Suomen ensimmäinen muinais-DNA-tutkimus julkaistiin tänään tiistaina. Tutkimusta on ollut toteuttamassa mm. Sugrige-projekti, jossa työskentelen, yhteistyössä saksalaisen Max Planck -instituutin kanssa. Tulokset paljastivat, että Suomen väestössä on tapahtunut merkittävä geneettinen muutos rautakaudelta nykypäivään. Samalla kävi ilmi, että suomalaisista ennestään tunnettu itäinen geneettinen komponentti on saapunut Fennoskandian alueelle jo ainakin 3500 vuotta sitten.
Tutkimuksessa oli mukana seitsemän vainajaa rautakaudelta, noin 1500 vuoden takaa, Levänluhdan vesikalmistosta Isostakyröstä Pohjanmaalta. Neljästä vainajasta saimme vain suuntaa-antavia tuloksia, sillä arkeologisista jäänteistä pystyttiin eristämään perimäainesta eli DNA:ta hyvin vähän. Lopuista kolmesta vainajasta onnistuimme tutkimaan 130.000-200.000 kohtaa kautta koko perimän ja tekemään sen ansiosta varsin tarkkoja vertailuja.
Levänluhdan vainajista kaikki paitsi yksi muistuttivat perimältään melko läheisesti nykyisiä saamelaisia. Selvimpänä erona oli, että näimme nykysaamelaisilla hieman runsaammin keskieurooppalaisen näköistä perimää kuin levänluhtalaisilla. Koska tarkastelussa oli mukana vain kolme saamelaista – kaksi henkilöä Utsjoelta ja yksi Enontekiöltä – emme pysty sanomaan, kuinka samoilta tulokset näyttäisivät eri saamelaisryhmissä.
Saamelaiskielisiä paikannimiä ja skandinaavista perimää
Nämä tulokset osoittavat ensimmäistä kertaa, että Suomessa on asunut geeneiltään saamelaisia muistuttavia ihmisiä rautakaudella selvästi etelämpänä kuin nykyisin. Se ei kuitenkaan ole erityisen yllättävää, sillä esimerkiksi kielitieteen tulosten perusteella tiedetään hyvin, että saamelaiskieltä tai -kieliä on aiemmin puhuttu koko Suomen alueella. Kielitieteilijä Pauli Rahkosen mukaan myös Levänluhdan seudulta tunnetaan saamelaisperäisiä paikannimiä.
Yksi Levänluhdan vainajista oli geneettisesti selvästi erilainen kuin muut, eikä muistuttanut sen paremmin nykysuomalaisia kuin nykysaamelaisiakaan, vaan nykyväestöistä lähinnä liettualaisia, norjalaisia ja islantilaisia (ruotsalaisia ei ollut mukana tässä vertailussa). Epäilimme pitkään, että kyseinen vainaja olisi voitu haudata Levänluhdan lähteeseen selvästi muita myöhemmin. Toisen tutkimusryhmän tekemien radiohiiliajoitusten perusteella kyse on kuitenkin muiden levänluhtalaisten kanssa samoihin aikoihin eläneestä henkilöstä. Yksi mahdollinen selitys olisi, että hän olisi saapunut Levänluhdan seudulle muualta, kenties Skandinaviasta.
Kuolan niemimaan muinaisyksilöt muistuttivat nykyisiä siperialaisia
Varsinainen yllätys paljastui kuitenkin vielä pohjoisempaa, Bolšoi Olenyi Ostrov -nimisestä paikasta Kuolan niemimaalta. Sieltä tutkittavanamme oli kuusi noin 3500 vuotta vanhaa pronssikautista vainajaa, joista onnistuimme saamaan tietoa 300.000-400.000 perimänkohdasta. Osoittautui, että näiden yksilöiden perimästä lähes puolet oli itäistä alkuperää; nykyväestöistä he muistuttivat läheisimmin manseja, jotka ovat suomen sukuisen (eli uralilaisen) mutta etäisen kielen puhujia Länsi-Siperiasta. Samaa itäistä perimää oli aivan erityisen paljon nganasaneilla, jotka asuvat Taimyrin niemimaalla Pohjois-Siperiassa ja jotka myös puhuvat uralilaista mutta vielä kaukaisempaa kieltä.
Sama siperialainen komponentti oli itse asiassa nähtävissä kaikissa tutkimissamme uralilaisia kieliä puhuvissa nykyväestöissä paitsi unkarilaisissa, ja lisäksi venäläisissä. Vanhastaan on tiedetty, että näissä väestöissä on enemmän itäistä geneettistä ainesta kuin esimerkiksi keski- tai länsieurooppalaisissa. Itäisen komponentin saapumisajankohdasta ei kuitenkaan ole ollut aiemmin tietoa. Myös sen suuri osuus Kuolan muinaisväestössä oli yllätys.
Yleinen Y-haploryhmä on meillä vanhaa perua
Kuolasta tutkituista kuudesta vainajasta kaksi oli miehiä. Molempien Y-kromosomit kuuluivat haploryhmään N, tarkemmin sanottuna alahaploryhmään N1c1a1a. Haploryhmän N1c katsotaan olevan itäistä alkuperää, ja se on nykyään yleinen uralilaisia kieliä puhuvilla väestöillä ja laajemminkin Koillis-Euroopassa. Näin vanhoissa muinaisnäytteissä sitä ei kuitenkaan ole alueella aiemmin nähty.
Itäinen vaikutus voi olla vanha tai ikivanha – ja koostua useasta aallosta
Fennoskandiasta näyttää siis olleen vahva geneettinen yhteys itään jo vuosituhansia sitten. Emme kuitenkaan tiedä tarkkaan, millä alueella tai alueilla nykysiperialaisen näköistä perimää on tuolloin ollut – tiedämme vain, että 7000-8000 vuoden takaisessa Karjalassa ja 5000-7000 vuoden takaisessa Baltiassa emme sitä näe. Myös siperialaisen komponentin saapuma-aika Kuolaan on epäselvä. Se vaikuttaa sekoittuneen tutkimiemme yksilöitten esivanhemmissa toisen, Länsi-Venäjän muinaisyksilöiltä tunnetun perimäkomponentin kanssa noin 4000 vuotta sitten. Sekoittuminen on kuitenkin voinut tapahtua muuallakin kuin Kuolassa. Toisaalta se on voinut tapahtua jossain, missä siperialainen komponentti on ollut ennestään ja minne länsivenäläinen komponentti on tuolloin saapunut vastikään. Niin ollen tuloksemme eivät sulje pois sitä, että siperialainen komponentti on voinut olla Kuolassa jo paljon aikaisemmin; tiedämme varmaksi vain sen, että se on saapunut alueelle viimeistään 3500 vuotta sitten.
Mikä mielenkiintoisinta, nykysiperialaista muistuttavaa perimää on ilmeisesti tullut Koillis-Eurooppaan useaan otteeseen. Useissa väestöissä siperialaisen komponentin saapuminen näyttää nimittäin tapahtuneen vasta selvästi myöhemmin kuin Kuolassa: suomalaisissa, levänluhtalaisissa ja uralilaista kieltä puhuvissa mordvalaisissa reilut 2000 vuotta sitten; venäläisissä vähän yli 1000 vuotta sitten, mikä todennäköisesti heijastelee slaavilaisten levittäytymistä aiemmin uralilaisia kieliä puhuvien väestöjen alueelle ja ainakin osittaista sulautumista näiden kanssa.
Arkeologia tukee, kielitiede kenties ei
Ajatus siperialaisesta geneettisestä vaikutuksesta Koillis-Euroopassa nelisen tuhatta vuotta sitten istuu hyvin arkeologiasta tunnettuihin kulttuurikontakteihin. Sen sijaan se sopii huonommin käsityksiin itäisen geneettisen aineksen levittäytymisestä uralilaisen kielikunnan mukana: useimmat kielitieteilijät arvelevat uralilaisten kielten levittäytyneen Fennoskandiaan alle 3500 vuotta sitten eli vasta sen jälkeen, kun siperialainen geneettinen komponentti jo näkyy Kuolassa. Toisaalta näiden aika-arvioiden ero on pieni, ja Kuolan yksilöiden radiohiiliajoituksiin voi vaikuttaa niin sanottu reserviefekti, jonka seurauksena radiohiiliajoitukset voivat näyttää jopa useita satoja vuosia liian vanhoilta, jos ne on tehty yksilöistä jotka ovat syöneet runsaasti kalaa tai muuta merellistä ravintoa. Reserviefektin korjaaminen saattaisi siis saada radiohiiliajoitukset täsmäämään paremmin kielitieteellisten ajoitusten kanssa.
Geneettisen väestöhistorian tutkimuksella on pitkät perinteet Koillis-Euroopassa, muun muassa Suomessa. Silti muinais-DNA-tutkimuksilla on selvästi mahdollista täälläkin päästä näkemään esihistorian tapahtumia, jotka aiemmissa, yksinomaan nykyväestöihin perustuvissa tarkasteluissa ovat jääneet piiloon. Kokonaiskuva on toki edelleen pirstaleinen ja epäselvä, mutta tarkentuu toivottavasti tulevaisuudessa uusien muinaisnäytteiden myötä.
Alkuperäinen julkaisu:
Thiseas C. Lamnidis, Kerttu Majander, Choongwon Jeong, Elina Salmela, Anna Wessman, Vyacheslav Moiseyev, Valery Khartanovich, Oleg Balanovsky, Matthias Ongyerth, Antje Weihmann, Antti Sajantila, Janet Kelso, Svante Pääbo, Päivi Onkamo, Wolfgang Haak, Johannes Krause, Stephan Schiffels: Ancient Fennoscandian genomes reveal origin and spread of Siberian ancestry in Europe. Nature Communications 9: 5018 (2018). doi: 10.1038/s41467-018-07483-5.
Lisätietoa Levänluhdasta:
http://www.sadanvuodensatoa.fi/artikkelit/levanluhdan-vesikalmisto
Anna Wessman: Levänluhta – a place of punishment, sacrifice or just a common cemetery? Fennoscandia archaeologica XXVI: 81-105 (2009).
Anna Wessman ym.: Hidden and Remote: New Perspectives on the People in the Levänluhta Water Burial, Western Finland (c.AD 300–800). European Journal of Archaeology 21: 431-454 (2018).
Lisätietoa Bolšoi Olenyi Ostrovista:
Vyacheslav G. Moiseyev, Valery I. Khartanovich: Early Metal Age crania from Bolshoy Oleniy Island, Barents Sea. Archaeology, Ethnology and Anthropology of Eurasia 40, 145–154 (2012).
Clio Der Sarkissian ym.: Ancient DNA reveals prehistoric gene-flow from Siberia in the complex human population history of North East Europe. PLoS Genet 9(2): e1003296 (2013). doi: 10.1371/journal.pgen.1003296.
Korjaus 24.3.2019: Isokyrö sijaitsee Pohjanmaalla, ei Etelä-Pohjanmaalla.
Erittäin selkeä esitys. 🙂
Alueen nykykieliin tuota Kuolan vanhaa siperialaisuutta on tosiaan hyvin vaikea yhdistää, kun edes Etelä-Suomen uralilaistumista (x-kielet ja/tai saame) on vaikea perustella pronssikauden loppua vanhemmaksi. Ymyyakhtakh-kulttuuriin liitetyn “vohvelikeramiikan” löytyminen Lapista voisi vihjata yhteyksiin esim. jukagiirin sukuiseen kieleen. Ehkä joku substraattisanaston ja -nimistön tutkija ottaa tästä kopin…
Kiitos. Ajoitat siis (Etelä-)Suomen uralilaistumisen noinkin nuoreksi kuin pronssikauden loppuun (maallikoille: runsaan 2500 vuoden taakse)? Eikös joku kielitieteilijäin koulukunta veikkaa vähän vanhempaakin? Nimittäin tuon 2500 vuoden ja Kuolan siperialaiskomponentille ajoitetun 3500 vuoden ikäero – plus lisäksi Etelä-Suomesta pohjoisemmas levittäytymiseen kulunut aika – ei kyllä kovin helposti kuroudu kiinni edes radiohiiliajoituksen reserviefektillä… Yhtä kaikki olisi mielenkiintoista, jos joku ottaisi noiden Kuolan ajoitusten reserviefektikorjauksen työn alle – sellaistakin nimittäin pystyvät tekemään, ketkä osaavat.
Pauli Rahkonen ehdotti, että x-kielten leviäminen voisi liittyä pronssikautiseen tekstiilikeramiikkaan. Mutta arkeologisia vaikutusaaltoja on niin paljon eri suunnilta eri aikoina, että vastine löytyy ihan mille tahansa kielelliselle ajoitukselle. Todisteeksi ei siis vielä voi laskea sitä, että löytyy mahdollinen vastine.
Kun uusissa ajoituksissa vasta kantaurali on alkanut hajota joskus 4000 vuotta sitten ja kun x-kielet polveutuvat länsiuralilaisesta murteesta ja vieläpä “kantamerjasta”, niin aika lopulla toista vuosituhatta eKr. ne vasta olisivat olleet olemassa ja valmiina leviämään.
Eikä ole mitään kielellistä perustetta, mikseivät x-kielet voisi olla yhtä myöhään tänne levinneet kuin vaikka saame – tai jopa myöhemminkin. Muinaiset yhteisöt eivät pystyneet valvomaan modernien territoriaalivaltioiden kaltaisia rajoja… Periaatteessa olisi kai mahdollista olettaa näiden merjansukuisten kielten olevan jopa yhtä myöhäisiä kuin suomen levittäytyminen. Ajoituksellisia ankkureita ei yksinkertaisesti ole olemassa, tai ei ainakaan löydetty vielä.
Saamea ja itämerensuomea ei pakota vetämään Suomeen varhain mikään muu kuin germaanikontaktit, ja vielä kantagermaanin tasosta on hyvin niukasti luotettavia paikannimielementtejä. Eikä niitäkään tarvitse olettaa ainakaan vuotta 500 eKr. vanhemmiksi.
Langin mallissa toki näitä kieliä olisi tullut tänne jo vuoden 1000 eKr. tienoilla, mutta mikään kielellinen todiste ei sitäkään pakota pitämään varmaan. Kuten sanottu, arkeologisia vastineita löytyy kyllä monelle eri-ikäiselle ajoitusmallille.
Mielenkiintoinen tutkimus. Olette tehneet hyvää työtä. Alla liittyen yksi kysymys:
”…. Yksi Levänluhdan vainajista oli geneettisesti selvästi erilainen kuin muut, eikä muistuttanut sen paremmin nykysuomalaisia kuin nykysaamelaisiakaan, vaan nykyväestöistä lähinnä liettualaisia, norjalaisia ja islantilaisia (ruotsalaisia ei ollut mukana tässä vertailussa). Epäilimme pitkään, että kyseinen vainaja olisi voitu haudata Levänluhdan lähteeseen selvästi muita myöhemmin. Toisen tutkimusryhmän tekemien radiohiiliajoitusten perusteella kyse on kuitenkin muiden levänluhtalaisten kanssa samoihin aikoihin eläneestä henkilöstä. Yksi mahdollinen selitys olisi, että hän olisi saapunut Levänluhdan seudulle muualta, kenties Skandinaviasta….”.
Oletteko ajatelleet verrata Skandinaviaa muistuttan DNA tulokset myös ruotsalaisiin? Voisi olla mielenkiintoista verrata seuraavilla alueilla asuviin: Gottlanti, Jämtland ja Norja / kväänien alue. Ruotsinkielinen murre pohjanmaalla muistuttaa hyvin paljon jämtlandin, gottlantin murretta ja joissakin kylissä norjassa puhutaan norjaa joka muistuttaa hyvin paljon pohjanmaan murretta. Voisiko olla että norjalaiset yhdessä kvänien kanssa ovat tulleet pohjanmaalle? Itse uskon että kvänit/ birkamiehet ovat asuneet pohjanmaalla. Pohjanmaalaiset ovat tummia, isokokoisia, musikaalisia, liikkuvaisia (vrt. amerikan matkailijat jne.) ja kauppamiehiä. Ei ole relevanttia mitä kieltä puhuivat. Tänäkin päivän siellä osataan molempia, enemmän tai vähemmän. Uskon että kieletkin eri pohjolan kolkassa on vaihtunut monta kertaa edestakaisin tarpeen mukaa.
Hei ja kiitos kommentista! Olisi toki erittäin mielenkiintoista verrata geneettisesti erinäköistä Levänluhdan vainajaa nimenomaan Ruotsin asukkaisiin – sekä nykyisiin ruotsalaisiin että levänluhtalaisten aikalaisiin. Sellaista vertailua ei artikkelissamme kuitenkaan tehty, yksinkertaisesti siksi että sopivaa vertailuaineistoa ei ollut saatavilla. Sittemmin on ilmestynyt mm. tutkimus Sigtunan kaupungin viikinkiaikaisten asukkaiden geeneistä; on mielenkiintoista päästä vertaamaan levänluhtalaista heihin, vaikka kyse onkin satoja vuosia Levänluhtaa myöhemmästä väestöstä.
Mitä tulee ruotsin murteeseen Pohjanmaalla, olen siinä käsityksessä että se sisältää monia vanhakantaisia piirteitä eli muistuttaa aiemmin puhuttuja ruotsin kielen muotoja enemmän kuin useimmat muut nykymurteet. (Voin kyllä olla kokonaan väärässäkin, sillä aihe on enemmän kielitieteilijän kuin geneetikon heiniä.) Jos muutkin murteet ovat vastaavasti säilyttäneet vanhakantaisia piirteitä, ne voivat muistuttaa toisiaan tavallaan sattumalta: siksi että kukin niistä on tahollaan säilyttänyt samoja piirteitä, jotka muista murteista ovat jo hävinneet, ei niinkään siksi että niiden välillä olisi ollut sen suorempia yhteyksiä kuin muuallakaan.