Kurssikerta 2

Päällekkäiset teemakartat

Toisen kurssikerran aiheena oli erilaiset teemakartat ja niiden sekä päällekkäisten teemakarttojen luonti MapInfolla. Aluksi kävimme läpi eri teemakarttatyyppejä, kuten esimerkiksi pylväs- ja ympyräkartogrammeja, pistekarttoja sekä ns. grid-teemakarttoja ja kolmiulotteisia prismaattisia karttoja. Sen jälkeen harjoittelimme yhdessä niiden tekoa MapInfon avulla. Erilaisten teemakarttojen tekeminen oli mielenkiintoista ja etenkin kolmiulotteisten karttojen tarkastelu oli hauskaa. Samalla oppi myös lisää MapInfon käytöstä sekä sen eri toiminnoista. Harjoittelimme myös teemakarttoihin sopivan aineiston tuomista MapInfoon netistä löytyvästä SOTKAnet-palvelusta.

Harjoittelun jälkeen tehtävänantona oli tehdä vapaavalintainen päällekkäinen teemakartta kahdesta eri aiheesta. SOTKAnetin myötä aineistojen valinnanvara kasvoi niin suureksi, että sopivien teemojen keksiminen karttaan tuntui hankalalta. Päädyin kuitenkin tutkimaan kartallani korkeakoulutettujen prosenttiosuuksia väestöstä sekä lapsiperheiden prosenttiosuuksia muista perheistä. Tein aiheesta päällekkäisen koropleettikartan, jossa korkekoulutettujen osuuksia kuvataan vihreän eri sävyillä ja lapsiperheiden osuuksia erilaisin rasterein (kuva 1). Käytin aluksi kartan pohjana Suomen kuntia, mutta lopputulos oli sen verran sekava ja vaikeasti luettava että päädyin tekemään uuden kartan, jossa pohjana toimi Suomen maakunnat. Näin kartasta tuli huomattavasti selkeämpi.

Vaikka edellisen kurssikerran jäljiltä suhtautumiseni histogrammityökaluun ja sen käyttämiseen oli hieman epäilevä, päätin silti kokeilla sitä jälleen apuna aineistojen jakaumien tutkimiseen sekä sopivien luokittelujen löytämiseen. Tällä kertaa histogrammi olikin oikeassa ja aineistojen luokittelussa toimi parhaiten jakaumille sopivista luokittelutavoista kvantiilit. Näitä luokitteluja käytettäessä karttakuvasta tuli tasapainoisin eikä mikään luokista dominoinut karttaa liikaa. Toisin kuin ensimmäisen kurssikerran kartassa, päädyin tässä käyttämään vain kolmea luokkaa kumpaankin aineistoon, mikä oli myös ohjeissa suositeltu luokkien määrä. Useampaa kuin kolmea luokkaa käytettäessä kartasta olisi tullut todennäköisesti liian sekava ja vaikeasti tulkittava. Valmis kartta onnistui mielestäni hyvin kartan väri- ja rasterivalintojen hankaluudesta huolimatta, mutta blogiin tuodessa kuva kartasta muuttui kuitenkin hieman epäselvemmäksi. Zoomaamalla linkistä aukeavaa kuvaa kartta näyttääkin paremmalta.

Kuva 1. Korkeakoulutettujen osuus % 15 vuotta täyttäneistä, sekä lapsiperheiden osuus % muista perheistä maakunnittain vuonna 2013. Lähde: SOTKAnet

Kuva 1. Korkeakoulutettujen osuus % 15 vuotta täyttäneistä, sekä lapsiperheiden osuus % muista perheistä maakunnittain vuonna 2013. (SOTKAnet).

Karttaa tehdessä ajattelin, että alueilla, joissa korkeakoulutettujen osuus on suuri, lapsiperheiden osuus olisi pienempi kuin niillä alueilla, joissa korkeakoulutettujen osuus on pieni. Mutta valmista karttaa tutkiessa huomaa, että asia on lähes päinvastoin, minkä koin aluksi hieman yllättävänä. Mielessäni oli varmaan ajatus siitä, että korkeammin koulutetut olisivat kenties kiireellisempiä ja työorientoituneempia ja näin vähemmän kiinnostuneita saamaan lapsia. Toisaalta korkeakoulutetut ovat kenties parhaassa perheenhankkimisiässä, mikä saattaa selittää lapsiperheiden suuria osuuksia muutamilla suhteellisesti eniten korkeakoulutettuja sisältävillä seuduilla. Tekemältäni kartalta ei käy myöskään ilmi millaisissa työtehtävissä korkeasti koulutetut toimivat, mikäli eri työtehtävillä on vaikutusta elämänarvoihin ja perheen perustamiseen. Sekä korkeakoulutettujen että lapsiperheiden osuuksiin vaikuttavat myös kunkin maakunnan väkiluku sekä väestörakenne, eikä kartalla tutkittavien ilmiöiden keskinäistä korrelaatiota voi päätellä ihan noin vain. Harvaan asutuilla seuduilla suhteelliset osuudet saattavat myös nousta ja esimerkiksi paljon vanhuksia sisältävillä alueilla lapsiperheiden osuudet ovat todennäköisesti pienempiä.

