Joulun(t)aikaa

Viimeistä päivää viedään… nimittäin marraskuuta. Huomenna on joulukuu! Jippii! Joulu (ja piiiitkä kuukauden joululoma) häämöttää horisontissa. Kuten myös tenttiruuhka… Vielä olisi 5 koetta jäljellä, viimeisellä viikolla kolme. Kääks! Jos olisi fiksu, aloittaisi lukemisen tänään. Se jää nähtäväksi.

Viime viikkoina on ehtinyt tapahtua yhtä sun toista. Kaamosväsymys (vai motivaation puute?) meinaa iskeä. Suurin osa kursseista on mielenkiintoisia, mutta valitettavasti joukkoon mahtuu ei-niin-mielenkiintoisia kursseja. Ne täytyy kuitenkin kahlata läpi ja onneksi se onnistuu kun välillä muistaa piristäytyä vaikkapa MMYLin, EKYn ja Biosfäärin yhteisissä pikkujouluissa…

…Nämä pikkujoulut olivat suorastaan härkäpäiset! Helsingin Fredan Tivolissa juhlahumu oli täydessä vauhdissa jo ennen puolta yötä. Kaikki halukkaat pääsivät ratsastamaan rodeohärällä, oli aika hurjan näköistä! Tottakai iltaan mahtui paljon tanssimista, ja tietenkin mahtiseuraa! Harmikseni väsymys iski ennen aikojaan ja minun täytyi poistua bussilla Viikkiin jo puoli kahden maissa. Noh, ilta jatkui sitten perjantaina samassa paikassa vanhan ystävän kanssa.

Viime viikolla pääsin myös sulostuttamaan helsinkiläisiä ruuhkabussissa sikalan hajulla. Olihan se varmasti hupaisa näky, kun tyttö tulee ilman takkia bussiin ja haisten hieman erilaiselle ”parfyymille” kuin muut… Tuleville fukseille tiedoksi; sitä takkia ei tosiaan kannata ottaa sikalaan päälle tai laittaa sitä enää sen jälkeen päälle. Se haju tarttuu aivan varmasti 😀 Tällä kertaa olin onneksi kaukoviisas. Vaikka saimme superhienot siniset suojahaalarit yllemme, sai bussikuskikin osansa sikalan tuoksusta. Suojahaalari kyllä suojasi lialta, mutta ei hajulta 😉 Sikalakäynti oli itsessään hieno kokemus. Julkisuudessa olleet sikalavideot eivät todellakaan kuvaa sitä, miten asiat ovat kaikissa sikaloissa. MTT:n tutkimuslaitoksen sikalassa siat olivat puhtaita ja niillä oli alusina purua. Pääsimme jopa pitämään suloisia pikkupossuja sylissä, voi että! Tuli ainakin selväksi sanonta ”Nätti kuin sika pienenä”. Olisikohan sieltä voinut ottaa yhden mukaan, ihan huomaamatta? Tuskin! Sellaista huutoa pikkupossut pitivät. Kuvaa sikalareissusta saattaa tulla, riippuen ovatko ne julkaisukelpoisia 😉

Toki akateemisen ihmisen täytyy harrastaa myös siistejä pöytäjuhlia. Tällä kertaa sen puolen hoiti Akateemisten kasvituottajien Kekrit! Järisyttävän hyvää ruokaa, paljon laulamista ja tietenkin alkoholia… Ehkä joululomalla pääsee valmistamaan tuorehernekeittoa samppanjan kera. Kuulostaako oudolle? Ehkä, mutta herkullista se oli! Kannattaa kokeilla.

~Joulu(loma)fiiliksin Sanna-Kaisa~