Fuksivuosi Viikissä

Alkuvuosi vilahti hujauksessa nenän tehdessä tuttavuutta luentoslaideihin. Tentti per viikko kuuden viikon ajan on melko intensiivinen puristus, mutta pimeään vuodenaikaan suoritettuna se kyllä palkitsee takautuvasti kevätauringon ilmestyessä. Osasyynä alkuvuoden rehkimiseen oli toisaalta myös viimeisen periodin ei-fuksimyönteinen kurssitarjonta. Vaikka mikään ei ole epäseksikkäämpää kuin Hopsin, (henkilökohtainen opintosuunnitelma) laatiminen, on siinä yhden opintopisteen lisäksi huomattava etunsa henkilökohtaisen opintojen hallinnassa (yllatyysh).

Opintokiireiden hellittäessä on jäänyt hieman aikaa myös koulun ulkopuoliselle elämällekin. Kohdallani tämä tarkoittaa tosin töitä ja muita velvoitteita, joten hämään sinut nyt positiiviseen mielikuvaan raikkaan keväisestä hengailu-Helsingistä hymiöllä. 🙂 Hep. Coolin siiderimainos-hengailun lisäksi kevät on tuonut tullessaan muikeita excursioita, jotka ansaitsevat täysin oman postauksensa.

Edessä enää muutama uusinta ja ensimmäisen vuoden tulostavoite opintopisteille tulee täytetyksi. Koska en tiedä mitä ihan oikeasti tarkoittaa jälkipyykki, tyydyn toteamaan että ensimmäisen vuoden jälkipyykki on…hyvää. Olen oppinut paljon uutta ja koen opinnot kaikin puolin mielekkäiksi ja mielenkiintoisiksi. Ensi syksyn opintosuunnitelmat ovat saaneet hellät raaminsa ja syksyn piristykseksi on luvassa excursio Irlantiin sekä Lipidin 50v-vuosijuhla, Jiihaa!

 

Syksyä innolla odottaen,

– Cowboy-Tomi

 

Aurinkoinen maisema vilisee silmissä vieläkin; junamatka kotoa Pyhäjärveltä takaisin Helsinkiin oli melko pitkä pääsiäisloman jälkeen. Kuitenkin kevään ja auringon ansiosta fiilikset ovat korkealle! Enää ei haittaa työläät fysiologian työraportit (kovinkaan paljoa ;> ) eikä neilikan tuoksuiset kemian laboratoriotunnit, niitä jaksaa vielä vähän aikaa. Koska viimeistä viikkoa viedään fuksivuodesta! Kemian laboratoriotunneilla olemme eristäneet neilikasta öljyä, tehneet banaanintuoksuista esteriä ja vaikka mitä muuta hienoa. Ei yliopistokaan aina ole vain luennoilla istumista, onneksi 🙂 Itse asiassa tämä kevät on ollut isolta osin labrakursseja, kivaa! Anatomian&fysiologian labrakurssilla olemme tehneet jos jonkinmoisia testiä toisillemme ja piirtäneet muun muassa maksa histologian leikkeestä. Asiat jäävät paremmin mieleen itse tekemällä, siksi labrakurssit ovat tervetullutta vaihtelua.

Myös Viikin isoimmat bileet, Laidunkauden avajaiset piristivät kummasti! Näitä bileitä odotettiin pitkään. Kaiken lisäksi olin itse niitä järjestämässä. Hommaa riitti, lomakkeiden täyttöä siellä ja täällä. Suunnitteluun meni yllättävän paljon aikaa, mutta kerran itse bileitä järjestäneenä osaa arvostaa erillä lailla pippaloita jatkossa. Bileet olivat ääärettömän hienot! Tunnelma oli mahtava, ihmiset iloisia ja bändi soitti yleisöä villitseviä kappaleita. Eli työnteko palkittiin monin kerroin ja sääkin suosi meitä! Näitä bileitä ei kannata missata ensi vuonnakaan…

Nyt vasta alkaa hahmottua, enää pari päivää fuksivuotta jäljellä! KAUHEAA! Tuntuu kuin vasta oli se eksynyt kelliläisfuksi (kotieläintieteen lukija = kelliläinen), joka ei tiennyt mistään mitään. Paljon on ehtinyt tapahtua viime kesästä, olen tavattu ihania ihmisiä ja nähnyt uusia paikkoja. Kuitenkin ihmettelen, mihin fuksivuosi hävisi? Ehkä meillä fukseilla oli vaan niin kivaa, ettei huomattu ajan kulkua 😉

Kesä meneekin maatilaharjoittelussa Pyhäjärvellä. Pääsen jatkamaan lypsyhommia ja toivottavasti tilan isäntä uskaltaa antaa traktorinkin käsiini… Mielenkiintoinen kesä siis tulossa! Kotieläintieteilijät suorittavat maatilaharjoittelun joko 1. tai 2. kesänä, itse suoritan sen kahdessa osassa. Ties vaikka uskaltaisi ulkomaille vuoden päästä, aika moni lähtee toukokuun alussa Suomea kauemmaksi harjoitteluun! Kesään kuuluu myös onneksi lomailua, koska koulua alkaa vasta syyskuussa.

Yksi isoimmista muutoksista elämässä on ollut tänne isoon kaupunkiin muutto. Mutta jopa tämä maalaisneito sopeutui Viikkiin (ja Helsinkiin)! Eli tulevat fuksit, ei pelkoa, täällä pärjää kaikki 🙂 Ongelmatilanteissa vaan hihasta nykimään, kyllä myö teitä autetaan!

 

Muutama kuva fuksivuodelta…

~”Kesäloma” terkuin Sanna-Kaisa~

Ei tuolla nyt enää niin ***keleen kylmä ole. Sen tietävät ruoho, koivut ja Viikin taloustieteilijät.  Viekkaat Vitalaiset viettelevät  sinnikkään talvihorroksen pinot noir lasillisella Sideways -leffailtaan, voitelevat täysrasvaisella Eat&Joy -maatilatorin tinkimaidolla ja heittävät Arla Ingmannin Söderkullan saunaosastolle lämmittelemään. Kevät, hiiohoi!

ViTa:n viininmaistelijoiden Leffa&Viini-ilta: Sideways – Pinot Noir vs. Merlot

Viiden viinin tasting ja hyvä leffa alle kympillä – kyllä opiskelijat osaavat! Sideways on noussut kulttielokuvaksi viinipiireissä, ja kieltämättä dialogissa viinijargonia viljellään melko häikäilemättä. Päähenkilön rypälemieltymykset realisoituivat myös viinimarkkinoilla: Pinot Noir hehkutus johdatti rypäleen kysynnän nousukiitoon ja Merlot´n maine koki kovan kolauksen.

Kluuvin Eat&Joy maatilatori

Vitalaisten sukellus Helsingin keskeisimpään lähiruokamyymälään avasi hyvin niin Eat&Joy:n toimintamallia, kuin suomalaisen ruokakulttuurin ja pientuotannon nykytilannetta. Isäntämme Jari Etelälahti, yksi Eat&Joyn perustajista, tarjoili mielenkiintoista informaatiota isoista linjoista anekdootteihin ja vierailu jätti kaikin puolin aidon puhtaan maun suuhun.

Arla Ingman, Söderkullan meijeri

Sipoon maalaismaiseman keskeltä Söderkullasta Vitalaisten autoletka löysi Arla Ingmanin meijerin. Iloiset ingmanilaiset ohjasivat vierailijat suoraan tarjoilupöydän ääreen, josta tottuneet viinijonglöörit saivat haasteekseen myös juustolautasen lisukkeineen. Perinteistä yritysesittelyä huomattavasti lennokkaampi tunnelma välittyi luonnostaan energisiltä arlalaisilta ja teki vitalaisiin lähtemättömän vaikutuksen – viimeistään saunaosastolla.

Teurastamo, Kalasatama

Syksyllä 2012 Kalasataman tukkutorilla kuhisee kuorma-autojen lisäksi myös kuluttajia, kun vanhaan Teurastamoon avataan yksityishenkilöille suunnattuja myymälöitä ja ravintoloita. Helsingin ruokakulttuuristrategian projektipäällikkö Ville Relanderin johdolla innokas ryhmä muutoksen tuulia haistelevia viikkiläisiä tutustuivat vielä työn alla oleviin tiloihin. Dodon kaupunkiviljeliöiden aherrus teurastamon pihalla loi hyvän pohjan mielikuvituksen täytettäväksi tulevasta Teurastamosta laadukkaan ruoan keskuksena.

 

– Tomi

Mustarastas on aloittanut laulamisensa aikapäiviä sitten, kumpparit lompsuvat ja aurinko sinnittelee taivaalla yhä pitemmälle iltaan. Helsinkiä ja viikkiläisiä hemmottelee tuloaan kovasti tekevä kevät!

Mikäli ei halua lisäillä ekstrakursseja Metsien ekologian ja käytön opiskelijoille valmiiksi tehtyyn lukujärjestyspohjaan, ei vuoden viimeisessä periodissa pitäisi takapuolen juuri puutua luentosalin penkillä, sillä useimmille päiville on merkitty vain yksi luento. Tänään vietin kuitenkin reipasta opiskelupäivää, sillä aloin heti aamusta tehdä aiemmin harjoitustehtäväksi annettua pientä laskutehtävää, ja muitakin aiheita tuli päivän aikana käytyä läpi.

Saatuani jonkinmoisia lukuja paperille tallustin Metsätieteiden talon C-siipeen, missä me muutamien opiskelijoiden kanssa suurennuslaseilla tirkisteltiin prässättyjä sammalia ja jäkäliä, joiden tunnistukseen meille annettiin vinkkejä. Pieni tuskanhiki ohimoilla siinä sitten plärättiin kasvikansioita ja mietittiin hiljaa mielissämme, onkohan tässä ahmaistu melko iso haukku, kun yhtäkkiä humpsautetaan eteen 355 opeteltavaa kasvia latinankielisine nimineen… Opettelu voi kuitenkin muistipelimäisyydessään olla yllättävän koukuttavaa ja mikä riemu syntyy siitä, kun edellisenä päivänä tuijotteleman kasvin nimi putkahtaa päähän seuraavanakin päivänä!

Puolilta päivin mutustelin Ladonlukon lounassalaatin: kalkkunasalaatti ja tuore, lämmin leipä ei maksa kuin 1,93 € ja maistuu tosi herkulliselta. Iltapäivästä sitten pikkuisessa luokkahuoneen tyylisessä opetustilassa kuunneltiin luentoa puiden kaasujenvaihdosta ja räpellettiin tietokoneluokassa ryhmätehtävää siihen liittyen. Tuli taas piirrettyä jos jonkinmoista kuvaajaa ja huomattua, että erinäisten harjoitusten ansiosta excelin saa pidettyä nykyään pikkuisen paremmin aisoissa, vaikka meinaa se vieläkin koittaa temppuilla aina tasaisin väliajoin. Excelistä olisi kai tarkoitettu tulevan opiskelijan ykkösystävä ainakin sen perusteella, miten monessa jutussa sitä on tässä ensimmäisen vuoden aikana tarvittu.

Superreipaaksi opiskelijaksi itseni tuntien tsekkailin vielä jonkin aikaa kasvikansioita, minkä jälkeen tallustin itseäni tarmokkaasta päivästä kehuen kämpille. On mukavaa, kun naapurinnaapurissa asuu koiran omistava opiskelukaveri, joiden lenkkiseuraksi on aina tosi kiva lähteä. Tänäänkin ihmeteltiin lämmintä keliä, kun koukattiin arboretumin kulmilta ja kuljeskeltiin peltojen poikki johtavilla reiteillä.

Metsäylioppilaiden asuntolasäätiöllä on torstai-iltaisin myös oma salivuoronsa, jolla voi käydä vapaasti ottamassa osaa lentopallon pelaamiseen. Siellä on saatu monet hyvät pelit pystyyn pienien tiimien kera. Ja Silvicasta vielä sen verran, että vaikka Silvican pienissä yksiöissä ei ole omaa uunia, voi kerhohuoneella käydä vapaasti paistamassa niin pizzat, sämpylät, muffinssit sun muut yhteisessä uunissa. Parin kaverin kanssa testattiin vihdoin naisten saunavuorokin tällä viikolla: hyvät löylyt!

Kevättä kohti kirmaillaan

-Kaisa

On tapahtunut jotain sangen kummaa. Tämä ikimaalaiseksi itsensä ristinyt ihminen kaipasi Helsinkiä! Aikaisemmin en olisi uskonut (enkä varsinkaan myöntänyt…), mutta kuukauden joululoman jälkeen oli toden totta ”oma koti kullan kallis”. Tästä ainakin tietää, että kyllä maalainenkin voi kotiutua Helsingin vilskeeseen. Mielenkiinnolla odotan kesää, kun aloitan kotipaikkakunnalla Pyhäsalmessa maatilaharjoittelun ja olen jopa 2 kk poissa Helsingistä. Tuleekohan koti-ikävä? Kesään on kuitenkin vielä aikaa ja opiskelu jatkuu…

Vaikka välillä usko loppuu opiskeluun pitkän päivän jälkeen, niin silloin tällöin (tarpeeksi usein) tulee niitä ihania päiviäkin! Heti loman jälkeen minulla ja ystävälläni Iinalla oli lypsyharjoitukset. Kyllä, yliopistossa opettelemme mm. lypsämään 😀 (Miten muuten osaisimme lypsää maatalousharjoittelussa?) Lypsykertoja oli neljä, kaksi iltaa ja kaksi aamua. Vaikka tuntui kauhealta herätä aamuisin klo 4.45, se kannatti! Viikin opetus- ja tutkimustila (opiskelijoiden kesken Viikin navetta) tarjosi meille hyvät opit lehmien lypsyyn ja saimme kokeneiden konkareiden neuvoja miten toimia erilaisten lehmien kanssa. Mikä kokemus, tätä ei joka tyttö pääse kokeilemaan.  Suurin onnistuminen oli, kun sain alle vuorokauden ikäisen ja aiemmin huonosti syöneen vasikan syömään. Kiipesin vasikan karsinaan ja ensin omia sormia imettämällä sain pienokaisen juomaan tuttisangosta maitoa. Sitä onnistumisen riemua! Vasikka oli todella suloinen ja sulatti sydämen.

Muutama tenttikin on saatu kunnilla (toivottavasti ainakin :-> ) suoritettua ja kevät näyttää tenttien osalta superihanalta! Vain kolme tenttiä koko keväänä. Miten on mahdollista?! Onni on, että tänä keväänä on kaksi harjoituskurssia, jossa tehdään harjoitustöitä ja niiden perusteella kurssi arvostellaan. Eli näistä kursseista ei ole tenttiä! Koulukin loppuu näillä näkymin 27.huhtikuuta. Pari viikkoa uskaltaa lomaa pitää ja sitten työntouhuun.

Kolmannen periodin alussa olen saanut myös uuden karvaisen kaverin. Iinan koira Cinna tuli viikonlopuksi hoitooni. Jälleen huomasin Viikin mahtavuuden, kun kävelin pikkupakkasessa viikonloppuna pitkin poikin raitteja koiran kanssa ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. MAHTAVAA! Luntakin on satanut kiitettävästi, tosin paikoittain jopa liikaakin. Mieluummin kuitenkin lunta kuin loskaa tai vettä 😉 Maisemat ovat huiman kauniita kun on lunta. Mutta yksi ongelma hoitokoirassa on. Koirakuume on taattu…!

Joulun jälkeiset alennusmyynnit oli katsastettava, joten väljempinä koulupäivinä otin suunnaksi Itäkeskuksen! Parilla bussilla matkaan meni alle 20 minuuttia. Itäkeskukseen kannattaa vaan varata tarpeeksi aikaa, pari tuntia menee hujauksessa. Mukaan saattaa tarttua kaikkea mahdollista tauluista lähtien… Eikun taulu kainaloon ja luennolle!

Tällä viikolla luvassa  vielä Club Lagoon – kesäisimmät & poikkitieteellisimmät haalaribileet Helsingin The Circuksessa! Kesäisestä säästä en menisi takuuseen, pakkasta luvattu alle -20 astetta… Mutta varmasti bileissä hiki tulee! Bileisiin olen menossa teeman mukaisesti poikkitieteellisin tunnelmin, mukaan lähtee hyvä ystävä Aino joka opiskelee maantiedettä. Mikä voisi mennä pieleen? … liian vähän virvokkeita. 😉

Mukavia pakkaspäiviä!

                                                                                    ~Sanna-Kaisa~

Minkälaista olisi palata joululomilta pohjoisemmasta Suomesta Helsinkiin: pitäisikö huokaista antautuneena ja yrittää vain rämpiä yli loskaisten, harmaiden päivien? Pieni jännitys joulukuussa osoittautui aiheettomaksi, sillä tammikuun puolessa välissä takaisin opintojen pariin reissattua huomasi, että myös Helsinki on saanut oikean talven. Jo näyttää toiveikkaammalta kuin vielä lomalle lähtiessä vallitseva pimeys. Tosin kyllä viime vuosinakin täällä on ollut ennätyksellisesti lunta. Keskustan opiskelijat kahlaavat jonkinmoisessa ruskeassa lumea muistuttavassa lipsuvassa sohjossa, mutta viikkiläiset marssivat puhtaan hangen keskellä. Kuulemma tässä jossain lähellä kulkee kehuttuja hiihtolatujakin.

Joululoma on useimmissa yliopiston tiedekunnissa ruhtinaallisen pitkä; maatalous- metsätieteellisessäkin kuukauden mittainen. Huomasin kuitenkin jokaisen vapaaviikon tulevan tarpeeseen. Ensimmäinen opintosyksy uusine ihmisineen, tapoineen, oheisohjelmineen ja muine ihmeellisine yllätyksineen hämmentää fuksin pään todella perusteellisesti. Vielä joululoman viimeiselle viikolle siirryttäessä tunsin, että olen edelleen levon tarpeessa… Onneksi voimien keruu onnistui melko hyvin ja paluu opintojen pariin alkoi taas houkutella.

Innostusta Helsinkiin palaamiseen minulle toi todella paljon se, että sain syksyn jonottamisen jälkeen asunnon Viikistä! Olin syksyllä opintojen alkaessa asuntojonossa neljännellä sijalla – jonon kärkipäähän asetettiin ensimmäisen vuoden metsätietieteiden opiskelijat, joiden kotikaupunki on pidemmän matkan päässä Helsingistä. Nyt matkat taittuvat kävellen muutamassa minuutissa oman pienen kämpän ja yliopiston välillä, mikä tekee arjesta huomattavasti joustavampaa ja mukavampaa. Enää ei tarvitse haasta metro- ja bussiaikatauluja tiukkoihin kaksintaisteluihin… Muuttopäivä sujui hyvin, ja tunnen jo kotiutuneeni Viikin maisemiin.

Kävinkin tänään pienellä kävelyllä peltojen laidalla taivaan luodessa hieman valoa ja värejä kauniiseen lumiseen maisemaan. Mukana oli kamerakin.

Tässä kolmannessa periodissa meillä metsien ekologian ja käytön opiskelijoilla edessä on niin metsäekologian kuin -ekonomiankin opiskelua sekä metsänarvioimistiedettä, jonka haastavuudesta ja työläydestä meitä opiskelijoita on peloteltu oikein kunnolla. Enkä epäilekään, etteivätkö tulevat kuukaudet sisältäisi reilusti työntekoa ja tukun uusia harmaita hiuksia ja huolenryppyjä. Pitäisi vain sisäistää, että luentokalvot ja -muistiinpanot olisi hyvä kerrata heti tuoreeltaan – ei jättää kaikkea roikkumaan siihen myöhempään kertaukseen. Se kun usein osoittautuu varsin hätäiseksi ja pintapuoliseksi.

Toisinaan, kun motivaatio on hukkateillä, tulee tarttua erilaisiin askareisiin. On mukava tavata kavereita, toimia vaikka oman osakuntansa tehtävissä ja harrastaa kaikenlaista, sekä Viikissä että keskustassa. Kun kaverini keskustakampukselta kuuli minun saaneen Viikistä asunnon, hän varoitteli minua: ethän sitten linnottaudu sinne Viikkiin, niin käy helposti kun on opiskelupaikka ihan  asunnon vieressä.

Jaa-a. Tänne peltojen laidoillehan olisi aika mukava metsittyä.

Oikein hyvää opiskeluvuoden alkua toivottaa

Kaisa