Kalevala-vinkit vaalikevääseen

Päivystävä folkloristi tarttui Kalevalaan ja luki sitä näin vaalikevään kunniaksi poliittinen argumentointi mielessä. Mitä kaikkea Kalevalalla voitaisiinkaan perustella ajassamme? Tässäpä siis Päivystävän folkloristin pro tips vaalikevääseen. Koska Kalevala on ollut suomalaisen identiteetin rakentamisen projekti, voi näitä esimerkkejä vapaasti käyttää myös vaaliretoriikassa. ”Näin meillä on aina tehty!”

[Teksti sisältää kärjistyksiä ja huumoria – paikoin satiiria. Teksti saattaa sisältää jäämiä värittyineistä mielipiteistä.]

Vanhustenhoito

Vanhustenhoidon hiuksia nostattavat laiminlyönnit ovat olleet viime aikoina syystäkin uutisissa. Kyseessä ei ole kuitenkaan millään tapaa uusi ongelma – ei nimittäin helppoa ollut vanhalla Väinämöiselläkään! Väinö syntyi valmiiksi vanhana, mutta Kalevan maiden vanhustenhuollon surkean tilan takia joutui ajelehtimaan vuosia meressä. Eikä häntä mitenkään ilomielin ja avosylin yhteisönsäkään kohdellut – sitten kun hän sen pariin pääse. Milloin oli nuoremmat uhittelemassa ja vähättelemässä vanhan tietoja ja taitoja, ja lopulta vaka vanha sysätään koko yhteisön ulkopuolelle. (Runot 1– 2, 3–4, 50.)

Neuvola ja synnykysen jälkeinen masennus

Mitä ilmeisemmin neuvolatoimintakin oli kriisissä, koska Ilman impi jätti potran pojan heti oman onnensa nojaan. Raskauskin tuntuu olevan vaikea, mutta kylläpä Ilman impi siitäkin selviää, tosin masennuksen merkkejä on havaittavissa. (Runo 1.) Samaan todettakoon, että Kalevala osoittaa suoraan, miten ehdottoman tärkeää hyvä ja kattava ehkäisyvalistus on; Marjatta menee metsään, syö puolukan ja hupsista vaan, sieltähän se lapsi sitten putkahtaa – seuraukset ovat kohtalokkaat. (Runo 50.)

Ilmastonmuutos

Ilmastonmuutos koskettaa meistä jokaista – niin myös Kalevalassa. Varoittavan esimerkin tarjoaa Louhen ja Pohjolan kohtalo. Kun voitontavoittelu ajaa muun edelle ja taistelu Sammosta kärjistyy, jää Pohjolan väelle (tulevista sukupolvista puhumattakaan) luu käteen. Pohjolalle ei jää rikkaudesta muruakaan. Rikkauksissa möyrivällä Kalevalan väellä taas vitsaukseksi tulevat Louhen lähettämät kostotoimenpiteet (muun muassa tauteja ja pimeyttä). Ei tarvitse olla Pohjolan Homeros tai kovin kummoinen Sherlock huomatakseen ilmiselvän allegorian: ahneuden aikaansaama ilmastonmuutos tuo muassaan mullistuksia ja kaikki häviävät! Niin pitkälle emme mene, että väittäisimme katastrofit torjuvan Väinämöisen olevan symboli puhdasta energiaa tuottavalle fuusiovoimalle. Mutta toisaalta… (Runot 37, 42–48.)

Alkoholi

Viimeisimpiä muutoksia alkoholilakiin tehtäessä kuului huolestuneita äänenpainoja höllennysten seurauksista. Mitä sitten kertonee Lemminkäisen tapaus: ollessaan kuokkavieraana Pohjolan pidoissa, Lemminkäinen unohtaa “myyttiset” eurooppalaiset juomatavat, tankkaa hieman liikaa olutta ja tappaa pitopaikan isännän. Epäilemme tosin, että edes alkoholimonopoli ja myyntiaikarajoitukset eivät olisi riittäneet suitsimaan lieto Lemminkäisen kiivaanpuoleista luonnetta. Siitä todisteena ei tarvitse kuin mennä lähimpään rytmimusiikkia tarjoavaan ravitsemusliikkeeseen ja suorittaa empiiristä havainnointia valomerkin aikoihin. (Runot 26–27.)

Vahvat naisjohtajat

Kovasti Kalevalassakin vanhat miehet uhoavat ja tietävät, ovat neuvomassa nuorempia. Vaikka yllä on Väinämöistä kovasti ylistetty, ei hän suinkaan ole Kalevalan ainoa viisas ja mahtava toimija. Vähintään yhtä mahtava on Louhi Pohjolan emäntä. Hänen tietonsa ja taitonsa asettuvat Väinön rinnalle; tai paremminkin niitä vastaan. (Runot 42–49.)  Vaikka Louhi näyttäytyy kalevalaisten näkökulmasta julmana ja kylmänä, on hän omiaan kohtaan huolehtivainen; kuka tahansa ei vävyksi kelpaa, karsinta on kova. (Runot 8–9, 13–15, 18–19.) Näissä kisoissa heikosti käy useille, myös Lemminkäiselle, tuolle Kalevalan gigololle. Hän päätyy mahdottomia tehtäviä toteuttaessaan Tuonelaan, josta äiti pelastaa. Näinpä tämänkin Kalevalan korskean uroon takaa paljastuu huolehtiva, määrätietoinen nainen. (Runot 12–15. Katso kohukuvat!)

Seksuaalinen häirintä

Naimakaupoista päästään pakkoavioliittoihin ja seksuaaliseen häirintään. Ainon kohtalo ei tunnetusti ole kovin korea: iäkästä ahdistelijaa pakoon hukuttautumalla. (Runot 3–7.) Tässä tekstissä emme tähän tarkemmin tartu: vuodentakaista kohua ruoti puhtoiseksi Vähäisissä lisissä folkloristiikan professori Lotte Tarkka.

Syrjäytyminen ja vääjäämätön tuho

Eräs aikamme suurista yhteiskunnallisista ongelmista on syrjäytyminen. Erityisesti nuoret, koulun kesken jättävät miehenalut, ovat vaarassa jäädä kaikkien tukiverkkojen ulkopuolelle. Tuloksena voi olla liuta tragedioita. Jos työtä saadaankin, heikoksi jäänyt työmoraali ja huonot tavat tekevät suoriutumisen mahdottomaksi, aivan kuten kävi jo Kullervolle. Ei ihmekään, jos peltohommat menevät päin prinkkalaa, hoidettava lapsi kohtaa ennenaikaisen loppunsa ja paimenessa ei ole kivaa – etenkin, kun perintöpuukko katkeaa ilkeän pomon eväisiin ujuttaman kiven vuoksi. Lopussa odottaa insesti, turmio ja itsemurha. (Runot 31–36.)

Tiede ja tutkimus

Turmiolta pelastaa tieto. Tavallaanhan Kalevala pohtii tarkasti sitä, kuka on suurin, kenellä on valta. Vastauksena on tietenkin mahtava, kaiken tietävä ja taitava Väinämöinen – vaiko kuitenkin Louhi? Sammon takojana Ilmarinenkin pärjää taistossa melko hyvin, muttei yllä kärkisijoille. Kuten ilmastokysymyskin paljastaa: rikkaus ei korvaa tiedon tärkeyttä, innovaatiot ja ymmärrys eivät synny rahasta. (Runot 1–50.)

Lähteiden tarkastamiseen tai ihan muuten vain innokkaille tiedoksi, että Kalevala on kokonaisuudessaan verkossa.

 

Lönnrotin Kalevala ja kansan runous

Kalevalalla luodaan siis käsitystä ikiaikaisesta kansamme tavasta toimia – hyvässä ja pahassa. Erityisen tärkeää on kuitenkin muistaa, että edes kansa, joka kalevalaista runoutta on laulanut, ei ole tällaisinaan tarinoita tuottanut, vaan Kalevala on Elias Lönnrotin kirjoittama, kansanrunoudesta aiheita ja tarinoita ammentama kaunokirjallinen teos.

Kansan parissa runot ovat syntyneet monenlaisiin tarkoituksiin; ne ovat eläneet yhteisössä niin  viihteenä, ajankuluna kuin osana rituaalista toimintaa.

Kalevalan perustana olevat kansan parista tallennetut runot ovat nekin avoimesti netissä luettavissa Suomen Kansan Vanhat Runot -sivustolla. Ja luettavaa riittää: Kalevala on teoksena noin viisi hyllysenttimetriä, SKVR kirjasarjana vie kaksi hyllymetriä.

Aiheesta lisää Heidi Haapoja-Mäkelän artikkelissa Ka­le­va­la ja ka­le­va­lai­suus ovat yhä po­liit­ti­sia työ­ka­lu­ja.

 

Kalevalan päivä
  • 28. helmikuuta
  • Elias Lönnrot on allekirjoittanut niin sanotun Vanhan Kalevalan esipuheen Kajaanissa 28.2.1835.
  • Nykyisin tuntemamme Kalevala on vuoden 1849 uudistettu versio.
  • Helsingin yliopiston Savo-Karjalaisen osakunnan jäsenet viettivät Kalevalan päivää jo vuonna 1865.
  • Epävirallinen liputuspäivä Kalevalan päivä on ollut vuodesta 1950 saakka.
  • Viralliseksi liputuspäiväksi ja suomalaisen kulttuurin päiväksi Kalevalan päivä vahvistettiin vuonna 1978.
  • Lisää eepoksen historiasta ja vaiheista Kalevalaseuran sivustolla 

 

Yksi vastaus artikkeliin “Kalevala-vinkit vaalikevääseen”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *