YET-fuksin syksy

Hei kaikki lukijat! Aloitin fuksivuoteni Viikissä opiskellen ympäristö- ja elintarviketaloutta, jota tuttavallisemmin YET:ksi kutsutaan. Ensimmäinen periodi on jo takana ja toinenkin lähenee jo loppuaan. Haluaisin tässä välissä  kertoa teille, miten opintoni ovat lähteneet käyntiin.

Elettiin kesäkuun loppua, takana oli pääsykoestressin täyteinen kevät ja taskussa edellisenä päivänä allekirjoitettu vuokrasopimus, ja olin täysin valmistautunut – nimittäin toiseen välivuoteen. Sähköpostissa luki tulosten tulleen opintopolkuun, ja kirjautuessani sisään valmistauduin henkisesti siihen, että olen korkeintaan jonosijalla 50. Yllätys olikin suuri, kun näin saaneeni opiskelupaikan – suunnitelmat menivätkin saman tien ihan uusiksi, kun tajusin opintojen alkavan jo kahden kuukauden päästä. Kesäloma vierähti vauhdilla ja elokuun lopussa oli aika suunnata askeleet vihdoin kohti Viikin kampusta. Jo ensimmäinen viikko oli täynnä ohjelmaa: joka aamu oli orientoivia opintoja ja joka ilta oli tutorien tai ainejärjestöjen meille järjestämää tapahtumaa. Meitä YET-fukseja aloitti yhteensä 75, ja viikko meni nopeasti toisiimme tutustuessa.

Orientoivan viikon jälkeen oli aika aloittaa opiskelu. Pääsääntöisesti luennot alkavat meillä kymmeneltä, mikä olikin ilouutinen tällaiselle aamu-uniselle opiskelijalle, jonka pahin vihollinen lukiossa oli kuudelta pirisevä herätyskello. Ensimmäisessä periodissa meillä oli kaikkien kolmen opintosuunnan peruskurssien lisäksi matematiikkaa ja mikrotaloustiedettä. Tämä tarkoitti noin kymmentä puolentoista tunnin luentoa viikossa.

Aion itse suuntautua ympäristö- ja luonnonvaraekonomiaan, joten itselleni ensimmäisen periodin kiinnostavin kurssi oli ympäristöekonomian johdantokurssi. Kurssi oli jo loppusuoralla, kun IPCC julkaisi raportin ilmastonmuutoksesta. Verenseisauttava selonteko ympäristön nykytilasta ja tulevaisuudesta olikin tervetullut herätys – tunsin olevani juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kun kiivasta keskustelua käytiin sekä uutisissa että kampuksella monen viikon ajan. Saman aiheen tiimoilta kävin myös Sitran järjestämässä Suomen päästövähennysten kustannuskäyrän julkistus-tilaisuudessa. Yksi ympäristöekonomian peruspilareista on kustannustehokkaiden keinojen etsiminen päästöjen vähentämiseksi, ja juuri siitä tässäkin keskustelussa on kyse – markkinatalous ja ympäristöpolitiikka eivät ole toistensa viholliset tai vastakohdat, vaan yhteisymmärrys on mahdollista löytää ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Tästä kaikesta sai aivan valtavan´määrän motivaatiota opiskeluhin, myös niihin vaikeampiinkin hetkiin. Kurssien paljous ensimmäisessä periodissa nimittäin säikäytti aluksi – miten ehtisin mahduttamaan aikatauluuni kaiken sen työmäärän, kun aika tuntuu muutenkin kuluvan kuin siivillä? Huomasin kuitenkin, että kurssien työtaakkaa jaetaan tasaisesti läpi periodin. Pelkäsin, että esseepalautuksia kasautuisi viimeisille viikoille, mutta sen sijaan monilla kursseilla tehdään esimerkiksi viikkotenttejä tai laskuharjoituksia. Koska YET on ihan uusi tulokas Viikin kampuksella (olemme vasta toiset fuksit, jotka aloittivat ohjelmassa), opintojen rakenteesta kerätään myös jatkuvasti palautetta ja opiskelijanakin pystyy vaikuttamaan ja tarjoamaan ehdotuksia esimerkiksi oppiainetapaamisen merkeissä siihen, millaisista kursseista opintosuunnitelma rakentuu.

Päivistä on pyhitettävä paljon tunteja koulunkäynnille, mutta olen huomannut ajan riittävän yllättävän moneen muuhunkin asiaan. Fukseistakin moni, minä mukaan lukien, käy opiskelun ohella töissä, ja muutama muu on myös maininnut aloittavansa työt heti, kunhan kiireinen fuksisyksy on ohi. Opiskelun lisäksi meidät pitää kiireisenä tietenkin toinen opiskelijaelämän tunnuspiirteistä – vapaa-ajan tapahtumat! Syksyn aikana järjestettiin paljon tapahtumia – suunnistuksia oli peräti kolme, mukaanlukien legendaarinen HYY:n fuksiseikkailu, johon osallistui Helsingin yliopiston fukseja tuhansittain. Tutustumisiltoja, peli-iltoja ja lettukestejä järjestettiin rauhallisempien iltojen vietoksi. Kahdet sitsit ja yhdet ainejärjestön synttärijuhlat tarjosivat meille herkullisten tarjoiluiden lisäksi tilaisuuden tutustua akateemisiin pöytätapoihin, sekä tietysti lauluihin. Mahtuipa mukaan yksi risteilykin.

Yksi lukukauden kohokohdista kuitenkin oli ympäristö- ja luonnonvaraekonomian opiskelijoiden ainejärjestön, Vuorovaikeutuksen, järjestämä kuuden päivän ulkomaanekskursio Kööpenhaminaan. Reissun ytimessä olivat mielenkiintoiset ja monipuoliset yritysvierailut muun muassa Euroopan ympäristövirastoon ja Pohjoismaiden ministerineuvostoon. Vuorovaikeutuksen ympäristövastaavan toiveesta taitoimme matkan ensin laivalla Tukholmaan ja sen jälkeen junalla Köpikseen. Siellä viidentoista hengen opiskelijaporukka mahtui mukavasti asumaan ystävällisen tanskalaisperheen kodin yläkertaan ja ullakolle perustettuun Airbnb-majoitukseen.

Kuva: Oula Rinne

Matkan yhteydessä vanhempien vuosikurssien opiskelijoihin tutustuminen tempaisi minut vauhdilla mukaan ainejärjestötoimintaan ja päädyinkin Vuorovaikeutuksen tiedottajaksi ja liittoyhteys-henkilöksi sekä VITAn eli Viikin Taloustieteilijöiden tapahtumatoimihenkilöksi. Ainejärjestöt järjestävät ekskuja myös pääkaupunkiseudulla, joista itse olen tähän mennessä osallistunut vierailuihin Sitraan ja Neste Oyj:lle.

Siinä kuulumiset tältä syksyltä! Kertokaahan kommenteissa, mistä aiheista haluaisitte seuraavaksi kuulla – etenkin ensi vuonna YET-kandiin hakevat tai sitä harkitsevat.

– Katja