Kasvatustieteen tohtorin tutkinto

Mitkä ihmeen KK, KM ja KT? Entä mitkä ihmeen kandi, gradu ja väitöskirja? Sarjassa esitellään kasvatustieteen kandidaatin, maisterin ja tohtorin tutkinnot sekä opintopolun varrella tehtävät opinnäytetyöt.

***

Kasvatustieteen tohtorin tutkinnon tavoitteena käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa ovat tieteellisesti merkittävä väitöskirja sekä laajemmin yhteiskuntaa käyttäytymistieteellisillä sovelluksilla palveleva tutkimusperustainen asiantuntijuus.

Tohtorin tutkinnon suorittamiseen kuuluu siis väitöskirjatutkimuksen tekeminen ja väitöskirjan kirjoittaminen ja sen puolustaminen väittelytilaisuudessa, sekä ennen väitöskirjan tekemistä suoritettavia yleisiä ja sisältöopintoja opiskelijan suuntautumisen mukaan. Väitöskirja on tutkijakoulutuksessa laadittava tohtoritutkinnon opinnäyte, jonka tulee sisältää uutta tieteellistä tietoa.

Tutkintoa suorittava opiskelija perehtyy tutkimusalaansa, sen yhteiskunnalliseen merkitykseen, perusongelmiin ja tutkimusmenetelmiin. Lisäksi opiskelija saavuttaa valmiudet soveltaa itsenäisesti ja kriittisesti alansa tieteellisen tutkimuksen menetelmiä ja luoda uutta tieteellistä tietoa.

Tutkijaopintojen tavoiteaika on neljä vuotta kokopäiväisesti opiskellen, yhteensä vähintään 240 opintopistettä. Tutkijakoulutuksessa opiskelevaa opiskelijaa kutsutaan tohtorikoulutettavaksi, ja kasvatustieteen alalta valmistunutta tohtoria joko kasvatustieteen tohtoriksi, KT, tai filosofian tohtoriksi, FT. Vain osa tohtoreista jatkaa uraansa yliopistotutkijana, tutkinto antaa myös edellytykset toimia vaativissa akateemisissa tehtävissä ja erilaisissa asiantuntijuustehtävissä.

Kasvatustieteen tohtorin tutkinto koostuu seuraavista opinnoista:

  • 20 op yleisiä opintoja
  • 40–60 op sisältöopintoja
  • 160–180 op väitöskirjatutkimusta
  • = yhteensä 240 op

Opiskelija voi hakea tutkijakoulutukseen maisterin tutkinnon suoritettuaan. Hakeminen tapahtuu palauttamalla väitöskirjan tutkimussuunnitelma ja tutkijakoulutuksen opintosuunnitelma hakupapereiden kera. Tohtoritutkintoa suorittamaan haetaan siis opiskelijan oman tutkimusidean avulla. Opiskelijan apuna idean muokkaamisessa suunnitelmaksi ovat ohjaavat professorit, joista ainakin yhden on edustettava väiteltävää alaa. Opiskelijan tulee itse etsiä itselleen ohjaajat. Tutkijakoulutukseen ei ole erillistä hakuaikaa, mutta esimerkiksi käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa hakemuksia käsitellään neljä kertaa vuodessa.

Väitöskirja voi olla joko yhtenäinen teos eli monografia tai samaa aihetta käsittelevistä tieteellisistä artikkeleista koostuva artikkeliväitöskirja eli ns. nippuväitöskirja. Artikkeliväitöskirjassa tulee olla julkaistuja tai julkaistavaksi hyväksyttyjä artikkeleita sekä johdanto- ja yhteenveto-osa.

Väitöskirjalle ei ole määritelty tarkkaa pituutta, vaan aihe ja tehty tutkimustyö määrittelevät pituuden. Monografiat voivat olla 12 sivusta 400 sivuun, yleensä väitöskirjan pituus on kuitenkin yli sata sivua. Artikkeliväitöskirjoissa johdanto- ja yhteenveto-osa on 40–100 sivua, minkä lisäksi väitöskirjassa on 2–10 artikkelia.

Kun väitöskirja on valmis, sen hyväksyy ensin ohjaava professori. Seuraavaksi väitöskirjan hyväksyvät tiedekunnan nimeämät esitarkastajat, jolloin työ on käytännössä hyväksytty, vaikka muodollisesti hyväksyminen tapahtuu vasta väitöstilaisuuden jälkeen.

Väitöstilaisuudessa eli disputaatiossa väittelijä eli respondentti puolustaa väitöskirjaansa julkisesti tiedekunnan määräämää vastaväittäjää eli opponenttia vastaan. Opponentteja voi olla myös kaksi, ja lisäksi yleisön on mahdollista osallistua väittelyyn. Väitöstilaisuutta valvoo kustos, tiedekunnan nimeämä valvoja.

Väitöstilaisuuden jälkeen tiedekuntaneuvosto arvostelee väitöskirjan kirjaimin approbaturista laudaturiin. Väitöskirjat ovat aina julkisia, joten opiskelijan on joko painatettava väitöksensä ja/tai julkaistava se verkossa.

Lisensiaatin tutkinto ei ole pakollinen, mutta se voi poikkeustapauksissa olla välitutkinto tohtorin tutkintoa tavoittelevalle. Lääketieteen, hammaslääketieteen ja eläinlääketieteen alalla lisensiaatin tutkinto on kuitenkin ylempi korkeakoulututkinto. Helsingin yliopistossa lisensiaatin tutkintoon lisensiaatintyön lisäksi kuuluvat opinnot ovat samat (60–80 op) kuin tohtorin tutkinnossa, ja myös arvosteluasteikko on vastaava. (Lähde täältä ja täältä.)

Lähteet ja lisätietoa aiheesta

Kasvatustieteen tutkinnot ja opinnäytetyöt -sarja

Teksti: Riikka Helminen ja Netta Metsäaho

Kielijelppi – jelppiä akateemiseen viestintään

Yliopisto-opiskelijalta vaaditaan usein hyvää kirjallista ja suullista viestintää, mutta näitä taitoja harjoitellaan käytännössä vain neljän opintopisteen verran, kursseilla YK 2.1.1. Tieteellinen kirjoittaminen 2 op ja YK 2.1.2 Puheviestintä 2 op. Taitoja voi kuitenkin harjoitella myös itsenäisesti.

Helsingin yliopiston Kielikeskuksen äidinkielen viestintäopetuksen palveluyksikkö ylläpitää Kielijelppi−Språkhjälpen-verkkopalvelua, josta löytyvät erinomaiset ohjeet puheviestintään ja kirjoitusviestintään sekä lisäksi verkkoviestintään.

Puheviestinnän aihealueita

Kirjoitusviestinnän aihealueita

Verkkoviestinnän aihealueita

Mukaan hallitustoimintaan?

Sähköpostiin alkaa putoilla näin loppuvuodesta kutsuja erinäisten (aine)järjestöjen hallitusten syyskokouksiin ja mukaan hallituksen toimintaan alkavaksi vuodeksi. Oletko pohtinut, millaista hallitustoiminta on ja kuinka päästä mukaan toimintaan? Alla on listattuna kolme kasvatustieteiden ylioppilaalle varmaankin tutuinta järjestöä, joiden hallitustoiminnassa mukana oleminen voisi tuntua mielekkäältä.

Peducan syyskokous pidetään Conddoorissa tiistaina 4.12. klo 17. Peduca ry on Helsingin yliopistolla luokanopettajiksi ja kasvatustieteitä (yleinen ja aikuiskasvatustiede) opiskelevien ainejärjestö. Katso myös Peducan esittely.

Aikuiskasvatuksen Killan syyskokous pidetään Gustavus Rexissä keskiviikkona 5.12. klo 18. Aikuiskasvatuksen Kilta ry on Helsingin yliopiston piirissä toimiva järjestö, jonka jäseneksi voivat liittyä kaikki aikuiskasvatuksen ja -koulutuksen alasta kiinnostuneet. Katso myös Aikuiskasvatuksen Killan esittely ja Killan nettisivuilta löytyvä esittely hallitustoiminnasta.

Conduksen syyskokous pidetään Gustavus Rexissä maanantaina 10.12. klo 18. Condus ry on Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden yhteistyöjärjestö. Katso myös Conduksen esittely ja Conduksen hallitusblogista löytyvä esittely hallitustoiminnasta.

Järjestön toimintaa koordinoi hallitus ja hallitukseen kuuluminen on siten erinomainen tapa vaikuttaa järjestön toimintaan. Lähde rohkeasti mukaan!

P.S. Jos et ole saanut yhtäkään alussa mainittua kokouskutsua, varmista, että olet liittynyt sähköpostilistoille. Yleisohje sähköpostilistoille liittymisestä löytyy täältä. Lisäksi voit katsoa ohjeet AKK:n sähköpostilistalle liittymiseen ja Peducan sähköpostilistalle liittymiseen.

Peducan Viiniä ja valitusta -ilta

Hyvä kasvatustieteiden opiskelija, tervetuloa Viiniä ja valitusta -iltaan 26.11. klo 17 (huomaa muuttunut kellonaika!) keskustelemaan yhdessä opettajien kanssa kasvatustieteen opinnoista! Tilana toimii Athenan (Siltavuorenpenger 3 A) tila 302.

Nyt sinulla on ainutlaatuinen mahdollisuus antaa palautetta suoraan opettajillemme ja keskustella koulutuksemme kehittämisestä heidän kanssaan. Puheenaiheina ovat mm. kurssien suoritustavat (tentit, esseet jne.) sekä kurssien työmäärä suhteessa opintopistemääriin.

Peduca tarjoaa viiniä, tule sinä siis keskustelemaan, mikä opiskelussa on hyvää ja mitä tulisi kehittää!

Tapahtuma myös täällä.

Lehdet kuuluvat fuksisyksyyn

Kasvatustieteellisiä lehtiä on yliopistolla tarjolla runsaasti, ja niiden näkökulma vaihtelee aina aikuiskasvatuksesta varhaiskasvatukseen ja koulutuspolitiikasta oppimiseen. Lehtien keskeisintä antia ovat niiden aihealueeseen liittyvät tieteelliset artikkelit, joiden lisäksi sisältöä täydentävät usein erilaiset keskustelunavaukset ja kirja-arvostelut.

Tieteelliset artikkelit päätyvät tiedejulkaisuihin useimmiten vertaisarvioinnin (engl. peer review) kautta. Toimituksen ulkopuoliset vertaisarvioijat ovat alansa asiantuntijoita. He käyvät läpi julkaisuun ehdotetut tekstit ja antavat niihin korjausehdotuksia sekä ottavat kantaa siihen, onko kirjoitus julkaisukelpoinen vai ei. Vertaisarvioijan rooli on neuvoa-antava, ja viime kädessä päätoimittaja yksin tai toimituksen kanssa tekee julkaisupäätöksen. Vertaisarvioinnin tavoite on laadunvarmistuksellinen. Vertaisarvioija esimerkiksi tarkastelee tiedon uutuusarvoa sekä arvioi käytettyjen menetelmien oikeellisuutta, aineiston laatua ja päätelmien johdonmukaisuutta. Kaikkiin epäkohtiin ei ymmärrettävästi voida puuttua tehokkaallakaan vertaisarvioinnilla. ”Siihen pätee kuitenkin Winston Churchillin lausuma demokratiasta, jota hän piti huonona järjestelmänä, mutta mitään läheskään yhtä hyvää ei kukaan ole pystynyt esittämään”, toteaa Kari Raivio. (Raivio 2006.)

Yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelijat tutustuvat usein jo opintojensa alkuvaiheessa ainakin kahteen suomalaiseen julkaisuun: Suomen kasvatustieteellisen seuran julkaisemaan Kasvatus-lehteen sekä Kansanvalistusseuran julkaisemaan Aikuiskasvatus-lehteen. Näiden ja muiden suomenkielisten julkaisuiden lisäksi yliopiston valikoimissa on tarjolla ainakin ruotsin-, englannin- ja saksankielisiä kasvatustieteen alan lehtiä. Lehtiin kannattaa suhtautua muunakin kuin pakollisena kurssikirjallisuutena, sillä niitä lukemalla pysyy hyvin kärryillä ajankohtaisesta (kasvatus)tieteellisestä tutkimuksesta ja keskustelusta. Aktiivisella lehdenlukuharrastuksella siis kehität omaa asiantuntijuuttasi ja havaitset, ettei koko kasvatustieteen kenttää voi mitenkään sisällyttää tutkintorakenteisiin!

Nyrkkisääntö on, että Minervan lehdet ovat pitkälti niiden alojen julkaisuja, joita käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa opetetaan. Lehtien uusimmat numerot löytyvät kirjaston K1-kerroksesta, heti sisäänkäynnin vierestä. Vanhemmat numerot löytyvät hyllytettyinä samasta kerroksesta. Muut keskustakampuksen lehdet löytyvät Kaisa-kirjaston hyllyistä. Nellin kautta on myös mahdollista hakea verkossa julkaistavia journaaleja. (Huom! Moniin verkkoaineistoihin pääsee käsiksi vain yliopiston verkossa, jolloin kotikäyttö edellyttää etäyhteyden muodostamista.)

Lähteet
Raivio, K. 2006. Vertaisarviointi tieteellisessä julkaisutoiminnassa. Tieteessä tapahtuu 7/2006. Saatavilla verkossa: http://www.tieteessatapahtuu.fi/0706/0706Raivio.pdf

Ps. Suomalainen Tieteessä tapahtuu –lehti on yleistajuisuutensa, poikkitieteellisyytensä ja ilmaisuutensa johdosta erinomainen tutustumiskohde kenelle tahansa. Tuutori suosittelee!

Ryhmätyötilojen varaus

Ryhmätöitä pursuaa joka tuutista, mutta työskentely UniCafessa keskellä ruuhka-aikaa aiheuttaa paheksuntaa? Missä tapaamiset sitten kannattaisi järjestää? No ryhmätyötiloissa tietenkin!

Minervassa on tarjolla kolme ryhmätyötilaa opiskelijoiden käyttöön (max 10hlö). Kaikissa tiloissa on tietokone & dataprojektori ja ne ovat (tilasta riippuen) käytettävissä klo 8(/14)-20. Keskustakampuksella ryhmätyötiloja löytyy myös mm. Kaisa-talosta ja Aleksandriasta.

Ryhmätyötilojen varaus tapahtuu sähköisen varausjärjestelmän kautta. Pääkirjaston (Kaisa-talon) ryhmätyötilojen varausjärjestelmä ei ole vielä toistaiseksi käytössä, mutta tiloja voi kuitenkin käyttää niiden ollessa vapaana.

Ryhmätyötilat ovat suosittuja, joten muistathan hoitaa varauksen ajoissa!

P.S. Ryhmätyöskentelyssä kannattaa hyödyntää myös opintopiiriwikiä

Kasvatustieteen professori Elina Lahelma esittäytyy

Kuka olet ja mikä on (työ)tehtäväsi käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa?

Olen kasvatustieteen professori, vuoden vaihteesta lähtien emerita eli eläkkeellä oleva professori. Jatkan kuitenkin vielä osa-aikaisesti ainakin ensi vuoden oman
tutkimushankkeeni ja jatko-opiskelijoitteni parissa. Eikä sitä koskaan tiedä, vaikka
innostuisin vielä johonkin uuteenkin tutkimukseen.

Mistä uusi opiskelija saattaa tuntea sinut? Esim. mahdolliset oppikirjat, artikkelit.

Olen kirjoittanut paljon julkaisuja peruskoulun arjesta, sukupuolen ja muiden erojen rakentumisesta koulutuksessa, nuorten siirtymisistä kohti aikuisuutta sekä etnografisesta metodologiasta. Pääsykoeaineistoissa on viimeisten vuosien aikana aina ollut joku artikkelini – viime vuonna Sirpa Lappalaisen ja Reetta Mietolan kanssa kirjoittamamme artikkeli koulutussiirtymistä (Nuorisotutkimus-lehdessä), sitä ennen paljon luettu artikkeli tyttöjen ja poikien koulumenestyksestä (kirjassa Sukupuoli ja toimijuus koulutuksessa, toimittajina Hanna Ojala, Tarja Palmu ja Jaana Saarinen).

Oppimateriaaleina on käytetty muun muassa kirjaa Making Spaces: Citizenship and Difference in Schools, jonka olen kirjoittanut Tuula Gordonin ja Janet Hollandin kanssa, sekä kirjaa Etnografinen metodologia, toimittajina lisäkseni Sirpa Lappalainen, Pirkko Hynninen, Tarja Kankkunen ja Tarja Tolonen. Suosittelen lämpimästi näitä kirjoja kaikille. Muita julkaisuja löytyy kirjastohauilla tai kotisivultani.

Mikä on koulutustaustasi? Mitä olet opiskellut ja missä?

Valmistuin vuonna 1971 Helsingin yliopistosta sosiologia pääaineena, aineyhdistelmässä tilastotiedettä ja matematiikkaa. Kasvatustieteeseen minulle ei ollut mitään kosketusta, kun pääsin “määrällisen” suunnittelijan tehtäviin silloiseen kouluhallitukseen. Aloitin työni päivänä, jolloin Lapissa alkoi peruskoulu, mutta en tiennyt sitä. Joten oli varmastikin ihan paikallaan, että aloin kasvatustieteen perusopinnot työn ohella. Väittelin sitten kasvatustieteen tohtoriksi 1992 Helsingin yliopistossa, silloin jo yliopiston assistenttina.

Mikä aikanaan sai sinut kiinnostumaan kasvatustieteistä?

Oikeastaan kyse oli alun perin uteliaisuudesta: halusin ottaa haltuuni nuo didaktiikat ja opetussuunnitelmat, joihin työssäni törmäsin ja joihin suhtauduin epäluuloisesti.
Myöhemmin huomasin, että sosiologille kasvatuksen ja koulutuksen kenttä on mitä kiehtovin tutkimuskohde. Löysin 1980-luvulla naistutkimuksen (nykyisin käytetään termiä sukupuolentutkimus), joka kasvatustieteessä oli silloin vielä täysin tutkimaton alue. Monet ovat sitä mieltä, että olen tällä alueella uranuurtaja Suomessa.

Mikä on mielestäsi tällä hetkellä kasvatustieteen kentällä mielenkiintoisinta?

Eriarvoisuuden lisääntyminen yhteiskunnassa ja koulutuksessa, lokaalisesti ja
globaalisesti, on haasteellinen tutkimusalue, johon liittyviä graduaiheita suosittelisin
mielelläni. Toivoisin, että kasvatustieteen opintoihin pystytään jatkossa sisällyttämään
riittävästi kasvatussosiologisia aineksia, jotta opiskelijat saavat teoreettisia
välineitä kasvatuksen yhteiskunnallisten ja kulttuuristen näkökulmien analysointiin.

Haluatko jakaa jonkin muiston omien opintojen alusta?

Siitä on niin kauan ja muistoja niin paljon… Opiskelijoille olen joskus kertonut, miten 1960-luvulla naiset eivät päässeet kapakkaan ilman miesseuraa eivätkä yliopiston päärakennukseen luennoille pitkissä housuissa. Niinpä minustakin tuli kulttuuriradikaali ja vähitellen feministi.

Haastatellut: Emmi Heikkilä

***

Haastattelu on osa Kasvatustieteiden asiantuntijat esittäytyvät -sarjaa. Lue myös Kristiina Brunilan, Yrjö Engeströmin ja Leila Pehkosen haastattelut.

Kasvatustieteellinen keskustelukerho on täällä taas

Mitä? Jäikö kasvatustieteellisen keskustelukerhon fuksi-ilta kokematta? Vai olitko paikalla, ja olet innoissasi odotellut seuraavaa kertaa? Hyviä uutisia molemmille, sillä keskustelukerho on täällä taas! Aikuiskasvatuksen Killan järjestämässä kasvatustieteellisessä keskustelukerhossa tehdään juuri sitä, mitä nimessä luvataan – keskustellaan kasvatustieteellisistä asioista. Keskustelua käydään rennossa hengessä ja vapain mielin. Tervetulleita ovat sekä fuksit että konkarit!

Missä? Gustavus Rex, Leppäsuonkatu 11.

Milloin? Maanantaina 3.12. klo 19 alkaen. Myös myöhästyneet ovat tervetulleita mukaan.

Facebook-event löytyy täältä.

Kasvatustieteen maisterin tutkinto

Mitkä ihmeen KK, KM ja KT? Entä mitkä ihmeen kandi, gradu ja väitöskirja? Sarjassa esitellään kasvatustieteen kandidaatin, maisterin ja tohtorin tutkinnot sekä opintopolun varrella tehtävät opinnäytetyöt.

***

Kasvatustieteen maisterin tutkinto antaa opiskelijalle edellytykset toimia työelämässä oman alansa asiantuntijana ja kehittäjänä sekä edellytykset tieteellisiin jatko-opintoihin. Maisterin tutkinnon laajuus kasvatustieteessä on 120 opintopistettä. Maisterivaiheen opiskelijoita kutsutaan maisteriopiskelijoiksi. Suoritettuaan maisterin tutkinnon opiskelijasta tulee kasvatustieteen maisteri, KM.

Maisterivaiheen opintojen suorittamisen voi aloittaa, kun kasvatustieteiden perus- ja aineopinnot on suoritettu, vaikka kandidaatin tutkinnon suorittaminen olisi muiden opintojen osalta kesken. Täysipäiväisesti opiskellen maisterin tutkinnon suorittamiseen kuluu kaksi vuotta.

Maisterin tutkinnon opintojen tavoitteena on saavuttaa oman alan syvällinen hallinta ja osaaminen, valmiudet itsenäiseen ja kriittiseen tieteellisen tiedon hankkimiseen, viestintään sekä teoreettisen tiedon ja tieteellisten menetelmien soveltamiseen. Maisterivaiheen opintoihin kuuluu myös työharjoittelu.

Kasvatustieteen maisteriopiskelija voi halutessaan suuntautua opinnoissaan yleiseen kasvatustieteeseen tai aikuiskasvatustieteeseen tai muuten painottaa opintojaan kiinnostuksensa mukaan kasvatustieteen eri osa-alueisiin. Kasvatustieteen maisterin tutkinnon voi myös suorittaa erillisissä maisteriohjelmissa, joihin on omat hakunsa.

Käyttäytymistieteiden laitoksella on kaksi maisteriohjelmaaMaster’s Degree Programme in Adult Education and Developmental Work Research sekä Koulutussosiologian ja -politiikan maisteriohjelma. Halutessaan opiskelija voi myös hakea maisterin tutkintoa suorittamaan jonkin toisen tiedekunnan tai koulutuksen maisteriohjelmaan tai maisteriopintoihin. Eri maisteriohjelmista löytyy tietoa yliopiston maisteriohjelmasivuilta täältä.

Kasvatustieteen maisterin tutkinto koostuu seuraavista opinnoista: (erillisissä maisteriohjelmissa opintopisteiden määrät voivat vaihdella)

  • 5 op yleisopinnot
  • 85 op syventävät opinnot (sis. 45 op pro gradu -tutkielma, 10 op työharjoittelu)
  • 30 op vapaasti valittavat opinnot ja/tai sivuaineopinnot
  • = yhteensä 120 op

Gradu eli pro gradu -tutkielma on maisterin tutkintoa varten tehtävä 45 opintopisteen laajuinen opinnäytetyö, jolla opiskelija osoittaa oman alansa tuntemusta. Sen tavoitteena on opiskelijan tieteellisen ajattelun kehittäminen. Tutkielma voi olla osa laajempaa tutkimusprojektia tai opiskelija voi tutkia itse valitsemaansa ja perustelemaansa kasvatustieteellistä aihetta. Tutkielman tulee osoittaa perehtyneisyyttä tutkielman aiheeseen ja tutkimusmenetelmien hallintaa.

Gradun raportointiin ei ole määritelty pituutta, vaan laajuus riippuu paljon käsiteltävästä aiheesta. Raportti on yhtenäinen teos, jossa on usein 4–10 lukua (esim. johdanto, teoria, tutkimusmenetelmät ja aineisto, analysointi, pohdinta ja johtopäätökset) alalukuineen sekä tiivistelmä. Gradun pituutta ei ole määritelty tarkasti, mutta se on laajempi kuin kandidaatin tutkielma, ja selvästi suppeampi kuin väitöskirja. Graduja on tehty eri tiedekunnissa yleensä 10–100 sivun pituuksien väliltä.

Pro gradu -tutkielman tekoon kuuluu myös osallistuminen kolmeen tutkielman tekemistä tukevaan seminaariin. Tutkielman osana suoritetaan kypsyysnäyte, jonka tulee osoittaa perehtyneisyyttä tutkielman alaan. Pro gradu -tutkielma arvostellaan asteikolla approbatur–laudatur.

Maisterin tutkinnon suoritettuaan opiskelija voi hakea tohtoriopintoihin.

Lähteet ja lisätietoa aiheesta

  • Tietoa ja vinkkejä gradun tekemiseen ja ylipäätään kirjoittamiseen Helsingin yliopiston äidinkielen opettajan Kimmo Svinhufvudin Gradutakuu-blogissa
  • Tietoa gradun tekemisestä yliopiston Kirjoita gradu! -blogissa
  • Weboodista -> Opinto-oppaat -> Käyttäytymistieteellinen tiedekunta -> Käyttäytymistieteiden laitos -> Kasvatustieteen maisteri
  • Weboodista -> Opinto-oppaat -> Käyttäytymistieteellinen tiedekunta -> Käyttäytymistieteiden laitos -> Kasvatustieteen maisteri-> Opintojaksot -> Syventävät opinnot -> Pro gradu -tutkielma ja sen tekemistä tukevat seminaarit
  • Wikipediasta

Käyttäytymistieteiden laitoksen maisteriohjelmien kotisivut

Teksti: Riikka Helminen ja Netta Metsäaho

Esseen kirjoittaminen

  • Lue lähdekirjallisuutta pitäen mielessäsi esseen aihe ja  lukiessasi voit alkaa hahmotella myös näkökulmaasi.
  • Merkkaa jo lukuvaiheessa ylös mahdolliset ajatukset ja tekstinpätkät sivunumeroineen, joita voisit käyttää esseessä. Tämä säästää aikaa, eikä kaikkia kirjoja tarvitse lukea moneen kertaan. Näin ei myöskään mene sekaisin, mitkä ajatukset olivat omia ja mitkä kirjoista!
  • Suunnittele, suunnittele ja suunnittele! Rajaa aihe, hahmottele rakenne, ota ylös lähdeviittaukset ja lähde sitten kirjoittamaan. On helpompi kirjoittaa, jos tietää mistä on kirjoittamassa.
  • Pohjatyön jälkeen lähde rohkeasti kirjoittamaan. Älä sorru valkoisen paperin kammoon, sillä usein vasta kirjoittaessa saa ajatukset koottua ja joskus voi olla parempi aluksi kirjoittaa edes jotain, kuin olla kirjoittamatta mitään. Tekstiä on helpompi muokata, jos on jotain mitä muokata.
  • Kun kirjoittaminen ei suju.
    • Pidä lyhyt tauko!
    • Palaa lähdekirjallisuuden tai omien muistiinpanojen pariin, voit saada uusia ideoita.
    • Lue mitä olet jo saanut aikaan.
  • Ole valmis muokkaamaan tekstiä.
  • Hyödynnä vertaistukea. Aihe ja näkökulma voivat olla erilaiset, mutta kaikki painivat saman kirjoitusprosessin parissa.
  • Opettele viittaustekniikka ja tee viittaukset jo ensimmäisellä kerralla huolella. Niiden korjaaminen jälkikäteen syö hermoja ja aikaa.

Katso myös Kielijelppi: Kirjoitusviestintä.

Teksti: Netta Metsäaho ja Niina Hinkkanen