Lokakuun tunnelmia

Mennäkö vai eikö mennä perjantaiaamun kello 8 luennolle – kas siinä pulma. Toisinaan tämänkaltaiset aamut taitavat saada yliopisto-opiskelijan pohtimaan syvällisiä kysymyksiä. Herätyskello kuitenkin havahduttaa minut tutulla melodiallaan unesta ja kehottaa kiiruhtamaan kohti Viikkiä.

Tulin elokuun lopulla Viikkiin orientoivalle viikolle aloittelemaan metsien ekologian ja käytön opiskelua mistään yliopiston tavoista juuri mitään tietämättä. Ensimmäisenä viikkona meitä hukassa olevia fukseja onneksi kierrätettiin kädestä pitäen tutustumassa laitoksen käytänteisiin ja iltaisin vapaamuotoisen ohjelman parissa omiin ryhmäläisiimme. Välillä informaatiotulva sekoitti pään niin täysin, ettei keskustakampuksella tuutorina toimivan serkkuni kuvaus ”omiin jalkoihinsa kompuroivista ja seiniin törmäilevistä” fukseista kuulostanut ollenkaan liiotellulta. Omat innokkaat tuutorimme pitivät meistä kuitenkin ihailtavasti huippuhyvää huolta, ja infoluentojen jälkeen saatettiin vaikkapa pelailla lautapelejä tai pitää hauskaa viettäen rentoa yhteistä aikaa Suomenlinnassa.

Tänään kauniina syysaamuna Viikkiin matkatessa ei ole enää niin yhtä suuri hämmennys mielessä kuin ensimmäisinä viikkoina: minähän osaan suunnistaa täällä yliopistorakennusten ja peltojen seassa jo, ja luennolle tuntuu mukavalta mennä tutuksi tulleiden ryhmäläisten sekaan.

Alussa akateeminen vapaus saattaa tuntua niin houkuttelevalta, että tulee hyödyntäneeksi sitä silloin tällöin mukavuudenhalun iskiessä, ehkä oman edun vastaisestikin. Akateeminen vapaus mahdollistaa lukio-opintoja itsenäisemmän opiskelutyylin opiskelijan niin halutessa, ja toisaalta velvoittaa meidät ottamaan selvää itselle parhaista tavoista oppia. Itse olen havainnut luennoilla nököttämisen ja muistiinpanojen väkerryksen mainioksi vaihtoehdoksi. Nyt ensimmäiseen periodiin meille metsien ekologian ja käytön opiskelijoille valmiiksi tehty lukujärjestys on vaikuttanut melko löysältä sillä tuntuu, että opiskeluissa voisi olla vaikka pikkuisen vauhdikkaampikin päivärytmi, niin tulisi selkeämmät rutiinit!

Opetusta on ollut virkistävää saada metsäihmisille sopivaan tapaan myös raittiissa ulkoilmassa, kun meitä on käytetty Korkeakoskella UMP:n vieraina ja Juupajoen Hyytiälässä viikon kenttäosuudella. Siellä sitä metsäasemalla pyörittiin relaskoopin kanssa, kurkittiin muovikuppeihin opaskasveja pientä kasvitenttiä varten opiskellen, ravattiin silmät innosta hehkuen pitkin metsiä lahopuita ryhmän kanssa etsien, tehtiin turpeenpuristelutestejä sekä saunottiin ja tietysti nautiskeltiin leppoisasta yhdessäolosta.

Syksy on siis lähtenyt sujumaan mukavasti rennossa ilmapiirissä. Ensimmäisiä tenttistressejä odotellessa… Pikkuisen jo kauhistuttaa edessä siintävä risutentti – havuissa sentään neulaset kiinni, mutta joukko lehtipuita pitäisi tunnistaa yksin risusta! Pitää varmaan pinkaista lenkille arboretumiin.

Syysterkuin Kaisa:)