Kolme viikkoa yhteiseloa QGIS:in kanssa ja vielä ollaan hengissä. Verta, hikeä ja kyyneleitä vuodatettiin kyllä myös tälläkin luennolla, mutta jostain kumman syystä ohjelma ei enää herätä niin suuria tunneryöppyjä kuin aiemmilla viikoilla. Ehkä meistä on QGIS:in kanssa pikkuhiljaa rakentumassa tiimi.
Tällä kurssikerralla pääsimme harjoittelemaan GIS-aineistojen käyttöä Afrikan valtioissa Suomen sijasta, mikä mielestäni oli todella kivaa vaihtelua. Alkuperäinen aineisto ei sisältänyt mitään muuta kuin Afrikan valtioiden rajat sekä nimet, joten opettelimme kasvattamaan aineistoa tuomalla lisää tietoja muista tietokannoista. Toimme uutta dataa Afrikka-aineistoon esimerkiksi Excel-tiedostosta (Kuva 1), johon oli kirjattu ylös Afrikan valtioiden väkiluvut sekä internetin käyttäjämääriä eri vuosilta. Olin omin avuin yrittänyt tuoda Excel-aineistoa QGIS:iin jo ensimmäisellä luentokerralla, mutta kovasta yrittämisestä huolimatta en siinä onnistunut. Nyt tietokantaliitäntä onnistui huoletta opettaja Paarlahden ohjeistuksella (Kuva 2), ja ymmärsin mikä viime kerralla meni mönkään. Harjoittelimme myös jo aiemmilla kerroilla tutuksi tullutta normaalia Join-toimintoa, joka jostain syystä oli ollut minulle niin älyttömän vaikea ymmärtää. Pari kertaa tietokantaliitoksen tehtyäni ymmärsin, että ”harjoitus tekee mestarin” ja ”kertaus on opintojen äiti” -sanonnoissa saattaa olla jotain perääkin. Tietokantaliitoksien lisäksi teimme aineistolla laskutoimituksia, sekä tuotimme tietoa sijainnin perusteella.
Afrikka-aineistoista löytyi myös tietoa esimerkiksi timantti- ja öljyesiintymien ja konfliktien sijainnista eri alueilla (Kuva 3). Luennolla annettiin tehtäväksi pohtia, mitä tämänkaltaisista muuttujista voisi päätellä, jos niiden lisänä olisi tietoa vaikkapa öljykenttien ja timanttiesiintymien löytämis- ja hyödyntämisen aloitusvuosista, tai esimerkiksi konfliktien tapahtumavuosista tai laajuudesta. Kuten Vivi Tarkka blogikirjoituksessaan mainitsi, näitä tietoja voidaan vertailla ja tehdä päätelmiä niiden mahdollisista korrelaatioista. On ilmiselvää, että luonnonvarat ovat yksi suurimmista syistä konflikteihin eri ihmisten ja valtioiden välillä, etenkin Afrikassa – datan avulla voitaisiin siis tarkastella luonnonvaraesiintymien ja konfliktien mahdollisia yhteyksiä. Koska aineistossa löytyy tarkkoja vuosilukuja esimerkiksi esiintymien löytymisvuosista, voitaisiin niihin verrata konfliktien ajankohtia. Kuten Vivi olikin nopeana kerinnyt jo ensin mainitsemaan, myös minun mielestäni Sini Virtanen analysoi konfliktien ja luonnonvaraesiintymien yhteyksiä hyvin blogissaan: ”korrelaatio ei tarkoita kausaatiota – pelkkä alueellinen yhteys luonnonvarojen ja konfliktien välillä ei välttämättä tarkoita, että konfliktit johtuisivat luonnonvaroista.”
Excelin tietokannassa, jonka liitimme Afrikan karttaan tietokantaliitoksella, oltiin myös eritelty internetinkäyttäjien lukumäärää internetin yleistymisen alkuvuosina sekä vuonna 2017, jolloin erilaisten internetiä käyttävien tietokoneiden ja laitteiden käytöstä on yhä useammalle ihmiselle tullut arkipäivää. Etiopian väkiluku vuonna 2000 oli 60 miljoonaa, joista ainoastaan kymmenellä tuhannella ihmisellä oli mahdollisuus käyttää internetiä. Vuonna 2017 valtion 104 miljoonasta asukkaasta jopa 16 miljoonaa, eli noin 15 prosenttia on ottanut internetin käyttöönsä. Yleistynyttä netinkäyttöä selittää tietoteknologian kehitys ja talouden orientoituminen internetin äärelle. Kehitysmaiden on ollut pakko pysyä kehityksessä mukana kehittyäkseen ja säilyttääkseen paikkansa maailmantaloudessa. Vaikka enemmistö maailman internetin käyttäjistä on kehitysmaissa, se ei kuitenkaan kerro koko totuutta, vaan käyttäjämäärät pitää suhteuttaa maanosittain ja valtioittain. Suhteutettuna Afrikassa netinkäyttäjiä on kuitenkin vähemmän, kuin teollisuusmaissa. Laajalle levinneestä netinkäytöstä on kehitysmaille suuresti hyötyä, mutta kehitettävää löytyy silti. Teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välistä tieto- ja viestintäliikenteen välistä eroa on nimitetty digikuiluksi. Noin kymmenen vuotta sitten Maailma.net:issä julkaistussa artikkelissa ”Putoaako Afrikka laajakaistakuiluun?” punnitaan heikkojen internetyhteyksien ja laajakaistaliittymien vaikutuksia. Afrikan internetyhteyksien heikkotasoisuus vaikeuttaa esimerkiksi koulutukseen, terveydenhuoltoon, maanviljelykseen ja metsänhoitoon suunniteltujen sovellusten käyttöä, ja lisäksi heikkolaatuiset yhteydet estävät paikallisen talouden kehittymistä.
Tunnin päätteeksi pääsimme siirtymään Afrikka-aineistosta taas tutun ja turvallisen Suomen pariin. Tarkoituksena oli soveltaa Afrikka-harjoituksessa opittuja toimintoja ja tuottaa itsenäisesti kartta Suomen vesistöalueiden valuma-alueominaisuuksista ja tulvaherkkyydestä. Saimme myös tietää, että saatua kartta-aineistoa tullaan analysoimaan myöhemmin kevään harjoitustyökurssilla, jossa käsitellään luonnonmaantieteen ilmiöitä – ei siis paineita ollenkaan!
Kartassani laskin Suomen valuma-alueiden tulvaindeksit keskialivirtaaman ja keskiylivirtaaman avulla, ja visualisoin ne koropleettikartaksi. Tummimmat alueet kartassa kuvaavat herkimmin tulville altistuvia alueita, ja vastaavasti vaaleilla alueilla tulvariski on alhainen. Kartasta voi huomata, että tulvaherkimmät alueet sijaitsevat rannikoilla: jokisella Pohjanmaalla, sekä Lounais- ja Etelä-Suomessa. Lapissa on myös laajoja tulville altistuvia alueita. Pohjanmaalla maa on hyvin alavaa, joka herkistää alueen tulvivalle vedelle. Etelä- ja Lounais-Suomi taas on useiden jokien ja vesistöjen kirjavoittamaa maata, mikä lisää tulvaherkkyyttä. Lisäksi koko maassa – myös Lapissa – keväisin sulava lumi sekä jään muodostamat jääpadot lisäävät tulvien riskiä. Alueet, joilla tulvariski on suuri, ovat myös tiheimmin asuttuja alueita Suomessa, joten tulvien aiheuttamat vahingot näillä alueilla voivat olla kohtalokkaita. Järvi-Suomessa riski on erittäin alhainen, sillä sadevedet varastoituvat järviin ja tiheään metsäkasvillisuuteen. Tämän voi päätellä myös karttaan piirrettyjen histogrammien avulla, jotka kuvaavat eri valuma-alueiden järvisyysprosenttia. Pylväiden pituus eli järvisyysprosentti korreloi negatiivisesti tulvaindeksin kanssa, kuten myöhemmin Sini Virtanen blogissaan mainitsikin.
Olen huomannut, että tekninen taustatyö karttojen laatimisessa on aikaa vaativaa, mutta tärkeää puuhaa. Erityisen tärkeää on myös se, että aineiston kerättyä ei jätä visualisointia puolitiehen, vaan tuottaa oikeasti informatiivisen kartan. Vaikka QGIS onnistui kaatumaan ja samalla tuhoamaan väkerretyt karttani useaan otteeseen luennon aikana, olen silti todella tyytyväinen tuottamaani tulvaindeksi -karttaan. Jokaisessa aiemmin tuottamassani kartassa on ollut jotain puutteita, mutta tämänkertaisessa tuotoksessa kaikki on mielestäni selkeästi esitettynä, ja väritkin sopivat yhteen.
Että tämmöstä sitten tällä kertaa. Memeä unohtamatta.
-Eveliina
Lähteet:
Maailma.net: Putoaako Afrikka laajakaistakuiluun? 23.10.2009
http://www.maailma.net/uutiset/putoaako-afrikka-laajakaistakuiluun Luettu: 31.1.2018
Meme: Geography Memes for Edgy Teens:
www.facebook.com/Geografun/photos/a.955656107868703.1073741828.955607324540248/1158208880946757/?type=3&theater Luettu 31.1.2018
Tarkka, Vivi: Haloo! Tulvariski! 31.1.2018
https://blogs.helsinki.fi/vivitark/2018/01/31/haloo-tulvariski/ Luettu: 31.1.2018
Virtanen, Sini: Veritimantteja ja valuma-alueita 30.1.2018
https://blogs.helsinki.fi/7k110738/2018/01/30/veritimantteja-ja-valuma-alueita/ Luettu: 31.1.2018