Ei enää koulua vaan metsätieteiden opintoja

En todellakaan haaveillut vielä lukiossa ratkaisevani sitten ”isona” ilmastonmuutokseen ja kestävyyteen liittyivä ongelmia tai estäväni metsien ja monimuotoisuuden vähenemistä tai vaikka keksiväni luovia ratkaisuja maailman resussi- ja energiapulaan puupohjaisen biokiertotalouden kautta.

Niin, silloin joskus lukiossa haaveilin, että ylipäätään saan jatko-opiskelupaikan, ja vielä mieluusti joltain minua kiinnostavalta ja monipuoliselta alalta, jolta valmistuneilla on ihan hyvä työllisyys ja mukava palkka. Ja toki myös siitä, että pääsisin kokemaan fuksivuonna oikeaa opiskelijaelämää, josta kerron seuraavassa postauksessa lisää.

Vasta puoli vuotta Viikissä opiskeltuani osaan jo unelmoida vaikka mistä. Kuitenkin haaveet eivät tule toteutumaan itsekseen. Siksi herään aamuisin klo 7-8 yleensä välillä, menen läsnä kurssienluennoille ja vielä illemmalla luen kurssikirjoja kämpällä tai kirjastossa. Lisäksi jotta opiskeluni olisi johdonmukaista, on olemassa tutkintorakenne ja oma opintosuunnitelma.

Mitä metsätieteiden opinnot tarjoavat?

Yliopisto-opintoihin kuuluu paljon yleisesti hyödyllistä opetusta, kuten tiedonhakua kriittisesti, ymmärryksen tieteellisen tiedon synnystä, tieteellisiä menetelmiä ja kieltenopetusta. Oman alan osaamisesta vastaavat perus- ja aineopinnot, ja omia kiinnostuksia vahvistetaan valinnaisilla opinnoilla. 

Metsätieteiden kanditutkinnossa ensimmäisenä vuonna opiskellaan laaja-alaisesti metsätieteiden perusteita, kuten lukujärjestyksestä näkyy.  Mutta jos tietää mihin haluaa erikoistua, niin voi opiskella heti jo oman opintosuunnan kursseja, kuten vaikka metsäeläintieteen perusteita, sitä mikrotaloutta tai niitä boreaalisia metsiä. Opintosuunta pitää valita vasta toisena opiskeluvuonna, joten fuksivuonna voi vielä pohtia, kumpi kiinnostaa enemmän. (Seuraavat linkit vievät yliopiston opintosuuntia esitteleville sivuille).

Metsien ekologia ja käyttö, joka jakautuu vielä kahteen valinnaiseen opintokokonaisuuteen: metsien ekologiaan ja hoitoon sekä metsävarojen hallintaan ja käyttöön.

Metsäekonomia ja markinointi, jossa painotetaan kaupallisia ja taloudellisia opintoja. 

Opintosuuntia ei ole kiveen hakattu. Kun minua kiinnostaa toisen opintosuunnan kurssit, voin suorittaa niitä valinnaisina opintoina. Lisäksi on mahdollista suorittaa toisen tutkinto-ohjelman tarjoamia kursseja ja valinnaisia opintokokonaisuuksia. Hyvin perustellun erikoistumiseen liittyvän kiinnostuksen myötä voi suorittaa joustavasti toisista oppilaitoksista kursseja, joita ei Helsingin yliopistossa tarjota.

Kandiohjelman tutkintorakenteenteesta, eli siitä mitä kursseja ainakin on mahdollista opiskella, saa lisää tietoa opiskelijan ohjeista (opintopolun vastaava linkki ei jostain syystä toimi). Opiskelijan ohjeet-sustolla pitää ”valitse koulutusohjelma”-valikkosta etsiä metsätieteiden kandiohjelma(ja toki muidenkin ohjelmien tietoja löytyy sieltä). Ja tästä  tutkintorakenne-pdf:ssä näkyy minkä nimisiä kursseja on pakollisina ja mikä kuuluu mihinkin opintosuuntaan.

Yliopisto-opinnot eroavat lukiosta ja koulusta muutenkin

Jo alan esittelijä lukiossa korosti, että yliopisto ei ole koulu, jossa saa valmiin lukujärjestyksen tai josta valmistuessasi sinulla on selkeä ammatti. Viimestään yliopistossa tulisi opiskella omaa elämäänsä varten. Metsätieteiden maisterin papereiden kanssa voi työllistyä monenlaisiin asiantuntija- ja esimiestehtäviin, yrittäjäksi tai tutkijaksi omasta erikoistumisalastaan riippuen (töissä.fi-sivustolta voi lukea lisää työelämään sijoittumisesta).

Vapaus ja vastuu omista opinnoista korostuu: onko läsnä luennolla, mitä kursseja opiskelee, opiskeeko paljon itsenäisesti, missä aikataulussa suorittaa tutkintoon tarvittavat kurssit.

Kurssit sijoittuvat neljälle periodille. Perioidien välissä usein loma: väliviikko tai lukukauden vaihdos. ”Vapaata” on siis yllättävän paljon, jos ei täytä sitä töillä, itsenäisellä opiskelulla ja opiskelijatoiminnalla. Vaikka kurssit ovat tutkinnon perusta, niiden työläys, suoritustavat ja arviontiperusteet vaihtelevat (paljon).

Yksi opintopiste vastaa noin 27 tunnin työmäärää, ja yksi lukion kurssi vastaa noin kahta opintopistettä. Yleensä kurssit ovat viiden opintopisteen laajuisia, eli raskaampia kuin lukiokurssit, mutta kursseja on kerralla vähemmän. Lukihäiriön kanssa painiskelevat saa pyytäessä lisäaikaa tentteihin.  Joskus itsenäistä lukemista olisi paljonkin, mutta usein luennoilla opitulla pääsee jo tentistä läpi.

Kuten videollakin kerrotaan, kurssit ovat yleensä luentokursseja, joskus itsenäisempiä moodle-alustalla toteutettavia verkkokursseja ja pelkkiä kirjatenttejä. Kurssin arviointiin asteikolla 0-5 voi kuulua tentin lisäksi oppimis/luentopäiväkirja, ennakko- ja harjoitustehtäviä, laskuharjoituksia, kirjoitelmia ja ryhmätyö. Ensimmäiselle luentokerralle kannattaa aina tulla, koska siellä yleensä selviää miten kurssi suoritetaan ja oppiiko opettajan luennosta vai itse opiskelemalla paremmin.

Yleensä laboratorio ja kenttäkursseilla läsnäoloa vaaditaan kurssin suorittamiseen(sekä joillain vierailijan pitämillä luennoilla). Metsätieteiden kandiohjelmaan yleensä fuksivuoden kesänä suoritettava Hyytiälän metsäaseman kenttäjakso, joka alkaa kesäkuun alusta ja kestää siitä 9 viikkoa eli elokuun alkuun. Tämä ”hyde” tulee olemaan unohtumaton kokemus.

 

 

Kiitokseksi teille, jotka jaksoitte lukea loppuun asti:

Jos olet abi, vinkkini on tämä: nyt kannattaa keskittyä kevään kirjoituksiin(yo-kokeista saatavat lähtöpisteet).

Ja ihan kaikille neuvo: Metsätieteiden valintakoetta kannattaa alkaa pienesti stressaamaan vasta maaliskuussa, tarkemmin 19.4.2019 jälkeen, kun siitä julkaistaan opintopolussa lisää tietoja.