Salamanca – Filologit Espanjassa

Nähtävyyksiä Salamancassa

Salamanca on siitä taianomainen kaupunki, että siellä on monenlaista kaunista nähtävää niin keskellä kirkasta päivää kuin pimeässä iltahämärässä. Mikäli päiväsaikaan haluaa rentoa tekemistä kulttuurillisten tahi historiallisten nähtävyyksien ohelle, on esimerkiksi luonto- ja näköalakohteet oiva valinta siihen. Näissä kohteissa on mahdollista rentoutua ja ihailla ympäristöä, samalla kun tekee pientä sisäistä tutkimusmatkaa.

Salamancasta voi luontoelämyksiä kaipaileva löytää esimerkiksi kuvassa nähtävän, rauhoittavan kauniin Huerto De Calixto y Melibea -puiston. Kyseinen romanttiseen tyyliin perustuva puisto on pieni rajattu alue, joka sisältää paljon historiaa. Alueelta voi löytää esimerkiksi Celestinan sekä Calixton ja Melibean muotokuvat. La Celestina on Fernando de Rojasin vuonna 1502 kirjoittama teos, jossa päähenkilöinä esiintyy toisiinsa rakastuneet Calixto ja Melibean. Sanotaan, että juuri kyseisessä puistossa kaksikko löysi toisensa.

Kävellessämme pienestä portista sisään, vihreys alkoi heti portin juurelta. Istutus oli rakennettu mukavan tarkasti ympäri aluetta rakentaen pieniä teitä kohti puiston perällä olevaa muuria. Kun selviää erilaisten puiden ja pensaiden syövereistä, paljastuu tästä puiston aidatusta muurista vaikuttava näköalapaikka. Näkemistä on joka suuntaan ja kauas korkeiden talojen taakse. Kuvasta voi nähdä, miten epäilyttävän tummat pilvet lähenevät puistoa, ja on samalla näkymänä todella vaikuttava. Ihan kuin edessäni olisi ollut oikea taideteos hienoine yksityiskohtineen.

Kaupungin ydinkeskustan läheisyydestä voi löytää roomalaisen sillan, Puente romanon, joka on merkittävä historiallinen jäänne. Tämä on vuonna 1677 Felibe IV:n johdolla uudelleen rakennettu kivisilta. Kyseinen silta on todella näkemisen arvoinen: se koostuu 26 kaaresta ja on pituudeltaan jopa 176 metriä – hyvin säilynyt historiallinen nähtävyys, joka erityisesti pimeyden vallitessa loistaa kaupungin sydämessä. Suosittelen kävelemään sillalla juuri iltasaikaan, sillä silloin sillan loistokkuus pääsee oikeuksiinsa. Kuten viereisessä olevasta kuvasta voi nähdä, näkymä on todella lumoava.

Salamancan elämä jatkuu ympäri vuorokauden, ja erityisesti pimeyden vallitessa kaupunki muuttuu taianomaiseksi. Roomalaisen sillan lisäksi kannattaa vierailla esimerkiksi Pääaukiolla, joka täyttää selvästi koko kaupungin keskiön. Tämä 1600-luvulla rakennettu aukio pitää sisällään jäänteitä barokkilaisesta tyylisuuntauksesta sekä tauluja merkittävistä historiallisista henkilöistä. Roomalaisen sillan tapaan, aukion ympäröimät rakennukset pääsevät loistoonsa pimeyden vallitessa. Tummaa taustaa vasten seinämät suorastaan hohtavat kultaisina katsojalleen.

Kuten on todettu, Salamanca on eläväinen kaupunki ympäri vuorokauden: tekemistä ja nähtävää löytynee pilvin pimein. Suosittelen erityisesti iltasaikaan lähtemään katsomaan kaupungin elämää, sillä silloin näkymät ovat uskomattomat ja romanttiset.

Lähteet:

(Kuvat ovat kirjoittajan itseottamia)

https://cadenaser.com/emisora/2018/02/11/radio_salamanca/1518359183_086198.html

http://www.salamancaturistica.com/salamanca/monumentos_puenteromano.php

El Puente Romano de Salamanca. Salamanca turística.

http://www.versalamanca.com/plazamayor.html

Plaza Mayor. Ver Salamanca.

Salamanca – La Ciudad Dorada

Vuonna 1988 YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO liitti Salamancan historiallisen vanhankaupungin maailmanperintöluetteloonsa – eikä suotta. Kaupungin nähtävyydet, kuten yliopisto, pääaukio Plaza Mayor sekä uusi ja vanha katedraali ovat täynnä arkkitehtonisia elementtejä eri aikakausilta, mutta ovat tavalla tai toisella päivittäisessä käytössä edelleen.

Vietimme Salamancassa kaksi päivää, mutta historiaa huokuva vanhakaupunki olisi houkuttanut jäämään pidemmäksikin aikaa. Kahdessa päivässä ehdimme kuitenkin kiertää tunnetuimmat nähtävyydet, sekä seikkailla kaupungin kaduilla ja ihailla kauniita maisemia. Salamancassa vierailleiden mieleen ovat varmasti painuneet useille vanhankaupungin rakennuksille tunnusomaiset kivijulkisivut sekä niiden koristeelliset yksityiskohdat.

Casa de las Conchas -rakennusta koristavat nimensä mukaisesti lukuisat simpukat. Nykyään rakennuksessa toimii kirjasto. Kuva: Noora Alatupa

Arkkitehtuuri

Salamancan 2500-vuotisen historian aikana kaupunki on ollut niin roomalaisten, visigoottien kuin maurienkin hallinnassa. Kaupungin arkkitehtuurille tyypillinen platereskityyli yhdisteleekin elementtejä goottilaisuudesta, maurien aikaisesta mudéjar-tyylistä, italialaisesta renessanssista ja barokista. Lisäksi kaupunkia kuvaa kuuluisan, alunperin katalonialaisen arkkitehtiperheen mukaan nimetty Churriguerera-tyyli.

Näitä arkkitehtonisia piirteitä voi nähdä Salamancan yliopiston pääsisäänkäynnin koristeissa, katedraalien seinien kaiverruksissa, pääaukio Plaza Mayorin lukuisissa pylväissä ja kaarissa sekä rakennusten ovien yläpuolella kuvatuissa vaakunoissa ja muissa symboleissa.

Lempinimensä La ciudad dorada, kultainen kaupunki, Salamanca on saanut monissa rakennuksissa käytetyn kivimateriaalin (espanjaksi piedra de Villamayor) ansiosta: auringon laskiessa ja sen säteiden osuessa kiveen, koko vanha kaupunki hohtaa kauniin kultaisena.

Salamancan yliopisto

Edellä mainituista rakennuksista Salamancan yliopisto on kaupungin historialle ja sen nykyiselle asemalle ehkä merkittävin. Espanjan kuningas Alfonso IX perusti yliopiston vuonna 1218 ja se toimi vanhan katedraalin tiloissa ennen yliopiston päärakennuksen valmistumista vuonna 1533. Yliopiston näyttävää pääsisäänkäyntiä koristavat pylväät ja lukuisat veistokset, joiden joukosta löytyy vaakunoita, kotkia, köynnöksiä sekä kuuluisa sammakko, josta on tullut niin yliopiston kuin koko kaupunginkin symboli.

Kulta-aikanaan 1500-luvulla Salamancan yliopisto oli maan akateeminen keskus, ja yksi koko Euroopan tärkeimmistä yliopistoista. Sen opetus keskittyi humanistisiin aineisiin, teologiaan ja oikeustieteeseen, joiden taso houkutteli opiskelijoita myös ulkomailta. Salamancan yliopistossa on vuosien varrella opiskellut ja opettanut moni merkittävä henkilö, kuten kirjailija Miguel de Unamuno, joka toimi yliopiston rehtorina 1900-luvun alussa.

Jälkiä vanhoista opiskelijoista näkee kaduilla edelleen: tapana oli, että jokaisen opiskelijan nimikirjaimet maalattiin tämän valmistuttua rakennusten seinään oliiviöljyn ja härän veren sekoituksella. Tämä perinne jatkuu vielä tänäkin päivänä, tosin vain tohtoriksi valmistuvien kesken. Nykyään yliopisto koostuu useammasta rakennuksesta ja on tunnettu etenkin korkeatasoisesta kieltenopetuksestaan, niin filologian kuin kielikurssienkin osalta.

Yliopistosta valmistuneiden tohtoreiden nimiä kirjattuna yliopistorakennuksen seinään. Kuva: Iina Sipi

Plaza Mayor

Toinen merkittävä nähtävyys Salamancassa on barokkityylinen Plaza Mayor -aukio. Arkkitehti Alberto de Churrigueran alunperin suunnittelema aukio valmistui 1700-luvun alkupuolella ihmisten kokoontumispaikaksi, ja sitä käytettiin muiden tapahtumien ohella myös kaupungin härkätaisteluareenana.

Näyttävää aukiota ympäröivien kolmikerroksisten rakennusten alinta kerrosta kiertävät lukuisten pylväiden muodostamat kaaret, joiden väleihin on kuvattu kaupungissa vaikuttaneita henkilöitä, kuten kirjailijoita, kuninkaallisia ja poliitikkoja. Plaza Mayoria pidetään edelleen Salamancan keskuksena, jossa sijaitsee muun muassa kaupungintalo, kahviloita, ravintoloita sekä yksityisiä asuntoja, ja siellä järjestetään edelleen muun muassa ulkoilmakonsertteja ja muita tapahtumia.

Kirjailija Miguel de Unamunon vaakuna Plaza Mayor -aukiolla. Kuva: Iina Sipi

Pitkästä historiastaan huolimatta Salamanca on onnistunut yhdistämään nykyaikaisen kaupunkielämän mukanaan tuomat vaatimukset historiallisiin piirteisiinsä. Vanhat rakennukset ovat avoinna vierailijoille ja monet niistä ovat edelleen joko alkuperäisessä käytössään tai ne on muutettu esimerkiksi kirjastoksi.

Tunnustamalla ja listaamalla historiallisesti ja kulttuurisesti tärkeitä kohteita ja aineetonta kulttuuriperintöä ympäri maailman, UNESCON on tarkoitus edistää kohteiden suojelua ja säilyttämistä myös tuleville sukupolville. UNESCOn lisäksi myös Espanjan hallinto on tunnustanut Salamancan merkittävyyden, ja useat vanhankaupungin rakennukset löytyvätkin hallituksen suojelunarvoisten historiallisten kohteiden listalta.

Lähteet
Consulta de Bienes culturales Protegidos del Ministerio de Cultura y Deporte de Gobierno de España https://www.culturaydeporte.gob.es/cultura/patrimonio/bienes-culturales-protegidos.html

García de Cortázar, F. “Salamanca. El oro y la escuela” Breve historia de la cultura en España. Barcelona: Planeta, 2008, s. 145-164

Old City of Salamanca – United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization https://whc.unesco.org/en/list/381/

Patrimonio Castilla y León http://www.patrimoniocastillayleon.com/en/salamanca

United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization https://whc.unesco.org/en/about/

Escuela de Salamanca

Opintomatkan aikana vierailimme tietysti myös Salamancan yliopistossa tutustumassa sen kuuluisiin rakennuksiin ja historiaan. Vuonna 1218 perustettu Salamancan yliopisto on Espanjan vanhin ja yksi koko Euroopan vanhimmista yliopistoista. Yliopiston opetus järjestettiin aluksi kaupungin vanhassa katedraalissa, sillä yliopiston päärakennus valmistui vasta 1500-luvulla. Samaan aikaan yliopisto eli omaa kulta-aikaansa, minkä ansiosta Salamanca ja sen yliopisto muodostivat koko Espanjan tärkeimmän akateemisen keskuksen.

Salamanca yliopiston Escuelas Menores -rakennus. Kuva: Katja Nummela

Salamancan yliopiston tärkein tieteenala oli teologia, joka siihen aikaan käsitti kaiken oikeustieteestä ja moraaliopista politiikkaan ja filosofiaan. Aikakaudelle tyypillisesti opetus keskittyi ihmisyyteen sekä ihmisoikeuksiin ja suuntautui koko ajan kauemmas katolisen kirkon opeista. Näiden uusien ajatusten pohjalta perustettiin Escuela de Salamanca, ‘Salamancan koulu’.

Kyseessä oli koulukunta, joka koostui monista Salamancassa vaikuttaneista teologeista, joita yhdistivät mielenkiinto edellä mainittuihin ihmisoikeuksiin, niiden ja valtion väliseen suhteeseen sekä ihmisten ja kansojen väliseen tasa-arvoon – siis teemoihin, jotka ovat ajankohtaisia vielä tänäkin päivänä. Samaan aikaan koulukunnan synnyn kanssa eurooppalaiset valtasivat maata ja käyttivät hyväkseen alkuperäiskansoja Etelä-Amerikassa, mikä osaltaan vaikutti koulukunnan peruskysymysten muotoutumiseen.

Escuela de Salamanca koostui teologeista, pääasiassa koulukunnan perustaja Francisco de Vitorian opiskelijoista ja edelleen heidän opiskelijoistaan. Yksi heidän päätehtävistään oli yrittää ratkoa ajan poliittisia, moraalisia, taloudellisia ja uskonnollisia ongelmia. Itse Francisco de Vitorian mukaan jokaisen ihmistä koskettavan kysymyksen pohjana on teologinen ongelma (García de Cortázar 2008: 153).

Francisco de Vitorian patsas San Esteban -luostarin edustalla. Kuva: Raúl Hernández González

Escuela de Salamancan oikeuskäsitys

Yksi Escuela de Salamancan merkittävimmistä saavutuksista on perustan luominen kansainväliselle oikeustieteelle ja ihmisoikeuksille. 1500-luvulla laki jaettiin Jumalan oikeuteen, luonnonoikeuteen ja siviilioikeuteen. Luonnonoikeuteen kuuluivat kaikki luonnonlait, joita pidettiin luonnostaan sisäistettyinä kansallisuudesta ja kulttuurista riippumatta, kuten se, että selviytyäkseen ihmisten ja eläinten tulee saada jostain ravintoa. Tällä selitettiin myös esimerkiksi se, miksi ihmiset osaavat erottaa oikean väärästä ja toimia sen mukaan. Siviilioikeus taas kattoi kaikki ihmisen luomat säännöt.

Vuonna 1539 Francisco de Vitoria käsitteli luennollaan sitä, missä määrin Amerikan mantereen valloitettujen “barbaarikansojen” jäsenet olivat Espanjan lain alaisia, ja aihe jäi elämään kiivaissa väittelyssä niin yliopistossa kuin tuomioistuimissakin. De Vitoria ajatteli, että mikäli alkuperäiskansat eivät osaisi hallita itseään, espanjalaiset voisivat ottaa vallan, mutta vain “barbaarien edun vuoksi eikä vain espanjalaisten hyödyksi” (Pagden 2011: 252).

Koulukunnan mielipiteet eivät tosin aina olleet yhteneväisiä. Yksi jäsenistä, Domingo de Soto, oli sitä mieltä, ettei tämä olisi missään tilanteessa sallittua. De Soto vastusti myös raaka-aineiden ja mineraalien hyödyntämistä ilman alkuperäiskansojen suostumusta. Hän perusteli mielipidettään sillä, että jos maan valloittaminen on sallittua Amerikassa, sen pitäisi olla sitä myös Euroopassa. Siitä huolimatta espanjalaiset, kuten varmasti muutkin Euroopan kansat, vastustaisivat toisen maan hyökkäystä. Lopulta Escuela de Salamancan jäsenet pääsivät yhteisymmärrykseen siitä, että mikäli valtio toimisi täysin heidän ohjeidensa mukaan, löytöretket ja jo luodut kauppasuhteet päättyisivät. Koulukunnan jäsenten opit loivat kuitenkin pohjan kansainvälisille oikeuskäytännöille.

Myös munkki Luis de León oli Escuela de Salamancan jäsen. Hänen patsaansa sijaitsee yliopiston Patio de Escuelas -aukiolla. Kuva: Katja Nummela

Aika Escuela de Salamancan jälkeen

Escuela de Salamanca edustaa yliopistoa sen merkittävimpänä aikana. Sitä seuraavien vuosisatojen aikana Espanjaa ja Eurooppaa koettelivat monet sodat ja taloudelliset kriisit, jotka osaltaan johtivat yliopiston opiskelijamäärän laskuun. Tämän seurauksena yliopiston tiedekuntia lakkautettiin, mutta lainopillinen ja nykyistä humanistista tiedekuntaa vastaava tiedekunta jatkoivat toimintaansa. 1900-luvun alussa alkoi kuitenkin yliopiston uusi nousukausi uuden rehtorin Miguel de Unamunon avulla. Nykyään Salamancan yliopisto on kansainvälisesti tunnettu etenkin kieltenopetuksestaan, ja kaupunkikuvaa elävöittää noin 30 000:een noussut opiskelijajoukko.

Lähteet

García de Cortázar, F. “Salamanca. El oro y la escuela” Breve historia de la cultura en España. Barcelona: Planeta, 2008, s. 145-164.

Don Quijote – Learn Spanish in Spain and Latin America http://www.donquijote.co.uk/blog/history-of-salamanca-university

Pagden, A. “The School of Salamanca”. Teoksessa The Oxford Handbook of the History of Political Philosophy. Toim. Klosko, G. (2011). s. 246-257. (Saatavilla Helsingin yliopiston kirjastosta https://helka.finna.fi)

Universidad de Salamanca: https://www.usal.es/historia

Francisco de Vitorian patsas Convento de San Esteban -luostarin edessä: Raúl Hernández González. Creative Commons: CC BY 2.0 https://www.flickr.com/photos/rahego/2937363875

Salamancan valopilkku

Yksi Salamancan hienoimmista nähtävyyksistä oli henkilökohtaisesti katedraalit, niin uusi kuin vanhakin. Ymmärsin vasta jälkeenpäin, miten vaikeaa oli kuvista hahmottaa rakennuksen mahtipontisuutta ja hienoutta. Pidin esitelmän tästä nähtävyydestä, ja jo tietoja etsiessäni haltioiduin molempien katedraalien vaikuttavista yksityiskohdista. Voitte siis vain kuvitella, millainen kokemus oli nähdä tämä ikiaikainen rakennus omin silmin.

Kävelimme pitkin Salamancan ydinkeskustan kauniita ja omaperäisiä katuja. Kahviloita ja ravintoloita oli vieri vieressä, joissa vallitsi selvästi omanlaisensa lämmin tunnelma. Rakennukset olivat suloisen kotoisan näköisiä, ja niin erilaisia verrattuna oman kotimaani, Suomen, totuttuihin rakennuksiin. Pienen mutkan jälkeen saavuimme aukiolle, jonka takana yllättäen säteili muusta ympäristöstä selvästi erottuva suuri rakennus: katedraali.

Astuessamme sisään uuden katedraalin kautta, koko kehoni tuntui hetkeksi pysähtyvän ja mielessäni pyöri vain yksi ajatus: ’’WAU!’’. Kävelin todella korkeaa ja isoa salia pitkin, ja mietin samalla, miten jotkut menneisyyden ihmiset ovat olleet niin taitavia rakentamaan jotain näin suurta ja ikuista. Ympärillä oli niin monenlaisia kauniita kappeleita ja yksityiskohtia, että silmäni pysyivät lumoutuneina. Suurenmoinen rakennus täynnä historiaa lattiasta kohti korkeuksia. Tämän ’’tutkimusmatkan’’ ohella yritin keskittää hetkeni vain ihasteluun kuvien ottamisen sijaan, mutta myönnän kuvanneeni ne itselleni vaikuttavimmat elementit niin uudesta kuin vanhasta katedraalistakin.

Vuodesta 1513 vuoteen 1733 rakennetussa uudessa katedraalissa oli paljon kaunista nähtävää, mutta selvänä huomion keskipisteenä oli pääkappeli, joka sijoittui keskelle katedraalia, muiden kappelien ympäröimänä. Tämä Neitsyt Marian ylösnousemusta kuvaava alttari ei tarvitse paljoa yksityiskohtaa ympärilleen, vaan se on jo yksinkertaisuudessaan vaikuttava ja puhutteleva. Todella mieltä rauhoittava alttari, jonka äärelle olisin voinut jäädä istumaan pidemmäksikin aikaa. (Ps. kuvasta on vaikea hahmottaa koko kappelin kokoa, mutta todellisuudessa se täytti koko katedraalin keskiön; kuva antaa esimakua alttarista, ja jos jonain päivänä paikan päältä itsensä löytää, voi kokemus olla toisenlainen.)

Mainitsen vielä toisen silmiäni hivelevän nähtävyyden, joka löytynee juuri edellä mainitun pääkappelin vierestä. Kyseinen tila on nimeltään Kanookkien kuoro, joka koostuu kahdesta eritasoisesta ryhmästä. Toisin sanoen, kuoro aikoinaan oli jaettu niin sanotusti korkeaan ja matalaan kuoroon. ’’Korkeamman’’ kuoron penkkien selkämykset on veistetty kokovartalokuvista, joista voi nähdä seuraavia merkittäviä henkilöitä kuten Kristus Vapahtaja, evankelistit sekä Salamancan paikallisen kirkon Pyhimykset. ’’Alemman’’ kuoron selkämykset ovat puolestaan puolivartalokuvia pyhimyksistä sekä neitsyeistä. Kun omin silmin pääsin näkemään tämän tilan, suuren vaikutuksen teki se, miten yksityiskohtaisesti tämä luomus on rakennettu erilaisine ’’korkean ja matalan’’ kuoron kuvineen.

Lyhyesti, uusi katedraali oli upea kaikkine piirteinensä, ja tämä oli siis vain puolet koko katedraalista. Seuraavana vuoroon astuu katedraalin vanha puoli, joka piti sisällään toisenlaisen kokemuksen.

Kun astuin XII-XIII -luvuilla rakennettuun vanhaan katedraaliin, jo tuoksun perusteella arvelin tulevani johonkin täysin toiseen maailmaan. Vaikka mainitsin, että uudessa katedraalissa huomion keskipisteenä oli selvästi pääkappeli, ei tämä kappeli kuitenkaan niin sanotusti jättänyt muita pienempiä kappeleita varjoonsa. Toisin sanoen, kaikki olivat harmoniassa. Vanhassa katedraalissa huomioni kiinnittyi välittömästi koko salin täyttävään pääkappeliin. Ympäriltä löytyi myös jo hieman kuluneita, mutta yllättävän hyvin säilyneitä nähtävyyksiä. Pääkappeli oli kuitenkin selvästi se vaikuttavin huomion viejä. Tämä alttaritaulu koostuu 53 kuvasta, joiden tarina perustuu Neitsyt Marian elämään syntymästä ylösnousemukseen. Helpottaakseen taulujen lukemista, kannattaa lukeminen aloittaa alhaalta vasemmalta, sekä jatkaa sieltä oikealle ylös. Voisin todeta, että tämä kappeli oli koko katedraalin kaunein teos.

Tämä oli ainoa kuva, jonka otin vanhasta katedraalista. Kuvan ottamisen jälkeen istahdin alttarin ääreen vain miettimään tätä upeaa kokemusta kaiken näkemäni ja kokemani jälkeen. Rauhoituin, kuuntelin hiljaisuutta ja vain haltioituneena ihastelin. Ehdottomasti kokemisen arvoinen elämys, jonka aikana sai kokea myös aikakoneen historiaan.

Jos Salamanca houkuttelee matkakohteena, suosittelen lämpimästi vierailemaan tässä kahdesta katedraalista koostuvassa rakennuksessa. Vaikka Salamancassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa, omien kokemuksieni pohjalta itselleni tämä nähtävyys oli mieleenpainuvin. Paljon ihailtavaa rajatussa tilassa, ja sitäkin suurempi kokemus – On tämä Salamancan valopilkku!

Matkaterkuin,

Jenni