Promootion jälkitunnelmia

Promoottori Arto Mustajoki liikuttui, svengasi ja nautti promootiotunnelmasta. Tässä tuoreeltaan juhlan jälkeen kirjoitetussa tekstissä promoottori muistelee, mitä kevään promootiosta jäi parhaiten mieleen.

Kolmen päivän juhlaputki on ohi. Filosofisen tiedekunnan 96. promootio on nyt historiaa. Kaikkien mukana olleiden mieliin se on jättänyt unohtumattoman jäljen. Tiedän, että nyt sunnuntaiaamuna minun pitäisi kiireen vilkkaa tarttua promootion takia tekemättä jääneisiin töihini, mutta en saa niistä otetta, ennen kuin palaan vielä promootion tunnelmiin.

Minuuttia ennen kun promoottorin piti perinteisten menojen mukaisesti poistua tanssiaisista, varagratista Hanna Hannus kysyi, mikä on päällimmäisenä muistona mielessä. Hetki oli tunteikas enkä sen vuoksi osannut sanoa mitään. Nyt muutama tunti myöhemmin olen ehtinyt kaivaa esiin muistipaikkojeni sisältöä tarkemmin.

Ehkä voimakkain mielikuva promootiosta on esteettisen kauneuselämyksen kokeminen. Olin läsnä kaikissa tilaisuuksissa, ainoana vaimoni kanssa sekä seppeleensitojais- että miekanhiojaispäivällisillä. Puheen pitäjänä pääsin kaikkilla ihailemaan koko juhlapukuista ja juhlamielistä salia. Taisin useamman kerran sanoa spontaanisti: onpa upea näky.

Aktissa promoottorilla on erilainen näkökulma saliin kuin muilla. Hänen eteensä aukeaa koko sali. Tohtoripoloneesia ja franseesia seurasin parvekkeelta, josta näkyy hyvin kuvioiden muodostuminen. Harvoin näkee niin kaunista ja ehyttä franseesia. Maailma näyttää yllättävän erilaiselta ja paljon juhlavammalta myös kantotuolista, joka on 160 senttimetrin korkeudella lattian pinnasta.  Promootion esteettinen nautinto syntyy hienoista asuista, juhlavasta musiikista, arvokkaasta tavasta liikkua, ennalta määrätyistä tapahtumista ja niissä ilmenevästä inhimillisestä variaatiosta.

Toinen promootiosta mieleen jäänyt elementti ovat puheet. Niitä oli paljon, mutta ei yhtään liikaa. Kaikkein viimeisin on parhaiten mielessä. Yliairut Tiina Sikanen punoi tanssiaisissa promootion langat vielä kerran taidokkaasti yhteen ilmaisten itseään kolmella kielellä raikkaasti ja sujuvasti. Aivan uskomaton suoritus ihmiseltä, joka oli jo usean päivän ajan ollut aamusta iltaan vastuullisessa tehtävässä ohjaamassa airuiden toimia. Minkäänlaista väsymystä ei Tiinassa näkynyt.

Puheiden kavalkadin aloitti osaltani yleisen seppeleensitojan äidin Kirsti Longan hauska ja samalla syvällinen tervehdys Marinassa. Se loi promootioni alkutahdit. Heti perään sain kuulla toisen hykerryttävän esityksen miekanhijoaisissa. Sen piti Anto Leikola, yksi neljästä paikalla olleista riemutohtorista. Huikea yksilösuoritus oli myös ultimusmaisterin puhe isänmaalle aktissa. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Puheita joita mielellään luen vielä promootiokirjasta.

Yksi kohokohta oli M.A. Nummisen puhe Kaivohuoneen parvekkeelta. Hän otti yleisön maagiseen otteeseen jo ensimmäisillä lauseillaan sanomalla: ”Yhteiskunta palvelee meitä, mutta sitä pitää myös vastustaa”. M.A. kuvasi puheessaan monipuolisia yliopistollisia juuriaan, onhan hän opiskellut kymmentä eri ainetta, joista vain ”tähtitiedettä ei ole pystynyt hyödyntämään työssään”. Kuulijakunnasta kuului vaimea huokaus, kun M.A. totesi, että toinen sivistyksen muoto on sydämen sivistys, ”jonka voi saavuttaa vasta 50 ikävuoden jälkeen”. Sitä ei opita yliopistossa vaan elämässä. Numminen on yksi niistä yhteiskunnan suurista vaikuttajista, joista kirjoitin 90-luvulla Yliopisto-lehden kolumnissa otsikolla TITSO (= työelämään ilman tutkintoja siirtynyt opiskelija).

Monenlaisia yksityiskohtia on jäänyt mieleen. Kun astuimme vaimoni kanssa saliin, jossa oli miekanhiojaispäivällinen jo hyvässä vauhdissa, oli kuin olisimme törmänneet iloisen puheensorinan muodostamaan seinään. Silloin ajattelin, että tämä promootio ei voi mennä pieleen, jos jo tässä vaiheessa on näin hyvä meininki.

Hienosta laivaretkestä jäivät mieleen laulujen ja slovenilaisen Union-oluen lisäksi Asko Parpolan näyttämät valokuvat vastaavalta retkeltä 50 vuotta sitten. Kuvissa tanssittiin muun muassa letkajenkkaa. Niissä näkyi myös legendaarinen Antero Manninen, joka kertomusten mukaan pyöritti silloin yksin yliopiston keskushallintoa ja jonka ”oikea paperi yhdellä käden liikkeellä keskeltä isoa pinoa” -tempun Asko oli omin silmin nähnyt.

Torstain aktiharjoitus jännitti minua etukäteen. Se toi mieleeni omat kokemukseni 24 vuotta sitten juhlamenojen ohjaajana. Viisisataa ihmistä pitää saada parissa tunnissa ymmärtämään prosessin päälinjat ja tietämään oman paikkansa kulkueissa. Kaarle Hämeri hoiti kuitenkin homman suvereenisti. Ilman tiukkaa ohjeistusta ja kuria harjoituksesta ei tule mitään.

Hätkähdyttävä yllätyksen koimme tanssiaisissa. Vähän ennen puoltayötä promootiotoimikunta ympäröi gratistamme. Ympyrän keskelle oli ujuttautunut myös hänen sulhasensa, joka Emman ällistykseksi polvistui hänen eteensä ja kosi häntä. Niin gratista sai puolen tunnin välein ensin perinteisen muistolahjan eli kellon ja sitten sormuksen sormeensa.

Poistuminen tanssiaisista pitkää ja tiivistä miekkakujaa pitkin oli uskomaton kokemus. Elämäni hienoin ulosmarssi.

Promootioiden yksi kantava voima on yliopiston protokollapäällikko Anton Eskola. Hän on kävelevä tietosanakirja promootioasioissa ja monessa muussakin. Häneen luotin kaikessa. Yritin eri lähteistä varmistaa, pitääkö mies hansikkaita käsissään kätellessään. Netistä löytyy tähän kysymykseen erilaisia vastauksia. Antonin vastaus oli yksiselitteinen: kätellessä ei koskaan.

Antonin vastuulla on myös promootiomaterikkelin toimittaminen. Häntä avusti Jukka Relas promootiotoimikunnasta. Matrikkelin laatiminen on uskomaton tehtävä: valtavasti yksityiskohtia joitten kaikkien pitäisi olla oikein. Tällä kertaa kirja oli myös ulkoasultaan kaunis. En ollut muistanut, että matrikkeliin tulee myös promoottorin artikkeli. Sen pitäisi olla tieteellinen mutta siten kirjoitettu, että kaikki pystyvät sen ymmärtmään. Kun jouduin pusertamaan tekstin muiden kiireiden ohessa parissa viikossa, ajattelin, että tuskin sitä koskaan kukaan lukee. Mutta jo promootioillallisilla arkkipiispa kommentoi artikkelia – oli lukenut sen aktin aikana.

Promootion onnistumiseen vaikuttavat monet eri tahot. Kunniatohtoreista huolehtivat promootiosihteerit ja isäntäperheet. Aktin sujumisessa on vahtimestareilla suuri merkitys. Jännitin ennen aktia oikeastaan eniten sitä, saavatko kaikki oman tohtorihattunsa ja miekkansa. Kun pistin hattua kunkin tohtorin päähän ja ojensin miekkaa, yritin hänen ilmeistään päätellä, onko varustus hänen omansa. Vasta kun kaikki olivat saaneet hattunsa ja yhtään ylimääräistä ei jäänyt jäljelle, saatoin lopullisesti huokaista helpotuksesta.

Vaikka promovendit tulevat näennäisesti valmiisiin puitteisiin, he viime kädessä tekevät itse juhlansa. Heillä on hauskaa, jos he itse osaavat luoda oman henkilökohtaisen promootionsa. Kuulin kun yksi promovendi seuralaisineen olivat aloittaneet retkipäivän kuohuviinin nauttimisella Tuomiokirkon portailla. Kuulosti romanttiselta.

Mieleenpainuva ja hätkähdyttävä oli kohtaaminen toissapromootion promoottorin Mirja Saaren kanssa. Lähetin hänelle sähköpostiviestin viikkoa ennen promootiota ja pyysin häntä lounaalle, jotta olisin voinut vielä kuulla hänen kokemuksistaan. Sain heti vastuksen: ”Olen Meikussa tutkimuksessa ja huomenna on Kirurgilla rintäsyöpäleikkaus. Mutta voidaan hyvin puhua puhelimessa tänään iltapäivällä. Milloin sinulle sopisi soittaa? Olen kotona puolen päivän jälkeen. Mieliala ok.”

Ajattelin, että kun kerran hän itse tarjoaa apuaa, voin tarttua tähän mahdollisuuteen. Hän käänsi minulle muutaman lauseen ruotsiksi ja varmistin puhelimessa joidenkin avainsanojen ääntämisen. Siis: dóktor mutta doktúurär, majistrar, insíngniärna. Mirja osallistui myös aktiin reippaalla mielellä. Kävin halaamassa häntä ennen aktia, kun hän oli muiden yliopistolaisten joukossa valmistautumassa kulkueeseen. Halauksessa oli monenlaista tunnetta.

Aktissa pidettyyn promoottorin puheeseen tosin kohtalon puuttui ikävällä tavalla. Käsineet osoittautuivat hankalaksi sivujen siirtämisessä. Niinpä minulta jäi puheesta yksi sivu väliin. Huomasin sen ja paikkasin tilannetta osittain siten, että olin lukevinani paperista osan sivun tekstiä, vaikka kerroin sen ulkomuistista. Ilmeisesti kukaan kuulijoista ei huomannut mitään outoa, mutta huonoksi onneksi väliin jääneellä sivulla oli ruotsinkielinen kappale, jota en uskaltanut vetää lonkalta ja niin se jäi kokonaan pois.

Mirja Saari kertoi etukäteen, että akti sujuu loppujen lopuksi nopeasti eikä ole mitenkään erityisen raskas. Näin oli. Vaikemmat vaiheet olivat ensimmäiset sata maisteria ja viimeiset 30 tohtoria. Muuten svengaava musiikki vei mukaansa. Voimaa sai myös pienestä hymystä, jonka yritin saada esiin promovoitavilta hymyilemällä itse.

Olin valmistautunut aktiin hyvin. Edellisenä viikonloppuna nostelin parisataa puupölliä pinoon. Olin hankkinut hyvät kengät, aktissahan ei tarvitse olla epämukavissa lakeerikengissä. Minulla oli lentosukat jalassa, jotka tukevat aivan eri tavalla jalkaa kuin silkkisukat. Olin kuullut huhun, jonka mukaan promoottorille varataan konjakkiryyppy parnassolle. Koska en tiennyt, oliko tämä vain  legenda, salakuljetin paikalle ennen promootion alkua 50 gramman votkapaukun, sitä kun ei erota silmillä vedestä. Se oli uupumisen varalta, mutta sellaista hetkeä ei tullut. Kun aktin lopuksi yleisön katseet olivat suunnatut puhetta isänmaalle pitävään ultimusmaisteriin, otin symbolisesti tuon paukun ukrainalaista votkaa.

Ihan freesinä en toki koko aikaa ollut. Pienikin väsymys näkyy ensimmäisenä vieraissa kielissä. Latina taisi mennä suht hyvin, mutta paikoin muissa vieraissa kielissä oli pientä takeltelua. Olen varma, että kunniatohtoreiden esittelyssä sana professor tuli äännetyksi samalla tavalla kaikilla neljällä kielellä ja ääntämiseen saattoi vaikuttaa alitajuisesti vielä venäjä, jota ei ollut kielten joukossa.

Huvittavin (ja ikävin) moka tapahtui kunniatohtori Chris D. Thomasin kohdalla, josta tuli Professor of conversation biology vaikka hän on Professor of conservation biology. Luulen, että aniharva huomasi virheen. Kun kaikki ei mene putkeen ja harmitus yrittää jälkikäteen iskeä, ajattelen Kiira Korpea. Vaikka harjoituksissa kolmoislutz onnistuu erinomaisesti, kilpailutilanteessa hän voi lennähtää pyllylleen pelkästään sen vuoksi, että keskittyminen herpaantuu hetkeksi. Hänellä keskittymistä tarvitaan vain neljä minuuttia, promoottorin pitää olla skarppina kolme ja puoli tuntia.

Kun monisatapäinen ihmisjoukko (parhaimmillaan yli 700) liikkuu paikasta toiseen, syö ja juo, on suuri riski, että aikataulut pettävät. Oli hämmästyttävää, kuinka hyvin kaikki kuitenkin toimi. Siitä suuri kiitos niille toimikuntalaisille, officianteille ja airuille, jotka olivat tästä vastuussa.

Monet kysyivät tanssiasillan aikana, aionko ilmestyä vielä Senaatintorille valeasussa, mikä on sallittua, ehkä toivottavaakin. Sanoin, että jos tulen, niin tulen aidosti incognito sellaisessa asussa, että minua ei tunnista. Ilmeisesti kukaan ei minua siellä huomannut.

Paluu arkeen alkoi kangerrellen. Päätimme vaimoni kanssa lähteä kohti Juupajokea heti ensimmäisellä junalla. Niinpä kömmimme asemalle melkoisessa unenpöpperössä vähän ennen kahdeksaa – saadaksemme huomata, että kyseinen juna ei kuljekaan sunnuntaiaamuna. Niin odottelimme asemalaiturilla kaksi tuntia Paula sudokuja tehden ja minä tätä juttua kirjoitellen. Kello kolmelta pääsimme kuitenkin jo saunaan ja uimaan.

Yliopiston johto oli sopivasti järjestänyt kaksipäivisen seminaarinsa maantaiksi ja tiistaiksi Hyytiälään. Näin minun ei tarvitse lähteä huomenna kahdeksalta Helsingistä vaan puoli 11 Juupajoen toiselta laidalta. Torstaina menen Maltalle konferenssiin, jossa pidän esitelmän aiheesta Why is miscommunication more common in everyday life than in lingua franca conversation. Ehkä se conversation lipsahti aktissa puheeseesi juuri tästä otsikosta.

Vaikka elämä jatkuu tiiviinä, promootion kauniit muistot pöyrivät kauan mielessäni. Tämän muistelukirjoituksen tarkoitus oli raivata tilaa aivoistani, jotta pystyisin edes vähän keskittymään muihinkin asioihin. Vaimonikin tuntui viihtyneen, kun ehdotti, että pitää laatia kunto-ohjelma, jotta selviäisimme hyväkuntoisina vuoteen 2032 asti. Silloin olisi mahdollista osallistua promootioon riemutohtorina. Siihen on enää 18 vuotta.

Teksti: promoottori Arto Mustajoki
Kuvat: Mikko Virta

PROMOOTIO No 4

Filpromootio_flora_130514-013

Yleisen seppeleensitojattaren Tii Pylvänäisen valinta Floran päivänä aloitti promootiojuhlinnan. Kuva: Juuso Koivisto

“Ulkopuolisesta promootio saattaa vaikuttaa kaavamaiselta ja tylsältä pönötysjuhlalta. Mukana olleille se on sarja upeita ja iloisia tapahtumia, joista jokainen on lajissaan ainutlaatuinen.”

 

Tässä kirjoituksessa promoottori Arto Mustajoki kertoo promootiomuistoistaan sekä tämän promootion järjestelyistä. Mustajoki on ollut promootiossa mukana monessa roolissa – tällä kertaa promoottorina hän ojentaa jokaiselle läsnäolevalle maisteri- ja tohtoripromovendille heidän oppiarvonsa tunnukset.

Kun vaimoni houkutteli minut osallistumaan tohtoripromootioon vuonna 1982, en voinut kuvitella, millaisia kokemuksia promootiot tarjoavat elämääni. Tuossa(kin?) tapauksessa oli viisasta suostua vaimon ehdotukseen.

Ulkopuolisesta promootio saattaa vaikuttaa kaavamaiselta ja tylsältä pönötysjuhlalta. Mukana olleille se on sarja upeita ja iloisia tapahtumia, joista jokainen on lajissaan ainutlaatuinen. Jo aktia edeltävänä päivänä kaksi ja puoli sataa avecia kokoontuu punomaan partnerilleen laakerinlehväseppelettä. Näin vuosisataiseen traditioon kietoutuu käsillä tekemisen taito. Tehtävä on erityisen haastava niille nuorille miehille, jotka ovat näppäriä tietokoneen näppäinten käsittelyssä, mutta joilta puuttuu kokemus käyttää käsiä muuhun luovaan työhön.

Apua on toki tarjolla. Mukana neuvomassa on yleinen seppeleensitoja, joka on tiedekunnan professorin ylioppilasikäinen lapsi, useimmiten tytär. Hänet ovat kouluttaneet seppeleensitomisen jaloon taitoon edelliset yleiset seppeleensitojat.

Kun meidän Tanjamme oli yleisenä seppeleensitojana, jouduimme rikkomaan yhden akateemisen tradition. Esiseppeleensitojaiset pidettiin kotonamme Orivedellä. Oli lauantaipyhä, jonka johdosta Alko oli kiinni. Tästä tuli vakava ongelma, koska olimme saaneet kuulla, että kyseisessä tilaisuudessa pitää tarjoilla punssia. Soitin Alkon paikallisjohtajalle ja paikkakunnan ravintolaan. Kummassakin paikassa oli suomalaiseen tapaan tiukka linja. Mitään poikkeuksia ei tehty vaikka hätä oli suuri – ja niin punssi jäi ostamatta. Muita juomia ja syömäpuolta oli yllin kyllin, mutta hävetti suuresti kun punssi puuttui.

Samaan aikaan seppeleensitojaisten kanssa promovendit harjoittelevat yliopiston juhlasalissa aktin kiemuroita. Syytä onkin. Kun parnassolla käy yhteensä 517 maisteria ja tohtoria, kaiken pitää tapahtua tarkan koreografian mukaisesti. Muistan kun juhlamenojen ohjaajana vedin aktiharjoituksia vuonna 1990, laskin sekuntikellolla yhteen parnassolla käyntiin menevän ajan. Akti ei saisi kestää liian kauan, toisaalta liikehdinnän tulisi olla arvokasta ja juhlavaa. Vuoden 1990 promootio oli silloin maailman kaikkien aikojen suurin, ainakin niin väitettiin. Aikataulu kuitenkin alitettiin, ja kun kulkue lähti kirkkoon, kirkonovet olivat vielä kiinni. Onneksi nokkelat airuet juoksivat edeltäpäin etsimään käsiinsä suntion, joka ehti sopivasti avata ovet.

Tänä vuonna promovendejä on vielä enemmän kuin silloin. Taaskin varmaan maailman suurin promootio. Erityisesti kasvaa tohtoreiden määrä. Tästä on syntynyt tarve poiketa aikaisemmasta käytännöstä. Tällä kertaa tohtorit eivät seiso koko aikaa yleisön edessä, vaan he vaihtavat paikkaa maistereiden kanssa. Tarkan suunnitelman mukaisesti, ilman kiirettä mutta aikaa turhaa kuluttamatta. Tällä vähennämme riskiä väsyä seisomiseen ja samalla musta tohtoririntama vaihtuu musta-valkoiseen maisterimereen.

Juhlat jatkuvat tiiviissä tahdissa. Aktipäivän iltana juhlaillallinen, seuraavana päivänä purjehdusretki ja illalla tanssiaiset Vanhalla. Tanssiaisissa ohjelma on ainutlaatuinen. Franseesi, juhlapoloneesi, juhlakannot ja paljon muuta sellaista, mikä on kuulunut ohjelmaan edellisessä promootiossa ja sitä edellisessä ja sitä edellisessä ja…. Kaikki huipentuu yölliseen kulkueen Senaatintorille, jossa pidetään puhe nousevalle auringolle yliopiston parvekkeelta. Promoottori on tosin siinä vaiheessa jo joutunut poistumaan juhlista.

Jokaisessa tilaisuudessa pidetään puheita, puheita, puheita. Yliopistolle, isänmaalle, kunniatohtoreille, miekalle, maistereille, officianteille (juhlamenojen ohjaaja, yliairut ja promoottori), yleiselle seppeleensitojalle. Yli 20 puhetta kolmen päivän aikana. Ne nostattavat juhlamieltä ja saavat kuulijat hyvälle tuulelle. Kaikki puheet julkaistaan jälkikäteen promootiokirjassa.

Miten promootio syntyy? Kuka sen järjestää? Järjestämisestä vastaa promootiotoimikunta, joka koostuu promovendeistä eli vihittävistä maistereista ja tohtoreista itsestään. Vinkki työnantajille: jos näette jonkun työnhakijan cv:ssä maininnan osallistumisesta promootiotoimikunnan työhön, voitte olla varma, että kyseessä on henkilö, joka on saanut todellisen tulikasteen vaativista järjestelytehtävistä. Hän vastannut 900 ihmisen illallisen suunnittelusta, järjestänyt musiikin erilaisiin tilaisuuksiin, kilpailuttanut logon suunnittelun, hankkinut promootiorunoilijat, hoitanut 400 000 euron budjettia ja/tai osallistunut Suomen ehkä suurimpiin plaseeraustalkoisiin. Kaikki siis tehdään amatöörivoimin suuren innostuksen siivittämänä. Hommat on pitänyt hanskassa promootiotoimikunnan puheenjohtajana ystävällinen mutta tiukka gratista. Tähän mennessä promootiotoimikunta on saanut häneltä jo 134 viestiä viimeisen vuoden aikana.

Promoottorin tehtävään aktissa olen valmistautunut mielikuvaharjoituksia tekemällä ja kuntoa kohottamalla. Kyseessä ei ole ihan pikku juttu. Promoottori seisoo koko kolmituntisen aktin ajan, eikä siinä voi ottaa torkkuja kuten penkissä istuva yleisö. Fyysiset liikkeet ovat pieniä, mutta toistoja on paljon. Seppeleen päähän pistäminen rasittaa ojentajalihasta, näin arvelen, kun sitä tekee 300 kertaa. Tohtorin miekka painaa 700 grammaa eli siirrän aktin aikana melkein 150 kiloa metallia. Juhlavasti ja arvokkaasti.

“Tohtorin miekka painaa 700 grammaa eli siirrän aktin aikana melkein 150 kiloa metallia. Juhlavasti ja arvokkaasti.”

Filosofisen tiedekunnan promootiossa on jotakin erityistä muihin verrattuna. Se kattaa melkein puolet Helsinigin yliopiston perustutkinnon ja tohtorintutkinnon suorittaneista. Kyse ei ole kuitenkaan vain koosta. Tieteiden kirjo mahdollistaa tutustumisen ihmisiin, jotka edustavat eri alaa kuin itse. Tämä on yksi promootion jännitys: jos olet farmasian tohtori, vierustoverina päivällisellä tai kulkueessa voi olla historioitsija, matemaatikko, kasvatustieteilijä tai biologi.

Yksi promootion kauneimmista perinteistä on riemumaistereiden ja riemutohtoreiden osallistuminen. He tuovat viestin promootiosta 50 vuoden takaa. Näin uusi sukupolvi voi konkreettisesti kokea olevansa osa vuosisataista akateemista ketjua. Monet nuoret promovendit pohtivat mielessään: olenkohan minä mukana riemuna 50 vuoden päästä.

Vielä otsikosta. Promootiomme on 96. filosofisen tiedekunnan promootio. Itselläni se on neljäs, joissa minulla on ollut jokin rooli: tohtorina, juhlamenojen ohjaajana, yleisen seppeleensitojattaren isänä ja nyt promoottorina. Viides on vielä edessä – toivottavasti. Riemuna 2032. Sitä odotellessa.

Teksti: promoottori Arto Mustajoki
Kuva: Juuso Koivisto

 

Tanssiohjeita: heilahdus, heilahdus, ympäri!

Promootiotanssiaisten ohjelmaan kuuluu akateemisia juhlatansseja, joita voi hyvin harjoitella jo kotona promootiota odotellessa. Tässä ohjeita tanssiparketin valtaamiseen!

tanssiharkat

Promovendien tanssiharjoituksissa harjoiteltiin juhlatansseja

Krakowiak

Alkuasento ja ote: Paripiiri. Parin kanssa vastakkain. Miehet sisäpiirissä, naiset ulkopiirissä. Naisen vasen käsi miehen oikeassa kädessä.

Laukat: 16 vaihtoaskelikkoa

Vaihtoaskeleella paripiirissä eteenpäin vastapäivään siten että kädet parien välissä heilahtavat vuoron taakse, vuoroin eteen. Samalla koko kroppa kääntyy hieman. Viimeisen vaihtoaskeleen jälkeen pysähdytään vastakkain katsomaan paria ja irrotetaan ote.

Hypyt:

Kaikki tekevät kaksi pientä hyppyä vastapäivään ja tömistävät kolme kertaa. Sama toiseen suuntaan. Tanssiotteessa parin kanssa ympäri neljällä vaihtoaskeleella.

Sama kuvio toistetaan ja tanssi alkaa alusta.

Musiikki ja tanssi löytyvät youtubesta https://www.youtube.com/watch?v=Vak9lIiw278

 

Mignon (kehruuvalssi)

Paripiiri (nainen miehen oikealla puolella)

Jalan heilautukset x2 (mies ensin oikealla, nainen vasemmalla)

Pyörähdetään ympäri yksi kierros.

Heilautukset toistetaan.

Tanssiotteessa:
Veto x2 (eteen)
Veto x2 (taakse)

Neljällä valssilla ympäri

Tanssi alkaa alusta

Hyvä opetusvideo: https://www.youtube.com/watch?v=YnuyrbaJ3F8

 

Cicapo

Promenadi/perhosotteessa parin kanssa piirin kehällä, kasvot vastapäivään. Jokainen kohta kestää 4 kävelyaskelen verran.

Neljä askelta eteen, vasemmalla aloittaen

Vasen kantapää näpäyttää eteen (katse seuraa), oikea varvas näpäyttää taakse (katse seuraa)

Neljä askelta eteen, vasemmalla aloittaen

Vasen kantapää näpäyttää eteen (katse seuraa), oikea varvas näpäyttää taakse (katse seuraa)

Taputus ja 4 askelta erilleen, naiset ulko- ja miehet sisäpiiriä kohti

Taputus ja 4 askeleella takaisin

Molemmat ojentavat oikean kätensä, nainen pyörii myötäpäivään miehen käden alla, mies seisoo tai marssii paikallaan. Lopuksi jäädään promenadiotteeseen.

Tanssi alkaa alusta.

Hyvä opetusvideo https://www.youtube.com/watch?v=EKaCjgP3gjc

 

Pompadour

Tanssiote: Nainen on miehen oikealla puolella, ja pari pitää toisiaan kummastakin kädestä kiinni. Oikeat kädet pitävät toisistaan kiinni ja vastaavasti vasemmat toisistaan, jolloin muodostuu eräänlainen ristiote, jossa oikeat kädet ovat vasempia korkeammalla.  Paripiiri.

A-osa (yhdessä)

Askel vasemmalla vasemmalle, oikea taakse ristiin, askel vasemmalle ja oikea näpäyttää eteen ristiin. Sama oikealle.

Askel eteenpäin vasemmalla ja näpäytys oikealla jalalla, sama toisella jalalla. Näitä näpäytysaskelia tulee yhteensä neljä, oikea-vasen-oikea-vasen näpäytys.

Toistetaan A-osa, mutta viimeisen eli neljännen näpäytyksen sijaan käännytään siten, että naiset päätyvät ulkopiiriin katse sisäpiiriin ja miehet vastaavasti sisäpiiriin katse ulkopiiriin.

B-osa (erikseen)

Sekä miehet että naiset tekevät alussa kuvaillut näpäytys-askeleet ensin omalle vasemmalle puolelleen ja sitten omalle oikealle puolelleen, jonka jälkeen paria otetaan kiinni vasemmasta kädestä.

Painonsiirto paria kohti nousten hieman ja poispäin vastaavasti laskien.

Vaihdetaan paikkaa parin kanssa edelleen vasemmasta kädestä kiinni pitäen kolmella askeleella, vasen-oikea-vasen.

Toistetaan B-osa. Tällä kertaa naiset ovat sisäpiirissä ja miehet ulkopiirissä. Paikanvaihdossa nainen pyörähtää miehen edestä takaisin omalle paikalleen, jonka jälkeen myös vasemmista käsistä otetaan kiinni kuten alussa. Nainen tekee valtaosan liikkumisesta, eli mies käytännössä vain kääntyy rintamasuunta paripiiriin päin.

Musiikki ja video: https://www.youtube.com/watch?v=WyamWCnT3X4

 

Pas d’Espagne

A-osa: Alkuvalssit

Tervehditään tanssiparia kumartamalla/niiaamalla ja otetaan parin puoleisesta kädestä kiinni, piirissä kasvot vastapäivään. Tanssi alkaa.

Valssiaskel ulkojalalla poispäin parista liikkuen samalla piirin kehällä eteenpäin – rintamasuunta poispäin parista. Valssiaskel sisäjalalla pariin päin liikkuen samalla piirin kehällä eteenpäin – rintamasuunta pariin päin.

Valssiaskel ulkojalalla poispäin parista liikkuen samalla piirin kehällä taaksepäin. Valssiaskel sisäjalalla pariin päin liikkuen samalla piirin kehällä taaksepäin.

Käden vaihto.

Yllä oleva kuvio toistetaan samanlaisena myötäpäivään.

Paikanvaihdot

Parien kääntyessä vastatusten (sama kohta, jossa ensimmäisen kerran vaihdettiin kättä) käsistä ei lasketa irti (naisen oikea, miehen vasen käsi).

Kahdella valssiaskeleella nainen pyörähtää miehen käden alta sisäpiirin, mies siirtyy samanaikaisesti ulkopiiriin.

