Ensimmäinen kurssikerta sisälsi jo opittujen asioiden kertausta paikkatiedon perusteista, mutta asetti myös uuden haasteen: QGIS-ohjelman käyttämisen taidon. Edellisen kurssin Exel-kammot mielessäni seurasin tarkasti ohjeistusta, minkä seurauksena syntyi alla esitetty tuotos (Kuva 1.). Juurikaan muuta ei kyseessä olevalta kurssikerralta käteeni jäänyt, sillä aikaansaamani koropleettikartta oli lähes suoraan opettajan ruudulta kopioitu. Moodle-sivustolta löytyvän yksityiskohtaisen ohjeen avulla pyrin kuitenkin ottamaan seuraavan tehtävän vastaan positiivisesti. Kenties se jättää mieleeni muutakin kuin tuskaiset huokaukset QGIS:n äärellä.
Kyseinen teemakartta esittää Itämeren alueen yhdeksän valtion (Ruotsi, Suomi, Viro, Venäjä, Tanska, Puola, Latvia, Liettua ja Saksa) aiheuttamaa typpikuormitusta. Se on mielestäni tarpeeksi informatiivinen ja sopii yksinkertaisena esitystapana ilmiön kuvaamiseen hyvin. Visuaalisesti kartta voisi olla siistimpi, sillä esimerkiksi Itämeren rajat ja syvyyskäyrät ovat hyvin silmäänpistäviä ja korostuvat ainoana sinisenä sävynä kartalta aivan liikaa. Muu kartan väritys on lähes onnistunut, mutta vaaleat sävyt ovat hieman liian lähellä toisiaan, joten muut kuin Itämeren alueen valtiot olisi voinut värittää toisen sävyiseksi. Jälkikäteen ajateltuna saattaisin myös lisätä yhden luokkajaon lisää, mikä voisi ilmentää hieman paremmin valtioiden välisiä eroja päästöjen osuuksissa.
Kartalta korostuu etenkin Puola suurimpana päästöjen aiheuttajana sekä Venäjä, jonka päästöt ovat omaa luokkaansa otettaessa huomioon valtion rantaviivan pituus suhteessa muihin. Venäjän aiheuttamat typpipäästöt ovat samaa luokkaa kuin Ruotsin, vaikka sen rantaviivan pituus on mitätön suhteessa Ruotsin tai Suomen rannikkoalueisiin. Omassa blogitekstissään myös Kim-Henrik Helanne pohtii rantaviivan pituuden merkitystä typpipäästöjen osuuksissa ja toteaa, että tämänkaltaisen aineiston tarkastelussa olisi hyvä ottaa huomioon muitakin seikkoja. Esimerkkinä Helanne esittää, että voitaisiin tutkia Itämereen laskevien jokien vaikutusta typen kuljettajina. Olen tämän idean kannalla, sillä se havainnollistaisi hyvin sitä, kuinka laajalta alueelta typpeä siirtyy Itämereen. Toki esimerkiksi myös ilmalaskeumana syntyvä typpikuormitus on merkittävää, mutta luulen, että sen tarkastelu on vaikeampi toteuttaa.
Itämeren tilanteen edesauttamiseksi perustettiin vuonna 1972 Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissio (HELCOM, Helsinki Comission). ”Sen päätehtävä on valvoa Itämeren alueen suojelua säätelemällä sekä maalta että meriliikenteestä tulevaa kuormitusta.” Suojelukomissio mahdollistaa kaikkien valuma-alueella sijaitsevien valtioiden yhteiset neuvottelut, joten sen rooli on merkittävä. Esimerkiksi Venäjä ei ole osa Euroopan unionia, joten EU:n toimesta Itämereen kohdistuvat toimet eivät suoraan koske sitä. HELCOM:n tämänhetkisenä tavoitteena on Itämeren hyvä tila vuoteen 2021 mennessä (SYKE, 2014).
Viittaukset
Helanne, K.-H. (21.01.2018). Ensimmäinen harjoitus. <https://blogs.helsinki.fi/helanne/2018/01/21/ensimmainen-harjoitus/> Luettu 21.01.2018
Suomen ympäristökeskus (2014). Itämeri – Ympäristö ja ekologia. <http://www.syke.fi/fi-FI/Julkaisut/Esitteet/Itameri__ymparisto_ja_ekologia_tietopake(28801)> Luettu 21.01.2018
Hei, tämä on kommentti.
Poistaaksesi kommentin, kirjaudu sisään ja lue artikkelin kommentit. Jokaisen kommentin kohdalla on linkki, josta voit halutessasi muokata tai poistaa kommentin.
Kommentoijien avatarit tulevat Gravatarista.