Varsojen lomaviikko

On maaliskuu ja aika periodiväliviikon, joka yliopistossa toimittaa myös talviloman virkaa. Monille meistä varsoista se on merkinnyt tosiaan lomaa ja tilaisuutta vähän hengähtää välillä. Tällä viikolla siis toivottavasti otettiin vähän rennommin, vaikka kouluhommia ei ihan kokonaan sovi unohtaa.

Varsaporukasta on tullut jo ihan eläinlääkisopiskelijoiden näköisiä, sillä alkukeväästä saapui ensimmäinen Eläinlääketieteen kandidaattiyhdistyksen vaatetilaus, ja nyt meidät tunnistaa ainejärjestön logolla varustetuista huppareista ja repuista.

Kevään kursseihin on mahtunut vaihteeksi solubiologiaa ja pitkästä aikaa myös anatomian leikkelyitä. Leikkelyissä keskityttiin tällä kertaa hermostoon ja verenkiertoelimistöön, joten samalla tuli mukavasti kerrattua myös ennen joulua olleen neuron kurssin asioita. Solubilsan kurssi tarjosi perinteisten luentojen lisäksi vähän labraa, ryhmätöitä ja myös työselostuksen kirjoitusta. Viimeksi kuluneet viikot olen kokenut jonkin verran leppoisammiksi, mikä johtuu ehkä siitä, että leikkelyiden ohella ei ollut juurikaan muuta ohjelmaa ja solubiologia oli minulle melko tuttua ennestään. Ensimmäistä kertaa myös käytin vanhojen opintojeni sisältöä kunnolla hyödyksi hyväksilukemalla osan kehitysbiologian kurssista, joka pyöri samaan aikaan solubiologian kurssin kanssa. Kehitysbiologiasta ei tosin tule tenttiä, mutta oli ihan kiva kun edes jotkut kirjalliset hommat sai jättää välistä, vaikka se tässä tapauksessa tarkoittikin vain oppimispäiväkirjaa ja yhteenvetotekstiä.

 

 

 

 

 

Toisaalta on ollut mukavaa, että on ollut riittävästi aikaa perehtyä meneillään olevien kurssien asioihin ja olen kokenut myös oppineeni asioita ihan uudella tasolla. Tuntuu, että jokaisen kurssin yhteydessä tulee vastaan hurjan kiinnostavia uusia asioita, joita sitten kotona ihmettelen jälkikäteen ääneen – välillä myös siihen pisteeseen asti, etteivät kanssa-asujat viitsi kuunnella.

Pari kertaa ehdin tässä osallistumaan myös EKY:n kerhojen järjestämille luennoille ja niillähän pääsi oppimaan yhtä ja toista kurssiaiheiden ulkopuolelta. Hevoskerho Eqvet järjesti luennon satuloiden sovituksesta ja siitä, millaisia ongelmia vääränlainen satula voi hevoselle ja ratsastajalle aiheuttaa. Heti seuraavana päivänä olin seuraamassa huippumielenkiintoista luentoa kissojen idiopaattisesta kystiitistä, jonka järjesti kissakerho Felis.

Kun kurssit tuovat tullessaan kauhean määrän uutta tietoa, ja huomaan olevani kiinnostunut yhä enemmän kaikesta, olen alkanut myös miettiä kandin kirjoittamista näin etukäteen. En ole vielä ihan varma, mihin aikaan eläinlääkiksessä ”kuuluu” aloittaa kandin kirjoittaminen, koska biologiaa opiskellessani se tapahtui melko poikkeuksetta kolmantena vuonna, mutta käsittääkseni täällä sen voisi aivan hyvin tehdä jo ensimmäisenä vuonna. Ihan tänä keväänä tuskin ehdin sitä tehdä, mutta ajattelin vähän kartoittaa aihevaihtoehtoja ja alkaa jo hyvissä ajoin rajata aihetta, jotta toisen vuoden alkaessa syksyllä voisin alkaa todella työstämään sitä. Kokemuksesta tiedän, että aiheen rajaus sopivaksi on ehkä hankalin homma kandia kirjoittaessa… Ymmärtääkseni eläinlääkiksessä kandidaatin tutkielma ei ole niinkään iso juttu kuin muissa tiedekunnissa, sillä meillä kirjoitetaan vain noin 6-7 sivua pitkä teksti, kun monilla muilla aloilla kandi voi olla noin 20 sivua.

Ehkä jännittävin yksittäinen tapaus viime aikoina on ollut maatilaharjoittelupaikan järjestäminen ensi kesäksi. Harjoitteluun kuuluu 12 päivää navetassa ja 12 päivää sikalassa, ja paikan voi valita meille valmiiksi annetusta listasta, johon on merkitty tilat, jotka saattavat olla halukkaita ottamaan harjoittelijoita. Paikan saa etsiä myös itse, ja navettapaikkaa miettiessäni päädyinkin kysymään paikkaa tilalta, joka ei löytynyt listalta. Jännitin tilalle soittoa aika paljon, mutta minulla kävi tuuri ja tila suostui järjestämään minulle harjoittelun. He kutsuivat minut käymään ja keskustelemaan harjoittelun sisällöstä, ja lisäksi pääsin jopa vähän tutustumaan tulevaan harjoittelupaikkaan, sillä isäntäväki tarjoutui jo esittelemään minulle navettaa! Näin ensimmäistä kertaa lypsyrobotin työssään ja siinä tekniikassa olikin ihmettelemistä. Odottelen kuitenkin kesän harjoittelua jo varsin luottavaisin mielin, kun tiedän, minne olen menossa.

Kesätyötilanne vähän mietityttää, enkä ole oikeastaan lähettänyt hakemuksia, koska maatilaharjoitteluiden suorittaminen vie kesästä sen verran aikaa, että en pidä kovin todennäköisenä sitä, että saisin kesätöitä. Mielellään hoitaisin myös sikalaharjoittelun tänä vuonna pois alta, mutta siinä tapauksessa varsinkin voi olla hankalaa saada muuta työtä, sillä monet työnantajat arvostavat työntekijän mahdollisuutta työskennellä koko kesän ajan. Voi siis olla, että tänä kesänä teen satunnaisia keikkatöitä sinä aikana, joka harjoitteluilta jää jäljelle. Samalla voi tietenkin pohtia asiaa myös ensi vuoden kannalta: jos harjoittelut saisi tehtyä jo tänä vuonna, ensi vuonna jäisi paremmin aikaa kesätöille. Lisäksi aika moni meistä varsoista varmaan haaveilee myös jostain omaa alaa liippavasta kesätyöstä, ja olen kuullut, että meistä jotkut ovatkin onnistuneet pääsemään vaikkapa hoitajan sijaiseksi jollekin eläinlääkäriasemalle tai eläinlääkärin avustajaksi.