Taimena hirvijuhlissa

Agroksenmäen holvikellaria kohti harhaillessa näen tienposkessa kaksi iloisesti loimuavaa ulkokynttilää, jotka opastavat kulkijat perille. Metsäylioppilaiden perinteiset hirvi- ja taimijuhlat… Mitähän luvassa??

Aulassa pyörii jo melkoisen paljon porukkaa, suurimmalla osalla päällään forstien perinneasu eli forstiliivi. Se on sellainen tummanvihreä samettiliivi, jonka selkäpuolen väristä voi ilmeisesti päätellä, miltä vuosikurssilta on.

Ilta alkaa juhlasalien pitkien pöytien ääreen haahuilemalla ja pöytiin jaettuja illan ohjelmia tutkimalla. Aikataulu ei kulje kellonlyömän tarkkuudella, mutta se ei haittaa ketään, sillä rennosti aikaa viettämäänhän tänne on tultu. Pikkuhiljaa juhlien järjestäjät aloittelevat juhlan juontamisen, ja tämänvuotinen jahtivouti kertoo syksyn hirvijahdeista. Niistä, joiden tulos oli kerrassaan loistava hirvien kannalta. Edellisen kerran hirvet olivat kuulemma olleet onnekkaita ja päässeet pälkähästä 60-luvulla! Hirvet ovat saaneet siis viimeksi hihitellä oveluuttaan ja jahtimiehet huono-onnisuuttaan suurin piirtein 50 vuotta sitten. Mitenkäs tänä vuonna nyt näin pääsi käymään?

Kuten edellisellä kerralla, nyt ei porukka kuitenkaan jäänyt ilman jättisuurta kattilallista hirvikeittoa. Hyvää oli! Siitä huolimatta, että lihan kerrottiin olevan jokseenkin kakkoslaatuista, ja että sen oli tarkoitus mennä makkaroiksi. Pöh, aivan täydestä menevää soppaa siitä oli keitelty.

Välissä osaa fukseista (=taimista) pistetään lujille aikamoisella tentillä juhlakansan edessä. Ohjelmaan kuuluu lisäksi arpojen myyntiä ja arvonta, sekä näin vähän kuiskaamalla ohimennen todeten jokseenkin halpaa juomista sivutiskiltä. Ja muutama pöydälle (ja yhdelle uudelle laulukirjalle, joka illan päätteeksi näyttää jo rähjäiseltä ja elämää kokeneelta) kaatunut lasillinen. ”Korvissa soi” on loistava nimi metsäporukan laulukirjalle. Myöhemmin holvikellarin nurkasta alkaa raikua musiikkia bändin pistettyä soittovehkeet kasaan.

Hirvi- ja taimijuhlien tarkoituksena on tutustuttaa eri vuosikurssilaisia toisiinsa. Ja tavoite onnistuukin hyvin, kun rohkeasti ruvetaan jututtamaan uusia naamoja. Hyvää porukkaa, rentoa tunnelmaa, ei mene huonosti. 😀

Tulevina viikkoina kalenteriin pitää säästää reilusti aikaa opiskelulle, sillä ennen joulua tiedossa on monen monta tenttiä. Jokohan niitä kummallisia opintopisteitä alkaa ropista pikkuhiljaa?? Aivotyötä riittää muun muassa tilastotieteen, metsätieteiden perusteiden ja metsämaakurssin parissa. 

–> Kaisa forstimerkki paidassaan