Korona – Vielä kerran, tunteella

Somea tai lehtien mielipidepalstoja ei tarvitse selata kauaa, ennen kuin törmää monenlaiseen puheeseen terveydestä ja oikeista toimenpiteistä koronaa vastaan. Äänien moninaisuutta voi lähestyä monelta kantilta, joista alempana esitellään yksi.

Se tulee jo uniinkin

Olin jo päättänyt, että tämä postaus voi käsitellä mitä vain muuta mutta ei koronaa – ovathan kyseinen virus ja puhe siitä täyttäneet ihmisten valveillaoloajan ja jopa unet (Yle 27.7.2020). Kävikin kuin Michael Corleonelle (Al Pacino) Kummisetä III:ssa – juuri kun luulin olevani ulkona, ne vetävät minut takaisin sisään! Lohdutuksena voin todeta, että tämän kirjoituksen aihetta voi soveltaa muuhunkin kuin COVID-19-pandemiaan. Nopeastikin vaihteleva tautitilanne on ollut omiaan lisäämään epävarmuutta ja tiedonjanoa. Niinpä varsinkin somessa mutta myös muualla netissä törmää monenkirjaviin näkemyksiin koronalta suojautumisesta ja sen hoidosta. Kiinnostavaa on, kuinka moni kirjoittaja hylkää terveysviranomaisten viralliset suositukset ja luottaa muihin auktoriteeteiksi kokemiinsa lähteisiin. Usein niin sanotut instituutioiden ulkopuoliset näkemykset asettuvat suorastaan vastakkain tieteellisten asiantuntijoiden kanssa.

Pandemia on saanut myös meeminikkarit liikkeelle. Kuva: The Australian

En ole virustutkija saati lääkäri, mutta minulla on käsitys siitä, kuinka tieteellinen tieto rakentuu, ja kykenen arvioimaan tiettyyn pisteeseen asti myös muita kuin oman alani tutkimuksia. Tähän nojautuen luotan asiantuntijoiden lausuntoihin suojautumiskeinoista virusta vastaan, ja pyrin noudattamaan virallisia suosituksia, joiden takana on mittavasti osaamista ja kriittistä arviointia. Joku toinen taas pitää parempana turvautua esimerkiksi luontaistuotteisiin tai muihin auktoriteettina pitämiensä ihmisten suosittelemiin troppeihin ja hylkää viranomaisten ohjeet.

Alla tulkitsen tätäjakautuneiden tiedonlähteiden ilmiötä monikeskuksisuuden (polycentricity) ja rekisterin (register) käsitteiden kautta (ja kiitän kaukonäköisiä kollegoitani julkaista blogia tekstimuodossa eikä podcastina, koska monikeskuksisuuden ääneen toistelulla käsi alkaa jo hamuamaan sihijuomapulloa).

Teoriaa kehiin

Pelkistettynä sanahirviöistä ensimmäinen – monikeskuksisuus – viittaa lingvistisen antropologin Jan Blommaertin havaintoon siitä, että ihmiset suuntautuvat vuorovaikutuksessa yhtä aikaa sekä välitöntä keskustelukumppaniaan että todellista tai kuviteltua valtakeskusta kohti. Valtakeskus tarkoittaa tässä yhteydessä sosiaalista ja/tai kulttuurista auktoriteettia. Se voi olla yksilön yläpuolella toimiva rakenne, kuten valtio tai kirkko, mutta yhtä hyvin vaikkapa terveysguru tai lääkäri.

Viitatessaan kaikenkarvaisiin valtakeskuksiin, ihmiset hyödyntävät erilaisia viestinnällisiä rekistereitä. Rekisterit ovat kielellistä tai muista merkeistä, kuten vaatetuksesta, koostuvia kommunikatiivisia järjestelmiä (näin tässä yhteydessä, rekisterin määritelmä vaihtelee tieteenalan ja käytön mukaan). Rekisteri toimii jonkin sosiaalisen identiteetin (kuten ammatin tai asuinpaikan) merkkinä (esimerkiksi lääkärin valkoinen takki) ja se kantaa mukanaan käsityksiä käyttäjänsä ominaisuuksista.

Eri rekistereitä ja erityisesti niiden sisältämiä ääniä (voice, esim. tietynlainen rekisterikohtainen tapa puhua) hyödyntäen ihminen voi puhua ammattinsa edustajana (tutkija, myyjä), jonkin alueen asukkaana (helsinkiläinen, turkulainen) tai sosiaalisen statuksen edustajana (porho, työtön). Vaikka esimerkiksi itse en osaa juurikaan hyödyntää lakirekisteriä koulutuksen puuttuessa, osaan viitata siihen ja hyödyntää sitä  sen pohjalta, mikä on enemmän tai vähemmän laajalti jaettu käsitys asianajajista ja heidän ammatillisesta puhetavastaan.

Rekisteri on siis kielellinen tai muista merkeistä koostuva kommunikatiivinen muodostelma, joka tunnistetaan kulttuurisesti ja jota käytetään sosiaalisessa kanssakäymisessä. Kyseessä ei ole muuttumaton järjestelmä: rekisteri elää, kuolee ja muovautuu kommunikaatiossa.

”Tästä saat, inha virus!” Kuva: Elle Nurmi/Iltalehti

Tietoa arvioimassa

Miten tämä pulina rekistereistä ja valtakeskuksista sitten liittyy koronavirukseen ja eri näkemyksiin tiedon luonteesta ja asiantuntijoista? Teoreettinen pulina on minulle tapa lähestyä ja tulkita somekohinaa ja muita vuorovaikutuksen tapoja, jotka jakavat ihmisiä eri leireihin. Viranomaissuosituksiin ja epävirallisiin virusta vastaan suojautumisen keinoihin luottavia erottaa se, että he suuntautuvat kohti eri valtakeskuksia. Nämä suuntautumiset tulevat esiin muun muassa keskusteluissa, joissa eri mielipiteen kannattajat käyttävät eri rekistereitä ajaakseen omia näkemyksiään.

Kärjistettynä: koronasta vääntävät voivat tavoitella tieteellistä rekisteriä, joka sisältää esimerkiksi viittauksia tutkimuksiin tai vaihtoehtoisesti luontaislääkintää puolustavaa puhetapaa. Myös strateginen rekisterien yhdistely on mahdollista keskustelijan tavoitteiden ajamiseksi: luontaislääkintää puolustava voi viitata enemmän tai vähemmän luotettaviin tieteellisiin tutkimuksiin, jotka tukevat hänen näkemystään lääkkeettömästä hoidosta. Rekisterien välillä liikkuminen voi siis olla hyvinkin tavoitteellista toimintaa, joka liittyy oman sanoman vahvistamiseen.

Tiedon kertyminen ottaa aikansa

Folkloristiselta kannalta ilmiö on mielenkiintoinen kummankin (stereotyyppisen) osapuolen kannalta. Äärimmäistä tiedollista relativismia eli “kaikki tieto on suhteellista” -kantaa välttääkseen kannattaa kuitenkin erottaa ilmiön mielenkiintoisuus siitä, että asettaisi tutkitun tiedon ja hopeavesiohjeet samaan astiaan. Vaikka virustutkimuksen kimpussa möyrii monta tuhatta tutkijaa, tieteellinen tieto ei synny hetkessä ja on lisäksi muuttuvaa. Sen lisäksi että tutkimus, sen vertaisarviointi, julkaiseminen ja laajempi tulosten arviointi vie aikaa, kyse on tutkimuksessa aina kulloinkin vallitsevasta, ei lopullisesta totuudesta. Siitä huolimatta tai juuri sen takia kannattaa kuitenkin laskea asiantuntijoiden varaan.

Luottakaa viranomaisohjeisiin ja tiedeyhteisöön. Ennen kaikkea pysykää terveinä!

Kirjallisuutta

Agha, Asif. 2005. Voice, Footing, Enregisterment. Journal of Linguistic Anthropology 15 (1), 38–59. https://doi.org/10.1525/jlin.2005.15.1.38

Blommaert, Jan. 2007. Sociolinguistics and Discourse Analysis: Orders of Indexicality and Polycentricity. Journal of Multicultural Discourses 2 (2), 115–130. https://doi.org/10.2167/md089.0.

Koskinen, Inkeri. 2016. Objektiivisuus humanistisissa tieteissä. niin & näin 4/16, 35–42. https://netn.fi/artikkeli/objektiivisuus-humanistisissa-tieteissa

Lehtonen, Heini 2015. Tyylitellen. Nuorten kielelliset resurssit ja kielen sosiaalinen indeksisyys monietnisessä Helsingissä. Helsinki, Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/155659

Tieteen termipankki 2.9.2020: folkloristiikka:rekisteri (http://tieteentermipankki.fi/wiki/Folkloristiikka:rekisteri)

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *