Opiskelijavaihto – (elämän)koulua ulkomailla

Toisin kuin monelle muulle, vaihtoon lähteminen ei missään vaiheessa ollut suuri unelmani. Oikeastaan se oli lähinnä tylsästi rationaalinen päätös. Päätös poistua omalta mukavuusalueelta ja päästä hetkeksi pois vanhoista kuvioista haistelemaan uusia tuulia. Koko ajatus tuntui todella kaukaiselta viime keväänä kun kiireessä täyttelin hakulomakkeita ja pohdin vaihtoehtoisia kohteita. Vasta elokuun lopussa, lähtöä edeltävänä iltana koko ajatus iski tajuntaani. Jännittäminen jäi siis kovin vähäiseksi, ja saapuessani aikaisin seuraavana aamuna lentokentälle, tunnelma oli muuttunut jo innokkaan odottavaksi. Puolen vuoden tavaroiden pakkaaminen oli kyllä ollut suoritus sinällään, mutta itse lähteminen oli yllättävän helppoa.

Nyt on reilu kuukausi kulunut saapumisestani tänne eteläisen Ruotsin ”Pikku-Lontooseen” Göteborgiin, eikä kertaakaan ole tarvinnut katua päätöstä. Pelkkää juhlaa tämä aika ei kuitenkaan ole ollut, vaan melko tavallista arkea iloineen – ja myös vastoinkäymisineen. Esimerkiksi opiskelija-asunnostani löytyi heti ensimmäisenä iltana torakoita, ja uuden asunnon saaminen tuotti melko paljon uusia harmaita hiuksia. Mutta parasta on se, kun huomaa pärjäävänsä ja pystyvänsä selviytymään erilaisista vaikeistakin tilanteista. Se on sitä elämänkoulua, jossa vaihto toimii erinomaisena intensiivikurssina.

Ennen opiskelijavaihtoon lähtöä muutama asia oli luonnollisesti mietityttänyt. Saako ollenkaan kavereita vai erakoituuko täysin neljän seinän sisälle, pärjääkö vieraalla kielellä opinnoissa ja ylipäätään eteen tulevissa yllättävissä tilanteissa, ja iskeekö järjetön koti-ikävä. No, uusia tuttavuuksia on ilmestynyt kuin sieniä sateella. Ainoa vaadittava ponnistus on ollut raahata itsensä kotiovesta ihmisten ilmoille. Toisiin vaihtareihin on tutustunut ihan huomaamattaan koulussa ja illanvietoissa – ja jopa kadulla!  Ja mikä parasta: kaikki ihmiset ovat ihan mahtavia! Vaihtarit ovat todella avoimin mielin liikenteessä, joten uusia ystävyyssuhteita syntyy hetkessä. Lisäksi baari-illat ovat tuoneet mukanaan myös paikallisia tuttavuuksia, joista olen erityisen innoissani. Pakko myöntää häpeällisesti, että vielä ei ruotsi suju kuin rasvattu, mutta onpahan inspiraation iskiessä mahdollisuus harjoitella! (Sitä inspiraatiota odotellessa..!)

Vaihtareita piknikillä!

Vaihtareita piknikillä!

Englanninkieliset opinnot ovat niinikään olleet positiivinen yllätys. Meillä vallitsee mahtava ryhmähenki, mikä helpottaa suun avaamista ja omien mielipiteiden ilmaisua. Suomalaisena ei tosiaan tarvitse olla ollenkaan huolissaan kielitaidon riittävyydestä. Vaihtoon tullaan joistain maista varsin heikoillakin englannin taidoilla, ja silti kaikki pärjäävät. Erilaiset aksentit aiheuttavat ajoittain hämmennystä ja sekaannuksia, mutta ripauksella huumoria selviää onneksi pitkälle!

Ja se koti-ikävä… Olen odottanut sen saapumista viimeistään ensimmäisten syyssateiden mukana, mutta turhaan. Hieman jopa tekisi mieli ikävöidä kotiin – eikö sen pitäisi kuulua asiaan? Ehkä se vaikuttaa, että aika lentää todella nopeasti vieraassa maassa. Toisaalta tuntuu, kuin olisi asunut täällä jo puoli vuotta (tekemistä on ainakin riittänyt puolen vuoden edestä), mutta toisaalta tuntuu kuin olisi saapunut vasta hetki sitten. Nykyaikainen tekniikka videopuheluineen pitää onneksi huolen siitä että jopa illallisen syöminen ystävien kanssa onnistuu tarvittaessa, joten ikävöimiseen ei tarvitse käyttää ylimääräistä energiaa.

Vaikka arki koittaa lopulta väkisin (koska tämähän vaihto-OPISKELUA, mikä toisinaan kyllä unohtuu…), jokainen päivä on silti erityinen ja tuo tullessaan uusia kokemuksia. Pienetkin arjen ilot tuntuvat sävähdyttäviltä, ja niistä osaa nauttia eri tavalla kuin kotona. Esimerkiksi elokuvissa käynti tuntuu vähintäänkin eksoottiselta! Vieraassa paikassa ympäristöään havaitsee myös tarkemmin kuin kotikaupungissa, jossa liian helposti kulkee kuin laput silmillä (toisin sanoen kuulokkeet korvilla ja katse maassa). Kun ottaa laput pois silmiltä, voi muistaakin kurkata kadulla kävellessään sen tuntemattoman kulman taakse ja löytää jotain uutta. Kaikki nimittäin näyttää vähän ihmeellisemmältä turistin silmin katsottuna – kannattaa testata!

Parasta vaihdossa on ”täysillä elämisen” lisäksi toisiin kulttuureihin tutustuminen. Vaikka Göteborg ei ollutkaan suuri kulttuurishokki naapurimaasta tulleelle, on täällä päässyt tutustumaan eri kulttuureihin ympäri maailmaa keskustelujen muodossa.  Oman kulttuurin itsestäänselvyyksiä alkaa kyseenalaistamaan, ja ajoittain joutuu toteamaan, että  kotimaan tapa hoitaa asioita ei ehkä olekaan se ainoa oikea tai järkevä. Toisaalta huomaa, miten moni asia Suomessa onkaan hyvin järjestetty – kuten monipuolinen opiskelijalounas, joka täällä tarkoittaa itse kyhättyjä eväitä.

Vielä on muutama kuukausi jäljellä ruotsalaista elämää, jonka jälkeen on aika palata Suomeen. Tämä syksy on kuitenkin jo tähän mennessä todistanut olevansa tähänastisista syksyistäni paras, joten en voi väittää etteikö ajatuksissa siintäisi jo mahdollisuudet uusille ulkomaankomennuksille… Ja mitä puhutaan ihmisenä kasvamisesta… En tiedä vielä, tulenko kasvamaan muuten kuin leveyssuunnassa (kiitos Burger Kingin), mutta unohtumaton kokemus on ainakin taattu. Uskallankin suositella opiskelijavaihtoon lähtemistä ihan jokaiselle, joka kaipaa elämäänsä pientä virkistävää seikkailua. Olipa määränpää sitten tunnin tai kymmenen tunnin lentomatkan päässä, voit olla varma, että saat rikastuttavan kokemuksen, jota kelpaa muistella vielä kiikkustuolissakin.

(c) Tiina Tiihonen

Fuksisitsit ja pikainen ilmoittautuminen

Kuten osa teistä jo varmasti tietääkin, järjestämme lokakuussa, 16.10., teille fukseille omat sitsit eli akateemiset pöytäjuhlat, joissa opetellaan sitsaamisen alkeita, tapaillaan sitsilaulujen sanoja ja iloitaan yhdestä fuksisyksyn päätapahtumista.

Ilmoittautuminen sitseille alkaa nyt maanantaina 23.9. klo 12:00 ja se tapahtuu tämän e-lomakkeen kautta. Sitsien hinta on Peducan jäsenille 12 euroa (alkoholiton 10 euroa) ja ilmoittautuminen on sitova. Huomioithan kuitenkin, että sitseille on valitettavasti rajattu määrä paikkoja, joten ilmoittautuminen e-lomakkeen kautta ei vielä takaa pääsyäsi sitsaamaan –  kun ilmoittautuminen sulkeutuu, laitamme nopeimmille ilmoittautujille sähköpostia sitseille pääsystä ja ohjeet maksamisesta. Odottele siis rauhassa sähköpostia sitsitiimiltä. (Kaikille fukseille ei valitettavasti riitä paikkoja, mutta suurimmalle osalle kyllä. Ilmoittautumisessa nopee ei oo häpee!)

Julkaisemme blogissa lähempänä h-hetkeä kattavamman esittelyn sitseistä, joten tässä vaiheessa tehtäväsi on vain varmistaa paikkasi sitseillä – muusta ei tarvitse huolehtia! Toivottavasti näemme sitsaamisen merkeissä lokakuussa!

Katso myös tarkemmat tapahtumatiedot joko täältä tai Facebookista.

Ihanista haalareista

Huom! Tämän vuoden haalaritilaus tapahtuuu e-lomakkeen kautta!

Haalarikulttuuri

Suomessa haalariperinne on lähtöisin teekkareilta, mutta nykypäivänä lähes jokainen korkeakoulu yliopistosta ammattikorkeaan vilisee erivärisiä haalareita: jokainen haluaa osansa tästä opiskelijasymbolista. Haalareiden värit kuvastavat opiskeltavaa alaa (tai joskus useampaa alaa, kuten Peducan turkoosit haalarit) ja niihin kerätään erilaisia merkkejä. Merkit voivat olla esimerkiksi muistoja tapahtumista tai ne voivat kertoa muille, minkä alan opiskelija on kyseessä. Jos näet monivärisiä haalareita, voi kyseessä olla varattu opiskelija, sillä joskus on tapana, että seurustelevat parit vaihtavat keskenään haalareidensa lahkeet.

Haalareita käytetään perinteisesti lähes kaikissa opiskelijatapahtumissa, kuten approilla, joillain sitseillä, vappuna… Ne ovat yleensä käyttäjiensä suosiossa helppokäyttöisyyteensä vuoksi: haalarit kestävät vettä, pitävät tuulta ja vaatekriisit ratkeavat helposti! Haalarit myös edustavat yhteisöllisyyttä paitsi samanväristen haalarien, myös yleisesti opiskelijoiden keskuudessa. Pääsääntöisesti haalareihin sonnustautuneisiin opiskelijoisiin suhtaudutaankin kaupungilla iloisesti, mutta osaan ravintoloista sisäänpääsy haalarihemmoilta evätään.

haalarit

Mistä haalarit sitten saadaan?

Haalareiden hankinta on fuksien itsensä vastuulla. Meidän tapauksessamme luokanopettaja- sekä kasvatustieteen fuksit järjestävät haalarit yhteistuumin. Syksyn alussa muodostetaan haalaritiimi, johon olisi tärkeää saada molempien alojen opiskelijoita mukaan. Mitä aikaisemmin tiimi saadaan kasaan ja hommat käyntiin, sitä parempi. Haalareiden hankinta on nimittäin yllättävän pitkä ja hidas prosessi. Seuraavat ohjeet ovat lähinnä haalaritiimiläisille.

Alkuun haalaritiimin kannattaa jakaa tiimiläisille vastuualueet. Osa voi ottaa vastuun tilauksista ja raha-asioista, osa sovituksista, osa huolehtia sponsoreista ja yksi olla yhteistyössä haalarintoimittajien kanssa. Sponsoreiden hankintaan on syytä varata eniten tekijöitä. Ainakin omasta mielestäni se on haalareiden hankinnassa työläin osuus. Sponsoreissa periaate on se, että yritykset ostavat mainostilaa haalareistamme. Yleensä näkyvimmistä paikoista pyydetään hieman enemmän ja syrjäisemmistä vähemmän. Jalkapaikat ovat useimmiten halutumpia ja niistä kannattaakin pyytää enemmän. Sponsoreiden hankintaan on syytä varata aikaa ja se kannattaa aloittaa ajoissa. Ottakaa rohkeasti yhteyttä mahdollisimman moniin yrityksiin, niin sähköpostitse, soittamalla ja vaikka käymällä paikan päälläkin. Lisäksi sponsoreiden hankinnassa kannattaa hyödyntää mahdolliset tuttujen yritykset. Kaikki fuksit voivat osallistua sponsoreiden hankintaan kyselemällä tutuiltaan kiinnostuksesta sponsorointiin. Haalaritiimin kannattaa kannustaa fukseja tähän.

Yritysten logojen painattamisesssa on muutamia huomioitavia asioita. Ensinnäkin kannattaa vertailla eri haalarintoimittajien painatushinnastoja. Tämän perusteella voi laskea, paljonko sponsoreilta tulee pyytää, jotta jäädään voiton puolelle. Yksiväristen logojen painatus on yleensä edullisempaa. Kaikkien väriyhdistelmien painaminen ei ole mahdollista, joten jos yritys pyytää erikoisia värejä, kannattaa asia ensin varmistaa haalarintoimittajalta.

Haalaritiimille kannattaa avata oma tili. Joku tiimiläisistä voi avata tilin oman tilinsä rinnakkaistiliksi. On helpointa, jos raha-asioita ja tilauksia hoitavat samat henkilöt. Viime vuonna aloitimme siitä, että keräsimme alustavat tilauslistat syksyn alussa. Näin saimme osviittaa, minkä verran haalareita ollaan tilaamassa. Samaan aikaan sponsoritiimi aloitti urakkansa. Siinä vaiheessa, kun sponsoreita alkaa olla tarpeeksi, voidaan ryhtyä suunnittelemaan haalareiden sovituksia. Alustavien tilausten pohjalta on helppoa tehdä pohja sovituksiin, johon kaikki kirjaavat haluamansa koon sekä vahvistavat tilauksensa allekirjoituksella. Kun haalareiden koot ja tarkka määrä on tiedossa, voi haalarintoimittaja aloittaa haalareiden valmistuksen. Tämä on myös takarajana sponsoreiden hankintaan. Haalarintoimittaja tarvitsee yritysten logot parin viikon sisällä haalareiden leikkaamisesta. Näin ollen haalareiden sovituksia ei kannata suunnitella kovin aikaisin syksyllä, jotta sponsoritiimi saa tarpeeksi aikaa.

Siinä vaiheessa, kun kaikki materiaali on haalarintoimittajalla, voi haalaritiimi aloittaa maksujen keräämisen. Haalarilaskulle kannattaa laittaa eräpäivä niin, että rahat ehtivät tilille ennen haalareiden valmistumista. Laskuttamisen jälkeen ollaan oikeastaan voiton puolella. Sitten ei muuta, kuin haalareita jakamaan ja homma oli siinä 🙂 Haalareiden jaossa voi hyödyntää samaa listaa, mihin aiemmin kerättiin tilauksia ja allekirjoituksia. Lisäksi kannattaa mennä sillä periaatteella, että jos ei ole maksanut, ei myöskään saa haalareita.

Haalarin hommaajan pikaopas

1. Jakakaa tehtävät osa-alueittain 2. Kerätkää alustavat tilaukset 3. Hankkikaa sponsorit 4. Järjestäkää sovitukset, ottakaa kuittaukset tilauksiin ja kerätkää koot. 5. Toimittakaa tarvittavat materiaalit haalarifirmalle ja aloittakaa laskutus 6. Jakakaa haalarit. 7. JES! Homma hoidettu! 🙂

Viime vuonna järjestimme lisäksi Haalarimerkkien ompelijaiset, Haalarien kastajaiset sekä tilasimme vuosikurssi haalarimerkin, jonka suunnittelusta järjestettiin kilpailu. Tämän vuoden haalaritiimi voi miettiä myös näiden järjestämistä, mikäli haluaa. Ei muuta kuin tsemppiä haalareiden järjestämiseen! Minuun voi olla yhteydessä, mikäli mikään asia haalareiden suhteen mietityttää 🙂

Terkuin, Viime vuoden haalaritiimiläinen ja tämän vuoden tuutori, Laura

Kuva (viime vuoden fuksit ekaa kertaa haalareissaan): Tiina Tiihonen

 

Fuksiaiset 12.9.2013

Condus järjestää käyttäytymistieteellisen tiedekunnan yhteiset FUKSIAISET 12.9.2013 torstaina. Kyseessä on ehdottomasti koko vuoden ykköstapahtuma teille fukseille ja tietenkin koko käyttikselle, joten älä jätä tätä tapahtumaa väliin! Fuksiaisilta huipentuu jatkoihin Amarillossa, jossa paikan päällä esiintymässä kaksi speksibändiä!

Tänä vuonna fuksiaisten teemana on ”TV:stä tuttu”.  Fuksit pukeutuvat teeman mukaisesti joukkueen kanssa. Onko sinulla Pihlajakadun komeimmat viikset, oletko opintojesi alussa löytänyt sisäisen teletappisi tai Tehotyttösi tai kenties Muumisi, joka kaipaa talviunille? Parhaiten pukeutunut joukkue palkitaan!

HUOM! Ryhmäjaot näkyvät alla.

Rastit

Rasteja kierretään joukkueissa Helsingin keskustassa klo 17-21.  Tämän jälkeen pistelomakkeet tulee palauttaa jatkopaikan ovelle klo 22 mennessä.  Muistakaahan käydä Conduksen ja oman ainejärjestön rastilla! Kasvatustieteilijät käyvät niin Peducan kuin Aikuiskasvatuksen Killan rasteilla Conduksen rastin lisäksi.

Jatkot

Fuksiaisten jatkot järjestetään Mikonkadun Amarillossa (Mikonkatu 9). Lippuja jatkoille voi ostaa ennakkoon 2e sekä ovelta 3e (+narikkamaksu). Lippuja voi ostaa fuksiaisissa ennakkoon Conduksen rastilta.

Fuksiaisten ryhmäjaot

Ottakaa mahdollisimman pian yhteyttä omaan ryhmäänne ja alkakaa suunnittelemaan ryhmänne asuja! Toivottavasti mahdollisimman moni teistä pääsee mukaan! 🙂

 A-ryhmä:

Tuulia H.

Hanna A.

Marju K.

Samira H.

Arttu H.

Hilla H.

Henna H.

Annina K.

Heidi A.

Antti R.

B-ryhmä:

Pia H.

Jessica H.

Janni J.

Julia K.

Rosanna K.

Olivia I.

Aino H.

Anna Ka.

Marina L.

Leleéna L.

C-ryhmä:

Riina K.

Kanerva R.

Minna K.

Sannamari H.

Reetta K.

Annu-Riina L.

Salla-Maaria S.

Jenni K.

Jaakko P.

Viiri U.

Sara M.

D-ryhmä:

Hilla K.

Eeva L.

Elina M.

Heidi U.

Aino L.

Anna Ke.

Heidi M.

Katja N.

Satu M.

Jarmo V.

E-ryhmä:

Patrick V.

Suvi L.

Lotta L.

Mimmi M.

Kari R.

Anna W.

Olli M.

Petriina P.

Sonja T.

Riikka A.

F-ryhmä:

Petra N.

Laura S.

Sari S.

Laura M.

Johanna So.

Tero V.

Mikael Öhman

Anna-Riikka P.

Pauliina T.

Pia K.

Johanna Sö.

Oppimispäiväkirja

Koska suurin osa teistä on juuri aloittanut johdantokurssin, jonka työskentelytapana on oppimispäiväkirja, haluamme neuvoa ja antaa vinkkejä alkuun pääsemiseksi. On kuitenkin tärkeää muistaa, että vain tekemällä itse (ja saamalla palautetta) opit sinulle luontevan tavan kirjoittaa niin oppimispäiväkirjoja, esseitä tai tenttivastauksia. Älä siis huoli, jos ensimmäiset kurssityöt tuntuvat haastavilta tai et saa kunnolla oppimispäiväkirjan ideasta kiinni!

Mikä on oppimispäiväkirja?

  • Oppimispäiväkirja on nimensä mukaisesti luentosarjan aikana pidettävä ”päiväkirja” kurssin aiheista ja erityisesti näiden aiheiden pohtimista omasta näkökulmasta.
  • Tarkoitus ei ole referoida luentoja sellaisenaan, eikä kirjoittaa päiväkirjaa omasta arjesta.
  • Oppimispäiväkirja on väline oman pohdinnan vahvistamiseen ja kriittiseen ajatteluun. Luennoilla opetettu ei ole absoluuttinen totuus, vaan hyvin perustellulle kritiikille on aina tilaa!
  • HUOM! Oppimispäiväkirjojen ohjeistus vaihtelee kurssista riippuen.

Käytännön vinkkejä

  • Oppimispäiväkirjaa kannattaa kirjoittaa luentojen rinnalla, eikä jättää sitä palautuspäivää edeltävään iltaan. Tämä vaatii itsekuria, mutta on loppupeleissä sen arvoista.
  • Luennoilla kannattaa kirjoittaa muistiinpanoja. Erityisesti ylös kannattaa kirjoittaa kysymyksiä, kritiikkiä, omia pohdintoja jne. Useimmat luentodiat ovat saatavilla Almassa tai Moodlessa, joten niitä ei välttämättä kannata kopioida sellaisenaan. Hyvät muistiinpanot ovat jo puoli oppimispäiväkirjaa!
  • Tarkat tekniset ohjeet (riviväli, fonttikoko, sivumäärä) annetaan usein kurssin alussa ja niitä tulee noudattaa. Suurella fonttikoolla ei siis kannata yrittää kerryttää sivumäärää.
  • Uskalla kirjoittaa rohkeimmatkin ajatukset!

Lisää tietoa oppimispäiväkirjasta ja muustakin tieteellisestä kirjoittamisesta Helsingin yliopiston Kielijelpistä.

(Alkuperäisen tekstin kirjoittaja Niina Hinkkanen)