Vihdoinkin eläinlääkiksessä!

Hei, olen Taru 22v, eläinlääkiksen fuksi eli varsa. Viikissä olenkin fuksina jo toista kertaa, sillä opiskelin biologian koulutusohjelmassa kolme vuotta. Nyt olen kuitenkin päässyt opiskelemaan alaa, josta olen haaveillut siitä asti, kun yläasteella tiesin haluavani eläinlääkäriksi.

Kuten arvata saattaa, aika monella meidän vuosikurssilaisella, myös minulla, eläimet ovat olleet yksi syy hakea eläinlääkikseen. Itse olen harrastanut ratsastusta ja kotona meillä on ollut kaneja jo aika pitkään.

Hain eläinlääkikseen heti abikeväänä, mutta vielä silloin en päässyt sisään. Toisena vaihtoehtona yhteishaussa minulla oli biologian koulutusohjelma, josta minulle tarjottiin opiskelupaikkaa. En jäänyt pitämään välivuotta, koska halusin opiskelupaikan ja toisaalta biologia kiinnostaa minua ihan sellaisenaan. Joka vuosi hain kuitenkin uudelleen, vaikka opiskelu olikin mukavaa ja mielenkiintoista. Eläinlääkis houkutteli monipuolisuudellaan ja käytännönläheisyydellään. Toisaalta olin huolissani siitä, että työmäärä olisi valtava ja että valinnanvapaus kurssien osalta jäisi puuttumaan. Toisaalta niiden kolmen vuoden aikana, kun toteutin akateemista vapauttani kurssivalinnoissa aika vähän, huomasin, että itse asiassa minua ei haittaisi ollenkaan opiskella vähän ”koulumaisemmin”.

Pelkäsin myös, että jos pääsen sisään, opiskelu eläinlääkiksessä ei vastaakaan odotuksiani ja kaikki työ valuu hukkaan. Kolmannen hakukerran piti olla viimeinen, mutta jälleen viime keväänä kaivoin vanhat valmennuskurssimateriaalit esiin. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, koska kirjoitin keväällä myös kandia ja olin eräällä aika työläällä kurssilla, joten ajattelin, että pääsykokeeseen lukemiseen käyttämäni aika ei mitenkään riittäisi sisäänpääsyyn. Onneksi kuitenkin yritin, koska tällä kertaa onnisti! Kun tieto sisäänpääsystä vihdoin saapui, alkoi malttamaton odotus päästä aloittamaan opinnot uudessa opiskelupaikassa.

Jälkeenpäin olen ajatellut, että toisen alan opiskelu antoi eväitä ja selkeytti ajatuksia tulevaisuudesta: miksi haluan tulla ja miten haluan opiskella. Ennen luulin kaipaavani tietynlaista vapautta, mutta nyt onkin ihanaa, kun lukujärjestykset on käytännössä tehty valmiiksi eikä tarvitse miettiä, että mitä kursseja tälle lukukaudelle kannattaa ottaa, jotta ne sopivat kokonaisuuteen, antavat riittävästi opintopisteitä eivätkä mene keskenään päällekkäin. Eläinlääkis sopii minulle, koska tykkään hyvin koulumaisesta opiskelusta, jossa on selvät ohjeet, miten edetään. Sen lisäksi eläinlääkiksen kurssit ovat ainakin tähän mennessä olleet mielenkiintoisia, minusta hyvin biologiapainotteisia ja myös sopivasti soveltavia. Tiedän toki, että tämä on haastava koulu ja että se vaikeutuu tästä vielä, mutta ainakin toistaiseksi pelkoni valtavasta työmäärästä on ollut turha: meillä on opetusta yleensä vain muutama tunti päivässä ja usein vain yksi tai korkeintaan kaksi kurssia kerrallaan. Asioita käydään kyllä läpi aika nopeassa tahdissa, mutta aikaa jää hyvin muullekin tekemiselle.

Fuksisyksyyn on tietenkin mahtunut opiskelun lisäksi kaikenlaista muutakin ohjelmaa: erilaisia opiskelijatapahtumia on enemmän kuin mihin aika ja jaksaminen riittävät. Olen osallistunut tapahtumiin mielestäni vielä aika vähän, vaikka kiinnostusta kaikkea kohtaan on enemmän kuin ensimmäisenä fuksivuotena. Osasyy tähän on ollut koulumatkani pituus, koska muun muassa juna-aikataulut ovat alkusyksyn ajan sanelleet muun muassa sen, miten myöhään voi viipyä iltaisin Helsingissä. Lisäksi kahdeksan aamuja on paljon vaikeampi vältellä… Täten fuksisyksy toi mukanaan muitakin elämänmuutoksia, kun asunnon vuokraaminen tuli ajankohtaiseksi, nyt olen jo jonkin aikaa opetellut asumista Helsingissä.

Vaikka yliopisto yleisine käytäntöineen oli minulle melko tuttu etukäteen, on syksy ollut opintojen kannalta jännittävää aikaa ja aika on tuntunut kuluvan ihan hurjan nopeasti.