan. Kartasta on helppo havaita, että tulivuoria sijaitsee merkittävä määrä muun muassa Indonesian ja Japanin saarilla. Tulivuorten sijoittuminen kartassa seuraa melko hyvin litsofäärilaattojen reunoja ja voimakkaiden maanjäristysten määrästä voi päätellä alueen olevan hasardeilla erittäin riskialtis. Esimerkiksi Intian valtameren alla tapahtunut yli 9 magnitudin maanjäristys vuonna 2004, on surullisenkuuluisa sen aiheuttamista tuhoista. Erittäin voimakas maanjäristys laukaisi suuren tsunamin, joka surmasi 230 000 ihmistä ja aiheutti yhden 2000-luvun pahimmista luonnonkatastrofeista (Roos, D., https://www.history.com/news/deadliest-tsunami-2004-indian-ocean, 2020). Lisäksi Youtubesta löytyy havainnollistava animaatio vuoden 2004 tsunamista, jota voisi hyödyntää opetuksessa. Kuvan 4 kartalla voisikin opettaa juuri hasardien luomista riskeistä ja eri alueiden riskialttiuteen vaikuttavista tekijöistä.

Kokonaisuutena kokisin tuottamieni karttojen tarjoavan edes hieman valaistusta seismisen toiminnan sijoittumisesta maapallolla. Litosfäärilaattojen reunavyöhykkeillä tapahtuva liikehdintä on olennaista ymmärtää tutkittaessa seismistä toimintaa, joten karttojen avulla olisi helppo havainnollistaa sitä. Lisäksi muut litosfäärilaattojen liikehdinnästä syntyneet muodot, kuten syvänmerenhaudat tai suuret hautavajoamat, voisivat olla opetettavia asioita näitä karttoja käytettäessä.

Lähteet:

Earthobservatory, NASA, Mount Tambora Volcano, Sumbawa Island, Indonesia, 6.3.2009, https://earthobservatory.nasa.gov/images/39412/mount-tambora-volcano-sumbawa-island-indonesia, viitattu 26.2.2021

Roos, D., The 2004 Tsunami Wiped Away Towns With ‘Mind-Boggling’ Destruction, 18.9.2020, https://www.history.com/news/deadliest-tsunami-2004-indian-ocean, viitattu 26.2.2021

NOAA, NWS, Pacific tsunami warning center, Tsunami animation: Sumatra 2004, https://www.youtube.com/watch?v=4yFNOuo_YxI, viitattu 26.2.2021

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *