Kurssikerta 2

Päällekkäiset teemakartat

Toisen kurssikerran aiheena oli erilaiset teemakartat ja niiden sekä päällekkäisten teemakarttojen luonti MapInfolla. Aluksi kävimme läpi eri teemakarttatyyppejä, kuten esimerkiksi pylväs- ja ympyräkartogrammeja, pistekarttoja sekä ns. grid-teemakarttoja ja kolmiulotteisia prismaattisia karttoja. Sen jälkeen harjoittelimme yhdessä niiden tekoa MapInfon avulla. Erilaisten teemakarttojen tekeminen oli mielenkiintoista ja etenkin kolmiulotteisten karttojen tarkastelu oli hauskaa. Samalla oppi myös lisää MapInfon käytöstä sekä sen eri toiminnoista. Harjoittelimme myös teemakarttoihin sopivan aineiston tuomista MapInfoon netistä löytyvästä SOTKAnet-palvelusta.

Harjoittelun jälkeen tehtävänantona oli tehdä vapaavalintainen päällekkäinen teemakartta kahdesta eri aiheesta. SOTKAnetin myötä aineistojen valinnanvara kasvoi niin suureksi, että sopivien teemojen keksiminen karttaan tuntui hankalalta. Päädyin kuitenkin tutkimaan kartallani korkeakoulutettujen prosenttiosuuksia väestöstä sekä lapsiperheiden prosenttiosuuksia muista perheistä. Tein aiheesta päällekkäisen koropleettikartan, jossa korkekoulutettujen osuuksia kuvataan vihreän eri sävyillä ja lapsiperheiden osuuksia erilaisin rasterein (kuva 1). Käytin aluksi kartan pohjana Suomen kuntia, mutta lopputulos oli sen verran sekava ja vaikeasti luettava että päädyin tekemään uuden kartan, jossa pohjana toimi Suomen maakunnat. Näin kartasta tuli huomattavasti selkeämpi.

Vaikka edellisen kurssikerran jäljiltä suhtautumiseni histogrammityökaluun ja sen käyttämiseen oli hieman epäilevä, päätin silti kokeilla sitä jälleen apuna aineistojen jakaumien tutkimiseen sekä sopivien luokittelujen löytämiseen. Tällä kertaa histogrammi olikin oikeassa ja aineistojen luokittelussa toimi parhaiten jakaumille sopivista luokittelutavoista kvantiilit. Näitä luokitteluja käytettäessä karttakuvasta tuli tasapainoisin eikä mikään luokista dominoinut karttaa liikaa. Toisin kuin ensimmäisen kurssikerran kartassa, päädyin tässä käyttämään vain kolmea luokkaa kumpaankin aineistoon, mikä oli myös ohjeissa suositeltu luokkien määrä. Useampaa kuin kolmea luokkaa käytettäessä kartasta olisi tullut todennäköisesti liian sekava ja vaikeasti tulkittava. Valmis kartta onnistui mielestäni hyvin kartan väri- ja rasterivalintojen hankaluudesta huolimatta, mutta blogiin tuodessa kuva kartasta muuttui kuitenkin hieman epäselvemmäksi. Zoomaamalla linkistä aukeavaa kuvaa kartta näyttääkin paremmalta.

Kuva 1. Korkeakoulutettujen osuus % 15 vuotta täyttäneistä, sekä lapsiperheiden osuus % muista perheistä maakunnittain vuonna 2013. Lähde: SOTKAnet

Kuva 1. Korkeakoulutettujen osuus % 15 vuotta täyttäneistä, sekä lapsiperheiden osuus % muista perheistä maakunnittain vuonna 2013. (SOTKAnet).

Karttaa tehdessä ajattelin, että alueilla, joissa korkeakoulutettujen osuus on suuri, lapsiperheiden osuus olisi pienempi kuin niillä alueilla, joissa korkeakoulutettujen osuus on pieni. Mutta valmista karttaa tutkiessa huomaa, että asia on lähes päinvastoin, minkä koin aluksi hieman yllättävänä. Mielessäni oli varmaan ajatus siitä, että korkeammin koulutetut olisivat kenties kiireellisempiä ja työorientoituneempia ja näin vähemmän kiinnostuneita saamaan lapsia. Toisaalta korkeakoulutetut ovat kenties parhaassa perheenhankkimisiässä, mikä saattaa selittää lapsiperheiden suuria osuuksia muutamilla suhteellisesti eniten korkeakoulutettuja sisältävillä seuduilla. Tekemältäni kartalta ei käy myöskään ilmi millaisissa työtehtävissä korkeasti koulutetut toimivat, mikäli eri työtehtävillä on vaikutusta elämänarvoihin ja perheen perustamiseen. Sekä korkeakoulutettujen että lapsiperheiden osuuksiin vaikuttavat myös kunkin maakunnan väkiluku sekä väestörakenne, eikä kartalla tutkittavien ilmiöiden keskinäistä korrelaatiota voi päätellä ihan noin vain. Harvaan asutuilla seuduilla suhteelliset osuudet saattavat myös nousta ja esimerkiksi paljon vanhuksia sisältävillä alueilla lapsiperheiden osuudet ovat todennäköisesti pienempiä.

Kartalta huomaa, että suhteellisesti korkeakoulutettuja on enemmän Suomen etelä-, länsi- ja keskiosissa, sekä pohjoisessa. Idässä korkeakoulutettuja on vähemmän ja myös lapsiperheiden osuus on siellä pienempi. Länsi- ja keskiosissa lapsiperheiden osuudet sen sijaan vaihtelevat. Eniten korkeakoulutettuja (27,7 – 36,3% väestöstä) sisältäviä maakuntia ovat Uusimaa, Varsinais-Suomi, Pirkanmaa, Keski-Suomi, Pohjanmaa sekä Pohjois-Pohjanmaa. Kyseisissä maakunnissa sijaitsee yksiä Suomen suurimpia korkeakoulutuksen keskuksia, mikä vaikuttaa varmasti korkeakoulutettujen määriin kyseisillä alueilla. Suuret kaupungit vetävät myös paljon työikäistä väestöä, mikä taas vaikuttaa lapsiperheiden osuuksiin. Toiseksi eniten (24,2 – 27,7%) korkeakoulutettuja sisältää Kanta- ja Päijät-Häme, Satakunta, Etelä-Karjala, Pohjois-Savo sekä Lappi. Vähiten korkeakoulutettuja (22,5 – 24,2%) suhteessa muuhun väestöön on Ahvenanmaalla, Kymenlaaksossa, Etelä-Savossa, Pohjois-Karjalassa, Kainuussa, sekä Keski- ja Etelä-Pohjanmaalla.

Eniten lapsiperheitä (39,1% – 42,8%) suhteessa muihin perheisiin on Ahvenanmaalla, Uudellamaalla, Pirkanmaalla, Pohjanmaalla, sekä Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla. Seuraavaksi suurin lapsiperheiden osuus (36,3 – 39,1%) on Varsinais-Suomen, Kanta- ja Päijät-Hämeen, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan sekä Pohjois-Savon maakunnissa. Vähiten lapsiperheitä (32,9 – 36,3%) suhteessa muihin perheisiin sisältävät maakunnat ovat kaikki Venäjän rajalla sijaitsevat itäisen Suomen maakunnat Kainuusta Kymenlaaksoon. Näiden lisäksi myös Satakunnassa ja Lapissa lapsiperheiden osuus on pienin. Pauliina Hongiston (2015) ensimmäisen kurssikerran karttaa ja omaa tämän kurssikerran karttaani vertailtaessa huomaa eläkeläisten suhteellisten osuuksien olevan suuria etenkin itäisessä Suomessa juuri näillä alueilla, joissa sekä korkeakoulutettujen että lapsiperheiden osuudet ovat pienimmät.

Ensimmäisen kurssikerran opit muistuivat yllättävän hyvin mieleen kun aloitettiin toisen kurssikerran omien karttojen tekeminen. Edelliskerralla oppimieni taitojen lisäksi huomasin MapInfo-taitojeni kehittyneen tämänkertaisen kurssikerran aikana. Ensimmäisellä kurssikerralla tekemääni karttaan verrattuna nyt tehty päällekkäinen teemakartta on visuaalisesti onnistuneempi. Esimerkiksi kartan legenda on huomattavasti selkeämpi, sillä opin poistamaan legendasta kaiken epäolennaisen ja muokkaamaan sitä siistimmäksi. Myös kartan värisävyjen muokkaaminen tuli uutena taitona tällä kurssikerralla ja osaan nyt tarvittaessa muuttaa värejä mikäli jotkut sävyt ovat kartalla liian lähellä toisiaan. Uskonkin, että mitä enemmän kokeilen tehdä erilaisia karttoja, sitä enemmän opin uusia pieniä yksityiskohtaisia asioita, jotka parantavat karttojen ulkonäköä.

Artikkeli 1

Toisen kurssikerran toisena teemana oli kartografisen artikkelin lukeminen. Päällekkäisistä koropleettikartoista kertovan artikkelin (Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship, Anna Leonowicz 2006) lukeminen tuntui aluksi hankalalta, sillä en ole vielä niin tottunut tieteellisten julkaisujen lukemiseen varsinkaan englanniksi. Kun lukemiseen keskittyi sai artikkelista kuitenkin pääpointit nostettua. Artikkeli käsitteli yksi- ja kaksiteemaisten koropleettikarttojen eroja niin kartan tekijän kuin lukijankin kannalta. Erityisesti artikkelissa painotettiin kaksiteemaista koropleettikartttaa koskevien kartografisten sääntöjen tärkeyttä. Tällaisia karttoja tehdessä tulee kiinnittää huomiota kartografisiin ilmaisuseikkoihin, kuten esimerkiksi luokkien määrään sekä käytettäviin värisävyihin ja rastereihin. Esimerkiksi aineistojen luokkia määriteltäessä lopullisessa kartassa saisi olla maksimissaan yhdeksän luokkaa, kolme per tutkittava ilmiö, sekä johdonmukaiset selkeät värit. Jos näistä toimiviksi todetuista säännöistä poiketaan, kaksiteemaisesta koropleettikartasta tulee hyvin hankalasti luettava. Oikein tehtynä tällainen kartta esittää kuitenkin selkeästi maantieteellisten ilmiöiden keskinäisiä suhteita eri alueilla, toisin kuin yksiteemainen koropleettikartta.

Tekstiä lukiessa tuntui hieman haastavalta artikkelissa esitelty kaksiteemaisen koropleettikartan tyyppi, jossa molempia muuttujia kuvataan ensin eri värein ja sitten näiden värien sekoituksilla lopullisessa kartassa. Idean kyllä ymmärsin ja vaikka se lopulta oli melko yksinkertainen, lopputuloksen tulkitseminen kartalta tuntui aavistuksen työläämmältä sillä tällaisia karttoja on tullut eteen harvemmin. Kaksiteemaiset koropleettikartat vaativatkin lukijaltaan hieman enemmän huomiota ja keskittymistä kartan lukuprosessiin, sillä tulkittavana on kaksi eri ilmiötä sekä niiden alueellinen ilmentyminen ja keskinäinen suhde. Kuten Mirka Jokela-Määttä (2015) mainitsi blogissaan, tällaiset kartat sopivatkin ehkä paremmin sellaiselle kohdeyleisölle, jolla on jo ennestään hieman kokemusta etenkin kaksiteemaisten koropleettikarttojen tulkitsemisesta.

Teemakarttoja tehdessä lopputulokseen vaikuttaa paljon käytettävissä oleva ohjelma ja sen toiminnot. En tiedä onko MapInfolla mahdollista tehdä samanlaisia pelkästään värein esitettäviä kaksiteemaisia karttoja, mutta jos on niin sitä olisi mielenkiintoista opetella. Etenkin näissä kartoissa käytettävä legendatyyppi on melko uusi minulle, joten sen valmistusta ja lukemista olisi varmasti hyvä harjoitella. Yksinkertaistettuna tällaisissa legendoissa tutkittavat ilmiöt ja niiden luokat muodostavat luokkien määristä riippuen joko 2×2 tai 3×3 ruudukon. Ruudukon vaaka- ja pystyakseleille sijoitetaan tutkittavat ilmiöt sekä niiden luokat pienemmästä suurempaan. Kartassa käytetyt värit osoittavat legendassa mihin luokkiin kyseisellä värillä merkityt alueet kuuluvat. Legendan valmistuksen matemaattiset perusteet olivat hieman hankalampia sisäistää ja se olisi vaatinut kenties aiheen lukemista useampaan otteeseen. Artikkeli oli toki sen verran hyödyllinen että miksei siihen palaisi myöhemmin uudelleenkin.

Vaikka toisen kurssikerran ohjemateriaaleista kävi jo ilmi että kaksiteemaista koropleettikarttaa tehtäessä luokkien maksimilukumäärän tulisi olla kolme, artikkeli antoi vahvemman käsityksen siitä miksi juuri näin on. Se myös antoi vastauksia kurssikerran alussa oman kartan luokitusta tehdessä syntyneisiin pohdintoihin. Teksti opetti myös muita teemakarttojen tekemiseen liittyviä yleisiä neuvoja, kuten juuri värien järkevää käyttöä. Uskon artikkelin lukemisesta olevan hyötyä jatkoa ajatellen, sillä artikkelissa oli käytännön ohjeita selkeään kartografiseen tuottamiseen.

Lähteet

Hongisto, P. (2015). PAK à la Pauliina. https://blogs.helsinki.fi/pauliinh/ Luettu 26.1.2015

Jokela-Määttä, M. (2015). Paikannettua tietoa. https://blogs.helsinki.fi/mijokela/ Luettu 26.1.2015

SOTKAnet Tilasto- ja indikaattoripankki. (2015). Korkeakoulutuksen saaneet, % 15 vuotta täyttäneistä. http://uusi.sotkanet.fi/portal/page/portal/etusivu/hakusivu/tulossivu?regionCount=19&currentEvent=getData&sexCount=1&setId=p85c1a784c430d5ff32c988611542648064f41375d0b6d2&indCount=1&yearCount=1 Luettu 21.1.2015

SOTKAnet Tilasto- ja indikaattoripankki. (2015). Lapsiperheet, % perheistä. http://uusi.sotkanet.fi/portal/page/portal/etusivu/hakusivu/tulossivu?regionCount=19&currentEvent=getData&sexCount=1&setId=p85c1a784c430d5ff32c988611542648064f41375d0b6d2&indCount=1&yearCount=1 Luettu 21.1.2015

Kurssikerta 1

Nyt kun viime jakson TAKista on selvitty niin on aika siirtyä paikkatiedon maailmaan. Kuten Tiia Salminen (2015) mainitsi blogissaan, minäkään en ole tottunut blogin pitämiseen tai MapInfon käyttämiseen, enkä sen kummemmin oman oppimiseni analysoimiseenkaan, joten kurssista tulee varmasti mielenkiintoinen ja hieman haastavakin. Ensimmäisen kurssikerran aikana käytiin läpi perusasioita paikkatiedosta, opeteltiin MapInfon käyttämistä ja harjoiteltiin teemakarttojen tekemistä kyseisellä ohjelmalla. Aloitimme harjoittelun yhteisesti tehtävällä koropleettikartalla muunkielisten osuuksista Helsingissä (kuva 1). Ensimmäisen harjoituskartan tekeminen vaati lähinnä hyviä opetuksen seuraamistaitoja ja avointa kokeilumieltä. Itselleni tällainen katsomalla ja kokeilemalla oppiminen on yleensä toiminut parhaiten.

Kuva 1. Muunkielisten osuus Helsingin asukkaista vuonna 2011.

Kuva 1. Muunkielisten osuus Helsingin asukkaista vuonna 2011.

Harjoituskartan jälkeen oman koropleettikartan valmistus ei ollut kovin vaikeaa ja aiheesta laaditut yksityiskohtaiset ohjeet auttoivat tarvittaessa. MapInfon käyttäminen koko edellisen TAK-kurssin Corel Draw-naputtelun jälkeen vaati kuitenkin hieman totuttelua, eikä kaikki sujunut tietenkään vielä ihan niin kuin olisi toivottu. Esimerkiksi valmiin kartan mittakaava ei suostunut siirtymään aivan sille paikalle kartan vasempaan alakulmaan mihin olisin sen halunnut sijoittaa. Valitsin omaan koropleettikarttaan tutkittavaksi ulkomaiden kansalaisten osuudet väestöstä kunnittain vuonna 2011 (kuva 2).

Kuva 2. Ulkomaiden kansalaisten prosenttiosuudet kunnittain vuonna 2011.

Kartan tekovaiheessa hämmennystä aiheutti aineiston jakauman tutkiminen ja oikean luokittelun valitseminen histogrammityökalun avulla. Käyttämäni aineiston jakauma oli selvästi vino, jolloin sille parhaita luokittelutapoja olisi ollut mm. kvantiilit eli tasamääräiset luokat. Kvantiililuokitusta käytettäessä viiteen luokkaan jaettu aineisto jakautui kuitenkin hyvin epätasaisesti niin, että ylimpään luokkaan kuului huomattavasti suurin osa aineistosta. Aineiston luokkarajojen ollessa 0,1 prosentista 12,5 prosenttiin ylimmän luokan olisi muodostanut niistä 1,5-12,5 %. Tällä luokittelulla kartta olisi antanut yleistävän ja harhaanjohtavan kuvan siitä kuinka suuren osan ulkomaalaiset muodostavat eri kunnissa. Tämä olisi saattanut muodostaa lukijalle hyvinkin erilaisia mielikuvia ulkomaalaisten osuuksista eri alueilla. Jotta kartasta saatiin vähemmän harhaanjohtava päädyin käyttämään luonnollisten luokkavälien luokitusta. Näin kartalta erottui paremmin eri luokat ulkomaalaisten osuuksista, eikä yhdestäkään luokasta tullut liian hallitseva muihin nähden. Vaikka kartalla näkyviä tuloksia voidaan muokata helposti aineiston eri luokittelutapoja käytettäessä, uskon että käyttämäni luokittelu antaa melko luotettavan kuvan tutkittavasta ilmiöstä.

Karttaa tutkiessa huomaa, että eniten ulkomaalaisia suhteessa muihin asukkaisiin sisältävät kunnat keskittyvät enimmäkseen etelään, länteen ja itään, sekä hieman myös pohjoiseen. Keski-Suomessa ulkomaan kansalaisten osuudet ovat sen sijaan pienempiä. Tämä voi herättää kysymyksiä siitä, miksi juuri tietyt alueet ovat ulkomaalaisvaltaisempia kuin toiset. Ilmiön suhteellisia osuuksia esittävää karttaa lukiessa kannattaa myös muistaa, että kartta esittää tässä tapauksessa maahanmuuttajien suhteellisia osuuksia eikä absoluuttisia määriä. Harvaan asutuilla seuduilla kuntien ulkomaalaisten asukkaiden suhteelliset osuudet saattavat olla suuria, vaikka todellinen määrä ei niin suuri olisikaan. Tämä selittänee osittain esimerkiksi kartalta erottuvien Lapin kuntien ulkomaalaisten osuuksia.

Eniten ulkomaan kansalaisia suhteessa muuhun väestöön on kartan mukaan pääkaupunkiseudulla, Ahvenanmaalla ja Vaasan tienoilla Länsi-Suomessa. Näillä alueilla ulkomaalaisia on 5,4-12,5 % muusta väestöstä. Etenkin pääkaupunkiseudulla ulkomaalaisten voi olettaa olevan suurelta osin pakolaisia tai koulutuksen ja työn perässä muuttaneita maahanmuuttajia. Ahvenanmaalla ulkomaan kansalaisten osuus selittyy mitä todennäköisimmin ruotsalaisten muutolla alueelle. Vaasan seuduilla oleva kolmas ulkomaalaisten keskittymä saattaa selittyä myös osittain ruotsalaisten muuttoliikkeillä, mutta alueen muunmaalaisten osuuteen vaikuttaa varmasti mm. Kristiinankaupungissa, Vaasassa sekä Pietarsaaren kunnissa sijaitsevat pakolaisten vastaanottokeskukset (Maahanmuuttovirasto 2015). Myös opiskelumahdollisuudet ovat saattaneet houkutella maahanmuuttajia Vaasaan. Koulutusmahdollisuudet ja vastaanottokeskukset voivatkin toimia selittävinä tekijöinä eri alueiden ulkomaalaisten osuuksia tarkastellessa. Alueet joissa ulkomaan kansalaisten osuus on suuri sijoittuvat monesti vastaanottokeskusten läheisyyteen sekä suurempiin kuntiin joista löytyy monipuolisemmat koulutusmahdollisuudet. Kaikkea ei tietenkään voi laittaa näiden kahden piikkiin. Etenkin pienemmissä kunnissa vastaanottokeskuksen olemassaolo ei aina tarkoita, että alueen ulkomaalaisten osuus olisi suuri. Eri kuntien ulkomaalaisten osuuksiin vaikuttaa myös kuntien oma politiikka maahanmuuttajien vastaanottamisen suhteen, sekä kunnan koko ja väkimäärä. Ilman tietoa vastaanottokeskuksista ja niiden sijainneista kartan tulkinta olisi kuitenkin varmasti hyvin erilaista ja todennäköisesti myös haastavampaa.

