3. oppitunti – Alueelliset ilmiöt

Hei taas!

30.1.2022 pidetyllä luentokerralla käytiin läpi tietokantoja sekä niihin liittyvä funktioita. Opetuksessa tapahtuneista muutamista pulmista huolimatta saimme kartat Afrikasta tehtyä. Afrikan kartassa oli polygoneja, mitkä viittasivat eri tietokantoihin. Kustakin polygonista oli runsaasti ominaisuustietoa attribuuttitaulukossa, minkä pohjalta pystyi tekemään monipuolisia analyyseja Afrikan valtioiden poliittisesta epävakaudesta sekä vauraudesta!

Onko konflikteilla yhteys esimerkiksi timanttikaivoksien ja öljykenttien määrään valtiossa? Saattaa hyvin olla, mutta on hyvä pitää mielessä kausaliteetin rooli. Johtuuko konfliktit täysin luonnonvaroista vai historiallisista tekjöistä, kuten imperialismista, tai Afrikan monikulttuurisuuden aiheuttamasta heimokiistoista.

Latasimme kurssikerran kansiosta aineistot, mitkä tarvitsimme kartan tekoa varten. Tietokantojen liittäminen QGIS:iin alussa tuotti karkean tuloksen. Tämän vuoksi aloin itse muokaamaan symboleita ja karttanäkymää. Lopputuotoksena on alla näkyvä kartta (kuva 1), jossa näkyy konfliktit, timanttikaivokset ja öljykentät Afrikan mantereella. QGIS:ssä värien valikoiminen ja kohteiden koon muokkaaminen on hyvin helppoa, minkä vuoksi sain tehtyä kartan melko nopeasti.

Kuva 1. Konfliktit, timanttikaivokset ja öljykentät Afrikan mantereella.

Tietokannasta löytyy tallennettua tietoa öljykaivosten löytämisvuodesta valtioittain.  Esimerkiksi 1982 löydetty ja 1997 poraaminen aloitettiin Melutin öljykentällä – nykyisessä Etelä-Sudanissa. Siihen aikaan Etelä-Sudan oli vielä osana Sudania. Vuonna 1983 alkoi konflikti Sudanissa, mikä päättyi vuonna 2005. Attribuuttitaulukon mukaan alkoi toinen konflikti Sudanissa vuonna 1997. Kausaliteetin rooli on tässä merkittävä, sillä lopulta öljykentän löytämisvuosi ja poraamisvuosi eivät aloittaneet sisällissotaa, vaan todennäköisesti uskonnollinen ja etninen jännite. Kuitenkin se olisi saattanut toimia osatekijänä konfliktille. Öljykenttiä vastaan on ennenkin kohdistettu hyökkäyksiä Etelä-Sudanissa – 12. maaliskuuta 2011 kenraali George Athorin joukot hyökkäsivät Malakalin kaupunkiin öljyntuotantoalueelle (Reuters. 2011). Etelä-Sudanissa on vuodesta 2011 alkaen käyty brutaalia sisällissotaa. Poliittiset jännitteet toimivat pääosin syynä konfliktille, mutta sitä todistetusti kärjisti tieto öljykenttien määrästä Etelä-Sudanissa (The Sentry. Viitattu 10.2.2022).  Tämän kaltaisia esimerkkejä vallitsee myös muualla Afrikassa, jossa runsaat öljy- ja timanttivarat voivat toimia osapuolten intressien vuoksi konflikteja kiihdyttävänä tekijänä. Tämä näyttäytyy kartalla luonnonvarojen ja konfliktien päällekkäisyytenä (kuva 1).

Toisin sanoen attribuuttitaulukon tiedoista ja karttanäkymästä voi päätellä konflikteille mahdollisia syitä ja osatekijöitä.  Attribuuttitaulukosta voi myös tarkastella konfliktin sädettä eli laajuutta alueella. Esimerkiksi vuoden 1948 Tsadin konfklikti oli laajudeltaan 800 kilometriä eli 640 000 neliökilometriä. 640 000 neliökilometriä on 49,8% Tsadin pinta-alasta. Konflikti oli täten melko laajalle levinnyttä, mutta silti maan suuresta koosta johtuen alueellista.  Internetkäyttäjien lukumäärästä voi päätellä esimerkiksi tiedon levinneisyyden korrelaation tilanteen eskaloitumisen kanssa. Kun esimerkiksi korruptiosyytteet hallintoa kohtaan leviää internetissä – se todennäköisesti saa epävakaan tilanteen eskaloitumaan, ja konfliktin syntymään. Timanttikaivosten korkean tuottavuusluokittelun ja löytämisvuoden voi korreloida myös konfliktien määrään. Esimerkiksi vuonna 1946 Sierra Leonesta löydettiin attribuuttitaulukon mukaan timantteja, joita alettiin louhia vuonna 1960. Timantit todistetusti vaikuttivat Sierra Leonen sisällissotaan, jolloin alueelta epäeettisesti louhittuja ja kaupattuja timantteja kutsuttiin veritimanteiksi (Eric Johnson. 2002). Tämä näyttäytyy kartalla konfliktien ja timanttikaivosten päällekkäisyytenä Sierra Leonessa (kuva 1).

 

KOTITEHTÄVÄ

Kotitehtäväksi jäi tehdä järvisyysprosentista ja tulvaindeksistä kartta. Tarvittavat aineistot löytyivät tiedostosta, jonka latasimme oppitunnin yhteydessä.

Kartta, jossa näyttäytyy järvisyys prosentteina ja tulvaindeksi – soveltuu monipuoliseen tarkasteluun tieteellisen tutkimuksen näkökulmasta. Paikkatietoaineistoja luonnontieteellisten ilmiöiden tulkinnassa on varsinkin keskeistä luonnonmaantieteessä. Tulvaindeksin avulla voimme havaita aineistosta alueita, joissa tulvan korkea todennäköisyyden vallitsee eri vuodenaikoina. Alla olevasta kartasta (kuva 2) voimme havaita tulvaindeksin olevan korkein Pohjois-Pohjanmaan, Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan, varsinais-Suomen ja etelä-Suomen, joissa tulviin vaikuttaa mm. järvien vähäisyys ja laakea maasto. Tällöin valuma-alueiden määrä on alueella vähäinen. Täten sateiden tai sulamisvesien ilmestyttyä – jokien tulviva vesi leviää laajalle alueelle helposti.

Pohjoisen suunnassa korkean tulvaindeksin voi selittää vuotuiset sulamisvedet, mitkä saavat joet – kuten Tenojoen ja Ivalonjoen – tulvimaan. Samalla järvien vähäisyys ja laakea maasto jokien ympäristössä myös vaikuttaa.

Nikolai Tuuri blogissaan mainitsee mahdollisen syyn rannikkokaupunkien korkealle tulvaindeksille. Koska kaupungit ovat päällystetty asfaltilla – voivat ne estää veden valumisen maaperään, ja täten voimistaa tulvimista (Tuuri, N. 2022).

Tulvaindeksin ja järvisyyden laatiminen ei ollut lainkaan vaikeaa! Hyvät ohjeistukset liittyen tähän löytyivät kurssikerran kansiosta. Kiitos Artulle tästä!

Kuva 2. Tulvaindeksi ja järvisyysprosentti Suomesta.

Järvisyysprosenttisuutta voi käyttää hyödyksi juuri tulvaindeksin tulkinnassa. Voidaan esimerkiksi tarkastella suhdetta korkean järvisyysprosentin ja tulvaindeksin välillä. Esimerkiksi Itä-Suomessa järvisyysprosentti on suuri, mutta tulvaindeksi ei ole. Tämä todennäköisesti johtuu siitä, että Itä-Suomessa on runsaasti järviä ja laajoja vedenjakaja-alueita.

Se siitä.. itse opin aika paljon uutta, sillä tämä kurssikerta oli varsin mielenkiintoinen. Innolla odotan seuraavaa kertaa. Näkemiin!

Lähteet:

Reuters (2011). FACTBOX-South Sudan’s renegade General George Athor. FACTBOX-South Sudan’s renegade General George Athor | Reuters

Johnson, Eric. (2002). Blood Diamonds: The Conflict in Sierra Leone. Stanfordin yliopisto. Blood Diamonds (stanford.edu)

Tuuri, Nikolai. (2022). Nikolain Blogi (helsinki.fi)