Kurssikerta 3

Afrikkaa ja konflikteja

Kolmannen kurssikerran aluksi harjoittelimme MapInfon tietokantojen yhdistämistä ja uusien tietojen laskemista käyttämällä aineistona mm. tietoa Afrikan timanttikaivoksista, öljykentistä ja konflikteista sekä niiden sijainneista. Tämä tuntui aluksi hieman haastavalta ja sekavalta ja vaati entistä tarkempaa keskittymistä, kuten Julia Keronen (2015) mainitsi myös blogissaan. Valmistimme aineistosta kartan, jossa näkyy yllämainittujen ilmiöiden sijainnit. Jätin kartalta tarkoituksella legendan, mittakaavan sekä pohjoisnuolen pois ajanpuutteen vuoksi (kuva1). Vaaleanpunaisella merkityt alueet kuvaavat öljykenttiä, tähdet timanttikaivoksia, sekä vihreät ympyrät konflikteja. Kyseisten ilmiöiden välisiä suhteita on melko helppo tarkastella tehdyltä Afrikan kartalta. Konflikteja näyttäisi esiintyvän paljon alueilla, joilla on timantti- ja öljykaivauksia. PAKin tiedotusblogin kuva samasta aiheesta näyttää myös, kuinka konfliktit ovat hyvin laajoja ja koskevat usein koko valtiota sekä konfliktialueen naapurimaita.

Kuva 1. Afrikan timanttikaivosten, öljykenttien sekä konfliktien sijainnit.

Kuva 1. Afrikan timanttikaivosten, öljykenttien sekä konfliktien sijainnit.

Selaillessani uutisia silmiini pisti kirjoitus Afrikan konflikteista suhteessa sen öljylöytöihin. Artikkelissa mainitun tutkimuksen mukaan öljy on monesti osatekijänä konfliktien synnyssä ja sen osapuolissa, kuten voikin arvata. Tutkimus osoittaa, että mitä enemmän valtiolla on öljyvaroja, sitä todennäköisimmin jokin ulkopuolinen kolmas osapuoli tunkeutuu mukaan öljyvaltion sisäiseen konfliktiin (HS 28.1.2015). Tämä saattaa selittää konfliktien laajuuttaa uusien valtioiden liittyessä mukaan konfliktiin. Kurssikerralla tuotettuun Afrikan karttaan verrattuna on hieman yllättävää, ettei Pohjois-Afrikan suurimpien öljykenttien läheisyydessä ole ilmennyt hirveästi laajoja konflikteja, tosin esim. Egyptissä, Algeriassa ja Tunisiassa on ollut muutamia selkkauksia. Enemmän konflikteja näyttäisi keskittyvän timanttikaivosten sekä pienempien öljylöytöjen läheisyyteen.

Tutkimalla öljykenttien ja timanttikaivosten löytämisvuosia sekä kaivausten alkamisvuosia ja vertailemalla niitä konfliktien puhkeamisvuosiin voi mahdollisesti päätellä konfliktien ja kaivausten yhteyksistä toisiinsa. Tehtävänantona oli siis pohtia konfliktien esiintymisiä, sekä miettiä mitä kaikkea kurssikerralla käyttämiemme aineistojen avulla voisi päätellä. Julian blogia lukiessani huomasin hänellä olevan samoja ajatuksia löytämisvuosien ja konfliktien mahdollisista yhteyksistä.

Konfliktien yhtenä osasyynä voi olla luonnonvarojen epätasainen jakautuminen. Etenkin timanttikaivokset näyttäisivät keskittyvän yleensä suurina ryppäinä tietyille alueille, kuten Etelä- ja Keski-Afrikkaan sekä sen länsirannikoille. Näillä alueilla näytttäisi olevan myös paljon konflikteja. Aiemmin mainitut öljykenttien vaikutukset valtioiden konflikteihin voisivat selittää myös vastaavanlaisten konfliktien syntyä timanttikaivosalueilla. Afrikassa on toki myös paljon konfliktialueita, joilla ei  ole kyse pelkästään edellä mainituista resursseista. Esim. konfliktit valtioiden sisällä ja niiden rajoilla ovat yleisiä, sillä kolonialismin aikana vedetyt valtioiden rajat eivät noudata eri alueilla elävien alkuperäiskansojen heimorajoja. Runsas heimokulttuurien pirstoutuminen eri alueille, sekä myös siitä johtuvat poliittiset ja uskonnolliset levottomuudet aiheuttavat konflikteja eri puolilla Afrikkaa, kuten on käynyt esimerkiksi Somaliassa sekä Sudanissa ja Etelä-Sudanissa. Yleiset kehityserot yhdessä ruoan ja veden vähyyden kanssa ovat nekin varmasti osasyinä konfliktien esiintymiseen monilla seuduilla.

Eri maiden internetkäyttäjien osuuksia tutkimalla voi päätellä jonkin verran valtion yleisestä kehityksen ja hyvinvoinnin tasosta. Kaikkein köyhimmillä seuduilla myös internetin käyttäjiä on todennäköisesti vähiten. Valtion kehityksen kulkua voitaisiin tutkia seuraamalla internetin käyttäjien määrän muuttumista eri vuosina. Sen lisäksi niin timanttikaivosten kuin öljykenttien löytämisvuosia ja kaivausten aloittamisvuosia, sekä kaivausten tuottavuutta tutkimalla voidaan päätellä kaivausten kannattavuudesta ja riittävyydestä sekä valtion asemasta öljy- ja timanttimarkkinoilla niin nyt kuin tulevaisuudessakin.

