Terveydenhoito kiinnostaa: Mitä seuraavaksi?

Hei kaikille! Olen Katja, yksi tämän vuoden farmasian fukseista Helsingistä. Löysin tieni farmasialle lukion ja yhden välivuoden jälkeen hakiessani opiskelupaikkaa alalta, joka koskisi ihmisen biologiaa, kemiaa ja hyvinvointia. Lisäksi toivoin ammatiltani jonkinasteista akateemisuutta ja toisaalta käytännönläheisyyttä sekä sitä, että pääsisin tekemään töitä suoraan ihmisten – mahdollisesti potilaiden tai asiakkaiden – parissa. Vaihtoehtoina harkitsin ammatteja kätilöstä erilaisiin terapeuttisiin ja tutkinnallisiin aloihin, mutta farmasia selvisi lopulta houkuttelevimpien joukkoon monesta syystä.

Proviisorin (farmasian ylempi tutkinto) ja farmaseutin tutkinnoilla valmistutaan myös suoraan ammattiin eli erilaisten apteekkien työntekijöiksi, apteekkareiksi ja asiantuntijoiksi, joten niin halutessani pääsisin opiskelun jälkeen selkeän työkuvan työtehtävään. Toisaalta farmasia on kasvava, kehittyvä ja monipuolinen tieteellinen ala, jonka edustajat pääsevät hommiin oman ja muiden alojen tieteen raja-alueilla ja tekevät yhteistyötä monikirjavan tiedealojen joukon kanssa. Vasta hakiessani minulla oli tästä jokseenkin suurpiirteinen käsitys, mutta orientaation ja sen jälkeisenkin opiskelun myötä opin, että potentiaalista tieteentekijän uraa pystyy hienosäätämään tälläkin alalla melko paljon ja tarkasti. Tämä tietenkin avaa valtavan määrän mahdollisuuksia.

Farmaseutteja on muun muassa vaikuttamassa omaa alaansa koskevaan politiikkaan, lainsäädäntöön ja asetuksiin. On mahdollista työskennellä myös esimerkiksi sosiaalialalla ja rahoituksen parissa, mistä ei monesti tälle alalle hakemisen yhteydessä puhuta (enkä itsekään tullut ajatelleeksi ennen opiskelua). Heitä on tietenkin myös laboratorioissa kehittelemässä uusia lääkeaineiden molekyylejä ja tutkimassa niiden käyttäytymistä ja vaikutusta. Farmaseutteja on mukana myös lääkehoidon luomisessa ja korjaamisessa parhaaksi mahdolliseksi potilaille sairaaloissa, osana muuta hoitohenkilökuntaa sisältäviä työryhmiä. Erityiskoulutetut proviisorit tai farmaseutit voivat tehdä myös lääkehoidon kokonaisarviointia, eli analysoida ja korjata takkuilevaa lääkehoitoa. Kaikissa meille farmasian fukseille esitellyissä vaihtoehdoissa oli paljon mielenkiintoista, ja törmäsin jälleen jo opiskelupaikan valinnan myötä tutuksi tulleeseen tunteeseen: mitä valita, kun kaikesta löytyy jotain, mikä kiinnostaa?

Jo hakuvaiheessa harkitsin myös tutkijan työtä mielenkiintoisena vaihtoehtona terveydenhoitotyölle. Vaikka lukiossa olen päässyt tapaamaan muutamia tutkijoita ja asiantuntijoina yrityksissä toimivia tieteilijöitä sekä näpertelemään Viikin kampuksen laboratoriovälineistöä tutkimuskurssilla, tutkijan ja asiantuntijan työn todellinen arki, mahdollisuudet, plussat ja miinukset sekä yleisesti ottaen työnkuva tuntuivat olevan hämärän peitossa. Tiesin että tutkijan alalla on oltava sen vertaa sosiaalinen, että saa ainakin ”myytyä” itsensä mukaan tutkijaryhmiin, mutta kuinka ihmisläheistä (tai vastaavasti itsenäistä) lopullisen työn on oltava?

Opiskelun alusta alkaen tutustuimme erilaisiin alamme asiantuntijoihin ja kuulimme heidän työstään ja arjesta. Sitä myötä olen saanut ymmärtää, että tutkijan työ on tänä päivänä yhä enemmän ryhmätyötä, usein osana montaa ammattia yhdistävää verkostoa, ja erittäin itsenäisiä työnkuvia on vähemmän. Toisaalta esimerkiksi asiantuntijana lääkefirmoissa tai lääkemuotoja valmistavissa yrityksissä saattaa päästä tekemään työtä tuotetta tilaavien asiakkaiden parissa, hoitotuotteen kehityksen monissa vaiheissa. Tämä vaikutti hyvältä vaihtoehdolta siltä varalta, jos terveydenhoidon potilastyöskentely ei kiinnostaisi. Lisäksi tutkijaryhmissä ja tuotekehitysryhmissä firmoissa on omat ryhmävetäjänsä, jotka tukevat ja ohjaavat työtä.

Kaiken tämän keskellä en todellakaan vielä osaa päättää, mitä tietä urallani aion kulkea. Uskon, että opiskellessani saan oppia lisää eri suuntauksisista ja siitä, mikä olisi se omin juttuni. Tiedä vaikka se olisi sellainen vaihtoehto, jota osasin vähiten odottaa.

-Katja