Aineopintojen labrat: ongelmat

Yksi kandidaatintutkinnon murheenkryyneistä on kurssipari nimeltä Aineopintojen laboratoriotyöt I-II. Nämä ovat kurssit, joihin todellakin kiteytyy lausahdus “kaikki kurssit ehtii suorittaa ennen kuin valmistuu”.

Aineopintojen laboratoriotyöt pitäisi suorittaa kolmantena opiskeluvuotena. Kun tarkastellaan 2008-2011 aloittaneita fysiikan pääaineopiskelijoita, mediaaniaika kurssin AOL I suorittamiseen oli lähes neljä vuotta (47 kuukautta) opintojen aloittamisen jälkeen, ja AOL II valmistui vastaavasti hieman yli neljän vuoden päästä (49 kuukautta). Luvut ovat suuntaa-antavia ja poissaolovuosia sen paremmin armeijan kuin muiden syiden takia ei ole huomioitu. Hälyttävää on kuitenkin se, että kaikista näinä vuosina aloittaneista opiskelijoista vain 35 on läpäissyt AOL I:n ja 25 AOL II:n.

Kun tarkastellaan edellisen neljän vuoden (2004-2007) aikana aloittaneita, AOL I suoritettiin keskimäärin 52 kuukauden ja AOL II keskimäärin 58 kuukauden jälkeen, suorittaneita oli yhteensä 65 ja 63. Käytännössä siis puolet ainelabran suorittaneista on suorittänut sen viidennen opintovuoden loppupuolella tai sen jälkeen.

Ainelabrat ovat siis vaikeuksissa. Mistä tämä johtuu?

Työtavoista

Mitenköhän kultaisella 90-luvulla valmistuttiin, kun labroja piti suorittaa enemmän ja jokaisesta piti kirjoittaa selostus? Ainakin jotkut vanhemmat tutkijat valittelevat nykyisestä pullamössösukupolvesta.

Totuus kuitenkin on, että ainelabrojen suoritustapa on kehno. Varaa itse, yksin, itsellesi laboratoriovuoro, valmistaudu siihen itse, suorita työ itsenäisesti, kirjoita itse selostuksesi ja tee siihen tarvittavat muokkaukset, pidä itse huolta siitä, että suoritat kaikki työt, ja kun kurssi on suoritettu, jalkaudu vastuuopettajan luo pyytämään arvosanaa. Jos tarvitset vertaistukea, etsi sitä itse. (Facebookissa on muuten ryhmä, joka auttaa.)

Aikatauluttomat kurssit jäävät helposti venymään ja vanumaan. Tyypillisesti näin ajatellaan käyvän graduille. Jos gradua ei tee tutkimusryhmään, ja jos sen tekemisen aikana erehtyy töihin joista maksetaan, gradu jää tekemättä. Meillä on kuitenkin myös opiskelijoita, joilla on gradu tehtynä mutta aineopintojen laboratoriotyöt puuttuvat.

Kurssien työt vanhentuneita sisällön ja laitteistojen puolesta

Osa töistä on selvästikin vanhentuneita. Elektroniikalla on suhteettoman iso painoarvo. Tiettyjä asioita, kuten komponenttien juottamisen opettelu, on karsittu, mutta edelleen kaksi kahdeksasta pakollisesta työstä käsittelee elektroniikkaa, vaikka elektroniikan kurssi ei ole pakollinen. (Mittausmenetelmät on, joten operaatiovahvistin-työn voidaan argumentoida liittyvän siihen. Etäisesti.) Valinnaisia elektroniikan töitä on lisäksi pari (Loogiset peruselementit ja Transistorivahvistin).

Useat säteilytöissä aiemmin käytetyt standardilähteet ovat ajan saatossa puoliintuneet pois (tarkoitan sinua, natrium-22!) Kalibrointi onnistuu toki edelleen, mutta eihän tämä hirveän ajanmukaista kuvaa anna. Ylipäätään monet työt eivät varsinaisesti opeta fysiikkaa – laitteiston kanssa tappeleminen on toki olennainen osa soveltavaa fysiikkaa, mutta ei pääasia.

Ainelabrat pitäisi uudistaa, ja laboratorion esimieskin on tästä tietoinen. Jostain syystä kurssiuudistus valuu kuitenkin aina to do -listan häntäpäähän. Ja kuten kaikki tiedämme, kyllähän to do -listalla mittaa on, sen tyhjenemistä ei kannata odottaa henkeään pidättäen.

Assistenttihajontaa (tai -hajoilua)

Osa assistenteista on selvästi suositumpia kuin toiset. Tähän vaikuttaa varmasti assistenttien puhuma kieli – osa opiskelijoista vierastaa selkkarien kirjoittamista englanniksi – ja ehkä myös assistenttien ohjaustyyli ja assistenttien antamat arvosanat. Viimeisimpää on pyritty yhtenäistämään yhteisellä arvostelumatriisilla, joka speksaa kuhunkin arvosanaan tarvittavat suoritukset niin labratyöskentelyn, tulosten ja tulostenkäsittelyn, kuin selostuksen muodonkin suhteen.