Valuma-alueita ja järvisyysprosentteja

Kolmas kurssikerta oli tähänastisista kerroista huomattavasti haastavin. Vaikka pysyin kärryillä koko opetuksen ajan, tiesin jo siinä vaiheessa että tulen todennäköisesti unohtamaan kaikki läpikäymämme asiat kun on aika siirtyä tekemään omia harjoituksia. Ja niinhän siinä kävikin. Opetustahti oli tällä kertaa melko nopea ja opittavia MapInfon ominaisuuksia oli niin paljon, että harjoitustehtävän aloittaminen oli aikamoista taistelua. Tehtävänantona oli yhdistää ensin tarvittavat tiedot kahdesta Suomen valuma-aluetietoja sisältävästä taulukosta yhteen ja suorittaa sen jälkeen laskutoimitus alueiden tulvaindeksien ja järvisyysprosenttien selvittämiseksi. En meinannut muistaa ollenkaan kuinka tämä tuli tehdä, mutta muutaman avunpyynnön ja kokeilun kautta tehtävä onnistui kuitenkin viimein. Taulukkotietojen yhdistämisen ja tarvittavien laskusuoritusten jälkeen päästiin onneksi teemakartan tekoon, mikä onnistuikin sitten ihan hyvin vanhoja oppeja muistelemalla.

Tämän kertaisena tavoitteena oli tehdä päällekkäinen teemakartta, jossa Suomen valuma-alueita ja niiden tulvaindeksejä kuvataan värein ja alueiden järvisyysprosentteja pylväin. Valuma-alueet ovat vedenjakajien rajaamia alueita, joista alueiden vesistöt saavat vetensä. Vedenjakajista vedet lähtevät valumaan eri suuntiin. Tulvaindeksi puolestaan kuvaa joen ylivirtaaman ja alivirtaamaan keskinäistä suhdetta. Se kertoo kuinka moninkertainen joen virtaaman huippu on suhteessa kuivimpaan kauteen, eli toisin sanoen tulvaindeksi kertoo alueen tulvaherkkyydestä. Järvisyysprosentti sen sijaan kertoo nimensä mukaisesti alueiden järvien suhteellisesta määrästä, järvien pinta-ala alueen pinta-alaan verrattuna.

Kartan tekeminen MapInfolla ei tuottanut juurikaan ongelmia, mutta lopputulos oli mielestäni hyvin sekava. Varsinkin Etelä-Suomessa pylväät ovat yhtenä ryppäänä ja karttaa on hankala lukea. Päätin kokeilla kartan viemistä Coreliin loppuviimeistelyä varten, sillä MapInfo sijoitti kartalla näkyvät pylväät vähän miten sattuu. Kun vihdoin sain pylväät hieman paremmin sijoiteltua ja yritin muuttaa tiedoston png-muotooon export for office toiminnolla, Corel tuotti kuvasta aivan väärän värisen. Hetken taisteltuani jouduin tyytymään Snipping Tool työkaluun, joka teki kartasta kuitenkin hyvin huonolaatuisen (kuva2). Esimerkiksi Sanna Kujalan (2015) karttaa tutkiessa tajusin oman karttani värityksen olevan ehkä hieman liian synkkä. Toisaalta käyttämäni värimaailma, jossa punainen edustaa korkean ja sininen matalan tulvaindeksin alueita toimii mielestäni muuten hyvin.

Kuva 2. Suomen valuma-alueet ja niiden tulvaindeksti sekä järvisyysprosentit.

Kuva 2. Suomen valuma-alueet ja niiden tulvaindeksit sekä järvisyysprosentit.

Kartalta huomaa, että pienimmän tulvaindeksin valuma-alueet kattavat lähes koko Suomen. Korkeampien tulvaindeksien valuma-alueet sijaitsevat ainoastaan etelä- ja länsirannikoiden lähettyvillä. Sen sijaan järvisyysprosentti on yleensä suuri juuri näillä pienen tulvaindeksin alueilla, kun taas suurten tulvaindeksien alueilla järvisyysprosentit ovat pieniä. Järvisyydellä ja tulvaherkkyydellä näyttäisi siis olevan yhteys. Voisikin sanoa, että mitä enemmän alueella on järviä veden varastointipaikkoina, sitä vähemmän alue on altis tulville. Poikkeuksena Lapin muutamat pienen tulvaindeksin valuma-alueet, joissa järvisyysprosenttikin on pieni. Etenkin Pohjanmaa on alavana seutuna tunnettu tulvistaan ja siellä kevät- ja syystulvat ovatkin yleisiä suurten jokien yhteydessä mm. sateiden ja lumien sulamisen nostaessa veden pintaa. Kylmillä säillä myös suppotulvien riski kasvaa vesien jäähtyessä ja muodostaessa jäistä hyhmää, mikä haittaa jokien normaalia virtausta.

 

Lähteet

HS=Helsingin Sanomat. (2015). Nyt se on tieteellisesti näytetty: öljy vetää sotimaan. http://www.hs.fi/tiede/a1422414302899 Luettu 28.1.2015

Keronen,J. (2015). Julian PAK-blogi. https://blogs.helsinki.fi/juliaker/ Luettu 4.2.2015.

Kujala,S. (2015). Sannan PAK-blogi. https://blogs.helsinki.fi/kusaku/ Luettu 4.2.2015

PAK-blogi = Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia 2015. (2015). https://blogs.helsinki.fi/pak-2015/ Luettu 28.1.2015

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *