Nähtävyyksiä Salamancassa

Salamanca on siitä taianomainen kaupunki, että siellä on monenlaista kaunista nähtävää niin keskellä kirkasta päivää kuin pimeässä iltahämärässä. Mikäli päiväsaikaan haluaa rentoa tekemistä kulttuurillisten tahi historiallisten nähtävyyksien ohelle, on esimerkiksi luonto- ja näköalakohteet oiva valinta siihen. Näissä kohteissa on mahdollista rentoutua ja ihailla ympäristöä, samalla kun tekee pientä sisäistä tutkimusmatkaa.

Salamancasta voi luontoelämyksiä kaipaileva löytää esimerkiksi kuvassa nähtävän, rauhoittavan kauniin Huerto De Calixto y Melibea -puiston. Kyseinen romanttiseen tyyliin perustuva puisto on pieni rajattu alue, joka sisältää paljon historiaa. Alueelta voi löytää esimerkiksi Celestinan sekä Calixton ja Melibean muotokuvat.  La Celestina on Fernando de Rojasin vuonna 1502 kirjoittama teos, jossa päähenkilöinä esiintyy toisiinsa rakastuneet Calixto ja Melibean. Sanotaan, että juuri kyseisessä puistossa kaksikko löysi toisensa.

Kävellessämme pienestä portista sisään, vihreys alkoi heti portin juurelta. Istutus oli rakennettu mukavan tarkasti ympäri aluetta rakentaen pieniä teitä kohti puiston perällä olevaa muuria. Kun selviää erilaisten puiden ja pensaiden syövereistä, paljastuu tästä puiston aidatusta muurista vaikuttava näköalapaikka. Näkemistä on joka suuntaan ja kauas korkeiden talojen taakse. Kuvasta voi nähdä, miten epäilyttävän tummat pilvet lähenevät puistoa, ja on samalla näkymänä todella vaikuttava. Ihan kuin edessäni olisi ollut oikea taideteos hienoine yksityiskohtineen.

Kaupungin ydinkeskustan läheisyydestä voi löytää roomalaisen sillan, Puente romanon, joka on merkittävä historiallinen jäänne. Tämä on vuonna 1677 Felibe IV:n johdolla uudelleen rakennettu kivisilta. Kyseinen silta on todella näkemisen arvoinen: se koostuu 26 kaaresta ja on pituudeltaan jopa 176 metriä – hyvin säilynyt historiallinen nähtävyys, joka erityisesti pimeyden vallitessa loistaa kaupungin sydämessä. Suosittelen kävelemään sillalla juuri iltasaikaan, sillä silloin sillan loistokkuus pääsee oikeuksiinsa. Kuten viereisessä olevasta kuvasta voi nähdä, näkymä on todella lumoava.

Salamancan elämä jatkuu ympäri vuorokauden, ja erityisesti pimeyden vallitessa kaupunki muuttuu taianomaiseksi. Roomalaisen sillan lisäksi kannattaa vierailla esimerkiksi Pääaukiolla, joka täyttää selvästi koko kaupungin keskiön. Tämä 1600-luvulla rakennettu aukio pitää sisällään jäänteitä barokkilaisesta tyylisuuntauksesta sekä tauluja merkittävistä historiallisista henkilöistä. Roomalaisen sillan tapaan, aukion ympäröimät rakennukset pääsevät loistoonsa pimeyden vallitessa. Tummaa taustaa vasten seinämät suorastaan hohtavat kultaisina katsojalleen.

Kuten on todettu, Salamanca on eläväinen kaupunki ympäri vuorokauden: tekemistä ja nähtävää löytynee pilvin pimein. Suosittelen erityisesti iltasaikaan lähtemään katsomaan kaupungin elämää, sillä silloin näkymät ovat uskomattomat ja romanttiset.

 

Lähteet: 

(Kuvat ovat kirjoittajan itseottamia)

https://cadenaser.com/emisora/2018/02/11/radio_salamanca/1518359183_086198.html

http://www.salamancaturistica.com/salamanca/monumentos_puenteromano.php

El Puente Romano de Salamanca. Salamanca turística.

http://www.versalamanca.com/plazamayor.html

Plaza Mayor. Ver Salamanca.

 

 

Usvaisia ajatuksia opintomatkalta

Miguel de Unamunon Usva. Kuva:  Like.fi
Niebla de Miguel de Unamuno Kuva: Wikimedia commons

”-Sí, ya he oído decir que lo más liberador del arte es que le hace a uno olvidar que exista. Hay quien se hunde en la lectura de novelas para distraerse de sí mismo, para olvidar sus penas…

-No, lo más liberador del arte es que le hace a uno dudar de que exista.”

  Niebla, Miguel de Unamuno

 

Matkat ovat hyviä tilaisuuksia ottaa etäisyyttä omasta arjesta ja pohtia elämän suuria kysymyksiä. Näiden äärelle voi päästä taiteen ja kaunokirjallisuuden saattelemana. Opintomatka innoitti meidät tutustumaan Salamancaan ja Toledoon liittyviin romaaneihin.

Miguel de Unamunon luentosali Salamancan yliopistossa. Kuva: Ilona Pajunen

Salamancassa oli vaikuttanut yliopiston rehtorinakin toiminut, ja tehtävästä useasti erotettukin, kuuluisa kirjailija ja filosofi Miguel de Unamuno y Jugo. Unamuno kirjoitti romaaneja, runoja, näytelmiä ja esseitä. Hän syntyi Bilbaossa vuonna 1864 ja kuoli Salamancassa vuonna 1936. Unamuno on vuoden ´98 sukupolven yksi tärkeimmistä edustajista. Espanja menetti vuonna 1898 viimeiset valtamerentakaiset alueensa ja monet espanjalaiset olivat huolissaan maansa tilasta. Näistä aiheista tuohon aikaan kirjoittavia kutsuttiin vuoden ´98 sukupolveksi. He aloittivat modernismin suuntauksen Espanjan kirjallisuudessa. Miguel de Unamunon ajattelusta ja filosofiasta puhuttaessa usein mainitaan tanskalainen filosofi Soren Kierkegaard, jonka kaikki teokset Unamuno luki, ja toi  ne myös espanjalaisten tietoisuuteen. He molemmat pohtivat eksistentialistisia kysymyksiä ja käsittelivät kristinuskoon liittyviä teemoja.

Miguel de Unamunon kotimuseosta. Kuva: Ilona Pajunen.

Opintomatka toi hyvän tilaisuuden tutustua Unamunon teoksiin ja itse kirjailijaankin, jonka kotimuseossa vierailimme. Tästä vierailusta voi lukea  lisää espanjaksi blogistamme (linkki). Osa ryhmästämme luki Miguel de Unamunon teoksen Niebla (Usva). Luimme kirjan sen alkuperäiskielellä, espanjaksi. Oli hienoa, että kirjan lukemisen jälkeen meillä oli mahdollisuus oppia lisää kirjailijan elämästä ja käydä asunnossa, jossa hän eli perheensä kanssa.

Usva on kirjoitettu vuonna 1907, mutta julkaistu vuonna 1914. Suomeksi se on ilmestynyt vasta vuonna 1997 Sulamit Reenpään kääntämänä. Teos on erittäin filosofinen ja sisältää paljon dialogia ja monologia. Sen päähenkilö on Augusto, joka rakastuu ensisilmäyksellä pianonsoittaja Eugeniaan. Eugenia joutuu antamaan pianotunteja, koska hänellä on iso laina maksettavana talostaan, ja koska hän on rakastunut Mauricioon, mieheen, joka ei pidä töissä käymisestä. Tämä tietenkin hankaloittaa heidän naimisiinmenoaan. Augustolla on myös ystävä Víctor, palvelushenkilökunta Domingo ja Liduvina, ja koira Orfeo. Näiden kaikkien kanssa hän käy pitkiä keskusteluja. Augustolla on lisäksi suhde hänen pyykkääjäänsä Rosarioon, ja teoksessa esiintyy myös kirjailija Miguel de Unamuno. Augusto elää sumussa, juttelee koiralleen Orfeolle ja hullaantuu Eugeniaan rakastumisesta, jonka jälkeen rakastuu kaikkiin vastaantuleviin naisiin. Hän keskustelee ystävänsä Víctorin kanssa naimisiinmenosta ja lastensaannista, joista Víctorilla on vahvoja mielipiteitä.

Miguel de Unamuno. Kuva: Wikimedia Commons

Juonenkäänteet yllättävät, mutta on parempi olla paljastamatta kaikkea tässä tekstissä. Kirjan omaleimaisuudesta kertoo kuitenkin, että esimerkiksi lopussa Augusto menee tapaamaan Miguel de Unamunoa, joka kertoo Auguston olevan vain hänen kirjallinen luomuksensa. Tämä tapaaminen sijoittuu Salamancan yliopistoon, jossa itsekin vierailimme opintomatkalla. Muuten kirjan tapahtumapaikkana on Madrid, Auguston kotitalo, Eugenian kotitalo, ja kadut, joilla Augusto käveleskelee mietteissään. Teoksessa on yllättäviä käänteitä, mutta sen perus ajatus on filosofisessa ja eksistentialistisessa pohdinnassa.

Teoksesta tekee myös omaperäisen se, että kyseessä ei olekaan romaani, vaan ”rimooni” (espanjaksi novela – nivola). Usva on ensimmäinen Unamunon teos, jossa tämä hänen itse kehittämänsä sana esiintyy. Sillä halutaan osoittaa, että kyse ei ole perinteisestä realistisesta romaanista.

Teoksen teemoja ovat elämän suuret kysymykset; olemassaolo, kuolema, itsemurha ja rakkaus. Näitä asioita onkin mielenkiintoista pohdiskella kulkiessaan Salamancan upeissa vanhoissa maisemissa ja vieraillessaan Salamancassa sijaitsevassa yhdessä Euroopan vanhimmista yliopistoista. Kiertäessään voikin Miguel de Unamunon Usvan innoittamana alkaa vaikka hiukan epäillä omaa olemassaoloaan.

Salamancan yliopiston Patio de Escuelas. Kuva: Ilona Pajunen.

Teos on mielenkiintoinen, filosofinen ja ajatuksia herättävä. Tietokirjallisuuden lukeminen auttaa ilman muuta ymmärtämään vierailtavaa kohdetta paremmin, mutta on myös erinomainen idea lukea matkakohteeseen liittyvää kaunokirjallisuutta. Esimerkiksi paikan historian tunteminen on hyvin avartavaa matkustettaessa ja se mahdollistaa syventymisen vierailukohteeseen. Kohde ei jää vain pinnalliseksi maisemien ihailuksi. Kuitenkin, myös romaanin lukeminen vie erityisellä tavalla sisään kulttuuriin ja ihmisten mielenmaisemaan. Se antaa omanlaista syvyyttä kokemukselle. Suosittelenkin kaikkia matkailijoita tutustumaan kohdemaansa tai -kaupunkinsa kaunokirjallisuuteen ja ottamaan matkalukemiseksi jotakin paikallista. Salamancaan lähteville ja filosofisesta ajattelusta kiinnostuneille Miguel de Unamunon Usva on loistava valinta. Kirja ei myöskään ole kovin paksu, joten se on helppo kantaa käsimatkatavaroissa!

Lähteet

Unamuno, Miguel de. (1914) Niebla. Editorial Renacimiento.

Alessandri, Mary Ann. (2010). Flesh and bone: Unamuno´s “Quixotism” as an incarnation of Kierkegaard´s “Religiousness a”. The Pennsylvania State University.

Biografías y Vidas. Miguel de Unamuno. [verkossa]: https://www.biografiasyvidas.com/biografia/u/unamuno.htm [29.11.2019]

Stadius, Peter. Habsburgien kauden Espanja maan myöhemmässä historiankirjoituksessa. Ennen ja nyt Historian tietosanomat http://www.ennenjanyt.net/3-02/habsb.htm

Tiittula, Antero. (2018). Espanjalaisen kaunokirjallisuuden suomennoskentän rakentuminen vuosina 1945–2015 (Pro gradu). Helsingin yliopisto, Helsinki.

Salamanca – La Ciudad Dorada

Vuonna 1988 YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO liitti Salamancan historiallisen vanhankaupungin maailmanperintöluetteloonsa – eikä suotta. Kaupungin nähtävyydet, kuten yliopisto, pääaukio Plaza Mayor sekä uusi ja vanha katedraali ovat täynnä arkkitehtonisia elementtejä eri aikakausilta, mutta ovat tavalla tai toisella päivittäisessä käytössä edelleen. 

Vietimme Salamancassa kaksi päivää, mutta historiaa huokuva vanhakaupunki olisi houkuttanut jäämään pidemmäksikin aikaa. Kahdessa päivässä ehdimme kuitenkin kiertää tunnetuimmat nähtävyydet, sekä seikkailla kaupungin kaduilla ja ihailla kauniita maisemia. Salamancassa vierailleiden mieleen ovat varmasti painuneet useille vanhankaupungin rakennuksille tunnusomaiset kivijulkisivut sekä niiden koristeelliset yksityiskohdat. 

Casa de las Conchas -rakennusta koristavat nimensä mukaisesti lukuisat simpukat. Nykyään rakennuksessa toimii kirjasto. Kuva: Noora Alatupa

Arkkitehtuuri

Salamancan 2500-vuotisen historian aikana kaupunki on ollut niin roomalaisten, visigoottien kuin maurienkin hallinnassa. Kaupungin arkkitehtuurille tyypillinen platereskityyli yhdisteleekin elementtejä goottilaisuudesta, maurien aikaisesta mudéjar-tyylistä, italialaisesta renessanssista ja barokista. Lisäksi kaupunkia kuvaa kuuluisan, alunperin katalonialaisen arkkitehtiperheen mukaan nimetty Churriguerera-tyyli. 

Näitä arkkitehtonisia piirteitä voi nähdä Salamancan yliopiston pääsisäänkäynnin koristeissa, katedraalien seinien kaiverruksissa, pääaukio Plaza Mayorin lukuisissa pylväissä ja kaarissa sekä rakennusten ovien yläpuolella kuvatuissa vaakunoissa ja muissa symboleissa. 

Lempinimensä La ciudad dorada, kultainen kaupunki, Salamanca on saanut monissa rakennuksissa käytetyn kivimateriaalin (espanjaksi piedra de Villamayor) ansiosta: auringon laskiessa ja sen säteiden osuessa kiveen, koko vanha kaupunki hohtaa kauniin kultaisena. 

Salamancan yliopisto

Edellä mainituista rakennuksista Salamancan yliopisto on kaupungin historialle ja sen nykyiselle asemalle ehkä merkittävin. Espanjan kuningas Alfonso IX perusti yliopiston vuonna 1218 ja se toimi vanhan katedraalin tiloissa ennen yliopiston päärakennuksen valmistumista vuonna 1533. Yliopiston näyttävää pääsisäänkäyntiä koristavat pylväät ja lukuisat veistokset, joiden joukosta löytyy vaakunoita, kotkia, köynnöksiä sekä kuuluisa sammakko, josta on tullut niin yliopiston kuin koko kaupunginkin symboli. 

Osa Salamancan yliopiston julkisivua. Kuva: Noora Alatupa

Kulta-aikanaan 1500-luvulla Salamancan yliopisto oli maan akateeminen keskus, ja yksi koko Euroopan tärkeimmistä yliopistoista. Sen opetus keskittyi humanistisiin aineisiin, teologiaan ja oikeustieteeseen, joiden taso houkutteli opiskelijoita myös ulkomailta. Salamancan yliopistossa on vuosien varrella opiskellut ja opettanut moni merkittävä henkilö, kuten kirjailija Miguel de Unamuno, joka toimi yliopiston rehtorina 1900-luvun alussa. 

Jälkiä vanhoista opiskelijoista näkee kaduilla edelleen: tapana oli, että jokaisen opiskelijan nimikirjaimet maalattiin tämän valmistuttua rakennusten seinään oliiviöljyn ja härän veren sekoituksella. Tämä perinne jatkuu vielä tänäkin päivänä, tosin vain tohtoriksi valmistuvien kesken. Nykyään yliopisto koostuu useammasta rakennuksesta ja on tunnettu etenkin korkeatasoisesta kieltenopetuksestaan, niin filologian kuin kielikurssienkin osalta.  

Yliopistosta valmistuneiden tohtoreiden nimiä kirjattuna yliopistorakennuksen seinään. Kuva: Iina Sipi

Plaza Mayor

Toinen merkittävä nähtävyys Salamancassa on barokkityylinen Plaza Mayor -aukio. Arkkitehti Alberto de Churrigueran alunperin suunnittelema aukio valmistui 1700-luvun alkupuolella ihmisten kokoontumispaikaksi, ja sitä käytettiin muiden tapahtumien ohella myös kaupungin härkätaisteluareenana. 

Kaupungintalo Plaza Mayor -aukiolla. Kuva: Katja Nummela

Näyttävää aukiota ympäröivien kolmikerroksisten rakennusten alinta kerrosta kiertävät lukuisten pylväiden muodostamat kaaret, joiden väleihin on kuvattu kaupungissa vaikuttaneita henkilöitä, kuten kirjailijoita, kuninkaallisia ja poliitikkoja. Plaza Mayoria pidetään edelleen Salamancan keskuksena, jossa sijaitsee muun muassa kaupungintalo, kahviloita, ravintoloita sekä yksityisiä asuntoja, ja siellä järjestetään edelleen muun muassa ulkoilmakonsertteja ja muita tapahtumia. 

Kirjailija Miguel de Unamunon vaakuna Plaza Mayor -aukiolla. Kuva: Iina Sipi

Pitkästä historiastaan huolimatta Salamanca on onnistunut yhdistämään nykyaikaisen kaupunkielämän mukanaan tuomat vaatimukset historiallisiin piirteisiinsä. Vanhat rakennukset ovat avoinna vierailijoille ja monet niistä ovat edelleen joko alkuperäisessä käytössään tai ne on muutettu esimerkiksi kirjastoksi.  

Tunnustamalla ja listaamalla historiallisesti ja kulttuurisesti tärkeitä kohteita ja aineetonta kulttuuriperintöä ympäri maailman, UNESCON on tarkoitus edistää kohteiden suojelua ja säilyttämistä myös tuleville sukupolville. UNESCOn lisäksi myös Espanjan hallinto on tunnustanut Salamancan merkittävyyden, ja useat vanhankaupungin rakennukset löytyvätkin hallituksen suojelunarvoisten historiallisten kohteiden listalta. 

 

Lähteet
Consulta de Bienes culturales Protegidos del Ministerio de Cultura y Deporte de Gobierno de España https://www.culturaydeporte.gob.es/cultura/patrimonio/bienes-culturales-protegidos.html  

García de Cortázar, F. “Salamanca. El oro y la escuela” Breve historia de la cultura en España. Barcelona: Planeta, 2008, s. 145-164

Old City of Salamanca – United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization https://whc.unesco.org/en/list/381/ 

Patrimonio Castilla y León http://www.patrimoniocastillayleon.com/en/salamanca

United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization https://whc.unesco.org/en/about/ 

Escuela de Salamanca

Opintomatkan aikana vierailimme tietysti myös Salamancan yliopistossa tutustumassa sen kuuluisiin rakennuksiin ja historiaan. Vuonna 1218 perustettu Salamancan yliopisto on Espanjan vanhin ja yksi koko Euroopan vanhimmista yliopistoista. Yliopiston opetus järjestettiin aluksi kaupungin vanhassa katedraalissa, sillä yliopiston päärakennus valmistui vasta 1500-luvulla. Samaan aikaan yliopisto eli omaa kulta-aikaansa, minkä ansiosta Salamanca ja sen yliopisto muodostivat koko Espanjan tärkeimmän akateemisen keskuksen. 

Salamanca yliopiston Escuelas Menores -rakennus. Kuva: Katja Nummela

Salamancan yliopiston tärkein tieteenala oli teologia, joka siihen aikaan käsitti kaiken oikeustieteestä ja moraaliopista politiikkaan ja filosofiaan. Aikakaudelle tyypillisesti opetus keskittyi ihmisyyteen sekä ihmisoikeuksiin ja suuntautui koko ajan kauemmas katolisen kirkon opeista. Näiden uusien ajatusten pohjalta perustettiin Escuela de Salamanca, ‘Salamancan koulu’. 

Kyseessä oli koulukunta, joka koostui monista Salamancassa vaikuttaneista teologeista, joita yhdistivät mielenkiinto edellä mainittuihin ihmisoikeuksiin, niiden ja valtion väliseen suhteeseen sekä ihmisten ja kansojen väliseen tasa-arvoon – siis teemoihin, jotka ovat ajankohtaisia vielä tänäkin päivänä. Samaan aikaan koulukunnan synnyn kanssa eurooppalaiset valtasivat maata ja käyttivät hyväkseen alkuperäiskansoja Etelä-Amerikassa, mikä osaltaan vaikutti koulukunnan peruskysymysten muotoutumiseen. 

Escuela de Salamanca koostui teologeista, pääasiassa koulukunnan perustaja Francisco de Vitorian opiskelijoista ja edelleen heidän opiskelijoistaan. Yksi heidän päätehtävistään oli yrittää ratkoa ajan poliittisia, moraalisia, taloudellisia ja uskonnollisia ongelmia. Itse Francisco de Vitorian mukaan jokaisen ihmistä koskettavan kysymyksen pohjana on teologinen ongelma (García de Cortázar 2008: 153).  

Francisco de Vitorian patsas San Esteban -luostarin edustalla. Kuva: Raúl Hernández González

Escuela de Salamancan oikeuskäsitys

Yksi Escuela de Salamancan merkittävimmistä saavutuksista on perustan luominen kansainväliselle oikeustieteelle ja ihmisoikeuksille. 1500-luvulla laki jaettiin Jumalan oikeuteen, luonnonoikeuteen ja siviilioikeuteen. Luonnonoikeuteen kuuluivat kaikki luonnonlait, joita pidettiin luonnostaan sisäistettyinä kansallisuudesta ja kulttuurista riippumatta, kuten se, että selviytyäkseen ihmisten ja eläinten tulee saada jostain ravintoa. Tällä selitettiin myös esimerkiksi se, miksi ihmiset osaavat erottaa oikean väärästä ja toimia sen mukaan. Siviilioikeus taas kattoi kaikki ihmisen luomat säännöt. 

Vuonna 1539 Francisco de Vitoria käsitteli luennollaan sitä, missä määrin Amerikan mantereen valloitettujen “barbaarikansojen” jäsenet olivat Espanjan lain alaisia, ja aihe jäi elämään kiivaissa väittelyssä niin yliopistossa kuin tuomioistuimissakin. De Vitoria ajatteli, että mikäli alkuperäiskansat eivät osaisi hallita itseään, espanjalaiset voisivat ottaa vallan, mutta vain “barbaarien edun vuoksi eikä vain espanjalaisten hyödyksi” (Pagden 2011: 252). 

Koulukunnan mielipiteet eivät tosin aina olleet yhteneväisiä. Yksi jäsenistä, Domingo de Soto, oli sitä mieltä, ettei tämä olisi missään tilanteessa sallittua. De Soto vastusti myös raaka-aineiden ja mineraalien hyödyntämistä ilman alkuperäiskansojen suostumusta. Hän perusteli mielipidettään sillä, että jos maan valloittaminen on sallittua Amerikassa, sen pitäisi olla sitä myös Euroopassa. Siitä huolimatta espanjalaiset, kuten varmasti muutkin Euroopan kansat, vastustaisivat toisen maan hyökkäystä. Lopulta Escuela de Salamancan jäsenet pääsivät yhteisymmärrykseen siitä, että mikäli valtio toimisi täysin heidän ohjeidensa mukaan, löytöretket ja jo luodut kauppasuhteet päättyisivät. Koulukunnan jäsenten opit loivat kuitenkin pohjan kansainvälisille oikeuskäytännöille. 

Myös munkki Luis de León oli Escuela de Salamancan jäsen. Hänen patsaansa sijaitsee yliopiston Patio de Escuelas -aukiolla. Kuva: Katja Nummela

Aika Escuela de Salamancan jälkeen

Escuela de Salamanca edustaa yliopistoa sen merkittävimpänä aikana. Sitä seuraavien vuosisatojen aikana Espanjaa ja Eurooppaa koettelivat monet sodat ja taloudelliset kriisit, jotka osaltaan johtivat  yliopiston opiskelijamäärän laskuun. Tämän seurauksena yliopiston tiedekuntia lakkautettiin, mutta lainopillinen ja nykyistä humanistista tiedekuntaa vastaava tiedekunta jatkoivat toimintaansa. 1900-luvun alussa alkoi kuitenkin yliopiston uusi nousukausi uuden rehtorin Miguel de Unamunon avulla. Nykyään Salamancan yliopisto on kansainvälisesti tunnettu etenkin kieltenopetuksestaan, ja kaupunkikuvaa elävöittää noin 30 000:een noussut opiskelijajoukko.

 

Lähteet

García de Cortázar, F. “Salamanca. El oro y la escuela” Breve historia de la cultura en España. Barcelona: Planeta, 2008, s. 145-164.

Don Quijote – Learn Spanish in Spain and Latin America http://www.donquijote.co.uk/blog/history-of-salamanca-university 

Pagden, A. “The School of Salamanca”. Teoksessa The Oxford Handbook of the History of Political Philosophy. Toim. Klosko, G. (2011). s. 246-257.  (Saatavilla Helsingin yliopiston kirjastosta https://helka.finna.fi)

Universidad de Salamanca: https://www.usal.es/historia 

Francisco de Vitorian patsas Convento de San Esteban -luostarin edessä: Raúl Hernández González. Creative Commons: CC BY 2.0 https://www.flickr.com/photos/rahego/2937363875 

De visita en casa de Unamuno

Imagen 1: Unamuno, autor: Meurisse, 1925

Preparando el viaje de estudios con los futuros filólogos y compañeros de la Universidad de Helsinki a Salamanca y Toledo me di cuenta de que en Salamanca había vivido un importante escritor, Miguel de Unamuno y Jugo (29.12.1864 – 31.12.1936) perteneciente a la Generación del 98.

 

Como íbamos a visitar la Casa-museo de Unamuno tuve la curiosidad de leer alguna de sus obras y cayó en mis manos Niebla, 1914, su obra más famosa que cuenta la vida de varios personajes que buscan el amor y el camino que toman sus vidas dependiendo de las circunstancias.

A partir de ahí me interesó conocer su trayectoria profesional y descubrí facetas de su vida personal también. Unamuno era huérfano de padre desde los 5 años, a los 19 años se graduó en Filosofía y Letras y con 20 años se convirtió en Doctor con una tesis sobre la lengua vasca. Seguidamente, empezó a trabajar como profesor y a publicar artículos. Durante su carrera, fue 3 veces rector de la Universidad de Salamanca, aunque fue destituido del cargo debido a sus inclinaciones políticas. Era un hombre contradictorio, pasó de ser uno de los padres de la República a apoyar el golpe de estado de 1936 por ser consecuente con su forma de pensar. En 1981 se casó con Concha Lizárraga, su novia de toda la vida, tuvieron nueve hijos de los que uno murió por enfermedad y eso marcó la vida y obra posterior de Unamuno.

En aquella época la Universidad de Salamanca estaba en pleno auge y ofrecía al rector una casa donde vivir. El escritor vivió allí catorce años (1900 – 1914) y nacieron varios de sus hijos. En la actualidad la casa tiene función de museo, se conserva el mobiliario y objetos personales de Unamuno y su familia.

La Casa-museo está situada en la calle Libreros 25 en pleno centro de Salamanca. Se construyó en el año 1758. Para visitarla hay que comprar una entrada que cuesta 4 euros, para estudiantes y jubilados, 2 euros.  La visita dura una hora aproximadamente y un guía va explicando con detalle la vida de Unamuno, así como también muestra las dependencias de la casa.

La casa tiene dos plantas. Cuando Unamuno vivía allí la primera planta se utilizaba para funciones de la universidad, como reuniones o congresos, y la segunda para vivienda del rector. Al entrar en el recibidor vimos al mismísimo Unamuno de cartón a tamaño real, así que nos hicimos unas fotos para el recuerdo. A la derecha había unas escaleras que llevaban a la segunda planta. Nos dirigimos hacia la izquierda, por donde el guía nos condujo a una sala amplia con pocos muebles, antiguos y macizos, donde nos sentamos y nos mostró un vídeo sobre la vida del escritor.  El guía era un hombre que conocía muy bien la obra de Unamuno, además, nos explicó la historia del mobiliario y sus usos.

Imagen 2: Mueble con ocho cerraduras. Autor: Juan Antonio, 2017

Me llamó la atención una cómoda muy bonita donde se guardaban importantes documentos de la universidad, para abrirla se necesitaban 8 llaves diferentes que pertenecían a 8 personas distintas, las cuales tenían que estar de acuerdo y abrir las cerraduras mismo tiempo.

Después subimos a la segunda planta y lo primero que encontramos fue un pasillo con muchos paneles donde se especificaban hechos puntuales de la vida de Unamuno marcados cronológicamente, como estos:

Imagen 3: Panel 1 con información cronológica sobre la vida de Unamuno. Autora: Pepa I, 2019