Ajanhallinta eläinlääkiksessä

Terveisiä talvisesta Viikistä! Paluu joululomalta kouluarkeen kävi oman kokemukseni mukaan aika rytinällä, vaikka loma oli suorastaan ruhtinaallisen pitkä (noin kolme viikkoa) ja aloin jo vähän ajatella, että voisihan se koulukin taas alkaa. Toisaalta oli kivaa, kun neurobiologian kurssi loppui juuri ennen lomaa ja uusi alkoi vasta loman jälkeen, joten kerrankin sain viettää loman ilman, että tarvitsi miettiä aikatauluja. Kuitenkin, kun verenkierron ja hengityksen kurssi alkoi, aikatauluja saikin heti alkaa ihmettelemään: kurssi kestäisi vain vähän yli kaksi viikkoa ja tentti olisi kolmannella viikolla kevätlukukautta. Totesin vain, että kovin kauaa tässä ei sopisi jäädä kummastelemaan vaan olisi ryhdyttävä toimeen. Aika moni tänä keväänä hakeva varmaan pohtii aikataulujaan ja lukusuunnitelmaansa, ja vaikka ei vielä pohtisikaan, se ei haittaa, sillä hyvin ehtii vielä. Luku-urakan lomassa saattaa myös mietityttää (minua ainakin mietitytti), että mitäs sitten, jos pääsenkin sisään?

Haluaisinkin vähän jakaa omia ajatuksiani ajanhallinnasta opiskeluarjessa, sillä olen itse aika hyvä stressaamaan siitä, miten kaiken ehtii tehdä määrätyssä ajassa väsyttämättä itseään liikaa. Työssä jaksaminen on kuitenkin tärkeää jo opiskeluaikana.

Opiskelutekniikoista

Itse olen joutunut jonkin verran säätämään opiskelutekniikoideni kanssa, koska eläinlääkikseen vaihtamisen jälkeen olen huomannut sen vaativan tietyllä tapaa hyvin erilaista opiskelua kuin mihin totuin opiskellessani biologiaa tai ollessani lukiossa. Aiemmin opiskelin jokseenkin suurpiirteisesti, lähinnä keskeisiä asioita ja asioiden opetteluun oli kohtuullisen hyvin aikaa. Kurssien aikataulu eteni verkkaisemmin ja saattoi olla montakin kurssia samaan aikaan. Eläinlääkiksessä ehkä merkittävimmät erot aiempiin opintoihini ovat:

• kursseja on tähän mennessä ollut vain yksi tai enintään kaksi kerrallaan ja ne ovat intensiivisiä: kurssia on parin-kolmen viikon ajan joka päivä ja usein koko päivän
• etenemistahti on nopea: yhden päivän aikana ehditään mennä eteenpäin niin paljon, että sitä voi olla vaikea saada kiinni ja itselläni lukeminen on venynyt usein viikonloppuun
• täytyy opetella aika paljon yksityiskohtaista tietoa: erityisesti anatomiassa on aikamoinen määrä termejä, jotka pitäisi jotenkuten saada haltuun ennen tenttiä

Koen, että vaikka olenkin pärjännyt tähän mennessä ihan hyvin, on opiskelutekniikoissani vielä parannettavaa. Olen silti alkanut suosia aika perusteellisia keinoja: haluaisin oikeastaan lukea kaikki asiat kirjoista sitä tahtia kuin niitä luennoilla esitetään ja mielellään etukäteen. Haluaisin tehdä alustavat omat muistiinpanot ennen luentoa, jotta voin luennolla täydentää niitä. Olen huomannut, että tällainen toiminta tehostaa keskittymiskykyäni luennoilla. MUTTA se vie ihan liikaa aikaa. On oikeastaan aivan mahdotonta käydä kaikkea läpi annetussa ajassa, saati sitten kunnolla omaksua kaikkea sitä asiaa. Tämän vuoksi haluan nostaa esille muutaman mielestäni keskeisen asian, joiden ymmärtäminen on ainakin itselleni ollut ratkaisevaa eläinlääkiksessä opiskellessani ja joita kannattaa miettiä, kun asiaa tuntuu olevan liian paljon kerralla:

• asioita kannattaa yrittää lukea siinä tahdissa kuin kurssi etenee: juuri ennen tenttiä ei millään ehdi enää aloittaa tyhjästä
• kannattaa oppia tunnistamaan, mikä on tärkeää oppia (Okei, kaikki on tärkeää, mutta toiset asiat ovat tärkeämpiä kuin toiset ja siksi tärkeysjärjestys pitää olla selvillä. Omien kiinnostuksen kohteiden mukaan kannattaa myös toimia; panostaa siihen, mikä luonnollisestikin tuntuu motivoivan. Toisaalta on hyvä tunnistaa omat heikkoudet ja keskittyä alueisiin, joissa kannattaisi vähän parantaa.)
• kannattaa muistaa, että ettei kenenkään kapasiteetti riitä aivan kaikkeen eikä siksi kannata vaatia itseltään kohtuuttomia (läpipääsy riittää)

Ajankäytöstä

Moni, joka harkitsee eläinlääkikseen (tai miksei lääkikseenkin) hakemista, on varmaan kiinnostunut siitä, miten täällä opiskelu eroaa esimerkiksi lukio-opiskelusta. Onhan helpompaa verrata johonkin jo itselle tuttuun. Omasta lukioajastani on jo vähän aikaa, koska ehdin opiskella muuta välissä, mutta ei niin kauan, etten muistaisi tuota aikaa hyvin eikä se lukio varmaankaan ole itsessään suuremmin muuttunut, vaikka opetussuunnitelma onkin. Aika keskeistä on varmaankin se, että lähiopetusta/pakollista opetusta on huomattavasti vähemmän (pääsääntöisesti yliopistossa pakollista läsnäoloa on vielä vähemmän) ja aika suuri osa opiskelusta on omalla vastuulla. Varsinaista läksyä ei tule vaan täytyy pitää itse huolta siitä, että asiat tulee käytyä läpi. Palautettavia tehtäviä kyllä on, kuten histologian (=kudosopin) tehtäviä. Lisäksi, vaikka meillä tavallaan on annettu valmis lukujärjestys, jonka mukaan edetään, ei yksikään viikko ole samanlainen kuin edellinen ja täytyy itse pysyä kartalla aikatauluista, niin tulee saavuttua oikeaan paikkaan oikeaan aikaan eikä mitään välttämätöntä jää välistä.

Tähän mennessä olen havainnut muutamia ”kaavoja” aikatauluissa, joten ajattelin tehdä pienen yleistyksen tästä, jotta ”lukujärjestyksestämme” saa jonkinlaisen yleiskuvan. Käytän esimerkkinä tämän vuoden ensimmäistä kurssia eli verenkierron ja hengityselimistön kurssia. Tämä kurssi ei ollut sieltä helpoimmasta päästä, mutta todella mielenkiintoinen.

Viikko 1: Luentoja joka päivä klo 8-12, kolmena päivänä pakollinen harjoitustyö klo 13, loppumisaika noin klo 15.

Viikko 2: Luentoja ma ja ti klo 8-12, ke klo 8-15. Pakolliset harjoitustyöt to ja pe klo 9-12 ja pakollisten histologian ryhmätyöt to ja pe klo 13-16.

Viikko 3: Pakollinen harjoitustyö ma klo 12-15, kyselytunti ti klo 10-11 ja tentti ke klo 8-12.

Lähiopetuksen määrä siis vaihtelee päiväkohtaisesti aika paljon, varsinkin, kun luennot ovat vapaaehtoisia. Pitkät päivät, silloin kun niitä on, voivat toki olla raskaita, mutta onneksi tasapainottamassa on myös päiviä, jolloin kotiin pääsee aikaisin ja päivän aikana ehtii tehdä muutakin kuin istua luennoilla.

 

-Taru