Kartalta huomaa, että suhteellisesti korkeakoulutettuja on enemmän Suomen etelä-, länsi- ja keskiosissa, sekä pohjoisessa. Idässä korkeakoulutettuja on vähemmän ja myös lapsiperheiden osuus on siellä pienempi. Länsi- ja keskiosissa lapsiperheiden osuudet sen sijaan vaihtelevat. Eniten korkeakoulutettuja (27,7 – 36,3% väestöstä) sisältäviä maakuntia ovat Uusimaa, Varsinais-Suomi, Pirkanmaa, Keski-Suomi, Pohjanmaa sekä Pohjois-Pohjanmaa. Kyseisissä maakunnissa sijaitsee yksiä Suomen suurimpia korkeakoulutuksen keskuksia, mikä vaikuttaa varmasti korkeakoulutettujen määriin kyseisillä alueilla. Suuret kaupungit vetävät myös paljon työikäistä väestöä, mikä taas vaikuttaa lapsiperheiden osuuksiin. Toiseksi eniten (24,2 – 27,7%) korkeakoulutettuja sisältää Kanta- ja Päijät-Häme, Satakunta, Etelä-Karjala, Pohjois-Savo sekä Lappi. Vähiten korkeakoulutettuja (22,5 – 24,2%) suhteessa muuhun väestöön on Ahvenanmaalla, Kymenlaaksossa, Etelä-Savossa, Pohjois-Karjalassa, Kainuussa, sekä Keski- ja Etelä-Pohjanmaalla.

Eniten lapsiperheitä (39,1% – 42,8%) suhteessa muihin perheisiin on Ahvenanmaalla, Uudellamaalla, Pirkanmaalla, Pohjanmaalla, sekä Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla. Seuraavaksi suurin lapsiperheiden osuus (36,3 – 39,1%) on Varsinais-Suomen, Kanta- ja Päijät-Hämeen, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan sekä Pohjois-Savon maakunnissa. Vähiten lapsiperheitä (32,9 – 36,3%) suhteessa muihin perheisiin sisältävät maakunnat ovat kaikki Venäjän rajalla sijaitsevat itäisen Suomen maakunnat Kainuusta Kymenlaaksoon. Näiden lisäksi myös Satakunnassa ja Lapissa lapsiperheiden osuus on pienin. Pauliina Hongiston (2015) ensimmäisen kurssikerran karttaa ja omaa tämän kurssikerran karttaani vertailtaessa huomaa eläkeläisten suhteellisten osuuksien olevan suuria etenkin itäisessä Suomessa juuri näillä alueilla, joissa sekä korkeakoulutettujen että lapsiperheiden osuudet ovat pienimmät.

Ensimmäisen kurssikerran opit muistuivat yllättävän hyvin mieleen kun aloitettiin toisen kurssikerran omien karttojen tekeminen. Edelliskerralla oppimieni taitojen lisäksi huomasin MapInfo-taitojeni kehittyneen tämänkertaisen kurssikerran aikana. Ensimmäisellä kurssikerralla tekemääni karttaan verrattuna nyt tehty päällekkäinen teemakartta on visuaalisesti onnistuneempi. Esimerkiksi kartan legenda on huomattavasti selkeämpi, sillä opin poistamaan legendasta kaiken epäolennaisen ja muokkaamaan sitä siistimmäksi. Myös kartan värisävyjen muokkaaminen tuli uutena taitona tällä kurssikerralla ja osaan nyt tarvittaessa muuttaa värejä mikäli jotkut sävyt ovat kartalla liian lähellä toisiaan. Uskonkin, että mitä enemmän kokeilen tehdä erilaisia karttoja, sitä enemmän opin uusia pieniä yksityiskohtaisia asioita, jotka parantavat karttojen ulkonäköä.

Artikkeli 1

Toisen kurssikerran toisena teemana oli kartografisen artikkelin lukeminen. Päällekkäisistä koropleettikartoista kertovan artikkelin (Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship, Anna Leonowicz 2006) lukeminen tuntui aluksi hankalalta, sillä en ole vielä niin tottunut tieteellisten julkaisujen lukemiseen varsinkaan englanniksi. Kun lukemiseen keskittyi sai artikkelista kuitenkin pääpointit nostettua. Artikkeli käsitteli yksi- ja kaksiteemaisten koropleettikarttojen eroja niin kartan tekijän kuin lukijankin kannalta. Erityisesti artikkelissa painotettiin kaksiteemaista koropleettikartttaa koskevien kartografisten sääntöjen tärkeyttä. Tällaisia karttoja tehdessä tulee kiinnittää huomiota kartografisiin ilmaisuseikkoihin, kuten esimerkiksi luokkien määrään sekä käytettäviin värisävyihin ja rastereihin. Esimerkiksi aineistojen luokkia määriteltäessä lopullisessa kartassa saisi olla maksimissaan yhdeksän luokkaa, kolme per tutkittava ilmiö, sekä johdonmukaiset selkeät värit. Jos näistä toimiviksi todetuista säännöistä poiketaan, kaksiteemaisesta koropleettikartasta tulee hyvin hankalasti luettava. Oikein tehtynä tällainen kartta esittää kuitenkin selkeästi maantieteellisten ilmiöiden keskinäisiä suhteita eri alueilla, toisin kuin yksiteemainen koropleettikartta.

Tekstiä lukiessa tuntui hieman haastavalta artikkelissa esitelty kaksiteemaisen koropleettikartan tyyppi, jossa molempia muuttujia kuvataan ensin eri värein ja sitten näiden värien sekoituksilla lopullisessa kartassa. Idean kyllä ymmärsin ja vaikka se lopulta oli melko yksinkertainen, lopputuloksen tulkitseminen kartalta tuntui aavistuksen työläämmältä sillä tällaisia karttoja on tullut eteen harvemmin. Kaksiteemaiset koropleettikartat vaativatkin lukijaltaan hieman enemmän huomiota ja keskittymistä kartan lukuprosessiin, sillä tulkittavana on kaksi eri ilmiötä sekä niiden alueellinen ilmentyminen ja keskinäinen suhde. Kuten Mirka Jokela-Määttä (2015) mainitsi blogissaan, tällaiset kartat sopivatkin ehkä paremmin sellaiselle kohdeyleisölle, jolla on jo ennestään hieman kokemusta etenkin kaksiteemaisten koropleettikarttojen tulkitsemisesta.

Teemakarttoja tehdessä lopputulokseen vaikuttaa paljon käytettävissä oleva ohjelma ja sen toiminnot. En tiedä onko MapInfolla mahdollista tehdä samanlaisia pelkästään värein esitettäviä kaksiteemaisia karttoja, mutta jos on niin sitä olisi mielenkiintoista opetella. Etenkin näissä kartoissa käytettävä legendatyyppi on melko uusi minulle, joten sen valmistusta ja lukemista olisi varmasti hyvä harjoitella. Yksinkertaistettuna tällaisissa legendoissa tutkittavat ilmiöt ja niiden luokat muodostavat luokkien määristä riippuen joko 2×2 tai 3×3 ruudukon. Ruudukon vaaka- ja pystyakseleille sijoitetaan tutkittavat ilmiöt sekä niiden luokat pienemmästä suurempaan. Kartassa käytetyt värit osoittavat legendassa mihin luokkiin kyseisellä värillä merkityt alueet kuuluvat. Legendan valmistuksen matemaattiset perusteet olivat hieman hankalampia sisäistää ja se olisi vaatinut kenties aiheen lukemista useampaan otteeseen. Artikkeli oli toki sen verran hyödyllinen että miksei siihen palaisi myöhemmin uudelleenkin.

Vaikka toisen kurssikerran ohjemateriaaleista kävi jo ilmi että kaksiteemaista koropleettikarttaa tehtäessä luokkien maksimilukumäärän tulisi olla kolme, artikkeli antoi vahvemman käsityksen siitä miksi juuri näin on. Se myös antoi vastauksia kurssikerran alussa oman kartan luokitusta tehdessä syntyneisiin pohdintoihin. Teksti opetti myös muita teemakarttojen tekemiseen liittyviä yleisiä neuvoja, kuten juuri värien järkevää käyttöä. Uskon artikkelin lukemisesta olevan hyötyä jatkoa ajatellen, sillä artikkelissa oli käytännön ohjeita selkeään kartografiseen tuottamiseen.

Lähteet

Hongisto, P. (2015). PAK à la Pauliina. https://blogs.helsinki.fi/pauliinh/ Luettu 26.1.2015

Jokela-Määttä, M. (2015). Paikannettua tietoa. https://blogs.helsinki.fi/mijokela/ Luettu 26.1.2015

SOTKAnet Tilasto- ja indikaattoripankki. (2015). Korkeakoulutuksen saaneet, % 15 vuotta täyttäneistä. http://uusi.sotkanet.fi/portal/page/portal/etusivu/hakusivu/tulossivu?regionCount=19&currentEvent=getData&sexCount=1&setId=p85c1a784c430d5ff32c988611542648064f41375d0b6d2&indCount=1&yearCount=1 Luettu 21.1.2015

SOTKAnet Tilasto- ja indikaattoripankki. (2015). Lapsiperheet, % perheistä. http://uusi.sotkanet.fi/portal/page/portal/etusivu/hakusivu/tulossivu?regionCount=19&currentEvent=getData&sexCount=1&setId=p85c1a784c430d5ff32c988611542648064f41375d0b6d2&indCount=1&yearCount=1 Luettu 21.1.2015

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *