Kiitos kurssista

Blogi on nyt valmis!

Kuopion junamatkani osoittautui ilahduttavan lyhyeksi, joskin tämän johdosta alkupään blogitekstien viittauskäytäntö saattaa olla hieman epäyhtenäinen muuhun blogiin nähden. Saatan hioa yksityiskohdat kuntoon maanantaina, saatan olla hiomatta. Nyt uskallan kuitenkin tämän kuitenkin jo valmiiksi leimata.

Hauskaa kevättä vaan.

Vapaus ja itsenäisyys

Olipahan kurssi. Viimeinen kurssikerta jäi taakse jo hyvä tovi sitten, uusi periodi on alkanut ja kevätkin näyttäisi olevan jo täällä. Lisäksi kurssipäivityksistäkään ei puutu tämän kirjoituksen myötä enää ainuttakaan, ja paikkatiedot saavat ainakin hetkeksi jäädä omalta osaltani odottamaan. Kurssin aikana paikkatiedosta ja sen käytöstä saamani kokemukset ovat kuitenkin olleet erittäin positiivisia ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä palaan alan pariin vielä tulevaisuudessa.

Viimeisen kurssikerran sisältö toimii mielestäni erittäin hyvin kuvaamaan koko kurssitaivalta ja sen aikana käsiteltyjä asioita – olihan tunnin teema täydellisen vapaavalintainen. Tarkoituksena oli hyödyntää opittuja taitoja ja luoda yksi tai kaksi karttaa itse mielenkiintoiseksi kokemastaan aiheesta. Olen itse suuri Britteinsaarten ystävä, minkä lisäksi maantieteellisiin kiinnostuksen kohteisiini kuuluvat syystä tai toisesta myös vähemmistökeilet sekä eurooppalaiset historialliset vähemmistöt ja etniset ryhmät ilman kansallisvaltioita. Monista kategorioihin jossain määrin uppoavista alueista tutkimuskohteekseni valikoitui vallitsevan poliittisen tilanteen johdosta Skotlanti – alueella äänestetään syksyllä itsenäistymisestä. Tarkemmiksi kartalle kuvattaviksi aiheiksi valitsin viimeisimmän mielipidemittauksen äänestystuloksesta, paikallisen väestön näkemyksen kansallisidentiteetistään ja alueen kielivähemmistöt.

Ennen kuin aiheita päästiin sen kummemmin käsittelemään, täytyi niistä hankkia pohjatietoa ja etsiä kartta valitusta alueesta. Jälkimmäinen oli nopeasti kuitattu Natural Earthin karttapalvelun avulla, mutta tietojen etsiminen ja työstäminen osoittautui oletetun työlääksi. Päänvaivaa ei aiheuttanut ainostaan tiedon löytäminen vaan myös sen käsittely: kun vihdoin oli saanut taulukkoaineiston haluamastaan aiheesta, oli tietoa monesti liikaa; se oli liian tarkkaa; hallinnollinen jaottelu oli väärä jne. Parin tunnin taistelun jälkeen käsissäni oli kuitenkin kaksi loistavaa taulukkoa lähes juuri siitä mitä halusin.

Materiaalin hankinnan jälkeen alkoi armoton tiedonmurskaus, jossa numerot ottivat paikkansa kartalla. Oman aikansa se otti, mutta lopulta sain valikoitua mielestäni teemojani hyvin kuvaavat esitystavat. Hyvästä yrityksestä huolimatta en ollut saanut taulukoihini kuitenkaan mistään mielipidemittaustietoja pienalueittain, joten toisessa kartoista on sulavasti yhdistettynä tietoa kahdelta eri aluekoolta.

eihyvaKarttojen valmistumisen jälkeen sain jälleen kokea Corelin ja MapInfon yhteensopimattomuuden, joka tosin tällä kertaa johtui puhtaasti MapInfosta. Lopullisesta esityksestä nappaamani wfm-fiedosto näytti nimittäin oheiselta. Kuvan kun napauttaa suuremmaksi, huomaa miten ihanan tasaisia ympyrädiagrammit ovatkaan – mitä hiton ympyröitä muka?! Ahkeran vektoroinnin jälkeen käsissäni oli kuitenkin kaksi valmista karttaesitystä, jotka laitan kohtalaisen mieluusti näytille myös blogiini.

Kartat

Olkaa hyvät, kartta 1:

Skotlanti_valmis

Kuva xyz. Skotlannin itsenäisyyden puolesta tulevassa kansanäänestyksessä äänestävien osuus suuralueittain ja skotlantilaisten kansallisidentiteetti pienalueittain.

Pienestä luomisen tuskasta huolimatta lopullinen kartta on mielestäni onnistunut. Suurin osa ympyrädiagrammeista näkyy selkeästi ja pien- ja suuralueiden rajat ovat selkeästi erotettavissa toisistaan. Väritys on tasapainossa, ja mikä tärkeintä asia tulee esiin. Sen verran täytyy silti sanoa, että jos kartan tekisin nyt uudestaan, laittaisin siihen todennäköisesti indeksikartan tai ainakin jatkaisin maarajoja Englannin puolelle. Ei voi koskaan tietää, josko jollekulle Skotlanti on alueena täysin vieras.

Kartta 2:

Skotlanti_kielet

Kuva åäö. Gaelia osaavien osuus ja gaelia tai skottia kotonaan puhuvien määrä alueittan.

Kartoista toinen on nopeammin tehty ja ikään kuin lisämateriaalia ensimmäiselle. Tästä huolimatta sekin on mielestäni onnistunut, ja esimerkiksi pylväsdiagrammien erot näkyvät melko hyvin jo karttaa sen enempää suurentamattakin. Koropleettikartan värit erottuvat tarpeeksi hyvin toisistaan, joskin nyt lukijalle jää suuri vastuu luokkien koon havainnoinnissa: suurin osa luokista on arvoiltaan hyvin pieniä ja viimeinen vastaavasti hyvin suuri. Korjattavat asiat ovat hyvin pitkälti samoja kuin ensimmäisessä kartassa, mutta lisäyksenä edelliseen molemmat kartat saattaisivat kaivata myös muutamaa paikannimeä. Esimerkiksi Edinburghin ja Glasgow’n lisäys saattaisi auttaa jo hieman alueen ymmärtämisessä.

Analyysi

Kauniita karttoja, joista on heti vedettävissä muutama nopea johtopäätös:

  1. Kansanäänestys itsenäistymisestä ei ole tuulesta temmattu ajatus, sillä kaikilla alueilla myönteisesti uskoo äänestävänsä 30 – 40 % ihmisistä
  2. Kansallisidentiteetti ei suoraan korreloi äänestysmyönteisyyden kanssa
  3. Kansallisia vähemmistökieliä puhuvien määrä ei juuri korreloi äänestysmyönteisyyden kanssa, mutta gaelia osaavimmilla alueilla itsenäistymisinto on alhaisin
  4. Skotiesta enemmistö kokee pääsääntöisesti identiteettinsa olevan skotlantilainen
  5. Paikallisten vähemmistökielten puhujamäärät ovat koko alueella alhaisia

Havainnoista itsenäisyyden kannalta mielenkiintoisimpia ja tärkeimpiä ovat kolme ensimmäistä. Jo 40 % alustava myönteisyys viittaa jonkinlaiseen haluun omasta valtiosta, minkä lisäksi kartta ei näytä materiaalissa olleiden ei osaa sanoa -äänten kohtalaisen suurta (~10 %) osuutta. Nykytilanteessakin on siis mahdollista, että vaakakuppi kallistuu itsenäistymisen puolelle, vaikka kielteisesti itsenäisyyteen suhtautuvia tällä hetkellä enemmän on.

Tuloksesta kiinnostavan tekee se, ettei kansallisidentiteetti tunnu näyttelevän tärkeintä roolia äänestyspäätöstä mietittäessä. Kartan perusteella lähes jokaisella alueella vähintään ~60 % asukkaista tuntuu pitävän itseään ainoastaan skotlantilaisena (eikä suinkaan esimerkiksi skottina ja brittinä), mutta läheskään yhtä moni ei ole valmis antamaan Skotlannille itsenäisyyttä. Myönteisyyteen täytyy siis vaikuttaa joku muukin tekijä.

Alustavien havaintojen perusteella kyseinen vaikutin ei ole ainakaan Skotlannin kielipolitiikassa. Alueella puhutaan historiallisena jäänteenä kelttiläistä gaelin kieltä, mutta nykypäivänä suurin osa sen puhujista on sijoittunut Hebrideille (yli 50 % osaa). Tilanne muistuttaa muita kelttiläisiä kieliä, kuten iiriä. Vaikka kieli on nykyään Irlannissa osa pakollista oppimäärää, puhuu irlantilaisista vain 1,8 % kieltä äidinkielenään, ja historiallisesti iirinkielisellä Gaeltacht-alueellakin puhujia on vain 35 % (RTE 2012).

Vastaavasti Skottia uskoo puhuvansa moninkertainen määrä skotlantilaisista, mutta lukema jää silti melko alhaiseksi. Legenda kertoo, ettei keskimääräinen nyky-skottilainen edes tiedä, puhuuko hän englantia vai skotlantia, ja melko tuoreen tutkimuksen mukaan 64 % skotlantilaisista ei usko skotin edes olevan kieli (Scottish government 2010). Saman tutkimuksen mukaan kuitenkin 43 % kyselyyn vastannaista uskoo käyttävänsä skottia usein.

Hyvällä omalla tunnolla voidaan silti olettaa, että äänestysaktiivisuuteen tuskin kielipolitiikalla on merkitystä, ja syitä täytyy hakea muualta. Ilman sen suurempaa pohdintaa voi tärkeimpien vaikuttimien olevan taloudessa ja politiikassa. Itsenäistyminen on valtionosalle kohtalaisen suuri harppaus, ja todennäköisesti moni skotlantilainen pelkää sen seurauksia. Valtionjohdon taholta on esimerkiksi jo todettu, että rahaliittoon Britannian kanssa itsenäinen Skotlanti ei tule pääsemään (The Guardian 2014). The Guardianin (2014) Skotlannin itsenäisyyttä käsittelevällä sivustolla näkyy myös useita muita taloudellista ja poliittista uhkakuvia: sijoitusten pelätään vähenevän, Pohjanmeren öljyn arvo laskee… Scotsmanin (2014) mukaan lisäksi esimerkiksi turismialalan toimijat olisivat valmiit vastustamaan itsenäistymistä, vaikka sen huonoja puolia ei erityisemmin eritelläkään.

Myönteisiäkin kannanottoja The Guardianin sivuilta toki löytyy, ja esimerkiksi osa julkisen alan toimijoista uskoo itsenäisen hallituksen mahdollistavan paremman sosiaaliturvan ja hyvinvoinnin (The Guardian 2014).

Politiikka kokonaisuutena pelannee äärimmäisen merkittävää roolia lopullisessa tuloksessa, mutta vastoin kaikkea aiempaa analyysiani uskon lopulta tärkeimmän vaikuttavan tekijän olevan identiteetti. Vaikka vielä mielipidemittauksissa sen merkitys ei näy, niin lopulta tällaiset äänestykset ratkaistaan sydämellä järjen sijaan. Ainakin pitäisi. Mikäli skotit oman valtionsa haluavat, päätöksen täytyy syntyä ensi syyskuussa eikä kolmen vuoden päästä. Valtionjohdon hyväksymät irtaantumisäänestykset ovat Euroopassa (ja maailmassa) äärimmäisen harvinaisia, ja muun muassa Quebec voi omalla esimerkillään näyttää, mitä käy kun tilaisuuttaan ei käytä. Ensimmäisen kansanäänestyksen kaaduttua 1980 seuraavaa saatiin odottaa vuoteen 1995, ja äärimmäisen niukan tappion jälkeen seuraavaan mahdollisuuteen on jo nyt mennyt liki 20 vuotta, eikä sitä liene hetkeen tiedossa (esim. Wikipedia 2014).

Äänestys tulee joka tapauksessa muuttamaan alueen poliittista ilmapiiriä, sillä itsenäistymiskampanja on jo onnistunut tehokkaasti leimaamaan skotlantilaisen ja brittiläisen politiikan eroja, ja Lontoosta lähtöisin oleva uhkailu ja painostus on todennäköisesti pysyvästi mustamaalannut nykyiset vallanpitäjät (The Guardian 2014). Kiinnostuneena jään odottamaan, lunastavatko skotit mahdollisuutensa, vai viekö huoli taloudesta ja politiikasta lopulta voiton. Itse olen nyt paikkatietovapaa.

Lähteet:

RTE (2012). Irish is the third most used language in the country. Luettu 14.3.2014. <http://www.rte.ie/news/2012/0329/315449-divorce-rate-up-150-since-2002-census/>

Scottish government (2010). Public Attitudes Towards the Scots Language – Scottish Government Social Research. Luettu 14.3.2014. <http://www.scotland.gov.uk/Resource/Doc/298037/0092859.pdf>

The Guardian (2014). Danny Alexander: decision to rule out currency union with Scotland is final. Luettu 14.3.2014. <http://www.theguardian.com/politics/2014/mar/07/danny-alexander-currency-union-scotland-final>

The Guardian on Scottish independence (2014). <http://www.theguardian.com/politics/scottish-independence>

Scotsman (2014). Scots tourism industry rejects independency in vote. Luettu 14.3.2014. <http://www.scotsman.com/news/politics/top-stories/scots-tourism-industry-rejects-independence-in-vote-1-3339835>

The Guardian (2014). Which way now for public services in Scotland? Luettu 14.3.2014. <http://www.theguardian.com/society/2014/mar/12/public-services-scotland-independence-referendum>

Wikipedia (2014). Quebec sovereignty movement. Luettu 14.3.2014. <en.wikipedia.org/wiki/Quebec_sovereignty_movement> Ihan kaikkea vaan en jaksanut kunnolla lähteistää…

The Guardian (2014). Whatever the result of Scotland’s referendum, nothing will be the same. Luettu 14.3.2014. <http://www.theguardian.com/commentisfree/2014/mar/03/scotland-referendum-no-labour-fear>

Kartta:

Scottish daily mail (2014). Scottish Independence Issues Poll. Luettu 25.2.2014. <http://survation.com/wp-content/uploads/2014/02/Scotland-Issues-Poll-Report.pdf>

National Records of Scotland (2012) Scotland’s census 2011: National identity by council area. Luettu 25.2.2014. <http://www.scotlandscensus.gov.uk/documents/censusresults/release2a/councilarea/KS202SC_CA.xls>

National Records of Scotland (2012) Scotland’s census 2011: Language by council area. Luettu 25.2.2014. <http://www.scotlandscensus.gov.uk/documents/censusresults/release2a/councilarea/KS206SC_CA.xls>

Scottish Parliament (2011). 2011 Election results – results analysis. Luettu 25.2.2014. <http://www.scottish.parliament.uk/Electionresults/2011%20election/2011_Election_Analysis.xls>

Natural Earth Data (2014) <http://www.naturalearthdata.com/>

Tehtävä III: Mitä tietoa tarvitsemme?

Kurssin viimeisenä kurssitöistä erillisenä tehtävänä oli tarkoitus tehdä SWOT-analyysi New York Timesin paikkatietopalvelun suhteesta tiedon saatavuuteen. Toisin sanoen tarkoituksena oli siis arvioida, millaisia vahvuuksia ja heikkouksia sekä uhkia ja mahdollisuuksia palveluun liittyy.

Ennen tarkempaa syväluotausta täytyy sanoa, että kyseessä on poikkeuksellisen laadukkaan oloinen tuotos. Käyttöliittymä on yksinkertainen ja siisti, eikä selaillessa oikeastaan mikään tunnu voivan mennä vikaan. Tekisi mieli kehua New York Timesin toimituksen viitseliäisyyttä, mutta kyseessä taitaa olla melko suora osta ja käytä -alusta. Karttapalvelun alalaidasta pääsee linkillä Social explorerin (2014) sivuille, joilla tarjotaan palvelusta löytyvien tietojen lisäksi dataa ja visualisaatiomahdollisuuksia myös lukuisista muista aiheista. Toki pisteet joka tapauksessa NYT:lle tiedon “vapauttamisesta”.

Oman yksinkertainen SWOT-analyysini löytyy täältä, mutta ajatuksia lienee hyvä avata vähän tarkemminkin.

Vahvuuksia laadukkaasta palvelusta on löydettävissä monia. Itsestäänselvää on esimerkiksi, että tiedon saatavuuden kannalta avoimuus on mahdollisuus ja tiedon suuri määrä rikkaus. Kartalta saa halutessaan jonkinasteista dataa koko Yhdysvalloista, jolloin tiedonnälkäiselle on kyllä tarjolla selattavaa. Lisäksi on ilahduttavaa, että tiedot skaalautuvat suurennoksen mukaan, ja tarjolla on jopa melko yksityiskohtaista tietoa. Palvelu on myös kokonaisuudessaan erinomaisen intuitiivinen, ja uskon kenen tahansa voivan käyttää sitä melko ongelmitta. Keskivertojenkki ilahtunee varmasti siitäkin, että paikkoja voi hakea niiden nimellä tai postinumerolla, jolloin ei tarvitse oikeasti tietää, missä päin mannerta se oma osavaltio sijaitsi. Erityislisänä haluan nostaa vahvuudeksi vielä sen, että palvelussa on mahdollista selata käyttäjien luomia karttoja. Tieto ei ole ainoastaan kaikkien saatavilla, sitä saa myös tarjota jokainen.

Palvelun heikkoudet liittyvät enemmän tai vähemmän samoihin aiheisiin kuin vahvuudet. Vaikka palvelu on intuitiivinen ja skaalautuva, saattaa se olla monen tiedonjanoisen koneelle liian raskas pyöritettäväksi. Kaikkea tietoa ei millään saa puristettua pienempään tilaan, mutta kun koetin esimerkiksi aloittaa tehtävään perehtymisen vanhempieni luona vieraillessa, homma jäi nopeasti alkutekijöihin koneen jäätyessä latailemaan. Teknistä toteutusta suuremmat heikkoudet liittyvät kuitenkin palvelun aihevalintoihin ja yksittäisiin tiedollisiin epäselvyyksiin. Vähemmän valveutunut lukija saattaa esimerkiksi olettaa tietojen olevan absoluuttisia tuloksia, vaikka aineisto perustuu otostutkimukseen. Samoin pistekarttojen saattaa olettaa kuvaavaan todellista jakaumaa, vaikka ne ovat oikeasti pistesuhdekarttoja. Kummassakin tapauksessa asiat on kuitenkin mainittu sivulla, ja tarkalla silmäilyllä ne kyllä löytää.

Omaan silmääni palvelun kaikki muut heikkoudet jäävät silti aihevalintojen jalkoihin. Ottaen huomioon, että Social explorer tarjoaa mitä ilmeisimmin sivuillaan (www.socialexplorer.com) hyvin monipuolista dataa erittäin laajalta aikaväliltä, tuntuu hurjalta, mitä aiheita palveluun on otettu. Onko esimerkiksi eri etnisten ryhmien jakautuminen kartalla juuri sellainen aihe, jonka amerikkalaiset kokevat oleelliseksi? (On.) Henri Järvisalo (2014) huomauttaa osuvasti blogissaan lisäksi siitä, kuinka nämä “etniset erot kärjistyvät palvelussa erittäin voimakkaasti sen vuoksi, että kunkin korttelin pylpyrän määräytymisväri määräytyy pelkästään kyseisen korttelin suurimman etnisen ryhmän mukaan“. Miksei palvelussa esitellä esimerkiksi rikollisuutta tai ikäjakaumaa? Itse olisin ehkä valinnut mukaan esimerkiksi näitä aiheita, mutta en tosin voi tietää, millaista dataa alkuperäinen palveluntuottaja tosiasiassa tarjoaa.

Vinoutuneet aihevalinnat ovat kuitenkin se heikkous, joka palvelua suurimmin uhkaa. Tarkka, avoin ja teemoiltaan “arka” aineisto on omiaan luomaan mielikuvia ja mahdollisesti jopa kohdistamaan toimia niiden mukaan. Henri Järvisalo (2014) esimerkiksi arvelee, että kun kartalla tarjotaan tietoa samaa sukupuolta olevien parien osuuksista, niin “Yhdysvalloistakin löytyy varmasti nutipäitä, jotka voivat innostua ajatuksesta lähteä aiheuttamaan hämminkiä ‘homokaupuginosiin'”. Uhka on relevantti, ja käsittelin itse samanhenkistä aihetta aiemmassa Kaarelan maahanmuuttajia käsittelevässä blogitekstissäni (Ruutukartta, julkaistu 9.2.).

Mielikuvien luonnissa kartta on kyllä omiaan, sillä jo mainittu etnisten ryhmien esittämistapa (alueen väri suurimman ryhmän mukaan) suorastaan provosoi kuvittelemaan esimerkiksi Bronxin puhtaasti afroamerikkalaisten asuinalueeksi. Kuilut syvenevät ja mielikuvat levenevät. Samalla tämä saattaa kuitenkin myös selittää sitä, miksi palvelusta löytyvät juuri ne tietyt aiheet. Voi olla, että kartta olisi yhdysvaltalaisille huomattavasti arempi, mikäli sillä esiteltäisiin esimerkiksi rikollisuutta, ja tämä tieto sattuisi korreloimaan asuinalueen valtaväestön kanssa.

Toisaalta esimerkiksi Oskari Hänninen (2014) kommentoi uhkan todellista luonnetta blogissaan toteamalla, että “segregaatio on jo entuudestaan hyvin voimakasta ja tunnettua [Y]hdysvaltojen suurissa kaupungeissa, joten jos joku haluaa kohdistaa rikoksia tiettyä väestönryhmää kohtaan, on tieto muutenkin helposti saatavillaHän muistuttaa myös, että kartat ovat pistesuhdekarttoja ja harvahavaintoisilta alueilta tiedot on poistettu, joten yksittäisiin talouksiin ei vihaansa voi kohdistaa. Olen tästä lopulta samaa mieltä, ja uskon lisäksi, että keskimääräinen viharikoksiin taipuvainen amerikkalainen tuskin on palvelua koskaan edes nähnyt tai jaksaa sitä käyttää. Ennakkoluuloisia paheksuen leimaan tässä kaikki punaniska-nutipää-juntit tietoteknisesti kapuloiksi.

Asiaan palaten palvelussa on uhkien seurana monia tärkeitä mahdollisuuksia. Palvelu osoittaa suuntaa kohti tiedonvapautta, ja pelkästään tämä merkityksellinen arvo jo on mahdollisuus. Kenties palvelun hyvä vastaanotto siivittää muitakin tekemään tiedonjaosta avoimempaa? Sekundaarisina mahdollisuuksina tästä seuraavat mielestäni erityisesti erilaiset hyöty- ja opetuskäyttöön tarkoitetut sovellutukset. Jonkinlainen paikkatieto-osaaminen todennäköisesti arkipäiväistyy tulevaisuudessa, ja palvelulla on eväitä jo nyt edistää yhdysvaltalaislasten taitoja sekä lisätä heidän tietämystään lähialueistaan intuitiivisella ja interaktiivisella tavalla. Lisäksi henkilökohtaisten tietojen käyttö mainonnassa tuntuu lisääntyvän päivä päivältä, ja miksei markkinointia voisi palvelun avulla kohdistaa tietyille väestönryhmille. Muun muassa New Yorkissa rikkaat ja köyhät alueet erottuvat selvästi toisistaan, ja on loogista olettaa, että näillä erilaisilla ryhmillä on myös erilaiset kulutustarpeet. Onpa lisäksi esimerkiksi Pepsillä jopa historiallista taustaa segregaation ja etnisen ryhmän hyödyntämisestä markkinoinnissaan (New York Times, 2007).

Palvelu on mielestäni lopulta etupäässä hyödyllinen. On vaikea uskoa, että ihmiset jaksaisivat väärinkäyttää sen tarjoamia tietoja ainakaan suuressa mittakaavassa. Pidän terveenä, että tiedosta tehdään avoimempaa, ja saman toivoisin jossain määrin tapahtuvan myös Suomessa. Täällä on pitkät perinteet tietojen jemmaamisesta harvojen ja valittujen käsiin, mikä on omiaan ylläpitämään kuilua tieteen ja kansan välillä. Käytäntö korostaa myös median vastuuta tiedonvälityksessä, sillä aineiston huonon saatavuuden ja mahdollisen hinnan vuoksi tiedejulkaisuista erillisiä karttaprojekteja näkee lähinnä uutismediassa. Ideaalitilanteessa myös tavalliset kansalaiset saisivat materiaalit helpommin käsiinsä ja tiede muuttuisi vertailtavammaksi.

Suomen kokoisessa maassa tällaista muutosta tuskin silti lähiaikoina tapahtuu, sillä tiedon tuotanto on kallista ja yleensä omasta työstään haluaa saada myös palkkaa. En siis lähdekään vaatimaan suomalaisilta laitoksilta sen kummempaa altruismia, mutta toivon, että tulevaisuudessa rahoitusrakenteet muuttuvat tiedon vapaammalle välitykselle suotuisiksi.

Lähteet:

Järvisalo Henri (2014). Kohti vuotta 1984. Luettu 14.3.2014. <https://blogs.helsinki.fi/hpjarvis/2014/02/27/jaahas-kalenteri-nayttaakin-vuotta-1984/>

Hänninen Oskari (2014). SWOT-analyysi: New York Times, Every City, every block. Luettu 14.3.2014. <https://blogs.helsinki.fi/oskariha/2014/02/25/swot-analyysi-new-york-times-every-city-every-block/>

Social Explorer (2014). <http://www.socialexplorer.com>

New York Times (2007). Edward F. Boyd Dies at 92; Marketed Pepsi to Blacks. Luettu 14.3.2014. <http://www.nytimes.com/2007/05/06/business/06boyd.html?_r=1>

Paikkatietotuskaa

Kuudes kurssikerta jäi taakse jo vuosimiljoona sitten, ja ehtipä tässä välillä tulla muun muassa kevät. Nyt on kuitenkin tarkoituksena rutistaa viimein kasaan sekä tämä että kaksi viimeistä kirjoitusta.

Kuudes kurssikerta oli kaikista kurssikerroista ehkä mieleenpainuvin. Ennen koneen ääreen istumista lähdettiinkin nimittäin ulos keräämään GPS-laitteella omaa pientä paikkatietoaineistoa. Olin nohevasti perehtynyt tunnin ohjelmaan jo bussissa Kumpulan Tarmon kohdalla, joten pääni luonnollisesti pulppusi ajatuksia. Tästä huolimatta löysimme ryhmämme kanssa mielestäni yllättävän hyvän ja relevantin aiheen, nimittäin pyöräparkkien sijainnit Kumpulassa. Pidemmälle vietynä aiheesta voisi saada irti jopa ihan mielenkiintoista tietoa erityisesti, jos tutkimuskohteeksi ottaisi Kumpulan sijasta vaikka koko Helsingin.

Tyydyimme kuitenkin ohjeistuksen mukaiseen n. kymmeneen koordinaattimerkintään, jotka siirrettiin kurssisalissa excelistä MapInfoon ja asetettiin sitä kautta kartalle. Samalla metodilla lyötiin kartalle myös muiden pienryhmien tiedot, joissa oli esitettynä muun muassa bussipysäkkien ja mainosten sijaintia lähialueella.

Kun lämmittely oli saatu tehtyä, siirryttiin lähiympäristöstä globaaleihin ongelmiin. Kurssin pääaiheena tällä kertaa olivatkin hasardit, ja kuinka niitä koskevasta taulukkoaineistosta saadaan luotua pisteitä kartalle. Oman intuitiivisen kiinnostukseni johdosta valitsin aiheekseni meteoriitit, joskin näin jälkeen päin kadun aihetta kahdesta syystä: 1.  laadukkaita viittauksia aiheesta on haastava tehdä, kun juuri kukaan muu ei ole käsitellyt samaa aihetta; ja 2. sössin itse projektin alunperin täydellisesti. Onnistuin nimittäin tavalla tai toisella saamaan kartalleni vain aineiston 100 ensimmäistä riviä, enkä huomannut tätä kuin vasta nyt vertaillessani karttoja kahteen muuhun aiheesta löytämääni kurssikarttaan. Ylitöiksi meni.

Karttojen luominen oli kuitenkin yksinkertaista, ja lopulta uusien karttojen tekeminen ei oikeastaan vienyt kokonaisuudessaankaan puolta tuntia pidempään. Suurimman osan ajasta vei jälleen csv-tiedoston käsittely excelissä, sillä kyseinen tiedostomuoto käyttää pilkkua erottimena tabin sijaan. Onneksi internet on pullollaan ohjeita, ja pahempi kriisi vältettiin. Taulukon tultua kuntoon siirrettiin se MapInfoon ja laitettiin ohjelma raksuttamaan yksinkertaista käskyä “create points”. Meteoriittiaineisto olikin lopulta sinäänsä hyvä valinta, että koordinaatit oli materiaalissa tarjolla valmiiksi.

Tekemäni kartat näyttivät tältä:

Kuva Ööö.. Putoavan nähdyt ja 1980-luvun alun jälkeen havaitut meteoriitit

Kuva 1. Putoavan nähdyt ja 1980-luvun jälkeen havaitut meteoriitit.

Kuva +-=. Meteoriittihavainnot kokonaisuudessaan ja 1980-luvun alun jälkeen.

Kuva 2. Meteoriittihavainnot kokonaisuudessaan ja 1980-luvun alun jälkeen.

Kuvaaaa.. Meteoriittihavainnot koon mukaan

Kuva 3. Meteoriittihavainnot koon mukaan.

 

 

 

 

 

Jälleen kerran kaikki kartat ovat mielestäni visuaalisesti melko selkeitä. Havaintoja aineistossa oli yhteensä hieman reilu 35 000, joten koetin pisteitä pienentämällä saada aikaiseksi karttoja, joissa jokainen paikka erottuisi mahdollisimman hyvin toisistaan. Pääsääntöisesti tämä onnistuikin, mutta putoavan nähtyjen meteoriittien karttaa saataa joutua selailemaan hetken pidempään, sillä viime hetken ratkaisuna laitoin siihen mukaan myös 1980-luvun jälkeiset yleiset havainnot. Meteoriittien kokoa käsittelevän kartan viimeiseen onnistuneeseen versioon otin mallia Henri Järvisalolta (2014), joka esittää kartassaan meteoriittien kokoja eri väreillä.

Kartat antavat toivottavasti kuitenkin hyvän kuvan käsitellystä aiheesta, ja ainakin niitä luodessa koin hyvin vahvoja opettaja-viboja. Yritin miettiä, mitä tietoa voisi kolmeen meteoriittikarttaan sisällyttää siten, että ne antaisivat mahdollisimman hyvän kokonaiskuvan ilmiöstä. Päädyin edellä havaittuun jakoon, joka on tehty ajatuksella “aika, suuruus ja näkyvyys”.

Kartoista on selvästi havaittavissa kaksi toisistaan poikkeavaa trendiä. Ensinnäkin karttoja katsoessa näyttäisi, että Euroopan ja Pohjois-Amerikan alueella meteoriittien määrä

Texasin meteoriittihavainnot (Meteorite Maps and Impact Craters - Worldwide 2014)

Texasin meteoriittihavainnot (Meteorite Maps and Impact Craters – Worldwide 2014)

on suurempi niin putoavan nähtyjen kuin kaikkien löydettyjen kivien osalta. Tämä selittyy todennäköisesti sillä, että kyseisillä mantereilla on mahdollisesti kerätty tietoja ylös pidempään, minkä lisäksi ne ovat myös tiheään asutettuja ja siten hyviä paikkoja meteoriittien havaitsemiselle. Esimerkiksi Amerikassa harrastajat ovat keränneet tietoja omien osavaltioidensa meteoriittikarttoihin:

Samaa ajatusta asutuksen ja havaintojen suhteesta pohjustaa myös esimerkiksi Minni Aalto (2014), joka olettaa blogissaan, että “vaikka meteoriittien iskeytymispaikat ovat todennäköisesti hajaantuneet tasaisesti ympäri mantereita ja merenpohjia, pisteitä ei esiinny paikoissa joissa ei ole asutusta tai tietokoneita ei juuri ole käytössä.” Omissa kartoissani tämä korostuu eritoten Venäjällä, jossa mantereen suuresta koosta huolimatta on havaintoja todella vähän.

Ensimmäiselle trendille vastakkaisesti näyttää kuitenkin myös, että 1980-luvun meteoriittihavainnoista suurin osa on muualta kuin Euroopasta. Pohjois-Amerikka on edelleen hyvin edustettuna, mutta 1- ja 2. kartassa esiin nousee Afrikka. Liekö syynä sitten erityisesti Pohjois-Afrikan teollistuminen vaiko esimerkiksi Euroopassa vähentynyt kiinnostus meteoriittiharrastamiseen, näyttää siltä, että kyllä ne meteoriitit osuvat myös Eurooppaa suuremmille mantereille… Minni Aalto (2014) ehdottaa blogissaan, että osasyynä muuttuneisiin havaintoihin voisi olla myös osaavien tutkijoiden laajempi globaali sijoittuminen.

Kolmas kartta ei oikeastaan anna globaalien meteoriittitendien suhteen sen suurempia uusia tuulia, mutta antaa mielenkiintoista osviittaa maapallon pinnalle asti saapuneiden meteorien koosta. Yllättävän kookkaitakin möhkäleitä on tänne päätynyt, jopa useampi 10-tonninen. Halutessaan näiden voisi olettaa aiheuttavan esimerkiksi maanjäristyksiä, mutta esimerkiksi Heli Foxin (2014) blogiinsa toteuttamat maanjäristyskarttojen perusteella meteoriitit eivät tunnu juuri korreloivan maankuoren tärinän kanssa. Parempaa statitiikkaa kuitenkin saataisiin, jos mukaan otettaisiin “tiedot sekä maanjäristysten että meteoriitti-iskujen ajankohdista, jotta tapahtumien yhdistäminen olisi mahdollista“, kuten Henri Järvisalo (2014) blogissaan toteaa.

Blogin lopussa voisin vielä esitellä erinomaista vaihtoehtoista tapaa tarkastella havaittuja meteoriittejä. Tämän linkin takaa löytyvä interaktiivinen kartta on tehty samasta meteoriittitietokannasta, ja antaa oivan kuvan siitä, mistä tässä blogissa oikein puhuttiin.

Lähteet:

Järvisalo Henri (2014). Maailmanlopun meininkiä. Luettu 13.3.2014 <https://blogs.helsinki.fi/hpjarvis/2014/02/26/maailmanlopun-meininkia/>

Aalto Minni (2014). Kurssikerta 6: Pisteaineistojen tuottaminen ja esittäminen kartalla. Luettu 13.3.2014 <https://blogs.helsinki.fi/mmaalto/2014/02/20/kurssikerta-6-pisteaineistojen-tuottaminen-ja-esittaminen-kartalla/>

Fox Heli (2014). Laattatektoniikkaa pisteaineistona (kurssikerta 6). Luettu 13.3.2014. <https://blogs.helsinki.fi/fox/2014/02/17/laattatektoniikkaa-pisteaineistona-kurssikerta-6/>

Meteorite Maps and Impact Craters – Worldwide (2013). Texas meteorites map. Luettu 13.3.2014. <http://worldwidemeteoritemaps.blogspot.fi/2013/07/texas-meteorites-map.html>

Simon Rodgers, Data blog (2013). Every meteorite fall on earth mapped. Luettu 13.3.2014. <http://www.theguardian.com/news/datablog/interactive/2013/feb/15/meteorite-fall-map>

Kartta:

Meteoritesize (2014). Luettu 13.3.2014.  <https://www.google.com/fusiontables/DataSource?docid=1vHSvjNgCIl6kRhFXPHhvESnnYx_ShToJWtWdjm8#rows:id=1>

Paikkatiedot – väliaikatilanne

Kaikenlaisten karttapäivitysten jälkeen on taas vaihteeksi aika kirjoitella kartatta. Tämänkertainen kurssiaika käytettiin kyllä jälleen karttojen parissa paikkatietoa näpräten, mutta nyt oleellista oli uusiin työkalujen tutustuminen lopputuloksen sijasta. Tehokkaan nelituntisen aikana saatiin kuitenkin myös jotain “paperille”, ja ohesta löytyvät omat vastaukseni kurssikerralla esitettyihin kysymyksiin. Vastauksia tärkeämpää tälle päivitykselle on kuitenkin pohtia, mitä tähän mennessä on opittu.

Viidennen kurssikerran uutena teknisenä asiana käsiteltiin erilaisten puskurivyöhykkeiden luomista ja käyttöä analyyseissä. Harjoittelumielessä tunnin alussa tarkasteltiin Pornaisten keskustaa ja mm. sitä, kuinka monta asuinrakennusta on 500 metrin säteellä tiestä tai kilometrin sisällä terveyskeskuksesta. Tämän jälkeen siirryttiin pääkaupunkiseudulle, jota myös aiemmin esitellyt vastaukset käsittelevät. Kartalle piirtämällä, puskurialueita luomalla ja erilaisia hakuja suorittamalla selvitettiin mm. Malmin lentokentän melualueella asuvien ihmisten määrää ja Helsingin Yhtenäiskoulun oppilaspotentiaalia.

Puskurialueet osoittautuivat miellyttäväksi keinoksi visualisoida dataa, erityisesti  vaikutusalueita. Samalla ne tarjoavat myös helpon keinon kerätä tietoa näiltä alueilta. Harjoituksista opitun perusteella puskurialueiden avulla saatiin selville nopeasti mm. Vantaan juna-asemien lähialueiden asukasmääriä.

Viidennen kerran oppien jälkeen sopii pohtia, mitä MapInfosta tähän mennessä on saatu irti. Tätä varten ajattelin esitellä omat suosikkityökaluni. Seuraavassa järjestelemätön Top 3:

Teemakarttatyökalu (Create thematic map) lienee opitun perusteella se tärkein analyysin väline. Tätä kertaa lukuunottamatta käytännössä jokaisella kerralla on luotu jonkinlainen teemakartta, ja työkalu on aina ollut sama. Muutamalla yksinkertaisella komennolla on mahdollista saada hyviä ja helppoja havainnollistuksia, ja ainakin omaan silmääni MapInfon perusmallit ovat olleet ihan miellyttäviä. Teemakarttatyökalujen hyvänä seurana tulevat mm. puskurialueiden luonti ja pisteiden luominen kartalle, sillä ihan kaikkea aineistoa ei perusteemakartalla voi havainnollistaa.

Hakutyökalut ovat ehkä itselleni se mieluisin juttu paikkatietoa käsitellessä. Perinteikkäällä haulla saa nopeasti valikoitua haluttuja alueita ja aiheita. Pienellä pyörittelyllä erilaiset haut auttavat myös analysoimaan aineistoa, kun kartalta saa kerralla valittua kaikki alueet, jotka tiettyä ehtoa toteuttavat. Erityislisänä SQL-haut auttavat myös luomaan uutta materiaalia yhdistämällä tietoa useammasta tietokannasta – ja saapa niillä esille kerralla myös ne tietokantojen osat, joita erityisesti haluaa tarkastella.

Tietokantojen käsittelyyn liittyvät työkalut on kolmas ryhmä työkaluja, jotka ainakin nyt opitun perusteella tuntuvat tärkeiltä. Uutta tietoa varten pitää olla mahdollisuus luoda uusia sarakkeita, sekä myös täyttää niitä tällä tiedolla. Muun muassa viime kurssikerran työssä jouduin tekemään tietokantaan useita uusia sarakkeita, joita täytin sekä samasta tietokannasta lasketuilla arvoilla että tietokantojen yhdistelystä syntyneillä tuloksilla. Erityisesti kurssitöissä on tunnuttu yhdistelevän pistemäistä tietoa alueaineistoon.

Kokonaisuutena tähän mennessä opitusta voisin todeta, että MapInfo on yllättävän hyvä ohjelma. Perustoimintoja on paljon ja suurin osa MapInfon tuottamasta materiaalista myös näyttää hyvältä tai vähintäänkin kohtalaiselta. Toki en ole koskaan muita paikkatieto-ohjelmia käyttänyt, mutta ymmärrän mikseivät (ilmeisesti) kalliimmat ohjelmat ole syrjättäneet MapInfoa kunnallisella puolella. Saattaa olla, että joku muu ohjelma tekee samat asiat tehokkaammin ja tyylikkäämmin, mutta susihuonoksi en MapInfoa leimaisi. Muiden ohjelmien analyysivalikoima on toki suuri mysteeri.

Omien kokemusteni perusteella homma on siis sujunut hyvin, ja kuten aiemmin todettu olen mielestäni päässyt paikkatietojen käsittelyyn mukavasti sisään. Ehkä tätä on omalta osaltaan auttanut jonkinlainen kokemus muunlaisista tietokantoja käsittelevistä ohjelmista, joiden peruslogiikka muistuttaa kovasti MapInfoa. Esimerkiksi SPSS toimii hakujensa ja analyysiensä perusteella hyvin samalla tavalla, vaikka ohjelmien tarkoitus on täysin erilainen. Molempia käytetään kuitenkin luomaan aineiston pohjalta jotain uutta: tilastoanalyysejä tai karttoja.

Jos jotain paikkatiedosta on oppinut niin sen, että sitä käsitellessä pitää olla paikka ja tietoa. Ilman karttaa muuttuu paikkatietokin vain tiedoksi.

Lähteet:

Haetaan viitattavia blogitekstejä, tositarkoituksella.

Ruutukartta

Neljäs kurssikerta takana ja kurssin oletettu puoliväli ohi. Tällä kertaa teemana olivat ruututeemakartat, ja ongelmana oman luovuuden lisäksi ensi kertaa myös tietotekniikka.

Tähän asti olen ollut varsin tyytyväinen MapInfon toimintaan, mutta kaikkea ei ilmeisesti voi saada. Osoittautui uskomattoman työlääksi saada MapInfon ruutukartta näkymään siististi Corelilla, sillä siistit MapInfon siistit yhtenäiset ruudut menettivät reunansa Corelissa, ja näiden palauttaminen olikin yllättävän työlästä. Visuaalisesti en ole vieläkään supertyytyväinen lopputulokseen, mutta eiköhän itse asia välity.

Kiireessä seuraavalle luennolle päädyin muutaman mutkan kautta tutkimaan suosikkikaupunginosaani Kaarelaa ja siihen yleisesti liitettyä muuttujaa – maahanmuuttoa. Kurssityö toteutettiin laskemalla MapInfolla asuntotietokannan asukasmääriä luotujen ruutujen alueella. Lopullinen kartta näyttää seuraavalta:

Kuva 4. Maahanmuuttajien osuus asukkaista Kaarelan kaupunginosassa. Pohjana 100x100 metrin ruudukko.

Kuva 4. Maahanmuuttajien osuus asukkaista Kaarelan kaupunginosassa. Pohjana 100×100 metrin ruudukko.

Kartassa on mukavasti väriä joka puolella, mutta kaikkein värikkäimmät pisteet ovat keskittyneet erityisesti Kannelmäen ja Malminkartanon alueille. Näillä alueilla on kartan perusteella useampi ruutu, joissa ulkomaan kansalaisten osuus saatta nousta jopa yli 60 %:n. Lukema on huima, ja kannattaakin todella kiinnittää huomiota erityisesti kartan korkeimman luokan arvoihin. Kaikissa punaisissa ruuduissa ulkomaan kansalaisia on asukkaista vähintään hieman reilu 27 % – aika paljon! Vielä keskimmäinenkin luokka sisältää arvoja kahdeksasta viiteentoista prosenttiin, ja esimerkiksi Kannelmäen lounaiskulmassa suurin osa ruuduista saa näin arvon välillä 8 – 66 %.

Selvänä kontrastina Kannelmäelle ja Malminkartanolle toimivat erityisesti Maununnevan ja Kuninkaantammen asuinalueet. Kummassakin on ruutujen kokonaismäärään nähden vähän värikkäitä ruutuja, ja esimerkiksi Kuninkaantammessa ulkomaan kansalaisia ei käytännössä ole. Hakuninmaallakaan maahanmuuttajien osuus ei kokonaisuudessaan nouse ihan Kaarelan länsiosien tasolle.

Erot selittyvät monella tekijällä, ja moni tekijä jää varmasti myös selittämättä. Ensimmäinen ja selvin alueita erottava asia on asuntokanta. Lähes kaksi vuosikymmentä aluetta silmämääräisesti analysoineena uskallan sanoa, että Kaarela voidaan karkeasti jakaa itäiseen ja läntiseen osaan, joista itä on omakoti- sekä pientaloaluetta ja länsipuoli enemmän kerrostalovaltaista lähiötä. Kannelmäen ja Malminkartanon kerrostaloista monet ovat lisäksi vuokra-asuntoja, joissa asuminen on verrattain halpaa. Kun oletetaan ulkomaan kansalaisten suosivan halvempaa asumista, on helppo ymmärtää, miksi ulkomaan kansalaisten osuudet ovat jakautuneet kartan esitteämällä tavalla.

Asuntokanta ei kuitenkaan suoraan selitä alueella havaittuja osuuksia. Uskallan väittää, että ulkomaan kansalaisten jo yli 20 %:n osuus asukkaista on melko poikkeava niin Suomen kuin pääkaupunkiseudunkin mittakaavassa. Toki keskimääräiset osuudet alueella jäävät ainakin muunkielisinä mitattuna 10-15 % tienoille (Milla Kallio 2014), mutta yli keskiarvon taidetaan olla silti.

Syitä ilmiöön on varmasti useita, mutta hyvänä vaihtoehtona voidaan esittää esimerkiksi ns. valkoisten pako -lmiötä. Esimerkiksi Vilkaman, Vaattovaaran ja Dhalmanin artikkelissa (2013) todetaan maahanmuuttajien alkaneen keskittyä alueille, joilla jo aiemmin on ollut paljon maahanmuuttajia. Esimerkkinä mainitaan radanvarsien lähiöt, joihin myös Kannelmäki ja Malminkartano kuuluvat. Samalla on myös oletettu kantaväestön alkavan muuttaa pois tällaisilta alueilta maahanmuuttajien osuuden kasvaessa tietyn pisteen yli. Pääkaupunkiseudun maahanmuuttajavaltaisilta alueilta poismuuttaneista kolmannes pitääkin maahanmuuttajien liian suurta osuutta yhtenä tekijänä muuttonsa taustalla (Vilkama, Vaattovaara & Dhalmann 2013). Samassa artikkelissa todetaan kuitenkin, että kantaväestön muuton tärkeimpinä syinä myös lähiöissä ovat ensisijaisesti sopivan asunnon löytämiseen liittyvät ongelmat. Kantaväestön muuton taustoista riippumatta voidaan silti olettaa, että “valkoinen pako” on jossain määrin tärkein selittävä syy kartan alueiden korkeisiin osuuksiin ja niiden alueelliseen jakautumiseen.

Sisällöllisesti kartalla on näin yllättävän paljon annettavaa, eikä se ole tekstin alussa mainituista teknisistä ongelmista huolimatta mielestäni visuaalisestikaan kovin paha. Unohdin viimeisessä viimeistelyvaiheessa poistaa kartasta suttuiset osa-aluenimet ja kaupunginosarajat indeksikartasta, mutta ainakin on selvää mistä alueista puhutaan. Luokkarajat valitsin muistaakseni luonnollisina luokkina aineiston jakauman johdosta, ja ruutukokoon päädyin kokeiltuani myös pienempää 50×50 ruutua. Olisin mielelläni käyttänyt pienempiä ruutuja, mutta tällöin törmäsin ensimmäistä kertaa kurssin aikana kysymykseen siitä, mitä netissä saa ja kannattaa julkaista. Pienemmällä ruutukoolla alueelta käytännössä erottuivat yksittäiset suuremmat kerrostalot, jolloin kartasta oli nähtävissä suoraan tiettyjen kerrostalojen (suuret) ulkomaan kansalaisten osuudet. En pitänyt ajatusta järin miellyttävänä ja päädyin suurempiin ruutuihin.

Pohdin myös käyttäisinkö absoluuttisia arvoja suhteellisten sijaan, mutta päädyin jälleen osuuksiin. Tällä kertaa myös tarkat määrät olisivat voineet kuitenkin toimia, sillä jokainen ruutu on samansuuruinen, ja arvot olisivat näin olleet helposti vertailtavissa. Lopulta vaakakupissa painoi kuitenkin alueiden erilainen asuntopohja, ja tuntui kuvaavammalta vertailla osuuksia, sillä pientaloalueella ei millään voida päästä samanlaisiin lukemiin kuin suurkerrostaloissa.

Lähteet:

Kallio Milla (2014). Kurssikerta I: MapInfon ihmeellisyydet. Luettu 12.2.2014 <https://blogs.helsinki.fi/mikamika/2014/01/20/18/>

Vilkama Katja, Vaattovaara Mari & Dhalmann Hanna (2013). Kantaväestön pakoa? Miksi maahanmuuttajakeskittymistä muutetaan pois? – Yhteiskuntapolitiikka 78 (2013):5 <http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/110570/vilkama.pdf?sequence=2>

Kartta:

Asuntotietokanta (2009). Tilastokeskus, Helsinki

Tehtävä II: Konflikteja kartalla

Tehtävä II

Kolmannella kurssikerralla tutustuttiin suomen valuma-alueiden lisäksi myös Afrikkaan. Harjoituksena varsinaista kurssityötä varten yhdisteltiin ensin MapInfossa eri tietokantoja muun muassa Afrikan internet-käyttäjistä, timantti- ja öljykaivoksista sekä konflikteista. Pienellä työnteolla kartalle saatiin paljon tietoa, ja aineistoa olisi riittänyt vielä paljon enempään. Mitä kaikesta aineistosta olisi sitten voinut päätellä, jos se olisi löyty kokonaisuudessaan kartalle?

Ennen kuin otetaan kurssin tiedotusblogin (2014) “valmis” kartta esille, tehdään muutamia oletuksia. Värikkään mielikuvitukseni avulla luulen, että Afrikassa konfliktit ovat kooltaan ja sijainneiltaan ainakin jossain määrin suhteessa alueen taloudellisiin resursseihin, vaikka Afrikassa konfliktien syyt ovat moninaisempia kuin esimerkiksi lähi-idässä. Imperialismin jälkiä siivotaan edelleen, ja esimerkiksi Sudanin jakautumiseen johtuneen kriisin taustalla oli uskonto ja Ruandan kansanmurhassa etniset taustat. Arassa poliittisessa tilanteessa voi silti olla, että erilaiset resurssikysymykset auttavat laukaisemaan jännitteen konfliktiksi.

Oma mielenkiintoinen yksityiskohtansa voisi olla tarkastella konfliktien suhdetta kaivosten löytämis- ja kaivausten  aloitusvuoteen. Hidastavatko mahdolliset muista syistä alkaneet konfliktit taloudellisten resurssien hyötykäyttöä?

Internetkäyttäjien yhteyttä muihin mainittuihin muuttujiin on vaikeampi nähdä, mutta jo käyttäjämäärän muutos itsessään kiinnostaa. Afrikassakin väestö vaurastuu, ja internet alkaa olla välttämätön työväline aina, kun elinkeinorakenne siirtyy kohti palveluita. Yhteyksiä haettaessa konflikteilla ja käyttäjien määrällä voisi olla tietysti olla yhteys, jopa positiivinen. Nykyään on “muodikasta” protestoida netissä, ja muistan ainakin Egyptin kriisin aikaan nähneeni Facebook-tapahtuman, jossa kannustettiin egyptiläisiä osallistumaan vallankumoukseen. Yhden ihmisen on helpompi saada äänensä kuuluviin netissä kuin muualla mediassa.

Miltä se tiedotusblogin (2014) konflikti/kaivos/öljy-kartta sitten näyttää? Enemmän tai vähemmän hämmästyttävästi näyttäisi, että erityisesti timanttikaivokset sijaitsevat konfliktien alueella, mutta itse konfliktikeskukset muualla. Ongelmien todellinen syy taitaakin siis olla muualla kuin resursseissa, vaikka kartan perusteella tätä ei varmasti voi sanoa. Öljyalueet ainakin ovat saaneet konflikteilta välttyä – tosin voihan yhteys olla tässä tapauksessa myös toiseen suuntaan.

Lähteet:

PAK-kurssin tiedotusblogi (2014). Afrikkaa. Luettu 1.2.2014. <https://blogs.helsinki.fi/pak-2014/2014/01/28/afrikkaa/>

Vaikeuksia ja valuma-alueita

Kolmas kurssikerta takana ja taas yksi kartta valmiina – tällä kertaa aiheenaan Suomen valuma-alueiden järvisyys ja tulvaindeksi. Poikkeuksena aiempiin kurssikertoihin kartan teemaa tai aluetta ei valittu itse, vaan jokainen kurssilainen työsti kartan samasta aiheesta. Blogeja lukiessa tarjolla on siis ensimmäistä kertaa suoria vertailukohtia omalle ajattelulle!

Ennen kartan esittelyä on kuitenkin vielä hyvä käydä lyhyesti kartan teon prosessia, joka oli mielestäni tällä kurssikerralla pääosassa lopputuloksen sijaan. Siinä missä viimeksi haastetta asettivat teeman ja alueen valinta, piti nyt osata yhdistellä tietoa useasta lähteestä. Erillisiä yli- ja alivirtaama-aineistoja hyödynnettiin tulvaindeksin laskemisessa, ja yhdistettiinpä niiden kanssa samaan taulukkoon vielä excelistä tuotua järvisyys-dataakin. Lopputuloksena saatiin oheinen kartta:

Valumakartat

Kuva 3. Suomen valuma-alueiden tulvaindeksi ja järvisyys.

Kartassa on esitettynä suurvaluma-alueiden järvisyysaste prosentteina sekä tulvariski tulvaindeksinä. Tulvaindeksi kuvaa valuma-alueen keskimääräisen yli- ja alivirtaaman suhdetta eli sitä, kuinka suuri on vedenpinnan korkeuden erotus vetisimmän ja kuivimman ajankohdan välillä. Virtaama-arvot tarkoittavat uoman poikkileikkauksen läpi kulkevaa litra- tai kuutiomäärää sekunnissa (https://blogs.helsinki.fi/pak-2014/). Tulvariskiksi tämä muuntuu Ilkka Saarisen sanoin: “Mitä suurempi tulvaindeksi on, sitä suurempi on keskiylivirtaaman suhde keskialivirtaamaan, toisin sanoen virtaavan veden määrä ja alueen tulvaherkkyys kasvavat indeksin kasvaessa.

Vaikka haluaisin jo kovasti käydä käsiksi kartan sisältöön, täytyy heti alkuun todeta, että tällä kertaa olen pettynyt kartan visuaaliseen antiin. Järvisyysasteita kuvaavat palkit sotkeutuvat toisiinsa, ja ovat sijoittuneet oudosti suhteissa valuma-alueisiinsa. Jos kuvaa vertaa esimerkiksi Ilkan tai Tuomas Lillebergin karttoihin, huitelee esimerkiksi Suomi-neidon keskiosassa oleva palkki aivan jossain muualla, kuin missä sen olettaisi loogisesti olevan. Ikäväkseni olin kurssikerralla kiireessä toiselle kurssille, mutta mikäli vain tulevaisuudessa löydän aikaa ja jaksan, niin voisin kyllä korjata kartastani hieman edustavamman näköisen. Onneksi legenda on sentään siisti.

Visuaalisista harha-askelista huolimatta kartasta on kuitenkin mahdollista löytää ne yksityiskohdat, joiden kautta sitä tulkita. Heti alkuun käy selväksi, että korkeimmat tulvaindeksin arvot sijoittuvat kaikki rannikoilla, ja käytännössä koko rannikkoalue Suomenlahdelta Perämerelle asettuu luokituksessa vähintään kolmanteen luokkaan. Esimerkiksi tulvistaan tunnettu Pohjanmaa on valuma-alueiltaan lähinnä viimeistä tulva-alttiinta luokkaa.

Vastaavasti koko muu Suomi on sen sijaan melko riskitöntä aluetta tulvien suhteen, vaikka Pohjois-Suomesta löytyy myös yksi hauska poikkeus. Suomi-neidon päälaen alueella nimittäin tulvariski on hieman muuta Lappia suurempi kenties lumien sulavesien johdosta.  Ilkan ja Tuomaksen karttoihin palatessa huomataan, että hieman erilaisella luokittelulla myös muu Pohjois-Lappi osoittautuu Järvi- ja Keski-Suomea tulva-alttiimmaksi!

Kartan tulvaindeksiluokat on tehty kvantiilein jakauman vinouden johdosta, ja niitä tarkastellessa on syytä huomata, että ensimmäiset neljä luokkaa ovat kooltaan melko samansuuruisia, mutta viides sisältää kaiken välillä 150–1100. Viimeisen luokan valuma-alueista ei siis voi varmuudella sanoa, kuinka paha tulvariski on, vaikka se korkea muuhun maahan verrattuna joka tapauksessa onkin.

Järvisyys näyttää oletusten mukaisesti olevan suurinta Keski- ja Itä-Suomessa sekä Kuusamossa ja Itä-Lapissa. Kartan perusteella näyttäisi, että tulvaindeksi pienenee järvisyyden kasvaessa. Yhdyn Tuomaksen blogissaan esittämiin ajatuksiin: “Järvillä on suurempi kapasiteetti varastoida vettä. [Tämä] nostaa järven veden pintaa, mutta alentaa tulvariskiä, sillä [se] lieventää valuvan veden määrää ajoittaen sen pitemmälle aikajaksolle jolloin äärevöitymisilmiötä ei esiinny niin usein”. Tuomas olettaa lisäksi, että Järvi-Suomi on kasvillisuudeltaan tehokkaammin vettä sitovaa, ja oman käsitykseni mukaan alueella kuten myös Pohjois-Suomessa on yhä runsaasti soita, jotka tunnetusti hidastavat valumaa.

Vähäjärvisillä ja tulville alttiimmilla alueilla Pohjanmaalla maat on usein viljavuutensa vuoksi raivattu pelloiksi, jotka pitävät huonosti vettä ja edistävät tulvien syntyä. Etelä-Suomessa on puolestaan viljelysten lisäksi paljon kaupunkimaisemaa, ja erityisesti tiiviisti rakennetut asvaltoidut alueet eivät pidätä vettä juuri lainkaan.

Summa summarum kartan viesti on mielestäni melko selkeä, vaikka sitä kovasti heikolla visuaalisella työskentelyllä yritin piilottaa…

Lähteet:

Saarinen Ilkka (2014). KK3, (Paikka)TIETO LISÄÄ TUSKAA! Luettu 1.2.2014. <https://blogs.helsinki.fi/ilkkasaa/2014/01/29/kk3-paikkatieto-lisaa-tuskaa/>

Lilleberg Tuomas (2014). 3. kerta: Mapinfoharjoitukset (teemana Afrikka ja Suomen vesistöt). Luettu 1.2.2014. <https://blogs.helsinki.fi/tuomasli/2014/01/28/3-kerta-mapinfoharjoitukset-teemana-afrikka-ja-suomen-vesistot/>

Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia -kurssiblogi (2014). Tulvaindeksi. Luettu 1.2.2014. <https://blogs.helsinki.fi/pak-2014/2014/01/28/tulvaindeksi/>

Kartta:

Oiva-tietokanta: Valuma-alueet, SYKE (2014).

Joet ja järvet, Maanmittauslaitos (2011).

 

Tehtävä I: Tarpeellista mutta tarpeettoman haastavaa kartografiaa

Tehtävä I: Kahden muuttujan koropleettiteemakartat

Kurssin ensimmäinen omiin karttoihin perustumaton tehtävänanto ohjeisti minut Anna Leonowiczin (2006) artikkelin “Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship” pariin, ja pidin lukemastani – en tosin pelkästään sisällön puolesta. Kun on lukenut viime aikoina lähinnä ympäristöpolitiikan kurssiin liittyviä 40-sivuisia proosa-artikkeleja, tuntuu tiivis ja asiapitoinen kerronta hyvältä.

Mitä sisällöstä sitten jäi päällimmäisenä mieleen? Ristiriita. Vaikka artikkeli onnistuu vakuuttamaan kahden muuttujan koropleettikarttojen hyödyllisyydestä, vaikuttaa menetelmä samalla turhan työläältä ollakseen todella tarpeellinen. Mitä ilmeisemmin näin tehdyltä kartalta huomataan tutkittavien teemojen suhde paremmin, kunhan luokkamäärä on tasan 4 tai 9, väriteema on valittu tarkan ohjeen mukaan ja luokkarajat on asetettu tulosten lineaarisen yhteyden perusteella niin, että sekä riippuvaiset että riippumattomat luokat ovat järkevän kokoisia. Kuulostaa hankalalta.

Tietyssä mielessä suurin osa vaatimuksista on kuitenkin teknisiä – kenties mahdollisia hoitaa antamalla vastuu ihmisen sijaan hyvin toteutetulle ohjelmalle. Kun tämä otetaan ajattelutavaksi, nousevat kahden muuttujan karttojen hyvät puolet nopeasti todella hyviksi. Käyttökohteita ei ole monia, mutta jo kuuluisa “arkijärki” sanoo, että yhdeltä kartalta asioiden suhteita on helpompi lukea kuin vertailemalla kahta. Samaa logiikkaa mielestäni painotettiin jo kurssikerralla puhuttaessa tällaisista kartoista.

Vastaavasti yksittäisen ilmiön maantieteellinen jakauma jää kartasta epäselväksi, vaikka sekin olisi sieltä löydettävissä. Tässäkin tilanteessa auttaa kuitenkin hyvin laadittu legenda, joka artikkelin esimerkin perusteella saattaa olla itse asiassa tavallista legendaa jopa hieman antoisampi. Pidän siitä, kuinka luokkamatriisissa on esitetty myös havaintojen määrät, joiden pohjalta se on tehty. Se myös omalta osaltaan helpottaa kartan lukemista, sillä lukijalla on pohjatietona, kuinka monta kunkin luokan edustajaa tulisi kartalta löytää. Se lienee taas makuasia, lisääkö tavallisten koropleettikarttojen ja niiden legendojen esitys selkeyttä. Jos oletus on, että kahden teeman karttaa käytetään vain suhteiden selventämiseen, nämä käyvät tarpeettomiksi.

Kaiken kaikkiaan tällä tavoin toteutettuna kahden teeman koropleettikartat vaikuttavat mielestäni turhan työläiltä, vaikken niitä suoraan tarpeettomiksi voikaan leimata. Hyvänä puolena on silti se, että säästyy väriä ja paperitilaa, kun karttoja tarvitaan vähemmän. Lisäksi kahden teeman koropleettikarttoja voi tehdä myös kuten kurssilla, jolloin lukeminen on ainakin periaatteessa helpompaa. Itse en tosin tätäkään kokenut parhaaksi tavaksi ilmentää useampaa ilmiötä, ja päädyinkin perinteisempään malliin.

Lähteet:

Leonowicz Anna, 2006: Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship – GEOGRAFIJA. nro. 42; 33–37

Teemaa karttaan

Toisen kurssikerran aiheena olivat useampaa teemaa esittävät teemakartat. Vaikka itse kartan työstäminen ei juuri eronnut edelliskerrasta, erehdyin tuhlaamaan huolestuttavan määrän aikaa aihevalinnan pohtimiseen. Mielenkiintoisen ja hyvän esityksen luominen oli yllättävän vaikeaa, ja kuten Aleksi Rautio blogissaan toteaa: “Kahden ilmiön kuvaaminen selkeästi ja niiden välisen korrelaation löytäminen ei välttämättä ole niin yksinkertaista, kuin aluksi voisi luulla.”

Lopulta päädyin yrityksen ja erehdyksen kautta kuvaamaan kartassani Uudellamaalla oman kuntansa ulkopuolella työskenteleviä (pendelöiviä) työllistettyjä, sekä kunkin kunnan vuokra-asuntojen osuutta asuntokannasta. Oletin, että vuokra-asuntojen suuri osuus korreloisi vähäisenä kunnan ulkopuolella työskentelynä.

Kuntadataa

Kuva 2. Koropleettikartta Uudenmaan kuntien työllisistä, jotka työskentelevät kuntansa ulkopuolella. Ympyrädiagrammeina kuntien vuokra-asuntokannan osuus koko asuntokannasta.

Pidän kartasta, vaikka sen teknisestä toteutuksesta kannattaakin heti alkuun nostaa esiin muutama asia. Pendelöivien osuus on saatu Kunnat 2011 -tilastoista, joissa kuitenkin puhutaan omassa kunnassa työskentelevien lukumäärästä. Tarkemmalla tarkastelulla lukumäärät liikkuvat välillä 0-100, joten oletin kyseessä olevan prosenttiosuuksia. Helsingissä työskentelevien helsinkiläisten absoluuttinen määrä tuskin on alle 90 hlö… Toinen tekninen havainto liittyy vuokra/omistus-suhteeseen, jossa olen vuokra-asuntojen osuuden perusteella olettanut, että loppuosa asunnoista on omistusasuntoja. Toki Uudellamaalla on jonkin verran myös esimerkiksi asumisoikeusasuntoja, mutta kelvatkoon. Vuokra-asuntojen osuus on mielestäni helpompi hahmottaa piirakasta, kuin pylväistä/symboleista, jotka ovat keskimäärin kooltaan hyvin lähellä toisiaan.

Mitä kartasta sitten voi päätellä, jos ajatellaan teknisten oletusten osuneen oikeaan? Vaikuttaisi karkeasti siltä, että vuokra-asuntojen suurella osuudella todella on negatiivinen yhteys pendelöinnin määrään. Kahteen pienimpään luokkaan kuuluvista kunnista lähes jokaisessa vuokra-asuntojen osuus asuntokannasta on noin neljännes. Vastaavasti kahteen pendelöivimpään luokkaan kuuluvista kunnista Keravaa ja Järvenpäätä lukuunottamatta käytännössä jokaisessa vuokra-asuntojen osuus on marginaalinen – noin 1/8 tai vähemmän. Myös keskimmäisessä luokassa vuokra-asuntojen osuus on kahta vähiten pendelöivää luokkaa pienempi, joskin sekä Espoo että Vantaa tekevät kohtalaisen kookkaan poikkeuksen vuokra-asuntojen osuudessa.

Jos aineiston perusteella pitäisi kuitenkin joku johtopäätös tehdä, uskaltaisin väittää, että tutkituilla teemoilla voi olla yhteys. Omaan logiikkaani sopii ajatus, että siellä missä on tarjolla vuokra-asuntoja on todennäköisemmin myös enemmän työpaikkoja, koska asutus on tiheämpää. Lisäksi stereotyypittelyn ystävänä olettaisin, että mikäli on rahaa asua omakotitalossa Nurmijärvellä, on varaa myös pendelöidä (omalla autollaan) Espooseen töihin. Kalliimman asumisen alueilla ei siis tarvitsisikaan olla työpaikkoja samassa mittakaavassa.

Yleisten johtopäätösten lisäksi on varmaan hyvä tarkastella tarkemmin myös kartan poikkeusalueita: Espoota, Vantaata, Keravaa ja Järvenpäätä. Jokaisessa on suhteessa paljon sekä vuokra-asuntoja että pendelöiviä työläisiä. Erikoisuus selittynee sillä, että kyseisten kuntien väliset etäisyydet toisiinsa ja Helsinkiin ovat lyhyitä, jolloin on helpompi ottaa työpaikka toisesta kunnasta, vaikka omassakin niitä voisi olla. Tällöin rahalliset kustannukset ovat pienet, ja jopa opiskelija voi asua Keravalla ja opiskella Helsingissä.

Pidän tuloksia melko avartavina, ja karttaa sisällöllisesti onnistuneena. Visuaalisesta puolesta on todettava, että jätin histogrammin tekemättä, ja päädyin valitsemaan luokkarajat niiden laajuuden ja selkeyden perusteella. Luokat on jaettu luonnollisten luokkarajojen perusteella, sillä vaikka tällöin luokkia on eri määrä, niin jokainen luokka on melko laaja (vähintään 10 %) ja siten helposti hahmotettava. Luokat erottuvat melko hyvin, joskin parantamista kyllä yhä on. Ja vaikka annoin Corelin tehdä taikojaan, unohdin kasvattaa selitteen fonttikokoa ja lisätä tärkeimmän nimistön. Nämä pienet lisäykset olisivat ehkä karttaan sopineet.

Bonuksena tälle päivitykselle voin huvittuneena todeta, että jo tässä vaiheessa voi ainakin omista kartoistani alkaa hahmottaa tekijän omia mieltymyksiä. Seuraavan blogi-kirjoituksen jälkeen taitaa olla kartoissa nähty kaikki ne sävyt, joita toisen kurssikerran vaatetukseni piti sisällään.

Lähteet:

Kartta:

  • Omassa kunnassaan työskentelevien työllistettyjen määrä 2010. Tilastokeskus, Helsinki.
  • Vuokra-asuntojen osuus asuntokannasta 2011. Tilastokeskus, Helsinki.