Miten päädyin opiskelemaan ympäristö- ja elintarviketaloutta + 5 vinkkiä miten löytää oma ala

Hei, olen Helmi, ympäristö- ja elintarviketalouden fuksi maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta. Suoraan lukiosta Viikkiin minut toivat kiinnostus ympäristöasioita kohtaan ja halu vaikuttaa maapallon tulevaisuuteen. Kotoisin olen Keski-Suomesta ja pyrin teksteissäni käsittelemään elämää tuoreen helsinkiläisen näkökulmasta sekä YET-kandiopintojen että vapaa-ajan puolelta.

Kun minulta kysytään, miten päädyin opiskelemaan juuri ympäristö- ja elintarviketaloutta, vastaan usein, että pitkän tutkiskelun tuloksena. Lukion aikana minulla ei ollut missään vaiheessa yhtä selkeää ajatusta siitä, mitä haluaisin jatkossa opiskella. Abivuoden syksyllä alkoikin tulla pieni paniikki, koska vaikka monet eri alat ja ammatit olivat tuntuneet eri aikoina kiinnostavilta, ei yksikään silti täysin omalta. Halusin kuitenkin löytää jotain tavoittelemisen arvoista, sillä vaikka välivuosikin houkutteli, en kuitenkaan suostunut tyytymään siihen, ilman että edes pyrkisin mihinkään. Niinpä päätin ottaa härkää sarvista ja aloittaa perusteellisen tutkimuksen eri yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opintotarjonnasta.

Aloitin kirjaimellisesti käymään yksi kerrallaan läpi opintopolusta löytyviä tutkintonimikkeitä, joista kirjoitin ylös kiinnostavilta vaikuttavat ja niiden sisällöt päätyivät tarkempaan tutkintaan. Viimein olin saanut karsittua vaihtoehdoista noin 15 kiinnostavimman koulutusohjelman listan. Seuraavaksi aloin heijastelemaan tutkintojen sisältöjä omaan arvomaailmaani ja tietysti myös siihen, mitä oikeasti voisin kuvitella itseni hamassa tulevaisuudessa tekemässä.

Sittemmin listaltani alkoi nousta yhä vahvemmaksi kandidaatiksi juuri ympäristö- ja elintarviketalous, vaikka kyseinen tutkinto-ohjelma oli entuudestaan täysin tuntematon eikä nimike mielestäni ole suuremmin asiaa valaiseva. YET-kandissa minua miellytti etenkin se, miten monipuoliselta opinnot vaikuttivat. Mielestäni opinnot ovat juuri sopiva yhdistelmä yhteiskuntatieteitä, taloustiedettä ja ympäristötieteitä ja mikä parasta, näiden keskenäiseen suhteeseen voi itse melko paljon vaikuttaa omilla kurssivalinnoilla. Tätä juuri toivoinkin ympäristö- ja elintarviketalouden opintojen tarjoavan, niinpä se päätyikin hakulomakkeeni ensimmäiseksi vaihtoehdoksi. Myöhemmin kävin pääsykokeissa ja täällä sitä ollaan! Koko stoori siitä, miten löysin YET-kandiohjelman saattaa kuulostaa huvittavalta ja pitkäveteiseltä, mutta koska lopputulos oli toivotunlainen, voidaan todeta menetelmän toimineen. Suosittelen siis kokeilemaan, jos oma suunta on vielä hukassa. 

Kuten aiemmin totesin, jo näin alkumetreillä opinnot ovat vastanneet odotuksiani ja koen olevani opiskelemassa alaa, joka minua aidosti kiinnostaa ja jonka asiantuntijoille on tulevaisuudessa varmasti kysyntää. Se mitä opinnoilta jatkossa odotan, onkin vielä syvempää pureutumista tutkimusalueisiin ja niiden ongelmiin. Uskon, että seuraavat vuodet Helsingissä tulevat varmasti olemaan antoisat.

Pääsykokeisiin oli ihana lukea ulkona, kun keväällä oli niin lämmintä 😉

5 vinkkiä miten löytää mieluinen opiskelupaikka

1.  Älä rajoitu vain jo tuntemiisi aloihin.

Lukiossa minusta tuntui, että esillä olivat aina vain kaikista yleisimmät ja tunnetuimmat alat ja opiskelupaikat kuten kauppatieteet, lääketiede tai oikeustiede. Jos näistä ei mikään tunnu nappaavan, voi valikoima äkkiseltään tuntua rajalliselta. Edellä mainittujen lisäksi on kuitenkin olemassa pilvin pimein pienempiä ja tuntemattomampia aloja, joista et ole välttämättä koskaan kuullutkaan! Kannattaakin siis rohkeasti laajentaa hakukriteereitä ja tutustua rauhassa koko tarjontaan esimerkiksi opintopolun kautta. Eikä kannata tyrmätä yhtään koulutusohjelmaa ympäripyöreän nimikkeen perusteella, vaan tutustua sisältöihin. Tätä kautta voi ainakin päästä oikeaan suuntaan oman alan etsimisessä.

2. Älä anna muiden mielipiteiden tai odotuksien rajoittaa päätöksentekoasi.

Joskus voi tuntua, että ympäristö asettaa paineita siitä mitä sinun pitäisi tulevaisuudellasi tehdä tai yrittää johdatella sinua tiettyyn suuntaan. Toisaalta sinulla saattaa myös itselläsi olla pinttyneitä mielikuvia, jotka voivat rajoittaa päätöksentekoasi. Muut voivat antaa hyviä vinkkejä, mutta on tärkeää, että sinä olet se, joka tekee lopullisen päätöksen!

3. Hyvästä itsetuntemuksesta on apua!

Kuten sanottu, kyse on sinun tulevaisuudestasi, joten itsensä ja omien toiveidensa tulevaisuuden suhteen tuntemisesta on hyötyä, kun pohdit mikä koulutus olisi sinulle oikea. Kannattaa siis miettiä millainen olet, mikä on sinulle tärkeää, mitkä asiat sinua kiinnostavat ja mitkä ovat vahvuuksiasi. Ja vaikka asia saattaa tuntua kaukaiselta, suosittelen myös konkreettisestiä pohtimaan millaista toivot työsi olevan tulevaisuudessa. Arvostatko työssä joustavia työaikoja, pitkiä lomia vai hyviä etenemismahdollisuuksia? Tavoitteena on tutustua itseesi, jotta voit tehdä valinnan siitä, mihin suunnata. Yleensä näihin kysymyksiin vastaamalla pystyt sulkemaan jo monia aloja kokonaan pois.

4. Älä kuitenkaan ajattele valintojasi liian lopullisina.

Jatkona edelliseen on kuitenkin hyvä muistaa, että mieltään saa muuttaa ja että on luonnollista että toiveet ja tavoitteet vaihtelevat eri elämäntilanteissa. Oleellista kuitenkin on päästä ammatinvalinnan suhteen edes alkuun. Nykyään on harvinaisempaa, että samassa työpaikassa viihdytään koko työuran ajan ja uudelleen kouluttautuminenkin on yleistynyt, joten ei kannata ottaa turhia paineita siitä, että löytyisi kerralla oma unelma ala tai työ. Itse ajattelin omaa yhteishakua ensimmäisenä etappina, josta lähteä kehittämään omaa osaamista kiinnostuksen mukaan. Muista siis, että tutkintoja voi tehdä useampia ja alaa voi vaihtaa, jos se ei tunnu sittenkään omalta!

5. Älä stressaa liikaa ja uskalla ottaa riskejä.

Kuten sanottu, mikään ei ole kiveen hakattua, joten opiskelupaikan löytämisestä ei kannata ottaa liikaa stressiä. Haluan myös kannustaa välillä astumaan pois omalta mukavuusalueelta ja kurottamaan rohkeasti kohti omia tavoitteita. Oli sitten kyse tuntemattomalta vaikuttavalle alalle hakemisesta tai uudelle paikkakunnalle muuttamisesta, loppujen lopuksi eniten harmittaa, jos ei edes yrittänyt.

 

– Helmi