Nyky-Suomessa itkuvirsien luo löytää yhä useamman tie. Yksi etsii karjalaisia juuriaan, toinen keinoa käsitellä tunteitaan, kolmas on yleisesti kiinnostunut perinteistä, neljäs on innostunut muuten vain ja viides on viehtynyt itkuista taiteellisena ilmaisuna. Karjalaisten ja inkeriläisten itkuvirsien tenho tavoitti minut syksyllä 2007 folkloristiikan opinnoissa.
Itku, itkuvirsi, äänellä itku, itkulaulu. Itkuperinne ja sen monet termit
Itkuvirsillä on monta nimeä, jotka tuovat esiin perinteen monimuotoisuutta, perinteen karjalaista taustaa ja nykyajassa syntyneitä uusia muotoja. Tässä blogiartikkelissa pohdin näitä eri nimityksistä ja periteen moninaisuutta. Pohdintojeni taustalla on ollut halu ymmärtää, miten erilaiset perinteen muodot rituaalisesta käytännöstä esittäväksi taiteeksi suhteutuvat toisiinsa ja miten määritellä itkuvirsi. Jatka lukemista ”Itku, itkuvirsi, äänellä itku, itkulaulu. Itkuperinne ja sen monet termit”
Itkuvirret ja Vain elämää – valmiina liikuttumaan.
Vain elämää on muodostunut yhteisölliseksi itkemisen käytännöksi 2010-luvun Suomessa. Sarjassa ja sen äärellä itkeminen linkittyy tältä kannalta mielessäni melko suoraan karjalaiseen itkuvirsiperinteeseen – yllätys yllätys – itkututkija kun olen.
Jatka lukemista ”Itkuvirret ja Vain elämää – valmiina liikuttumaan.”
Koronahuolia, itkua ja yhteisöllisyyttä
Itkuvirret ilmaisevat huolta ja murheita, joita erossa oleminen läheisistä ja tutusta aiheuttaa. Koronakevät toi samankaltaisia huolia, ikävää ja epävarmuutta ja synnytti koronaitkuja. Jatka lukemista ”Koronahuolia, itkua ja yhteisöllisyyttä”
Mikä yhdistää suomalaisuutta, soijanakkia ja rumbailtaa Kuubassa?
Aito ja autenttinen – nuo jopa kirosanan vivahteita saaneet määritteet! Avaamme muutamia näkökulmia, joiden kautta tätä monelle kulttuurintutkijalle niin kipeäksi käynyttä asiaa voi tarkastella. Jatka lukemista ”Mikä yhdistää suomalaisuutta, soijanakkia ja rumbailtaa Kuubassa?”
Performatiivisuus, sanoilla tekeminen ja matka tuonpuoleiseen
Tilanteessa on jotakin erityistä, jokin on toisin. Tunnelma on vakava, intensiivinen. Yhtäkkiä emme olekaan enää vain soittamassa sinfonista runoa; olemme saattamassa vainajaa tuonpuoleiseen. Jättämässä jäähyväisiä, kunnioittamassa elämää, kaipaamassa yhdessä. Kapellimestarimme Eero Lehtimäki on juuri omistanut soittamamme teoksen vastikään menehtyneelle läheiselleen. Jatka lukemista ”Performatiivisuus, sanoilla tekeminen ja matka tuonpuoleiseen”
Toisteisuuden lumo: itkututkija upoksissa jazzklubilla
Toisteisella musiikilla on hypnoottista voimaa. Teoreettisesti ja tutkimuksellisesti olen tarkastellut tätä karjalaisten itkuvirsien puitteissa. Käytännössä koin voiman viimeksi keskiviikkoa Aki Rissanen Trion lumoavan äänimaailman äärellä. Jatka lukemista ”Toisteisuuden lumo: itkututkija upoksissa jazzklubilla”
Vihaan Kalevalaa – eli mitä?
”Mistä hitosta siinä Kalevalassa oikein on kyse?” Tämä kysymys heitettiin Päivystävälle folkloristille twitterissä viime syksynä. Tällä kertaa aihetta tarkastellaan nykylukijan näkökulmasta. Kalevala kalskahtaa kaukaiselta; se kaipaa tulkintoja, jotka resonoivat nykyajan kanssa. Jatka lukemista ”Vihaan Kalevalaa – eli mitä?”
Tunteet ja tieteet – Affekti, emootio ja tieteidenvälisyys
Tutkin itkuvirsien tunteita ilmaisun ja performatiivisuuden näkökulmista. Keskeisiin kysymyksiini kuuluvat, miten tunnetila muuttuu esityksen edetessä ja miten se kuuluu itkijän äänessä. Tätä selvittäessäni olen päätynyt kulttuurintutkimuksen näkökulmista myös neurotieteiden puolelle. Lähtökohtien ja näkemysten moninaisuus on tuonut eteeni käsitteellisen ja teoreettisen ”tunnemylläkän”, jota tässä tekstissä paloittelen ja kokoan uudelleen. [Varoituksena mainittakoon heti aluksi, että oion tässä tekstissä mutkia urakkatyönä.] Jatka lukemista ”Tunteet ja tieteet – Affekti, emootio ja tieteidenvälisyys”
Me folkloristit, muoto ja merkitys
”Kun te folkloristit olette niin vanhanaikaisia tuon formalisminne kanssa.” ”Teillä folkloristiikassa analysoidaan muotoa, mutta meillä ollaan eri tasoilla, syvemmällä.” Jatka lukemista ”Me folkloristit, muoto ja merkitys”
Tervehyzii kentältä – Iloinen jälleenkuuleminen Petroskoissa
Kirjaimista piirtyy tuttu nimi. Parin viikon päästä kuulokkeissani napakalla tempolla juttelee tuttu ääni, laulava puherytmi ja vivahteikkaat äänenpainot. Kasvoilleni leviää riemuisa hymy – olen kohdannut vanhan tutun! Jatka lukemista ”Tervehyzii kentältä – Iloinen jälleenkuuleminen Petroskoissa”
Itku, rohkeus ja vapaus
Tunteiden ilmaisemisen sosiaaliset ja kulttuuriset säännöt ovat monimutkaiset. Kuka saa ilmaista tunteitaan, missä ja miten, ja ennen kaikkea, mitä tunteita? Ilo on sallittua ja haluttua. On kiva olla iloinen ja näyttää se. Sen sijaan suru ja pettymys kertovat, etteivät asiat ole kuten pitäisi ja toivoisi; ne paljastavat jotakin syvempää, ilmaisijan haavoittuvuuden. Jatka lukemista ”Itku, rohkeus ja vapaus”