Helsingin yliopisto
Kielikeskuksen kautta muutama kurssi kiinaa? – Mikä jottei!
Paikkatietoa ja pistiäisopintoja?– Ehdottomasti!
Kuusi kurssia maatalouspolitiikkaa? – No vähintään!
Ekskursio luomutilalle? –Koska lähdetään?
Speksit, sitsit ja sillis? Count me in!
Ensimmäisten Viikin viikkojen myötä on käynyt selväksi, että Viikissä opiskeluun liittyy yksi vakavahko ongelma: mielenkiintoista touhuttavaa löytyy niin paljon, että kalenterin kanssa voi tulla erimielisyyksiä.
Meillä erillisvalinnan kautta tulleilla on pääainevalinta valmis, mutta mikään ei estä hyödyntämästä Viikin muutakin tarjontaa. Varsinaista sivuainetta ei ainakaan agroekologian maisteriopintoihin kuulu, mutta jonkin verran vapaasti valittavia opintoja kuitenkin. Omalla kohdallani ensimmäiset viikot Viikissä ovatkin kuluneet kuin lapsella karkkikaupassa; tietää, että pitäisi hillitä itsensä, mutta valinnanmahdollisuudet huumaavat. Huippu mielenkiintoisten agroekologian opintojen lisäksi Viikki tuntuu nimittäin tarjoavan loputtoman kattauksen kursseja, jotka olisi ai-van pak-ko sisällyttää viikko-ohjelmaan. Erillisvalituilla lisäherkkuna ovat vielä ns. täydentävät opinnot, jotka täyttävät osan kalenterista. Nämä maukkaat pakkopullat ovat opintoja, jotka tulee suorittaa aikaisemman tutkinnon täydennykseksi, mutta jotka eivät kuulu maisteriopintoihin. Näiden makupalojen lisäksi vain taivas (ja proffan suopeus) ovat rajana millä kalenterinsa täyttää; yksi herää aamulla kuuntelemaan luentoa bioenergiasta, toinen innostuu tuotekehityksestä, yhtä kiehtoo soiden ekologia.
Ja on meitäkin, joista maatalouspolitiikka on hirmu kiinnostavaa!
Tästä innostuksesta täytyy ottaa ilo irti! Voi nimittäin olla, että lyhenevän päivän myötä koittaa vielä aamu, jolloin lämmin sänky houkuttelee enemmän kuin luentosali B3. Voi olla, että kuherruskuukausi Viikin kanssa hiipuu marraskuun harmauteen ja opinnot arkipäiväistyvät samaa tahtia kuin päivät pimenevät. Mutta ehkä noina päivinä opiskeluun tulee suhtautua kuten avioliittoon; kestän nämä päivät koska tiedän, että luvassa on myös niitä hirmuisesti parempia. Niitä, joina pää pullistelee hyvän luennon aiheuttamista ajatuksista ja kysymyksistä. Niitä, joina oivaltaa jotakin ympäröivästä maailmasta, vähintään sen, kuinka vähän siitä maailmasta tietääkään.
Lupaankin siis kestää kanssasi Viikki! Tuli täyteen ahdettu tenttiviikko tai sitkeä syysflunssa! Oikuttelevia opettajia tai lamauttavia luentoja!
I do!
Riina K