Seuraavaksi eniten ulkomaalaisia suhteessa muihin asukkaisiin esiintyy etenkin Etelä-Suomen kunnissa. Kartalta erottuu myös esimerkiksi hyvinä opiskelukaupunkeinakin tunnetut Turku, Tampere, Lappeenranta ja Lahti, jotka ovat varmasti houkutelleet nuorempaa maahanmuuttajaväestöä. Näillä seuduilla sijaitsee myöskin vastaanottokeskuksia, jotka ovat vaikuttaneet osaltaan ulkomaalaisten suuriin osuuksiin kunnissa. Etelä-Suomen lisäksi Lapin muutamissa kunnissa ulkomaan kansalaisten osuus on melko suuri. Tähän saattaa vaikuttaa myös väestömäärältään suuremmat kaupungit Kemi ja Rovaniemi, sekä näissä sijaitsevat vastaanottokeskukset, mutta myös Lapin harvaan asutut seudut nostavat varmasti ulkomaalaisten prosenttiosuuksia. Lisäksi ruotsalaisten mahdolliset muuttoliikkeet rajan yli saattavat vaikuttaa muutamien kuntien ulkomaalaisten osuuksiin.

Kunnat joiden asukkaista 1,5-2,7 % ovat ulkomaan kansalaisia keskittyvät etenkin Itä-Suomeen sekä etelään. Keski-Suomessa ja Lapissa muutamat melko yksittäiset kunnat mukailevat kutakuinkin vastaanottokeskusten sijainteja. Varsinkin Venäjän rajan läheisyydessä sijaitsevissa kunnissa venäläiset ovat potentiaalinen ulkomaalaisten osuuksiin vaikuttava maahanmuuttajaryhmä. Vähiten ulkomaan kansalaisia sisältävät kunnat sijaitsevat muutamia kuntia lukuunottamatta Lapissa, Keski-Suomessa sekä Länsi-Suomen eteläosissa. Mm. Joonas Alangon (2015) väentiheyskarttaa tarkastellessa huomaa näiden alueiden olevan muutenkin Suomen harvimmin asuttuja.

Omaa karttaa tehdessä tuli opittua lisää histogrammin käytöstä ja sopivan luokittelun löytämisestä tutkittavalle aineistolle. Histogrammin tutkiminen opetti myös kriittistä harkintaa luokittelua valitessa. Tekemäni teemakartta onnistui mielestäni suhteellisen hyvin. Kartan värisävyt ovat harmonisia, mutta luokkien väliset värierot olisivat voineet olla ehkä hieman selkeämpiä. Ensimmäinen kurssikerta opetti hyvin teemakartan tekemisen perusteet ja MapInfon perusominaisuuksien tulisi olla nyt jotenkuten hallussa. Nähtäväksi jää miten hyvin opitut taidot muistuvat mieleen myöhemmillä kurssikerroilla.

Lähteet

Alanko, J. (2015). Alanko’s blog. https://blogs.helsinki.fi/jbalanko/ Luettu 16.1.2015

Maahanmuuttovirasto (2015). Vastaanottokeskusten yhteystiedot. http://www.migri.fi/turvapaikka_suomesta/vastaanottotoiminta/vastaanottokeskukset/vastaanottokeskusten_yhteystiedot Luettu 16.1.2015

Salminen, T. (2015). Biologin seikkailut Kumpulassa. https://blogs.helsinki.fi/tiisalmi/ Luettu 16.1.2015

Moikka maailma!

Tässä blogissa keskitytään Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia-kurssin sisältöön blogikirjoitusten muodossa. Kirjoituksissa käydään läpi eri kurssikertojen teemoja ja tehtävänantoja tunneilla tuotettujen karttakuvien värittämänä.