Kuka kesytti koiran?

Koira on ensimmäinen ihmiskunnan kesyttämä eläinlaji. Koira kesytettiin sudesta, mutta kukaan ei tiedä varmasti, missä ja milloin. Kesäkuussa tiedelehti Sciencessa ilmestyneessä tutkimuksessa arvellaan muinais-DNA:n analyysien perusteella, että koira on itse asiassa kesytetty vähintään kahteen otteeseen. Tutkimusta johtanut Greger Larson esitelmöi aiheesta Helsingissä maanantaina 29.8.

Näkemykset koiran kesyyntymisen alkuperäisestä tapahtumispaikasta vaihtelevat: eri koulukunnat kannattavat omien tutkimustensa perusteella Eurooppaa, Lähi-itää, Keski-Aasiaa ja Itä-Aasiaa. Näiden näkemysten tukena on käytetty sekä arkeologista että geneettistä aineistoa. Arkeologisten luulöytöjen perusteella on kuitenkin usein vaikea sanoa, milloin kyse on ollut varhaisista koirista ja milloin susista, eikä aineisto ole välttämättä myöskään maantieteellisesti ja ajallisesti kattava. Nykykoirien geneettiset vertailut eivät nekään ole tuoneet asiaan lopullista selvyyttä muun muassa siksi, että kesytyksen pohjana olleen susipopulaation geenejä ei tunneta. Aivan uusimmat tutkimukset ovat pyrkineet yhdistämään arkeologisen ja geneettisen lähestymistavan tarkastelemalla muinaiskoirien ja -susien perimää.

Muinaisperimä paljasti Aasian ja Euroopan eron

Newgrange_Ireland

Newgrange Irlannissa. Kuva: Superchilum / Wikimedia Commons, CC BY-SA 3.0

Larsonin johtaman tutkimuksen aineistossa oli muinaiskoiria Euroopasta 3.000-14.000 vuoden takaa. Yhteensä 59 muinaiskoiralta oli tutkittu nk. mitokondrion DNA ja yhdeltä koko perimä. Tämä koira oli Newgrangesta Irlannin itärannikolta ja ajoitettu noin 4.800 vuotta vanhaksi. Muinaiskoiria verrattiin nykyään eläviin koiriin. Mukana oli sekä rotukoiria että vapaana eläviä koiria eri mantereilta.

Vertailussa paljastui, että Euroopan ja Aasian koirat erosivat geneettisesti toisistaan selvästi. Erojen määrän perusteella eroamisen arvioitiin tapahtuneen jo 6.400-14.000 vuotta sitten. Varsin pian eroamisen jälkeen Euroopan koiriin näytti lisäksi kohdistuneen geneettinen pullonkaula. Eroamisen ja pullonkaulan arveltiin liittyvän siihen, että koirat olisi tuolloin tuotu Eurooppaan. Niiden esivanhemmat olisi siis alunperin kesytetty Aasiassa.

Kesykoiria oli jo ennestään Euroopassa

Mielenkiintoista kyllä koiria näkyy myös Euroopan arkeologisessa aineistossa jo yli 15.000 vuotta sitten – siis selvästi ennen tutkimuksessa nähtyä Euroopan ja Aasian koirien erkanemista toisistaan. Yli 12.000 vuoden ikäisiä koirafossiileja on löytynyt myös Itä-Aasiasta. Sen sijaan näiden kahden alueen väliltä tunnetaan vain alle 8.000 vuotta vanhoja koiralöytöjä. Nämä seikat johtivat julkaisun kirjoittajat päättelemään, että koira lienee kesytetty vähintään kahdesti: erikseen Aasiassa ja Euroopassa/Lähi-idässä. Aasiassa kesytetyt koirat puolestaan levisivät myöhemmin Eurooppaan ja syrjäyttivät siellä kesytetyt koirat joko kokonaan tai osittain.

Irlannin Newgrangesta tutkittu muinaiskoira oli pitkälti Aasiasta tulleiden eurooppalaiskoirien kaltainen. Sen perimässä nähtiin kuitenkin myös nykykoirista poikkeavia piirteitä, jotka voivat olla peräisin aiemmilta eurooppalaisilta koirilta. Tämä viittaa siihen, että Aasiasta tuodut koirat ovat saattaneet risteytyä Euroopassa kesytettyjen kanssa. Asiaa ei kuitenkaan pystytty tutkimaan tarkemmin, koska vanhempia eurooppalaisia muinaiskoiria (esim. Saksasta noin 15.000 vuoden takaa) ei ole vielä geneettisesti tutkittu.

Tulevaisuuden muinaisperimät valaisevat lisää

Tutkimuksen päätelmä, että koira on alunperin kesytetty sekä Euroopassa että Aasiassa, nojaa toisaalta arkeologiseen ja toisaalta geneettiseen todistusaineistoon. Geneettinen ajoitus Euroopan ja Aasian koirien erkanemiselle on – laajoine luottamusväleineen – varsin lähellä vanhimpien Euroopasta tunnettujen koirafossiilien ikää. Sen vuoksi pienet muutokset ajoituslaskelman oletuksissa kuten mutaatiovauhdissa tai sukupolven pituudessa voisivat muuttaa ajoitustulosta ratkaisevastikin.

Myös koirien mahdollinen myöhempi risteytyminen susien kanssa voi sotkea geneettistä kokonaiskuvaa. Samoin vanhojen koirafossiilien puuttuminen Keski-Aasiasta voi olla ennemmin sattumaa ja arkeologisen aineiston epätäydellisyyttä kuin todellinen esihistoriallinen ilmiö. Nyt saatuja tuloksia päästään varmentamaan tulevaisuudessa, kun tutkimuksiin toivottavasti saadaan mukaan suurempi määrä euraasialaisia muinaiskoiria ja -susia.

Franz ym. (2016) Genomic and archaeological evidence suggest a dual origin of domestic dogs. Science 352: 1228-1231. doi: 10.1126/science.aaf3161.

Julkaisun kokoteksti on vain Sciencen tilaajien ladattavissa, mutta sen lisätieto-PDF (Supplementary Materials, 69 sivua) on vapaasti saatavissa osoitteesta www.sciencemag.org/content/352/6290/1228/suppl/DC1.

Leave a Reply

Your email address will not be published.