Kurssikerta 5

Bufferointia ja itsenäistä työskentelyä

Viidennen kurssikerran alussa käytiin nopeasti yhdessä läpi MapInfolla bufferoinnin perusteita, eli aineiston tutkimista kohteille etäisyyksien perusteella luotavien puskurivyöhykkeiden avulla. Puskurivyöhykkeitä voidaan käyttää esimerkiksi erilaisten meluvyöhykkeiden määrittämiseen, kuten tunnilla laskettujen lentokenttien tai esimerkiksi moottoriteiden läheisyydessä. Lyhyen opetustuokion jälkeen siirryttiin itsenäiseen työskentelyyn, jota olikin tällä kurssikerralla huomattavasti enemmän kuin millään muulla aiemmalla kerralla. Itsenäinen työskentely erilaisten aineistojen kanssa ongelmia ratkoen oli kivaa vaihtelua, vaikka aivan mutkitta se ei sujunutkaan. MapInfo-taitojen huomasi jälleen kehittyneen, mutta apua tarvitsi silti pyytää melko paljon ja aluksi tuntui etteivät tehtävät meinanneet sujua millään. Tiimityöskentelyyn ja yksityiskohtaisempiin ”luuranko-ohjeisiin” turvautuminen teki kuitenkin aluksi jopa mahdottomilta tuntuvien tehtävien ratkaisemisen helpommaksi.

Ensimmäisenä tutkimme Malmin sekä Helsinki-Vantaan lentokenttien meluvyöhykkeitä ja niillä asuvien henkilöiden lukumääriä bufferoimalla vyöhykkeitä eri meluasteille. Seuraavana tehtävänä oli kartoittaa asukkaiden etäisyyksiä juna-asemista muodostamalla asemille puskurivyöhykkeitä 500 metrin säteellä. Tutkimme myös taajamissa asuvien ikä- ja väestöjakaumaa. Viimeisenä saimme valita kolmesta tehtävästä vähintään yhden ratkaistavaksi ja päädyin pitkän kamppailun jälkeen tutkimaan Helsingin Yhtenäiskoulun koulupiirissä asuvia.

Osa tehtävistä sujui helpommin, kuten taajama-tehtävät, ja osan kanssa joutui pähkäilemään pidempään. Esimerkiksi tehtävä, jossa kartoitettiin Tikkurilassa asuvien mahdollista altistumista lentoliikenteestä aiheutuvalle melusaasteelle tuotti hieman enemmän päänvaivaa meluvyöhykettä määriteltäessä. Yksinkertaiset luuranko-ohjeet auttoivat monessa ongelmatilanteessa, vaikka ohjeet olisivat saaneet olla vielä aavistuksen verran kattavampia. Kuten Suvi Heittola (2015) mainitsi blogissaan, minäkään en varmasti olisi onnistunut kurssikerran tehtävissä ilman kyseisiä luuranko-ohjeita. Esimerkiksi viimeisenä aloittamaani uima-allastehtävää varten yksityiskohtaisia ohjeita ei enää ollut ollenkaan. Tarkoituksena oli oppia tekemään tehtäviä myös itse aikaisempia oppeja hyödyntäen, mutta kyseisen pääkaupunkiseudun uima-altaita kartoittavan tehtävän tekeminen tyssäsi hyvin pian muistin ja taitojen loppuessa aikaisemmissa tehtävissä käytettyjen toimintojen soveltamiseksi. Luulin osaavani käyttää oikeita toimintoja vastausten saamiseksi, mutta oikeita vastauksia ei vain tullut vaikka kuinka kokeili. Monen yrityksen jälkeen ja edelleen järkeviä tuloksia vaille jäätyäni päätin luovuttaa ja kokeilla, josko Helsingin Yhtenäiskoulua koskeva tehtävä avautuisi paremmin ohjeidensa avulla. Näin siinä onneksi kävikin, eikä koulutehtävä tuottanut juuri ollenkaan ongelmia. Loppujen lopuksi olinkin positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvin MapInfon eri tehtävissä tarvittavat ominaisuudet muistuivat mieleen harjoituksia tehdessä, kunhan alkushokista oli selvitty. Koin pientä epävarmuutta saamieni vastausten oikeellisuudesta, kuten Outi Seppäläkin blogissaan (2015) pohdiskeli, mutta muiden vastauksia silmäilemällä huomasin, että tehtäväthän menivät kuin menivätkin ainakin suurimmalta osin oikein. Pieniä heittoja lopputuloksista kyllä löytyi, mutta tämä johtunee lentokenttien rajaamisesta tehtäviin hieman eri tarkkuudella. Vastausten liittäminen tekstiin html-linkkinä ei jostain syystä toiminut eikä linkki suostunut aukeamaan blogissa, joten liitin vastaukset mukaan excel-taulukkona, joka löytyy täältä.

Aikaisemmilla kurssikerroilla tarvittujen MapInfon ominaisuuksien perusteella voisi sanoa, että taulukkotietokantojen muokkaus ja uusien tietojen laskeminen tarvittavista tietokannoista on yksi MapInfon tärkeimmistä ominaisuuksista. Näin käytettävissä olevista aineistoista voidaan saada lisää informaatiota esimerkiksi karttojen tekoa varten. Karttojen tuottamisen kannalta tärkeitä ominaisuuksia on eri teemakarttojen valmistamisen mahdollistavat työkalut, sekä uusien layout ikkunoiden luominen lopullisien karttakuvien esittämistä varten. Tällä kurssikerralla opittu bufferointi on myös erittäin hyödyllinen erilaisten aineistojen analysointiin. Tunnilla tehtyjen meluvyöhykkeiden, sekä eri kohteiden ympärille sijoittuvien asutusten analysoimisen lisäksi puskurivyöhykkeiden avulla voisi tutkia myös esimerkiksi mahdolliset tulvariskialueet ja niiden läheisyyteen sijoittuvan asutuksen määriä. Bufferoinnilla voi lisäksi kartoittaa mm. pohjavesialueita sekä veden valuma-alueita ja selvittää rakennushankkeiden suunnitteluvaiheessa puskurivyöhykkeinä alueita, joille rakentaminen ei ole sallittua pohjaveden suojelemisen vuoksi.

MapInfon ominaisuuksista erilaisten karttojen valmistaminen tuntuu tällä hetkellä onnistuvan parhaiten, mutta oli kiva huomata, ettei taulukkotietokantojen muokkauskaan ollut enää niin vaikeaa. Se tosin vaatii ehkä hieman lisää harjoittelua, jotta laskutoimintojen soveltaminen erilaisissa tehtävissä onnistuisi vielä sujuvammin. Bufferointi ei tunnilla tuottanut juurikaan hankaluuksia, mutta pahoin pelkään että nämä uudet opitut taidot pääsevät jo unohtumaan ennen seuraavaa kurssikertaa.

 

Lähteet

Heittola,S. (2015). PAK 2015 / Suvi Heittola. https://blogs.helsinki.fi/heittola/ luettu 19.2.2015

Seppälä,O. (2015). Outin PAK-blogi. https://blogs.helsinki.fi/outisepp/ luettu 19.2.2015

 

Kurssikerta 4

Ruututeemakarttoja ja karttakuvan rekisteröimistä

Neljännen kurssikerran aiheina oli piste- ja ruutuaineistot, ruutukartan teko sekä rasterimuotoisen peruskartan rekisteröiminen MapInfoon ja kohteiden piirtäminen sen pohjalta. Tunnin alussa tutkittiin pisteaineistoa pääkaupunkiseudun asukkaista. Aineiston selaaminen ja ”itsensä etsiminen” oli mielenkiintoista puuhaa. Pisteaineiston avulla harjoiteltiin ruutukarttojen tekoa. Tehtävä vaati jälleen viime kurssikerralta tuttuja tietokantojen yhdistämistä sekä uuden tiedon tuottamista. Tällä kertaa tietojen yhdistäminen ja laskeminen eivät tuottaneet suurta ongelmaa vaan onnistuivat melko sujuvasti.

Valitsin karttaani (kuva 1) tutkittavaksi pääkaupunkiseudulla asuvat 21-vuotiaat. Valmis kartta ja valitsemani aiheen tarkastelu tuntuivat melko itsestäänselviltä juuri toisin mitä tehtävänannossa kehotettiin. En kuitenkaan jaksanut alkaa väsätä uutta karttaa, sillä halusin tutkia miten omanikäiseni jakautuvat pääkaupunkiseudulla. Kartan tekovaiheessa hämmennystä aiheutti jälleen sopivan luokittelun löytäminen ja kartan mittakaavan sommittelu. Aineistoa luokitellessa luokista tuli hyvin epätasaisia mitä tahansa luokittelua käyttämällä. Valitsemani luokittelu teki kartasta kuitenkin tasapainoisimman näköisen niin, että kartalta erottuu arvoja jokaisesta luokasta. Luokkien epätasaisuus on huomattavissa myös tässä luokittelussa pienimmän luokan ollessa 1-3 ja suurimman 19-92. Mittakaava temppuili jostain syystä tällä kurssikerralla enemmän kuin yleensä. Sen saaminen pysymään halutussa paikassa oikeassa alakulmassa jäi edelleen mysteeriksi. Tällä kertaa mittakaava onkin erikoisen näköinen ja aivan väärässä kohtaa peittäen osan kartasta. Voisinkin listata mittakaavan kesyttämisen loppukurssin yhdeksi oppimistavoitteeksi.

Kuva 1. 21-vuotiaiden määrät pääkaupunkiseudulla.

Kuva 1. 21-vuotiaiden määrät pääkaupunkiseudulla.

Kuten edellisellä kurssikerralla huomasin, myös tämän kertaisen kartan väreissä olisi voinut olla vielä hiomisen varaa. Etenkin sinisen sävyjä olisi voinut muokata enemmän toisistaan erottuviksi. Jostain kumman syystä toisella kurssikerralla oppimani värien säätäminen unohtuu näitä monimutkaisempia karttoja valmistaessa. Tehtävänantona oli myös poistaa kartalta ruutujen mustat rajat. Tämän pitäisi kai selkeyttää karttaa ja helpottaa sen lukemista, mutta mielestäni lopputulos on hieman epäselvä ja ”sumuinen”. Ruutukarttoihin verrattuna muut teemakartat tuntuvat selkeämmin luettavilta. Voi olla että tähän vaikuttaa kokemattomuuteni ruutukarttojen tarkastelussa ja valmistamisessa. Tunnilla tehtyä ruutukarttaa saattaisi olla helpompi tulkita eri paikkakunnittain jos siihen lisäisi esimerkiksi tiet tai kuntien suuralueet. Mielestäni tällöin kartasta tulee kuitenkin liian sekava, joten päätin jättää karttani sellaiseksi kuin se on.

Kartalta huomaa, että eniten 21-vuotiaita keskittyy Helsingin kantakaupungin alueelle. Vähiten 21-vuotiaita näyttäisi olevan Espoossa, Vantaalla, sekä Helsingin pohjois- ja itäosissa muutamia runsaasti sen ikäisiä sisältäviä keskittymiä lukuunottamatta. Etenkin Espoon ja Vantaan pohjoisosissa sekä Helsingin Östersundomissa on laajoja valkoiseksi jääviä alueita, joilla ei asu 21-vuotiaita lainkaan. Syinä tähän saattaa olla alueiden vaikeampi saavutettavuus. Nuoret aikuiset arvostavatkin monesti hyviä kulkuyhteyksiä sekä runsaita vapaa-ajanviettomahdollisuuksia, mikä saattaa selittää nuorten keskittymisen juuri Helsingin kantakaupungin alueelle. Kartalta erottuu selkeästi mm. Kallion seutu, joka on tunnettu myös nuorten suosimana halvempiakin asuntoja tarjoavana persoonallisena alueena, jossa yöelämän mahdollisuudet ovat lähellä. Espoon puolella erottuvat 21-vuotiaiden keskukset sijoittuvat kutakuinkin junaradan läheisyyteen mm. Leppävaaran, Kilon ja Espoon keskuksen alueille, sekä Matinkylän ja Olarin seuduille, joista on nopeat kulkuyhteydet esimerkiksi Helsinkiin kantatie 51 kautta kulkevilla busseilla. Nuoret arvostavat lisäksi asumista koulujensa lähellä sekä halpoja opiskelija-asuntoja, mikä näkyy 21-vuotiaiden piikkinä esimerkiksi Otaniemessä. Myös Helsingin ja Vantaan puolella on havaittavissa nuorten asutuksen keskittymistä junaratojen läheisyyteen rataosuuksilla Helsingin keskustasta Vantaankoskelle ja Korsoon, sekä arvattavasti esimerkiksi HOAS-asuntosäätiön asuntojen alueille niin Helsingin yliopiston kampusten lähistöille, kuten Viikkiin, kuin muillekin Helsingin ja Vantaan seuduille.

Ruutukartan etu muihin teemakarttoihin, esimerkiksi koropleettikarttaan verrattuna on absoluuttisen aineiston esittäminen pistekartan tavoin tarkasti tiettyihin paikkoihin sidottuna. Toisin kuin pistekartassa, kukin ruutu edustaa ennalta määriteltyä, kuten tekemässäni kartassakin käytettyä 250mx250m aluetta kartalta, jolloin tutkittava aineisto saadaan hyvin tarkasti kiinnitettyä yksittäiseen alueeseen. Ruututeemakartalla on hyvä esittää tutkittavan ilmiön absoluuttisia arvoja, sillä käytettävästä aineistosta on helppo laskea kuhunkin ruutuun kuuluvien tutkittavien tapausten absoluuttiset määrät ja tieto on paikkatarkkaa. Mutta kuten Julia Koskinen (2015) toteaa blogissaan, ruututeemakartalla voidaan esittää molemman tyyppisiä arvoja ja suhteellisten osuuksien esittäminen voi toisinaan toimia jopa paremmin kuin absoluuttiset arvot.

Ruutukartan valmistamisen jälkeen siirryttiin kurssikerran toiseen tehtävään, eli peruskarttalehden rekisteröimiseen MapInfoon. Rekisteröinti tapahtui ilmoittamalla MapInfolle kartan nurkkien koordinaatit, eikä se ollut vaikeaa kun seurasi opetusta. Rekisteröinnin jälkeen harjoiteltiin karttakohteiden piirtämistä rekisteröidyn rasterikartan pohjalta MapInfon eri työkaluja käyttäen. Kartalta eroteltiin tiet ja asutus omille tasoilleen. Tämä muistutti paljon viime jakson Corel Draw-ohjelman käyttöä ja tuntui sopivalta lopputunnin aivojen nollaukselta ruutukarttojen parissa työskentelyn jälkeen.

 

Lähteet

Koskinen, J. (2015). Julian blogi. https://blogs.helsinki.fi/juliakos/ Luettu 9.2.2015

Kurssikerta 3

Afrikkaa ja konflikteja

Kolmannen kurssikerran aluksi harjoittelimme MapInfon tietokantojen yhdistämistä ja uusien tietojen laskemista käyttämällä aineistona mm. tietoa Afrikan timanttikaivoksista, öljykentistä ja konflikteista sekä niiden sijainneista. Tämä tuntui aluksi hieman haastavalta ja sekavalta ja vaati entistä tarkempaa keskittymistä, kuten Julia Keronen (2015) mainitsi myös blogissaan. Valmistimme aineistosta kartan, jossa näkyy yllämainittujen ilmiöiden sijainnit. Jätin kartalta tarkoituksella legendan, mittakaavan sekä pohjoisnuolen pois ajanpuutteen vuoksi (kuva1). Vaaleanpunaisella merkityt alueet kuvaavat öljykenttiä, tähdet timanttikaivoksia, sekä vihreät ympyrät konflikteja. Kyseisten ilmiöiden välisiä suhteita on melko helppo tarkastella tehdyltä Afrikan kartalta. Konflikteja näyttäisi esiintyvän paljon alueilla, joilla on timantti- ja öljykaivauksia. PAKin tiedotusblogin kuva samasta aiheesta näyttää myös, kuinka konfliktit ovat hyvin laajoja ja koskevat usein koko valtiota sekä konfliktialueen naapurimaita.

Kuva 1. Afrikan timanttikaivosten, öljykenttien sekä konfliktien sijainnit.

Kuva 1. Afrikan timanttikaivosten, öljykenttien sekä konfliktien sijainnit.

Selaillessani uutisia silmiini pisti kirjoitus Afrikan konflikteista suhteessa sen öljylöytöihin. Artikkelissa mainitun tutkimuksen mukaan öljy on monesti osatekijänä konfliktien synnyssä ja sen osapuolissa, kuten voikin arvata. Tutkimus osoittaa, että mitä enemmän valtiolla on öljyvaroja, sitä todennäköisimmin jokin ulkopuolinen kolmas osapuoli tunkeutuu mukaan öljyvaltion sisäiseen konfliktiin (HS 28.1.2015). Tämä saattaa selittää konfliktien laajuuttaa uusien valtioiden liittyessä mukaan konfliktiin. Kurssikerralla tuotettuun Afrikan karttaan verrattuna on hieman yllättävää, ettei Pohjois-Afrikan suurimpien öljykenttien läheisyydessä ole ilmennyt hirveästi laajoja konflikteja, tosin esim. Egyptissä, Algeriassa ja Tunisiassa on ollut muutamia selkkauksia. Enemmän konflikteja näyttäisi keskittyvän timanttikaivosten sekä pienempien öljylöytöjen läheisyyteen.

Tutkimalla öljykenttien ja timanttikaivosten löytämisvuosia sekä kaivausten alkamisvuosia ja vertailemalla niitä konfliktien puhkeamisvuosiin voi mahdollisesti päätellä konfliktien ja kaivausten yhteyksistä toisiinsa. Tehtävänantona oli siis pohtia konfliktien esiintymisiä, sekä miettiä mitä kaikkea kurssikerralla käyttämiemme aineistojen avulla voisi päätellä. Julian blogia lukiessani huomasin hänellä olevan samoja ajatuksia löytämisvuosien ja konfliktien mahdollisista yhteyksistä.

Konfliktien yhtenä osasyynä voi olla luonnonvarojen epätasainen jakautuminen. Etenkin timanttikaivokset näyttäisivät keskittyvän yleensä suurina ryppäinä tietyille alueille, kuten Etelä- ja Keski-Afrikkaan sekä sen länsirannikoille. Näillä alueilla näytttäisi olevan myös paljon konflikteja. Aiemmin mainitut öljykenttien vaikutukset valtioiden konflikteihin voisivat selittää myös vastaavanlaisten konfliktien syntyä timanttikaivosalueilla. Afrikassa on toki myös paljon konfliktialueita, joilla ei  ole kyse pelkästään edellä mainituista resursseista. Esim. konfliktit valtioiden sisällä ja niiden rajoilla ovat yleisiä, sillä kolonialismin aikana vedetyt valtioiden rajat eivät noudata eri alueilla elävien alkuperäiskansojen heimorajoja. Runsas heimokulttuurien pirstoutuminen eri alueille, sekä myös siitä johtuvat poliittiset ja uskonnolliset levottomuudet aiheuttavat konflikteja eri puolilla Afrikkaa, kuten on käynyt esimerkiksi Somaliassa sekä Sudanissa ja Etelä-Sudanissa. Yleiset kehityserot yhdessä ruoan ja veden vähyyden kanssa ovat nekin varmasti osasyinä konfliktien esiintymiseen monilla seuduilla.

Eri maiden internetkäyttäjien osuuksia tutkimalla voi päätellä jonkin verran valtion yleisestä kehityksen ja hyvinvoinnin tasosta. Kaikkein köyhimmillä seuduilla myös internetin käyttäjiä on todennäköisesti vähiten. Valtion kehityksen kulkua voitaisiin tutkia seuraamalla internetin käyttäjien määrän muuttumista eri vuosina. Sen lisäksi niin timanttikaivosten kuin öljykenttien löytämisvuosia ja kaivausten aloittamisvuosia, sekä kaivausten tuottavuutta tutkimalla voidaan päätellä kaivausten kannattavuudesta ja riittävyydestä sekä valtion asemasta öljy- ja timanttimarkkinoilla niin nyt kuin tulevaisuudessakin.

Valuma-alueita ja järvisyysprosentteja

Kolmas kurssikerta oli tähänastisista kerroista huomattavasti haastavin. Vaikka pysyin kärryillä koko opetuksen ajan, tiesin jo siinä vaiheessa että tulen todennäköisesti unohtamaan kaikki läpikäymämme asiat kun on aika siirtyä tekemään omia harjoituksia. Ja niinhän siinä kävikin. Opetustahti oli tällä kertaa melko nopea ja opittavia MapInfon ominaisuuksia oli niin paljon, että harjoitustehtävän aloittaminen oli aikamoista taistelua. Tehtävänantona oli yhdistää ensin tarvittavat tiedot kahdesta Suomen valuma-aluetietoja sisältävästä taulukosta yhteen ja suorittaa sen jälkeen laskutoimitus alueiden tulvaindeksien ja järvisyysprosenttien selvittämiseksi. En meinannut muistaa ollenkaan kuinka tämä tuli tehdä, mutta muutaman avunpyynnön ja kokeilun kautta tehtävä onnistui kuitenkin viimein. Taulukkotietojen yhdistämisen ja tarvittavien laskusuoritusten jälkeen päästiin onneksi teemakartan tekoon, mikä onnistuikin sitten ihan hyvin vanhoja oppeja muistelemalla.

Tämän kertaisena tavoitteena oli tehdä päällekkäinen teemakartta, jossa Suomen valuma-alueita ja niiden tulvaindeksejä kuvataan värein ja alueiden järvisyysprosentteja pylväin. Valuma-alueet ovat vedenjakajien rajaamia alueita, joista alueiden vesistöt saavat vetensä. Vedenjakajista vedet lähtevät valumaan eri suuntiin. Tulvaindeksi puolestaan kuvaa joen ylivirtaaman ja alivirtaamaan keskinäistä suhdetta. Se kertoo kuinka moninkertainen joen virtaaman huippu on suhteessa kuivimpaan kauteen, eli toisin sanoen tulvaindeksi kertoo alueen tulvaherkkyydestä. Järvisyysprosentti sen sijaan kertoo nimensä mukaisesti alueiden järvien suhteellisesta määrästä, järvien pinta-ala alueen pinta-alaan verrattuna.

Kartan tekeminen MapInfolla ei tuottanut juurikaan ongelmia, mutta lopputulos oli mielestäni hyvin sekava. Varsinkin Etelä-Suomessa pylväät ovat yhtenä ryppäänä ja karttaa on hankala lukea. Päätin kokeilla kartan viemistä Coreliin loppuviimeistelyä varten, sillä MapInfo sijoitti kartalla näkyvät pylväät vähän miten sattuu. Kun vihdoin sain pylväät hieman paremmin sijoiteltua ja yritin muuttaa tiedoston png-muotooon export for office toiminnolla, Corel tuotti kuvasta aivan väärän värisen. Hetken taisteltuani jouduin tyytymään Snipping Tool työkaluun, joka teki kartasta kuitenkin hyvin huonolaatuisen (kuva2). Esimerkiksi Sanna Kujalan (2015) karttaa tutkiessa tajusin oman karttani värityksen olevan ehkä hieman liian synkkä. Toisaalta käyttämäni värimaailma, jossa punainen edustaa korkean ja sininen matalan tulvaindeksin alueita toimii mielestäni muuten hyvin.

Kuva 2. Suomen valuma-alueet ja niiden tulvaindeksti sekä järvisyysprosentit.

Kuva 2. Suomen valuma-alueet ja niiden tulvaindeksit sekä järvisyysprosentit.

Kartalta huomaa, että pienimmän tulvaindeksin valuma-alueet kattavat lähes koko Suomen. Korkeampien tulvaindeksien valuma-alueet sijaitsevat ainoastaan etelä- ja länsirannikoiden lähettyvillä. Sen sijaan järvisyysprosentti on yleensä suuri juuri näillä pienen tulvaindeksin alueilla, kun taas suurten tulvaindeksien alueilla järvisyysprosentit ovat pieniä. Järvisyydellä ja tulvaherkkyydellä näyttäisi siis olevan yhteys. Voisikin sanoa, että mitä enemmän alueella on järviä veden varastointipaikkoina, sitä vähemmän alue on altis tulville. Poikkeuksena Lapin muutamat pienen tulvaindeksin valuma-alueet, joissa järvisyysprosenttikin on pieni. Etenkin Pohjanmaa on alavana seutuna tunnettu tulvistaan ja siellä kevät- ja syystulvat ovatkin yleisiä suurten jokien yhteydessä mm. sateiden ja lumien sulamisen nostaessa veden pintaa. Kylmillä säillä myös suppotulvien riski kasvaa vesien jäähtyessä ja muodostaessa jäistä hyhmää, mikä haittaa jokien normaalia virtausta.

 

Lähteet

HS=Helsingin Sanomat. (2015). Nyt se on tieteellisesti näytetty: öljy vetää sotimaan. http://www.hs.fi/tiede/a1422414302899 Luettu 28.1.2015

Keronen,J. (2015). Julian PAK-blogi. https://blogs.helsinki.fi/juliaker/ Luettu 4.2.2015.

Kujala,S. (2015). Sannan PAK-blogi. https://blogs.helsinki.fi/kusaku/ Luettu 4.2.2015

PAK-blogi = Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia 2015. (2015). https://blogs.helsinki.fi/pak-2015/ Luettu 28.1.2015