PROMOOTIO No 4

Filpromootio_flora_130514-013

Yleisen seppeleensitojattaren Tii Pylvänäisen valinta Floran päivänä aloitti promootiojuhlinnan. Kuva: Juuso Koivisto

“Ulkopuolisesta promootio saattaa vaikuttaa kaavamaiselta ja tylsältä pönötysjuhlalta. Mukana olleille se on sarja upeita ja iloisia tapahtumia, joista jokainen on lajissaan ainutlaatuinen.”

 

Tässä kirjoituksessa promoottori Arto Mustajoki kertoo promootiomuistoistaan sekä tämän promootion järjestelyistä. Mustajoki on ollut promootiossa mukana monessa roolissa – tällä kertaa promoottorina hän ojentaa jokaiselle läsnäolevalle maisteri- ja tohtoripromovendille heidän oppiarvonsa tunnukset.

Kun vaimoni houkutteli minut osallistumaan tohtoripromootioon vuonna 1982, en voinut kuvitella, millaisia kokemuksia promootiot tarjoavat elämääni. Tuossa(kin?) tapauksessa oli viisasta suostua vaimon ehdotukseen.

Ulkopuolisesta promootio saattaa vaikuttaa kaavamaiselta ja tylsältä pönötysjuhlalta. Mukana olleille se on sarja upeita ja iloisia tapahtumia, joista jokainen on lajissaan ainutlaatuinen. Jo aktia edeltävänä päivänä kaksi ja puoli sataa avecia kokoontuu punomaan partnerilleen laakerinlehväseppelettä. Näin vuosisataiseen traditioon kietoutuu käsillä tekemisen taito. Tehtävä on erityisen haastava niille nuorille miehille, jotka ovat näppäriä tietokoneen näppäinten käsittelyssä, mutta joilta puuttuu kokemus käyttää käsiä muuhun luovaan työhön.

Apua on toki tarjolla. Mukana neuvomassa on yleinen seppeleensitoja, joka on tiedekunnan professorin ylioppilasikäinen lapsi, useimmiten tytär. Hänet ovat kouluttaneet seppeleensitomisen jaloon taitoon edelliset yleiset seppeleensitojat.

Kun meidän Tanjamme oli yleisenä seppeleensitojana, jouduimme rikkomaan yhden akateemisen tradition. Esiseppeleensitojaiset pidettiin kotonamme Orivedellä. Oli lauantaipyhä, jonka johdosta Alko oli kiinni. Tästä tuli vakava ongelma, koska olimme saaneet kuulla, että kyseisessä tilaisuudessa pitää tarjoilla punssia. Soitin Alkon paikallisjohtajalle ja paikkakunnan ravintolaan. Kummassakin paikassa oli suomalaiseen tapaan tiukka linja. Mitään poikkeuksia ei tehty vaikka hätä oli suuri – ja niin punssi jäi ostamatta. Muita juomia ja syömäpuolta oli yllin kyllin, mutta hävetti suuresti kun punssi puuttui.

Samaan aikaan seppeleensitojaisten kanssa promovendit harjoittelevat yliopiston juhlasalissa aktin kiemuroita. Syytä onkin. Kun parnassolla käy yhteensä 517 maisteria ja tohtoria, kaiken pitää tapahtua tarkan koreografian mukaisesti. Muistan kun juhlamenojen ohjaajana vedin aktiharjoituksia vuonna 1990, laskin sekuntikellolla yhteen parnassolla käyntiin menevän ajan. Akti ei saisi kestää liian kauan, toisaalta liikehdinnän tulisi olla arvokasta ja juhlavaa. Vuoden 1990 promootio oli silloin maailman kaikkien aikojen suurin, ainakin niin väitettiin. Aikataulu kuitenkin alitettiin, ja kun kulkue lähti kirkkoon, kirkonovet olivat vielä kiinni. Onneksi nokkelat airuet juoksivat edeltäpäin etsimään käsiinsä suntion, joka ehti sopivasti avata ovet.

Tänä vuonna promovendejä on vielä enemmän kuin silloin. Taaskin varmaan maailman suurin promootio. Erityisesti kasvaa tohtoreiden määrä. Tästä on syntynyt tarve poiketa aikaisemmasta käytännöstä. Tällä kertaa tohtorit eivät seiso koko aikaa yleisön edessä, vaan he vaihtavat paikkaa maistereiden kanssa. Tarkan suunnitelman mukaisesti, ilman kiirettä mutta aikaa turhaa kuluttamatta. Tällä vähennämme riskiä väsyä seisomiseen ja samalla musta tohtoririntama vaihtuu musta-valkoiseen maisterimereen.

Juhlat jatkuvat tiiviissä tahdissa. Aktipäivän iltana juhlaillallinen, seuraavana päivänä purjehdusretki ja illalla tanssiaiset Vanhalla. Tanssiaisissa ohjelma on ainutlaatuinen. Franseesi, juhlapoloneesi, juhlakannot ja paljon muuta sellaista, mikä on kuulunut ohjelmaan edellisessä promootiossa ja sitä edellisessä ja sitä edellisessä ja…. Kaikki huipentuu yölliseen kulkueen Senaatintorille, jossa pidetään puhe nousevalle auringolle yliopiston parvekkeelta. Promoottori on tosin siinä vaiheessa jo joutunut poistumaan juhlista.

Jokaisessa tilaisuudessa pidetään puheita, puheita, puheita. Yliopistolle, isänmaalle, kunniatohtoreille, miekalle, maistereille, officianteille (juhlamenojen ohjaaja, yliairut ja promoottori), yleiselle seppeleensitojalle. Yli 20 puhetta kolmen päivän aikana. Ne nostattavat juhlamieltä ja saavat kuulijat hyvälle tuulelle. Kaikki puheet julkaistaan jälkikäteen promootiokirjassa.

Miten promootio syntyy? Kuka sen järjestää? Järjestämisestä vastaa promootiotoimikunta, joka koostuu promovendeistä eli vihittävistä maistereista ja tohtoreista itsestään. Vinkki työnantajille: jos näette jonkun työnhakijan cv:ssä maininnan osallistumisesta promootiotoimikunnan työhön, voitte olla varma, että kyseessä on henkilö, joka on saanut todellisen tulikasteen vaativista järjestelytehtävistä. Hän vastannut 900 ihmisen illallisen suunnittelusta, järjestänyt musiikin erilaisiin tilaisuuksiin, kilpailuttanut logon suunnittelun, hankkinut promootiorunoilijat, hoitanut 400 000 euron budjettia ja/tai osallistunut Suomen ehkä suurimpiin plaseeraustalkoisiin. Kaikki siis tehdään amatöörivoimin suuren innostuksen siivittämänä. Hommat on pitänyt hanskassa promootiotoimikunnan puheenjohtajana ystävällinen mutta tiukka gratista. Tähän mennessä promootiotoimikunta on saanut häneltä jo 134 viestiä viimeisen vuoden aikana.

Promoottorin tehtävään aktissa olen valmistautunut mielikuvaharjoituksia tekemällä ja kuntoa kohottamalla. Kyseessä ei ole ihan pikku juttu. Promoottori seisoo koko kolmituntisen aktin ajan, eikä siinä voi ottaa torkkuja kuten penkissä istuva yleisö. Fyysiset liikkeet ovat pieniä, mutta toistoja on paljon. Seppeleen päähän pistäminen rasittaa ojentajalihasta, näin arvelen, kun sitä tekee 300 kertaa. Tohtorin miekka painaa 700 grammaa eli siirrän aktin aikana melkein 150 kiloa metallia. Juhlavasti ja arvokkaasti.

“Tohtorin miekka painaa 700 grammaa eli siirrän aktin aikana melkein 150 kiloa metallia. Juhlavasti ja arvokkaasti.”

Filosofisen tiedekunnan promootiossa on jotakin erityistä muihin verrattuna. Se kattaa melkein puolet Helsinigin yliopiston perustutkinnon ja tohtorintutkinnon suorittaneista. Kyse ei ole kuitenkaan vain koosta. Tieteiden kirjo mahdollistaa tutustumisen ihmisiin, jotka edustavat eri alaa kuin itse. Tämä on yksi promootion jännitys: jos olet farmasian tohtori, vierustoverina päivällisellä tai kulkueessa voi olla historioitsija, matemaatikko, kasvatustieteilijä tai biologi.

Yksi promootion kauneimmista perinteistä on riemumaistereiden ja riemutohtoreiden osallistuminen. He tuovat viestin promootiosta 50 vuoden takaa. Näin uusi sukupolvi voi konkreettisesti kokea olevansa osa vuosisataista akateemista ketjua. Monet nuoret promovendit pohtivat mielessään: olenkohan minä mukana riemuna 50 vuoden päästä.

Vielä otsikosta. Promootiomme on 96. filosofisen tiedekunnan promootio. Itselläni se on neljäs, joissa minulla on ollut jokin rooli: tohtorina, juhlamenojen ohjaajana, yleisen seppeleensitojattaren isänä ja nyt promoottorina. Viides on vielä edessä – toivottavasti. Riemuna 2032. Sitä odotellessa.

Teksti: promoottori Arto Mustajoki
Kuva: Juuso Koivisto

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *