Museo Taller del Moro – vaikuttaa yksityiskohdillaan

Espanjan Toledon vanhakaupunki tarjoaa vierailijalleen kymmeniä kiehtovia nähtävyyksiä. Kielten opiskelijan korvaan jo paikkojen historialliset nimet tekevät syvän vaikutuksen. Yksi niistä on museo Taller del Moro, jonka nimi viittaa alkuperältään pohjoisafrikkalaisen artesaanityöpajaan.

Museo sijaitsee Judería -alueella, juutalaisten kaupunginosassa. Kadunnimi on yllättäen myös Taller del Moro ja rakennuksen sivussa oleva pieni kyltti opastaa vierailijat luokseen.

Museo Taller del Moro -kyltti. Kuva: Iina Sipi

Rakennuksen historia

Toledolainen aatelisto rakennutti arkkitehtuuriltaan mudéjar-tyylisen palatsin 1300-luvulla. Mudéjar on Espanjassa 1200-1500 luvuilla vaikuttanut tyylisuuntaus, jossa romaaninen tai goottilainen yhdistyy arabialaiseen koristeellisuuteen. Palatsi on toiminut aateliston kodin jälkeen muun muassa luostarina ja kivityöpajana.

Vuonna 1931 rakennus sai tittelin Monumento Histórico Artístico. Valtiolle se on kuulunut vuodesta 1959 lähtien ja osa palatsia on toiminut museona vuodesta 1963. Pohjarakennukseltaan museo on suorakulmainen, yhtenäinen tila, joka on jaettavissa kuitenkin yhteen suureen huoneeseen, jonka molemmissa päädyissä on kaarin erotettu kaksi alkovia. Tämä on tyypillistä andalusialaiselle mallille.

Nykypäivänä

Joulukuussa 2014 aloitettiin rakennuksen kunnostamistyöt, jotka kestivät helmikuuhun 2016 asti. Työn tavoitteina oli säilyttää rakennuksen ainutlaatuisuus, keskittyä sisätilojen koristuksiin ja puuveistoksiin, sekä puhdistaa kipsityöt.

Sen lisäksi, että rakennus itsenään toimii museona, on siellä näyttelyesineinä Toledossa 1000-1400-luvulla valmistettuja andalusialaisia töitä. Esineiden materiaaleina on käytetty muun muassa puuta ja savea.

Vierailumme

Museoon pääsee vierailemaan tiistaista sunnuntaihin. Meidän vierailumme osui keskiviikolle, jolloin museoon pääsee iltapäivällä ilmaiseksi. Sisäänpääsymaksu on kuitenkin edullinen, normaalihinnaltaan kaksi euroa. Alennettu sisäänpääsymaksu on euron ja sen saavat isommat ryhmät tai opiskelijat kansainvälisillä opiskelijakorteilla. Kaikkina päivinä ilmaiseksi pääsevät suurperheet, työttömät, eläkeläiset, sekä alle 16- ja yli 65-vuotiaat. Mielestäni tämä on hyvä asia, sillä kaikille taataan mahdollisuus nauttia maan historiasta ja kulttuurista.

Vierailusta mieleeni jäivät sisääntulon jättimäiset kauniit puiset ovet. Vaikuttavia olivat myös rakennuksen korkea katto ja ovien kaarien todella hienot yksityiskohdat. Näyttelyesineistä pidin eniten eräästä suuresta savikannusta (Tinaja, pyöreämpi kannuista), joka on korkeudeltaan 90 cm ja se on valmistettu 1400-luvulla.

Puiset ovet. Kuva: Iina Sipi
Kaarien koristukset. Kuva: Iina Sipi
Lähikuva koristuksien yksityiskohdista. Kuva: Noora Alatupa

 

Lähteet:

Ayuntamiento de Toledo, Museo Taller del Moro,
[URL: https://turismo.toledo.es/museo-monumento-expo/museo-taller-del-moro/26.11.2019]

Cultura Castilla-La Mancha, Museo Taller del Moro, [URL:https://cultura.castillalamancha.es/museos/nuestros-museos/museo-taller-del-moro 26.11.2019]

Gobierno de España, Ministerio de Educación, cultura y deporte, Rehabilitación arquitectónica del Museo Taller del Moro,
[URL:http://www.culturaydeporte.gob.es/giec/dam/jcr:e96a6324-1bd6-4f2e-a5ea-46f62b7123fa/taller-del-moro.pdf 26.11.2019]

Artikkelikuva: Noora Alatupa

 

Toledo – kaupunki keskellä jokilaaksoa

Toledo matkakohteena käsittää vanhankaupungin suloiset kadut, monet kirkot ja katedraalit sekä museot ja muut historialliset rakennukset. Mikäli lukemattomat vehreät ja kukista rönsyilevät sisäpihat eivät vielä aivan tyydytä luonnon kaipuuta, löytyy vanhankaupungin ympäriltä kuvankauniiden kaupunkimaisemien lisäksi oivat mahdollisuudet nauttia Tajo-joen varrelle levittyvästä jokilaakson luonnosta.

Mirador del Valle -näköalatasanne

Joen ylittäminen ja noin puolen tunnin kävely kaupungin eteläisellä puolella sijaitsevalle Mirador del Valle -näköalapaikalle on ehdottomasti kaiken vaivansa arvoista. Perillä odottaa nimittäin panoraamanäkymä kukkulalla kohoavan Toledon vanhasta kaupungista sekä sitä ympäröivästä jokilaaksosta. Näkymän vaikuttavuudesta kertoo jo sekin, että monet taiteilijat, kuten El Greco sekä Picasso ovat juurikin kyseisestä näkymästä vaikuttuneina maalanneet maisemateoksiaan Toledon kaupungista.

Tajo-joen ympäröimä jokilaakso. Kuva: Satu Korhonen

Mutkittelevan tien varrella loivaa ylämäkeä kulkeva kävelykatu johtaa vaatimattomasti rakennetulle näköalatasanteelle. Lähdimme liikkeelle heti aamulla, joten syysaurinko tuntui enemmänkin vain mukavan lämpöiseltä aurinkoterapialta kävellessämme rauhallista tahtia eteenpäin, samalla ihaillen jokilaakson vehreää maisemaa. Satuimme sopivaan aikaan paikalle, sillä näköalatasanteella ei ollut hetkeen ketään muuta, ja saimme omassa rauhassa ihailla vaikuttavaa näkymää. Vasta lähtiessämme paikalle saapui bussillinen muita turisteja. Pysähdyimme vielä uudestaan hieman alempana sijaitsevan kahvilan terassille nauttimaan lumoavasta näkymästä kahvin kera. Pohdimme, kuinka vaikuttava näkymä olisi myös auringon laskiessa, ja harmittelimme, ettei aikamme riittänyt tämän iltamaiseman näkemiseen.

Panoraamanäkymä Toledosta. Kuva: Satu Korhonen

La Senda Ecológica – jokilaakson kävelyreitit

Mikäli pienet korkeuserot eivät päätä huimaa, jokilaakson varrella kulkevat kävelyreitit ovat mainio tapa kokea jokilaakson kuvankauniit näkymät. Kävelyreittien muodostamaa luonnonmaisemaa ja jokilaakson luontoa kutsutaan nimellä la Senda Ecológica. Kolme nimettyä reittiä, Paseo de Merchán o de la Vega, Paseo de Recaredo ja Paseo del Tránsito, yhdistelevät sekä luontomaisemia että kulttuuria ja historiaa. Reittien varrella on nähtävissä niin puistoja, patsaita, siltoja kuin paikallisia kasvi- ja eläinlajeja.

Puente de San Martín. Kuva: Satu Korhonen

Vaikka emme varsinaisesti kulkeneet mitään tiettyä reittiä alusta loppuun, onnistuimme omilla seikkailuillamme näkemään suurimman osan nimettyjen reittien nähtävyyksistä. Esimerkiksi Paseo de Recaredon varrella sijaitseva Puente de San Martín -silta oli hyvinkin vaikuttava, ja sillalta avautuva jokilaakson näkymä sai meidät pysähtymään pitkäksi aikaa. Pari hurjapäätä ryhmästämme päätti myös ylittää joen Fly Toledon vaijerirataa pitkin.

Kaiken Toledon kaupungin tarjoaman kulttuurin ja historian keskellä pala luontoa on aina tervetullut piristys. Kuvankaunis jokilaakson ympäristö on ehdottomasti kokemisen arvoinen, ja jo parin tunnin kävelyllä kaupunkiin saa aivan uutta perspektiiviä.

 

LÄHTEET

https://turismo.toledo.es/areas-naturales/

Toledon katedraali – uskontojen yhteiseloa ja haudattuja kuninkaita

Viimeisenä Toledossa viettämänämme päivänä vierailimme kaupungin kuuluisassa katedraalissa. Viimeisen päivän kunniaksi aikataulu oli hieman vapaampi, ja kaikki saivat kiertää kaupungin nähtävyyksiä haluamassaan järjestyksessä ja muutenkin oman mielensä mukaan. Päivä oli todella lämmin ja aurinkoinen, joten valtavaan kiviseen ja pimeään katedraaliin astuminen ei aluksi tuntunut kovin houkuttelevalta ajatukselta. Mielestämme myös sisäänpääsyn hinta oli melko korkea varsinkin opiskelijalle, 10 euroa, joten harkitsimme pitkään, haluammeko mennä katedraaliin ollenkaan.

Yksi katedraalin torneista. Kuva: Josefa Ivorra Cardona

Kun astuimme sisään katedraaliin, kaikki epäilykset vierailun järkevyydestä kuitenkin hälvenivät. Katedraalissa vierailu oli jo itsessään lähes uskonnollinen kokemus. Varsinkin rakennuksen arkkitehtuuri sai miettimään, miten on ylipäätään ollut mahdollista rakentaa jotakin niin upeaa ja koristeellista yli 500 vuotta sitten. Lisäksi katedraalin taideteokset tekivät suuren vaikutuksen ja antoivat perspektiiviä siihen, millaiselta ihmisten arki on vuosisatoja sitten näyttänyt.

Toledon katedraali on kaikista Espanjassa näkemistäni katedraaleista vaikuttavin. Katedraalin ainutlaatuisuudesta kertoo muun muassa se, että se on luokiteltu Unescon maailmanperintökohteeksi. Sitä rakennettiin vuosina 1227-1493 ja sen pääarkkitehtinä toimi, ainakin joidenkin lähteiden mukaan, Petrus Petri (Pedro Pérez). Nykyisin katedraalin pääarkkitehdin titteliä pidetään kuitenkin melko kiistanalaisena, sillä 1900-luvulla suoritettujen tutkimusten mukaan alkuperäiset piirustukset olisikin suunnitellut eräs “Master Martín”. Varmaa on kuitenkin se, että katedraalin rakentamiseen ja suunniteluun on osallistunut useita aikansa arkkitehtejä, esimerkiksi itse El Grecon poika, Jorge Manuel Theotocópuli.

Katedraalin koristeellinen oviaukko. Kuva: Daniel Villa García

Tyyliltään Toledon katedraali edustaa goottilaista arkkitehtuuria, mutta kuten toledolaiseen arkkitehtuuriin olennaisesti kuuluu, rakennuksessa on vaikutteita myös mudéjar-tyylistä. Arkkitehtonisesti katedraali on vaikuttava ilmestys – korkeutta rakennuksella on 120 ja leveyttä puolestaan 60 metriä. Katedraali koostuu viidestä laivasta, ristiholvista, kuorikäytävästä sekä koko komeutta kannattelevasta 88 pylväästä ja 72 holvikaaresta.

Kuten toledolaisille rakennuksille on tyypillistä, myös katedraalissa on nähtävissä uskontojen – erityisesti islamin ja kristinusko – yhteiselo. Katedraalia alettiin rakentaa vuonna 1227 länsigoottilaisen kirkon päälle, joka oli aiemmin toiminut moskeijana. Islamilaisia arkkitehtonisia vaikutteita on muutenkin selvästi nähtävissä katedraalissa, sillä esimerkiksi Pyhän Lucian kappelissa sijaitsee edelleen islamilaistyylinen pylväs.

Suomalaisiin kirkkoihin tottuneelle ehkäpä erikoisinta ja kiinnostavinta katedraalissa on sen koristeellisuuden lisäksi se, että Espanjan katolilaiset katedraalit sisältävät yleensä useita kappeleita, jotka ovat ikään kuin omia erillisiä pieniä kirkkojaan tai rukoushuoneitaan. Toledon katedraalikin sisältää toistakymmentä kappelia, jotka vaihtelevat kokonsa ja tärkeytensä mukaan. Kappelit on nimetty pyhimysten tai muiden katolilaiselle uskonnolle merkittävien tapahtumien mukaan – katedraalista löytyy esimerkiksi Capilla de San Juan Bautista (Pyhän Johannes Kastajan kappeli) sekä Capilla de Concepción eli Neitseellisen sikiämisen kappeli. Osa Toledon katedraalin kappeleista on säilynyt rakennuksen alkuajoista asti, osa taas on uudempia. Vanhimpia säilyneitä kappeleita ovat muun muassa Santa Anan (Pyhän Anan), Santa Gilin (Pyhän Gilin), Santa Leocaldia de Toledon (Toledon Pyhän Leocaldian) sekä Pyhän Johannes Kastajan kappelit.

Ainakin itselläni mieleen jäivät vaikuttava Capilla Mayor eli Pääkappeli, Capilla de los Reyes Nuevos (Uusien kuninkaiden kappeli) sekä Capilla Mozárabe (Mozarabikappeli). Pääkappelista löytyy muun muassa valtava ja koristeellinen alttaritaulu, joka on rakennettu 1500-luvulla ja edustaa myöskin goottilaista tyylisuuntaa. Alttaritaulua pidetäänkin yhtenä goottilaisen tyylin viimeisistä taidonnäytteistä ennen kuin se väistyi renessanssitaiteen tieltä. Taulu on valmistettu kullatusta ja maalatusta puusta ja sitä rakentamassa oli aikansa suuria nimiä, esimerkiksi Sebastián Almonacid sekä Felipe de Bigarny. Pääkappeliin on myös muun muassa haudattu useita merkkihenkilöitä, kuten kuningas Alfonso VII sekä Pedro de Aguilar. Lisäksi Pääkappelista on pääsy maanalaiseen kryptaan, jossa on luonnollisesti lisää hautoja ja näiden lisäksi alttareita ja merkittäviä maalauksia.

Uusien kuninkaiden kappeli, Capilla de los Reyes Nuevos, on saanut nimensä sinne haudattujen kuninkaallisten mukaan. Tämä kappeli toimii useiden Trastámara-dynastian kuninkaallisten hautapaikkana. Kuninkaallissuvun ehkäpä tärkeimmän vesan, Isabel Katolilaisen, viimeinen leposija ei kuitenkaan ole tässä kappelissa, vaan Granadassa.
Capilla Mozárabesta taas tekee mieleenpainuvan sen islamilaiset vaikutteet, kuten toledolaiseen tyyliin kuuluu. Kardenaali Cisneros määräsi tämän kappelin alun perinkin rakennettavaksi vuonna 1504, jotta siellä voitaisiin harjoittaa mozarabiperinteeseen kuuluvia uskonnollisia riittejä. Kyseisessä kappelissa harjoitetaan näitä perinteitä vielä tänäkin päivänä. Jorge Manuel Theotocópuli, El Grecon poika, on myöskin ollut mukana tämän kappelin suunnittelussa.

Koska El Grecon taiteelta on hyvin vaikea välttyä Toledossa, myös katedraalissa on esillä El Grecon maalauksia. Sakaristoon astuessaan ei voi olla huomaamatta useita tämän toledolaisen taiteilijan töitä, jotka esittävät Jeesuksen opetuslapsia. Sakaristo saa muutenkin kävijän suun loksahtamaan auki, ja taiteilija Lucas Jordánin uskomattoman realistista ja yksityiskohtaista kattomaalausta voisi jäädä ihastelemaan tuntikausiksi.

Sakariston kattomaalaus. Kuva: Hoteles.net

Kokonaisuutena Toledon katedraali on ehdottomasti näkemisen arvoinen kokemus, joka tuskin jättää ketään kylmäksi. Usean tunnin vierailun aikana emme edes ehtineet nähdä kaikkia katedraalin osia, eikä mielestäni yksi vierailukerta edes riittänyt kaiken historiallisen tiedon ja yksityiskohtien sisäistämiseen.

LÄHTEET:
• CHUECA GOITIA, Fernando (1975): La catedral de Toledo. León: Everest.
• GÓMEZ MORENO, Elena (1947): Mil Joyas del Arte Español, tomo I: Antigüedad y Edad Media. Barcelona: Instituto Gallach.
• DE LA MORENA, ÁUREA & Azcárate, José María de (1998): Castilla-La Mancha; La España Gótica. Madrid: Ediciones Encuentro.
• SOBRINO, Miguel (2009): Catedrales. Madrid: La Esfera de los libros.
• KING, Georgianna Goddard (1915): ”French Figure Sculpture on Some Early Spanish Churches”. American journal of archaeology: the journal of the Archaeological Institute of America. Macmillan Co. p. 250.
• Catedralprimada.es http://www.catedralprimada.es/es/info/catedral/historia/

Monasterio de San Juan de los Reyes – Katolilaisten kuninkaiden symbolinen vallannäyte

Monasterio de San Juan de los Reyes -luostari kohoaa Toledon vanhan kaupungin juutalaisalueen laidalla, jonka kukkulalta avautuu näkymä Tajo -joelle ja Puente de San Martín -sillalle. Rakennuksen julkisivu on näyttävä ja mahtipontinen, väritykseltään vaaleaa graniittia ja tiiltä. Kaksikerroksisen pylväskäytävän suurista ikkunoista avautuva luostarin sisäpiha tarjoaa vierailijoilleen aivan oman pienen maailmansa. Ympärillä kävelevistä turisteista huolimatta tunnelma on rauhallinen. Vehreät appelsiinipuut ja suloiset pienet polut ovat kuin maalauksesta. Sama tunnelma jatkuu myös kirkon kappelissa, jonne moni vierailija on tullut selkeästi hiljentymään.

Kuva: Noora Alatupa

Fransiskaaniluostari syntyi 1400-luvulla voimakkaiden poliittisten ja uskonnollisten motiivien seurauksena. Se on rakennettu sekä katotilaisten kuninkaiden, Ferdinand toisen ja Isabella ensimmäisen, pojan syntymän että vuonna 1476 voitetun Batalla de Toro -taistelun kunniaksi osoittamaan erityisesti kuninkaiden ja katolilaisuuden uskonnollista valta-asemaa. Paikaksi valikoitui Toledo kaupungin keskeisen maantieteellisen sijainnin ja symbolisen merkityksensä johdosta, ja näin luostari edustaisi uutta yhtenäistä Espanjaa Castillan ja Aragonin liittoutuessa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan luostariin olisi pitänyt tulla myös katolilaisten kuninkaiden hautapaikat, mutta myöhemmin sijainniksi valikoitui kuninkaiden valloitusten huippua kuvaava Granada.

Kuva: Satu Korhonen

Luostarin monessa erässä toteutettu rakentaminen aloitettiin vuonna 1477 arkkitehti Juan Guasin suunnitelmien pohjalta, valmistuen lopulta vuonna 1504. Rakennus koostuu pääkappelista, sen sivukappeleista sekä luostarin pylväskäytävistä kahdessa kerroksessa ja niiden ikkunoista avautuvasta vehreästä sisäpihasta. Mielenkiintoisena yksityiskohtana pääjulkisivun seinältä löytyy Granadasta vapautettujen kristittyjen vankien kahleita. Kirkosta löytyy myös vaikuttava kotkien pitelemä katolilaisten kuninkaiden vaakunoiden sarja.

Kuva: Satu Korhonen

Luostari edustaa vahvasti aikansa arkkitehtuuria: kirkon päälaivan pylväät ovat katolilaisten kuninkaiden aikakauden myöhäisgoottilaista tyyliä, mutta esimerkiksi toisen kerroksen katon puupaneelikoristelut ovat Toledossa vallinnutta mudéjar -tyyliä. Goottilais-flaamilaisen tyylin mukaan rakennetun kirkon kaavana on latinalainen risti pienillä tukipalkeilla. Lisäksi tämä tyylisuunta on näkyvissä luostarin pylväskäytävien ikkunoiden kaarien muodossa ja koristelussa.

Luostari kärsi tuhoja 1800-luvun alussa käydyssä itsenäisyyssodassa, ja esimerkiksi luostarin kirjasto sekä pääkappelin alkuperäinen alttari tuhoutuivat silloin tulipalossa. Lisäksi luostari rappeutui vähitellen maallistumisen seurauksena.

Pylväskäytävien ikkunakaaret esittävät tulen liekkejä. Kuva: Satu Korhonen

Rakennuksen restaurointi aloitettiin 1883 arkkitehti Arturo Melidan johdolla. Nykyinen kirkon alttari on peräisin Toledon Santa Cruz -sairaalasta, jonne sen teki veistäjä ja maalaaja Francisco de Coomontes. Restauroinnin jälkeen vastuu luostarista on ollut jälleen fransiskaanimunkeilla vuodesta 1954 lähtien.

Luostarissa vieraillessa on helppo aistia sen pitkä historia. Rakennuksen myöhäisgoottilainen tyyli yhdistyy  tunnistettavasti paikalliseen mudéjar-tyyliin, jonka jälkiä on nähtävillä kaikkialla Toledossa. Mahtipontinen julkisivu kätkee sisäänsä rauhoittumisen ja hiljentymisen mahdollistavan tunnelman.

Kuva: Satu Korhonen

LÄHTEET

http://www.sanjuandelosreyes.org/en/welcome-to-san-juan-de-los-reyes/

https://www.lonelyplanet.com/spain/toledo/attractions/monasterio-san-juan-de-los-reyes/a/poi-sig/483194/360759

https://audioviator.com/audioguia/monasterio-de-san-juan-de-los-reyes/