Helsingin yliopisto
ChemBio-messut on Messukeskuksessa parin vuoden välein järjestettävä kemian ja bioalan toimijoille suunnattu kaksipäiväinen tapahtuma. Tänä vuonna messut järjestettiin 27. – 28.3., ja niille kokoontui yli 100 näytteilleasettajaa ja yli 4000 kävijää. ChemBio on suunnattu kaikille alasta kiinnostuneille fuksista tohtoriopiskelijaan. Molekyylibiotieteiden kandiopiskelija jalkautui messuille selvittämään, mitä niillä on tarjota molen opiskelijalle.
Messuohjelma oli jaettu kemian ja bioalan omiin seminaareihin sekä kummallekin luonnontieteen alalle yhteisiin puheenvuorokokonaisuuksiin, joista oli helppo löytää itselleen mielenkiintoisimmat tärpit. Seminaarien lisäksi messuilla oli paljon alojen näytteilleasettajia: yrityksiä, rahoittajia, järjestöjä ja yliopistoja. Joissakin pisteissä järjestettiin pienempiä puheenvuoroja ja esityksiä. Iso osa näytteilleasettajista oli laboratoriotarvikkeita ja -koneita välittäviä yrityksiä. Yksi näistä oli Suomessakin toimiva Thermo Fisher, jonka työllistymismahdollisuuksista pääsin utelemaan tarkemmin (tästä lisää myöhemmin).
Päivä 1
Bioalan ohjelmassa oli keskiviikkona tarjolla seminaarit, joiden teemoina olivat tekoäly ja tulevaisuuden ruoan tuotanto. Harmillisesti kumpikin seminaari oli ajallisesti päällekkäin, jolloin molempien seuraaminen ei tullut kyseeseen. Ehdin kuitenkin kurkata, mitä tulevaisuudessa syödään. Ruokaseminaari alkoi siis puheenvuorolla pihvien kasvatuksesta laboratoriossa, jonka hyötyjä ovat kuulemma antibiootti- ja seerumivapaa kasvatus sekä kustannustehokkaampi tuotanto. Jäämme kuitenkin odottamaan labrahamppareiden tuloa lähikauppoihin, sillä niiden massatuotannon optimoimiseen menee vielä joitakin vuosia (tai vuosikymmeniä).
Odotin innolla tekoälyseminaaria, sillä halusin kuulla tekoälyn sovelluksista bioalalla. Seminaari ei lopulta kuitenkaan liipannut niin läheltä molekyylibiotieteitä. Ne muutamat sovellukset, joista puheenvuoroissa mainittiin, olivat enemmänkin suunnattu lääketieteen ja Life Science -alan puolelle. Seminaarissa ei maalailtu uhkaavia tulevaisuuden kuvia tekoälyn maailmanvalloituksesta, vaan suomalaisten suhtautumisesta tekoälyyn jäi sellainen mielikuva, että täällä siihen suhtaudutaan – ainakin alan toimijoiden parissa – enemmänkin mahdollisuutena kuin uhkana. Paljon puhuttiin myös siitä, kuinka tekoäly vie työpaikkoja tulevaisuudessa, kun bioalallakin korvataan tiettyjä toimintoja roboteilla. Puheenvuoroissa jaksettiin sitä vastoin uskoa siihen, että tekoälyn hienous on nimenomaan siinä, että se vapauttaa osaavat kädet muihin hommiin.
Osaavista käsistä puheen ollen, automaatio voi kuulemma auttaa säilyttämään ja tallentamaan arvokkaita taitoja ja osan kulttuuria, kun ihmisestä joskus aika jättää. Esimerkiksi huippukirurgin vuosikymmenien aikana kehittynyt ammattitaito voidaan tallentaa koneeseen, joka pystyy oppimaan ja toistamaan samat taidot. Lääkäriä koneet eivät tule kuitenkaan korvaamaan ihan heti. Robotteja yritetään pikkuhiljaa saada lääkärin kaikki-tietäväiseksi apulaiseksi täsmälääketieteeseen eli yksilöllistettyyn lääketieteeseen. Lääkärin ja koneen yhteistyöllä pyrittäisiin löytämään potilaalle mahdollisimman kattava ja hyvä hoito, jossa yhdistyisi lääkärin intuitio sekä koneen hallitsema potilasdata. Haasteena on kuitenkin se, että koneen täytyy osata esittää lääkärille oikeita kysymyksiä, mikä ei kuulemma sitten olekaan ihan simppeli juttu. Tähän liittyen kuvaan on tullut mukaan myös yksityisyydensuojan takaava koneoppiminen, joka mahdollistaa mm. oman genomitietonsa luovuttamisen lääketieteen tai tutkimuksen käyttöön ilman, että se voidaan niin sanotusti jäljittää takaisin. Suurin osa seminaarissa esitellyistä Life Science -alaan liittyvistä tekoälyn sovelluksista keskittyy nimenomaan lääkeaineiden ja niiden kohdemolekyylien haravoimiseen. Tätä voidaan tehdä esimerkiksi matriiseilla, joiden avulla kone etsii lääkeainemolekyylejä ja niiden mahdollisia kohde-entsyymejä. Se perustuu matriisien faktorisaatioon, joka meni lievästi sanottuna yli hilseen, mutta homma toimii jota kuinkin siten, että matriisin pystyakselille laitetaan lääkeaineet ja vaaka-akselille kohdemolekyylit ja sitten kone laitetaan etsimään mielenkiintoisia osumia.
Toinen mielenkiintoinen lääkeaineisiin liittyvä innovaatio oli IBM Watson for Drug Discovery, jossa kone on valjastettu auttamaan uusien lääkeaineiden kohdemolekyylien ja -geenien etsinnässä. Koneella on käsissään tutkimusartikkelien pankki, josta se on opetettu tunnistamaan geenejä, mutaatioita ja sairauksia. Se pystyy luomaan yhteyksiä ja verkostoja niiden välille, mikä perustuu tekstissä esitettyjen asioiden välisiin kielellisiin yhteyksiin julkaisujen lauserakenteissa. Kone on siis opetettu ymmärtämään tieteen kieltä. Systeemi hakee geenejä, mutaatioita ja entsyymien substraatteja käyttäen lähteenään tieteellisiä julkaisuja ja luo niiden välille yhteyksiä perustuen siihen, miten niistä raportoidaan ja kirjoitetaan tieteessä. Mekanismin hienous on siinä, että kone pystyy huomaamaan sellaisia yhteyksiä, jotka ihmiseltä tai tutkijalta voisivat jäädä huomaamatta tai joiden löytämiseen voisi kulua tuhottomasti aikaa. Samaan hengenvetoon esiteltiin myös saman yrityksen kehittelemä tekoälyllä toimiva työkalu, joka ennustaa orgaanisen kemian reaktioiden lopputuotteita. Tästä on varmasti mole-opiskelijallekin hyötyä, ja käyttöliittymän pitäisi olla ilmainen. Käy testaamassa itse täältä.
Kuten jo aikaisemmin mainitsin, eri puolilla messualuetta oli tarjolla pienemmän mittakaavan puheenvuoroja niin kemiaan kuin bioalaan liittyvistä teemoista. Yksi tällaisista pisteistä oli Suomen Akatemian ständi, jossa järjestettiin intiimimpiä muutaman ihmisen yleisöstä koostuvia puhe-esityksiä. Suomen Akatemian pisteellä esiintyneiden tutkijoiden esityksistä muutamat sopivat molekyylibiotieteiden opiskelijalle oikein mainiosti. Pisteellä kuultiin mm. VTT:n kehittämästä mekanismista, jolla voidaan tuottaa proteiineja koeputkessa ilman soluja ribosomien ja aminohappojen avulla. Prosessi vaatii toki paljon muitakin komponentteja. Esityksestä jäi mieleen söpö animaatio. Pisteellä järjestettiin mikroluento myös vasta-aineiden tuottamisesta parissa päivässä. Nisäkkäillä tehtävien vasta-aineiden tuottamisessahan kuluu useita viikkoja, jopa kuukausia unohtamatta puhdistamiseen ja seulomiseen kuluvaan aikaa. Tavanomainen vasta-aineiden tuottaminen on siis hyvin kallista, paitsi aikaa vievää, ja siihen liittyy eettisiä kysymyksiä. Puheenvuoron esiintyjä tuli eräästä Helsingin yliopiston tutkimusryhmästä, jossa oli onnistuttu tuottamaan nisäkkäille sopivia vasta-aineita E. colissa – eli siis kahdessa päivässä. Mekanismi matkii ihmisen B-solujen tapaa taata vasta-aineen ja antigeenin sopivuus mutatoimalla antigeeniä, kunnes se sopii täydellisesti vasta-ainereseptoriinsa. Keksintö voi mullistaa koko vasta-ainebisneksen, mikäli se onnistutaan kaupallistamaan. Vasta-aineiden tuottaminen tällä tavalla on kuitenkin äärimmäisen haastavaa, joten prosessia pitää vielä kehittää.
Päätinpä piipahtaa katsomassa, mitä muita näytteilleasettajia messuilta löytyi. Silmään pisti erityisesti labrasta tuttu Thermo Fisher Scientific, joka tekee Suomessa mm. pipettejä. Kävin tutustumassa juurikin näihin uuden sukupolven pipetteihin, joissa oli digitaalinäytöt, itsenäinen annostelija ja langaton etäohjaus puhelimesta. Esittelijän mukaan pipetti ei ole monimutkainen, vaan monipuolinen käyttää. Oli miten oli, mutta minun tapauksessani se vaikutti käyttäjäänsä fiksummalta. Utelin samalla, että miten mole-opiskelija voisi työllistyä Thermo Fisherille. Yritys kuulemma ottaa alempaa korkeakoulututkintoa suorittavia harjoittelijoita, ja paikkoja on esimerkiksi tuotekehityksen puolella. Pohjatietona riittää, että tietää, mikä on pipetti ja osaa käyttää sitä.
Päivä 2
Torstain mielenkiintoisin puolen päivän mittainen seminaari olisi ollut kiistatta kansallisen neurokeskuksen järjestämä luentokooste. Eräs puheenvuoro käsitteli sitä, miten stressi muokkaa aivoja jo kohdussa ja millaiset vaikutukset sillä on myöhempään terveyteen. Jouduin kuitenkin jättämään kyseisen seminaariesityksen väliin, sillä samaan aikaan järjestettiin vieläkin hyödyllisempää kuultavaa: luonnontieteilijän sijoittuminen työelämään. Kesätyömahdollisuuksien kiilto silmissä siirryin siis kuuntelemaan, millaisia mahdollisuuksia molekyylibiotieteiden opiskelijalla on työllistymisen suhteen. Seminaarin yritysesittelijät tulivat Orionilta, Blueprint Genetics Oy:stä, Kiilto Oy:stä, HyTest Oy:stä ja Kide Science Oy:stä.
Mikäli haluaa työllistyä teollisuuteen ja alan yrityksiin, kannattaa molekyylibiotieteellisen osaamisen rinnalle lukea yleispätevää koulutusta viestinnästä, markkinoinnista ja kaupallisesta alasta – kauppatieteiden maisteri on esimerkiksi hyvä vaihtoehto. Pienessä start up -yrityksessä pääsee tekemään vähän kaikkea, mikä antaa hyvät lähtökohdat oppia tärkeitä yrityselämän taitoja. Vastaavasti isossa yrityksessä pääsee syventymään yhdenlaiseen tehtävään. Itsensä voi toki työllistää myös tiedeviestinnän pariin, josta antoi hyvän esimerkin Every Cell A Universe -kanavaa Youtubessa ylläpitävä Johannes Malkamäki. Seminaarin ”take home message” oli kaikille luonnontieteilijöille seuraava:
Tartu aina haasteisiin, kokeile uutta ja koettele rajojasi. Opi jatkuvasti uutta: lukemalla, opiskelemalla, tiedon kaivelulla ja vaikka erilaisiin tilaisuuksiin osallistumalla. Kaadu ja nouse; mukavuusalueen ulkopuolella yleensä vähän kompuroi, mutta yleensä sieltä nousee, ja kompuroinneista oppii kaikkein eniten. Nauti, ja tee sitä mistä oikeasti tykkäät. Kaikki ei voi aina olla hauskaa, mutta kannattaa oppia löytämään asioiden hyvät puolet ja täyttää niitä omia unelmiaan.
Loppumietteet
Vaikka messuohjelmassa olikin paljon kemisteille ja sijoittajille suunnattua ohjelmaa, se tarjosi silti hyvän tilaisuuden oppia uutta bioalasta sekä verkostoitua alan yritysten kanssa ja saada vinkkejä oman uran suunnitteluun. Rohkeasti oikeaa näytteilleasettajaa lähestymällä voi hyvinkin saada puhuttua itselleen työpaikkahaastattelun ja mahdollisesti jopa kesätyön. Seuraavan kerran messut järjestetään huhtikuussa 2021. Tsekkaa tämän vuoden messutunnelmat täältä!