Kaksi hidasta, jalkaa laahaavaa vetoa käsien suuntaan (piirissä myötäpäivään), jolloin kasvot kurkistavat laahaavan jalan suuntaan – eli kädet, jotka pitävät toisistaan kiinni, vievät vetoa eteenpäin.

Kädenvaihto (naisen vasen, miehen oikea käsi), jolloin mies pyörähtää naisen käden alta ulkopiiristä takaisin sisäpiiriin ja nainen liikkuu samalla ulkopiiriin. Vedot käsien suuntaan (piirissä myötäpäivään), jalkaa laahaten.

Pyörähdykset

Musiikin tahdissa pyörähdetään parin kautta ympäri liikkuen piirin kehällä vastapäivään – napataan käsistä kiinni (naisen oikea, miehen vasen käsi) ja toistetaan kaksi samanlaista kiinnipitävien käsien johtamaa laahaavaa vetoa, kuin B-osassa.

Pyörähdetään parin kautta ympäri liikkuen piirin kehällä myötäpäivään – napataan käsistä kiinni ja toistetaan käsien johtamat vedot (naisen vasen, miehen oikea käsi).

Tanssiote

Otetaan pari tanssiotteeseen.

Toistetaan kaksi laahaavaa vetoa vastapäivään piirin kehällä, kurkistaen vasemman laahaavan jalan suuntaan. Kaksi laahaavaa vetoa myötäpäivään piirin kehällä, kurkistaen oikean laahaavan jalan suuntaan.

Pyörähdys ympäri neljällä valssiaskeleella: mies lähtee oikealla jalalla eteenpäin, nainen taaksepäin. Viimeisellä askeleella pyörähdyksessä kädet irrotetaan, palaten takaisin paripiiriin, rintamasuunta vastapäivää kohden, parin puoleisesta kädestä kiinni pitäen.

Hyvä opetusvideo: https://www.youtube.com/watch?v=4HFZfLVRPAk

 

Teksti: Merli Lahtinen
Kuva: Hanna Hannus

Promovendeille innokas kannustaja

DSC_0568

Helsinkiläinen 22-vuotias Svenska handelshögskolanin opiskelija Tii Pylvänäinen vietti tänään hieman erilaista toukokuista tiistaipäivää. Filosofisen tiedekunnan promootion promovendit valitsivat hänet tänään aamulla kokouksessaan yleiseksi seppeleensitojattareksi. Sen jälkeen juhlava kulkue saapui yliopistolle seuraamaan, kun promootion gratista pyysi suostumusta hänen äidiltään, kasvatuspsykologian professori Kirsti Longalta.

Jotta promootioväki saisi jo ennen promootiota käsityksen yleisestä seppeleensitojattaresta, hänet esiteltiin tänään valinnan ja kosinnan jälkeen Vanhan ylioppilastalon edustalla. Koska kaikki eivät varmasti päässeet tähän tilaisuuteen paikalle, suostui Tii myös promootiomme blogin haastateltavaksi.

Tii, kun sinua pyydettiin promootion yleiseksi seppeleensitojattareksi, tiesitkö mistä promootiossa on kyse?

”Olin joskus kuullut promootiosta, mutta tietoni siitä olivat todella vähäiset. Markkinoinnin opiskelijana luulin promootion ensikuulemalta tarkoittavan mainostamista. Pikku hiljaa edellisen promootion muistokirjaa lukemalla alkoi selvitä, mistä on kyse.”

Mikä promootiossa odotat eniten?

”Odotan niin monia asioita! Tietysti iloa, riemua ja uusien ihmisten tapaamista. Odotan hirmuisesti, että saan olla auttamassa ja kannustamassa promovoitavia heidän tärkeällä hetkellään ja elää mukana heidän tunteissaan. Olen aina pitänyt muiden kannustamista ja tukemista suuressa arvossa. Erityisen jännittävää on päästä tapaamaan entisiä yleisiä seppeleensitojattaria.”

“Olen aina pitänyt muiden kannustamista ja tukemista suuressa arvossa.”

Miten olet valmistautunut promootion koitoksiin?

”Henkiseen valmistautumiseen on kuulunut asioiden käymistä läpi perheen kesken sekä tietysti edellisen promootion muistokirjan lukemista. Fyysiseen valmistautumiseen on kuulunut esimerkiksi mekon ostoa ja fraanseesiharjoituksissa käymistä.”

Sinut valittiin virallisesti tehtävääsi tänään Floran eli kukan päivänä. Mikä on mielikukkasi?

”Suosikkivärini on sininen, joten pidän lemmikeistä. Lisäksi pidän pioneista.”

Aktiivinen ja iloinen Tii harrastaa muun muassa kilpa-chearleadingia, jonka ydin on kannustaminen ja yhdessä tekeminen. Mitä terveisiä ja kannustavia sanoja haluaisit Tii sanoa maisteripromovendien seuralaisille, jotka hermoilevat laakeriseppeleen sitomista?

”Yhteistyöllä selviämme tästä hymyssä suin! Promootio on iloinen tapahtuma, josta ei kannata stressata. ”


Kuva ja teksti: Hanna Hannus

 

”…Till arbete för något högre och ädlare…”

bild-pv

En stor årskull möts i filosofiska fakultetens solenna magisters- och doktorspromotionen 2014, en årskull som kan arbeta, men även ha roligt.

Idagens läge är det många studeranden som redan är ute i arbetslivet under studietiden. Kanske det även är en bidragande orsak till att studietiden möjligen drar ut – man måste försörja sig, men ägnar sig kanske även åt en mycket viktig del av studielivet – den akademiska verksamheten utanför kurserna: inom studentpolitiken, vid nationerna, i ämnesföreningarna. Universitetet är nämligen inte enbart kurser och tvång, en oerhört viktig del av vårt universitas, vilka vi är, vad vi gör, är hurdana nätverk vi bygger – hurdana vi de facto blir påverkas av vår krets inom det akademiska. Ofta är det just dessa nätverk som ger oss arbete i framtiden, efter examen. Så gick det även för undertecknad, bara som ett exempel – via nätverken förverkligar jag de flesta projekt som jag arbetar med idag.

Att knyta vänskapsband inom universitetet är lika gammalt, minst, som universitetet självt. Promotionen är ett ypperligt tillfälle att knyta band på, träffa gamla vänner, lära känna nya, fira målet för våra strävanden, börja något nytt, se framåt mot livet efter examen. Det är inte meningen att vi enbart skall bildas för att bli gråa tjäsntemän mot den gråa betongväggen – det har aldrig varit så. På 1800-talet skulle vi bli ”patrioter”, men det finns vissa tankar som inte klingar obekanta heller idag.

Walfrid Alftan (1832–1873) från Vestfinska afdelningen skrev redan om detta i Lännetär år 1874:

”Universitetet har till uppgift icke blott att utbilda vetenskapsmän eller dana mer eller mindre dugliga tjenstemän. En annan och icke mindre vigtig sida af den akademiska verksamheten är studenternas utveckling till en god son af sitt land, en varm patriot och en sjelfständig karakter. Härtill bidrager i icke ringa mon kamratskapet och särskildt de institutioner vid universitet, vilka fordom kallade nation, numer bära namn af afdelningar. [—] …det är inom detta kamratskap, som hans ungdomliga kärlek till fosterland och frihet värmes och uppeldas, hans afsky för det lumpna och usla vinner näring och han sjelf manas till arbete för något högre och ädlare, än sin egen tillvaro; det är slutligen här, som de första fröen till så många herrliga frukter på andens gebit vårdats och omhuldats af kamratkretsen, för att en dag bringa lycka och ära år ett älskadt fosterland.” (s. 157)

Alfthan var historiker och specialiserad på Sveriges politiska historia vid tiden för det s.k. moderna genombrottet, han var liberal och aktiv inom den Vestfinska avdelningen och även ordförande för studentkåren. Vid tiden då han avled hade avdelningarna idkat sina historiska insamlingsresor – materialet från dessa blev basen till universitetets museum, som sedermera blev grunden för Finlands nationalmuseum. Studenterna deltog aktivt i det pågående nationsbygget.*

Fastän vi sällan ser oss som nationsbyggare idag, är det ändå de vi deltar i som akademiska medborgare – vi bygger våra nätverk, som bildar finländarna på 2010-talet. En stor årskull möts i filosofiska fakultetens solenna magisters- och doktorspromotionen 2014, en årskull som kan arbeta, men även ha roligt. Vi är värda att gratulera oss för vår examen, och se framåt – tillsammans.

Text och bild: Eva Ahl-Waris, historicussare, nylänning och doktorspromovend 2014

*Läs mer om studentkåren, Alftan och hans tid i Matti Klinge: Yliopppilaskunnan historia 2 (WSOY 1967).

 

Franseesiharjoitukset alkoivat

 

Promootioon valmistautuminen pitää sisällään monenlaisia toimia alkaen sopivan puvun ostamisesta tai vuokraamisesta. Osalla maisteripromovendeista promootioon liittyvät tapahtumat alkoivat täyttää kalenteria jo tällä viikolla, kun franseesin harjoitukset alkoivat maanantaina.

Franseesi on seitsenosainen kuviotanssi, jonka harjoituksiin osallistuneet maisteripromovendit seuralaisineen esittävät promootiotanssiaisissa juhlavieraiden iloksi. Tohtoripromovendit puolestaan esittävät tohtoripoloneesin ja kutsuvieraat kutsuvieraspoloneesin.

Maanantaina harjoiteltiin franseesin ensimmäistä ja toista osaa, joihin kuuluu muun muassa tervehdyksiä, kumarruksia ja niiauksia. Opeteltavaa on paljon – edessä on muun muassa hurjan laukkaosuuden ja lystikkään hanhenmarssin opettelu.

Promootiotanssiaisissa tanssitaan franseesin ja poloneesin lisäksi yleisiä vanhoja tansseja, jotka saattavat olla monille tuttuja esimerkiksi lukion vanhojen tansseista tai opiskelijajärjestöjen vuosijuhlista. Niitäkin kuitenkin pääsee harjoittelemaan tanssiopettajien ohjeistuksella. Promootiotanssiaissa voi siis keskittyä itse asiaan: tanssimiseen ja iloiseen tunnelmaan!

Yleiset tanssiharjoitukset järjestetään 7.5. klo 17-18 Kumpulan liikuntakeskuksen palloiluhallissa (Väinö Auerin katu 11) sekä 15.5 klo 19-21 Porthanian liikuntasalissa (Yliopistonkatu 3). Yleisiin tanssiharjoituksiin voi osallistua ilman omaa paria ja molemmissa harjoituksissa on tarkoitus käydä läpi samoja tansseja.

Tanssiaisten kenraaliharjoitus järjestetään Vanhalla ylioppilastalolla (Mannerheimintie 3) 19.5. Kutsuvieraspoloneesi harjoitellaan klo 17, tohtoripoloneesi klo 18 ja maisterifranseesi klo 19. Tohtoreilla on poloneesin jälkeen mahdollisuus harjoitella muita juhlatansseja noin klo 18.30.

Jotain valkoista, valkoista ja valkoista – promootiomekon syntyprosessi

Promootion pukukoodi aiheuttaa eteenkin naispuolisille maisteripromovendeille ja seppeleensitojattarille usein päänvaivaa. Kokovalkoisen pukukoodin noudattaminen vaatii joko aktiivista shoppailua, hyvää onnea tai ammattiompelijan palkkaamista. Toki monet juhlapukuliikkeet myyvät valkoisia pukuja, mutta sopivan sävyisen ja mallisen puvun löytäminen liikkeestä voi silti olla vaikeaa.

Promootiototoimikunnassa nousi syksyllä esiin ajatus siitä, että olisi kiva helpottaa tätä prosessia – mitäpä jos jokin taho vaikka suunnittelisi ja toteuttaisi promootiomekon, jonkaa sitten promootioon osallistuvat maisteripromovendit sekä seppeleensitojattaret voisivat hankkia itselleen? Puvun hankkiminen yhteistilauksen kautta ei tietenkään olisi kenellekään pakollista, vaan yksi vaihtoehto lisää.

Tässä vaiheessa apuun tuli Facebookin historiallisista puvuista kiinnostuneiden ryhmä, jossa käytiin keskustelua promootiopuvusta. Promootion kannalta kävi tuuri, sillä tekstiilikonservaattori ja ompelijaopiskelija Salme Vanhanen kertoi juuri etsivänsä isompaa projektia toteutettavaksi osana opintojensa lopputyötä. Keskustelimme mahdollisuudesta suunnitella filosofisen tiedekunnan promootiota varten puku ja myydä sitä sitten promootioon osallistuville. Kaikkien suunnitelmat kävivät hyvin yhteen ja Salme päätyi toteuttamaan yhdessä opiskelukaverinsa Janika Kajanderin kanssa promootiolle sopivaa mekkoa. Näin projekti saatiin aloitettua marraskuussa 2013.


Luonnoksia

Tästä alkoi suunnitteluosuus, jonka aikana Salme ja Janika tekivät paljon taustatyötä selvittäen erilaisia promootiomekon toteuttamismahdollisuuksia. Aika varhaisessa vaiheessa todettiin, että olisi parempi tehdä mekosta sellainen, että siinä on erikseen bolero, jota käytetään itse promootioaktin aikana ja promootiopäivällisillä, jolloin lauantain tanssiaisia varten boleron voi halutessaan ottaa pois. Salme ja Janika olivat esittelemässä erilaisia malleja promootiotoimikunnan kokouksessa juuri ennen joulua.

Toimikunta valitsi muutaman erilaisen mallin, josta toteutettiin prototyypit. Mallia valittaessa tärkeitä tekijöitä olivat promootion yleinen ilme. Mekon tulisi olla juhlava mutta yksinkertainen, siinä pitää pystyä viettämään useita tunteja eli sen pitää olla mukava ja sen pitää olla muokattavissa useammalle eri vartalotyypille.

Joulukuun kokouksen jälkeen ompelimossa alkoi kova surina, kun Salme ja Janika pääsivät toteuttamaan erilaisia pukumalleja. Tämän seurauksena syntyi kolme erilaista mallipukua, joita toimikunta pääsi arvioimaan tammikuun ensimmäisessä kokouksessaan.

Toimikunta päätyi pitkällisen valinnan jälkeen valitsemaan hieman antiikkia henkivän pliseerattun puvun useammastakin syystä. Kilpailijana ollut prinsessalinjainen mekko olisi täytynyt tehdä jokaiselle melkein erikseen, jotta se olisi istuva ja se ei oikeastaan ollut tarkoituksenmukaista. Kolmantena vaihtoehtona ollut ns. vesiputouskaulus olisi vaatinut vyötärön kohdalle tiukemman linjan ja näin ollen myös paljon henkilökohtaista muokkausta.


Mallipuku eri tavoin mallinuken päälle puettuna

Loppupeleissä pliseerattu mekko ratkaisi kaikki ongelmat, koska siinä ei ollut fiksattua vyötäröä vaan puvun voisi sovittaa itselleen sopivaksi vyön avulla. Se olisi myös kaksiosaisuutensa ansiosta helposti lyhennettävissä eri pituisille ihmisille. Lyhentäminen tapahtuu vuorista, joka ei muuta puvun ulkomuotoa ollenkaan. Puku olisi myös mahdollisesti käytettävissä promootion jälkeenkin esimerkiksi ottamalla alemman hameen pois, jolloin puvusta saisi asusteilla vaikka vähän juhlavamman kesämekon.

työskentelyä

Pliseerattu mekko ja kaarevareunainen bolero päätyivätkin toteutettavaksi. Mekko ja bolero kaavoitettiin ja ompelijamme kävivät Virossa etsimässä sopivat kankaat ja tehtaan, jossa tuotanto voisi tapahtua. Puvusta päätettiin toteuttaa neljä eri kokoa (S, M, L ja XL) ja kun mallipuvut olisivat valmiit, ottaisimme niistä kuvia promootion sivuja varten.

Pliseerattuja kankaita ei ole juurikaan saatavilla tavallisessa kangaskaupassa. Promootiopuvun kankaan pliseeraus teetetään pienessä työpajassa Tallinnassa, ja se tekee puvusta ainutlaatuisen. Kangasvaihtoehtoja kokeiltiin neljä erilaista, joista polyesterikangas valittiin parhaaksi. Myös silkkipuku oli hieno, mutta se ei ollut yhtä valkoinen – ja sitä paitsi se olisi tehnyt puvuista neljä kertaa kalliimpia.

Valkoistakin voi olla montaa eri sävyä

Vihdoin koitti päivä, jolloin valmiit puvut saatiin kuvattuna. Olimme sopineet kuvaussession yliopiston päärakennuksen juhlasaliin. Toimikunnasta löytyi innokkaita malleja esittelemään pukuja ja käytimmekin erään torstaiaamun mekkokuvauksissa. Mekkoja oli ikuistamassa valokuvaaja Marko Helenius.

Nyt vuorossa on projektin huipentuma eli itse tilausten kerääminen. Jokaisella maisteripromovendilla ja seppeleensitojattarella on nyt mahdollisuus tilata itselleen ainutlaatuinen mekko, joka on suunniteltu juuri meidän promootiotamme varten. Mekon tilaamisesta, kokovaihtoehdoista ja hinnoista löydät lisää tietoja promootion verkkosivuilta. Muista tilata puku helmikuun loppuun mennessä!

Teksti: Merli Lahtinen
Kuvat: Salme Vanhanen, Janika Kajander ja Marko Helenius

Lisää kuvia valmiista puvuista: http://promootio2014.markohelenius.fi/

Promotio viisikymmentä vuotta sitten

Promootioperinteeseen kuuluu jatkuvuus: joka promootiossa aina 50 vuotta sitten promovoidut vihitään riemumaistereiksi ja -tohtoreiksi. Vuoden 2014 filosofisen tiedekunnan riemupromootio on vuoden 1964 promootio. Riemupromootion kulusta kertoo seuraavassa vuoden 1964 maisteripromovendi ja promootiotoimikunnan jäsen Veikko Löyttyniemi. Jotkut tavat ovat vuosien saatossa muuttuneet, mutta promootion perusrakenne on pysynyt hyvin samana vuosikymmenestä ja -sadasta toiseen.

Vuonna 1964 oli tullut kuluneeksi viisikymmentä vuotta Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan vuoden 1914 promotiosta. Näin oli jälleen aihetta järjestää uudet akateemiset juhlallisuudet. Oli vuorossa filosofisen tiedekunnan kahdeksaskymmeneskolmas promotio.

Tiedekunnan edellisestä promotiosta oli kulunut vain neljä vuotta. Mutta ilmoittautuneiden määrästä voitiin todeta, että uudet juhlallisuudet olivat tarpeen: mukaan ilmoittautui 31 filosofian lisensiaattia ja 384 kandidaattia.Arvioitiin, että promotiomme vuonna 1964 oli siihen asti toteutetuista suurin. Perinteen syvyyttä edusti mukana olleiden vuoden 1914 riemutohtoreiden ja riemumaistereiden runsas joukko. Toivottavasti näin käy myös vuonna 2014.

Promovendien kokouksessa Vanhalla Ylioppilastalolla valittiin Kukan päivänä vuonna 1964 Yleinen Seppeleensitojatar. Gratisti Jussi Ojanen julisti kokouksen päätöksen: ”Quo fit, ut Virgo Clarissima Nobilissemaque Hanna Maria von Fieandt corollas nostras nectandas curet.”

Gratistin johtamassa promootiotoimikunnassa oli kahdeksan filosofian kandidaattia, kolme naista ja viisi miestä.

Promotion ohjelma oli mahdollisimman paljon perinteen mukainen. Ohjelmaa riitti usean päivän ajan: Kukan päivän juhla Kumtähden kentällä, seppeleensitojaiset Kaivohuoneella, miekanhiojaiset Seurahuoneella, seppeleensitojaistanssiaiset Ritarihuoneella, Promotioakti Yliopiston juhlasalissa, Jumalanpalvelus Tuomiokirkossa, Promotiopäivälliset Kalastajatorpalla, Vanhojen maistereiden päivälliset Kaisaniemessä, Promotiopurjehdus ”Murtajalla” sekä Promotiotanssiaiset Vanhassa Ylioppilastalossa. Toimikunnan jäsenelle olivat tiedossa vielä Gratistin karonkka Kulosaaren Casinolla ja Promoottorin karonkka Kämpissä.


Promotioakti 1964 Yliopiston juhlasalissa

Juhlallisessa promotioaktissa Yliopiston juhlasalissa kansanrunouden professori Matti Kuusi esitti laatimansa maisterikysymyksen kandidaattien primukselle Kirsti Mäkiselle: ”Onko paikkakuntaköllien frekvenssi suoraan verrannollinen paikkakunnan keskeisyyteen, kokoon ja yleiseen merkittävyyteen?” Primusmaisteri Kirsti Mäkinen vastasi perustellen kysymykseen kielteisesti. Sittemmin hän tuli tunnetuksi lisensiaattina, pitkäaikaisena suomen kielen lehtorina ja kirjojen tekijänä. Matti Kuusesta tuli puolestaan akateemikko.

Suomen historian professori Eino Jutikkala esitti primustohtori Päiviö Tommilalle kysymyksen: ”Toimiko Bobrikov suuren adressin keräyksen aikana suomalaisten yksimielisyyden hajottamiseksi ja oliko tällä toiminnalla menestystä adressia kerättäessä?” Primustohtori vastasi kumpaankin kysymykseen kielteisesti vastauksensa samalla perustellen. Aikanaan Tommila seurasi Jutikkalaa Suomen historian professorina ja molemmat päätyivät vielä akateemikoiksi.

Kunniatohtoriksi promovoitiin mm. Tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkonen ja hänen lisäkseen kahdeksan muuta kulttuurityön eri aloilla ansioitunutta henkilöä. Riemutohtoreiksi ja riemumaistereiksi promovoitiin lukuisa ja ansioitunut joukko vuonna 1914 promovoituja maistereita sekä kolme vuoden 1914 promotiossa tohtorin arvon saanutta.

 
Provomoitujen maistereiden tervehdys Kaisaniemessä juhliville riemumaistereille. Vasemmalta promotiotoimikunnan jäsenet Matti Suomela, Jaakko Lintinen, Gratisti Jussi Ojanen, Niilo Luukanen ja Veikko Löyttyniemi. Oikealla alhaalla Primusmaisteri Kirsti Mäkinen.

Kaikille promootio oli ikimuistoinen. Mieleemme jäivät Promoottori Paavo Suomalaisen juhlassa maistereille osoittamat sanat: ”Onnittelen teitä lämpimästi. Minne tienne johtaakin, niin palatkaa ajatuksissanne vanhaan yliopistoonne ja tähän juhlaanne. Niistä löydätte viitat elämänne teille.”

Vasta vihityille tohtoreille Promoottori totesi: ”Nuoret tohtorit. Ottakaa vastaan lämpimät onnittelumme. Säilyttäkää tunnuksinanne havaintojen tarkkuus, itsekritiikki ja ennakkoluuloton ajatuksen vapaus. Menestys seuratkoon teitä tieteen ja yhteiskunnan palveluksessa.”

Teksti ja kuvat:
Veikko Löyttyniemi

Filosofian maisteri
Promootiotoimikunnan jäsen 1964

Otsikon alla oleva kuvan kuvateksti: Promotiopurjehdus Murtajalla. Kuvassa vasemmalta Sirpa Hoikkala, Ellina ja Niilo Luukanen sekä Leena ja Veikko Löyttyniemi

Min hatt den får en lyra…

Sent i november knackade det på dörren till min arbetsplats. Någon hade hittat mig i mörknet, på min arbetsplats där jag vikarierar arkivarien för Pojo lokalhistoriska arkiv i Fiskars. Två glada ansikten mötte mina och väl inkomna slog de nyanlända en silverfärgad låda på arkivets bord. Inuti fanns inte en skatt, inga sedlar, ovärdeliga museiföremål, men nog något antikt och värdefullt: en cirka hundraårgammal modell för en doktorshatt, som jag skulle pröva.

Melanders hattfabrik hade vänligen sänt mig ett erbjudande om att jag kunde förvärva min doktorshatt till promotionen nästa vår via dem. De kom vänligen ända till min arbetsplats i västra Nyland för att jag skall få en hatt som är unikt tillverkad för mig. Måtten togs med en hattmodell av trä och elfenben. Hatten lades på mitt huvud, den var ganska tung, och så trycktes en mall på papper att taggar i hattens cylinder, som på detta vis kunde skapa en mall exakt för mitt huvud. Det var med spänning jag fick en föraning av min doktorshatt på huvudet och det var ett ytterst intressant föremål i sig.

Modellen för att ta mått för doktorshattar är gjord av mörkt trä, metall, kork och elfenben. Här ses mekanismen i hur måtten tas. Ett papper trycks mot taggarna, vars hål sedan bildar en unik mall av bärarens huvud. På basis av detta blir hatten unik.

Modellen för att ta mått för doktorshattar är gjord av mörkt trä, metall, kork och elfenben. Här ses mekanismen i hur måtten tas. Ett papper trycks mot taggarna, vars hål sedan bildar en unik mall av bärarens huvud. På basis av detta blir hatten unik.

Melanders har tillverkat hattar redan länge, men under de senaste tio åren har de specialiserat sig på doktorshattar. Paret har införskaffat denna hattmodell från Uppsala och tillverkar hattar för alla olika universitets promotioner i Finland. Nästa år blir det bråda tider: många promotioner på en gång garanterar mycket jobb för dem, så de bad mig påminne er om att beställa er hatt i tid. På beställningsblanketten antecknades vilken promotion jag kommer att delta i och vems färg och emblem jag kommer att bära: den filosofiska fakultetens. Så var det klart och jag kommer att få min hatt leveread till mitt hem i Helsingfors.

Jag fick en modell av en hatt tryckt på mitt huvud. Den är över hundra år gammal och gjord i trä, metall och elfenben. Med hjälp av den kommer en unik hatt att tillverkas för mig.

Jag fick en modell av en hatt tryckt på mitt huvud. Den är över hundra år gammal och gjord i trä, metall och elfenben. Med hjälp av den kommer en unik hatt att tillverkas för mig.

Via hattfabrikörer kan man också beställa civilvärjor, dvs. just dessa som behövs vid vår promotion, som bärs av doktorerna. Dessutom från några hattfabrikörer kan man även beställa ett gyllene emblem, som man själv kan bära eller ge åt ens mor – jag valde även en dylik, eftersom det är ganska sällsynt i vår släkt att någon doktorerat. Priset för allt detta blev ungefär 1000 euro, så billigt är det inte, men unika föremål att ha som minne eller till och med ha använding av nu och då, för resten av livet. Under två dagar kommer jag förhoppningsvis att få bära dem under filosofiska fakultetens promotion i maj 2014.

Det finns en lista av hatt- och svärdfabrikörer på promotionens websida. Det lönar sig att vara ute i god tid. Det är endast en promoverad doktor som har rätt att bära detta fantastiska symbolerna.

Kom även ihåg att anmäla dig i tid till promotionen, senast 14.3.2014!

Text och bilder: Eva Ahl-Waris

Mikä on promootiotoimikunta?

Kuvittele itsesi hetkeksi ensi vuoden toukokuuhun: promootio alkaa 22.5. torstaina päivällä aktiharjoituksilla ja seppeleensitojaisilla. Tilat on varattu näitä tapahtumia varten, ihmiset tietävät tulla oikeisiin paikkoihin oikeaan aikaan. Laakerinlehtiä on tilattu seppeleitä varten ja kuohuviinit on kylmennetty – promootio voi pian alkaa. Silkka promootiohenki tosin ei ole saanut laakerinlehtiä kävelemään seppeleensitojaisiin tai ohjelmalehtiä illallispöytiin. Suuri juhla vaatii suuria järjestelyitä. Näistä promootion järjestelyistä vastaa promootiotoimikunta.

postittaa
Toimikuntalaisia postittamassa promootiokutsuja marraskuussa.

Promootiotoimikunta koostuu juuri valmistumaisillaan olevista tai jo valmistuneista maistereista ja tohtoreista, jotka haluavat olla mukana järjestämässä promootiota. Lisäksi mukana ovat kunniatohtoreista vastaava promootiosihteeri, promootiokanslisti sekä tiedekunnan nimittävät officiantit. Itse menin mukaan toimikuntaan kahdesta syystä: ensinnäkin halusin olla mukana järjestämässä valtakunnan parhaita juhlia ja toiseksi halusin varmistaa, että saan graduni kirjoitettua. Promootioon osallistuminen toimii motivaattorina, sillä vain valmistuneet voidaan promovoida.

Toimikunta muodostettiin kuluvan vuoden keväällä, jonka jälkeen juhlajärjestelyt alkoivat. Nyt kun olemme jo syksyssä, alkaa juhlajärjestelyjä olla kalenterissa harva se päivä. Onkin melko harvinaista, että näin suuri tapahtuma syntyy pääasiassa vapaaehtoisvoimin. Kaikki ovat mukana tekemisen ilosta.

Promootiotoimikuntaa johtaa gratista, joka tässä promootiossa on matematiikkaa pääaineenaan opiskellut FM Emma Ronkainen. Nimitys gratisti (mies) / gratista (nainen) juontuu siitä, että ennen vanhaan gratistiksi valittiin maisteripromovendien vähävaraisin, ja tämä sai juhlien järjestelyä vastaan osallistua promootioon ilmaiseksi (lat. gratis = ilmaiseksi, ilman maksua). Nykyään promootiotoimikunta valitsee keskuudestaan gratistin tai gratistan, joka kykenee koordinoimaan haastavia ja monivaiheisia juhlajärjestelyitä.

Promootiotoimikuntaan kuuluu kokonaisuudessaan noin 25 henkilöä, joilla on erilaisia yhdessä sovittuja vastuualueita – joku vastaa musiikeista, joku Floran päivän järjestelyistä ja niin edelleen. Toimikunta on jaettu pienempiin, tapahtumakohtaisiin työryhmiin. Säännölliset kokoukset koko porukalla pidetään noin viikon tai kahden viikon välein, mutta niiden välillä käydään paljon myös sähköpostikirjeenvaihtoa sekä pidetään työryhmien tapaamisia. Kaikki kokoustaminen ja sähköpostien lähettely tähtää kuitenkin isoon yhteiseen ja yhteisölliseen elämykseen: juhliin, joita kelpaa odottaa.

Voit välittää terveisiä ja tsemppihaleja promootiotoimikunnalle kommentoimalla tätä blogimerkintää tai lähettämällä postia osoitteeseen fil-promootio(ät)helsinki.fi.

Teksti ja kuva: Hanna Hannus