Kaikki ainelabran assistentit ovat opetusvelvollisia. Opetusvelvollisuus on täyspäiväiselle työntekijälle 5% työajasta eli 80 h. Lukuvuodelle 2014-2015 päätettiin, että opetusvelvollisuus on pääsääntöisesti 28 tuntia lähiopetusta. Loppu on tarkoitus käyttää valmisteluun ja palavereihin. Ainelabrassa opetusvelvollisuus on n. 10 työvuoroa eli 40 h. Tämä on kompromissi, ja se on kaikille huono. Assistentin on vaikea oppia kaikkia ~20 työtä, kun hän ohjaa vain kymmenen vuoroa vuodessa, ja assistentteja tarvitaan aika liuta. Tämä osaltaan vaikeuttaa tiedonkulkua ja johtaa siihen, että välillä labravuoroja on niukalti tarjolla – ja välillä vuoroille tulee vain 1-2 opiskelijaa, mikä taas laitoksen ja assistentin näkökulmasta on tyhjäkäyntiä.

Assistentti ei tutustu opiskelijoihin, koska naamat vaihtuvat työvuorolta toiselle.

Opiskelijat

Kun syyttävä sormi on kohdistettu puitteisiin ja opettajiin, lienee reilua puhua myös opiskelijoiden osuudesta.

On vaikea ohjata opiskelijaa, joka ei erota elektroniikan komponentteja toisistaan, jolla on työohje hukassa, ja joka on buukannut työvuoron alkamaan niin, että laboratoriotyö pitäisi saada menemään kahdessa tunnissa neljän sijaan. Assistenttia turhauttaa myös ohjata ihminen läpi vaikeasti työstä ja jäädä kuuntelemaan radiohiljaisuutta. Zeemanin ilmiön selostuksia palautuu suorastaan hämmentävän vähän siihen nähden, että palauttamatta sitä ei voi valmistua kandidaatiksi fysiikasta. Apua opiskelija ei silti kysy – hän hautoo tuloksia pari vuotta ja varaa sitten uuden laboratoriovuoron jollekin toiselle assistentille.

Opiskelijan esitiedot eivät välttämättä ole kunnossa. Joskus opiskelija tulee tekemään työtä – jopa valinnaista työtä! – jonka taitoja hänellä ei yksinkertaisesti ole. Transistorivahvistin on hieno työ niille, jotka osaavat mitoittaa vahvistimen, mutta sitä on turha tulla tekemään, jos vastinpiirin käsite on uppo-outo. Jos saa näppyjä tilastoista, Pulssilaskennan statistiikka ei ehkä ole voittajan valinta.

Useammin ongelma kuitenkin on, että kurssit on käyty vuosia sitten, ja sen jälkeen autuaasti haudattu. Jos kvanttimekaniikkaa ei ole käynyt alkua pidemmälle ja Zeemanin ilmiöstä on viimeksi kuullut neljä vuotta aiemmin, työtä on enemmän kuin jos labraan hakeutuu kun asia on tuoreessa muistissa. Kyseinen työ ei useimmille ole helppo jälkimmäisessäkään tapauksessa.

Disclaimer: Kirjoittaja on sekä suorittanut että ohjannut ainelabroja kritisoimillaan tavoilla.

6 thoughts on “Aineopintojen labrat: ongelmat

  1. Erittäin osuva kirjoitus cumulabrojen tilasta nimim. 13/14. enää Zeeman.

    Yksi hyvin vähän toimenpiteitä vaativa ja kaikkia hyödyttävä uudistus olisi sallia töiden tekeminen pareittain. Ryhmäpaine saa ainakin itseni pitämään aikatauluista paremmin kiinni, kun ei yksinkertaisesti kehtaa hidastaa myös kaverin edistymistä.

    Jos yksin tekemisen pointtina on osoittaa, että on kykeneväinen itsenäisiin mittauksiin ja selkkarin laatimiseen, niin parityömahdollisuuden voisi rajoittaa esimerkiksi pelkästään raportteihin. Neljästä selostuksesta saa kyllä jo riittävän hyvän kuvan henkilökohtaisesta osaamisesta.

    Jos taas pelkona on se, että työmäärä ei välttämättä jakaudu tasapuolisesti, vaan toinen parista pääsee työn läpi laiskottelemalla, voisi henkilökohtaiset raportit sallia myös vaikka mittaukset olisi tehty yhdessä. Huonoa paria tuskin otetaan enää seuraavalla kerralla mukaan.

    • Tämä on ihan totta, ja yksi asia joka on pohdinnassa. Joitain töitähän on jo teetetty ryhmätöinä, joskaan röntgendiffraktiota ei kukaan pitkään aikaan tehnyt, koska se olisi vaatinut ryhmän kokoamista ja proaktiivista ajan sopimista.

      Toisaalta paritöissä saatetaan menettää sitä, että jokaisen on pakko koskea laitteistoihin, vaikka sitten niin, että assari ohjaa kättä kyynärpäästä. En tiedä miten merkittävää tämä olisi. Ainelabrat, ainakaan nykymuodossaan, eivät ole se paikka jossa ahdistus kokeellista työtä kohtaan karisee jos siihen on taipuvainen… Toisaalta monille on ehdottoman hyödyllistä tuottaa tekstiä, sen verran paljon harjaannusta moni siihen näyttää tarvitsevan. Taaskaan en väitä, että ainelabrat tällä hetkellä oikeasti opettaisivat siihen. Kontribuutio-ongelmaa voi ehkäistä sillä, että kontribuutiot eritellään selkkarissa.

      Kirjotan/kirjoitamme vähän ajan päästä pidemmän kirjoituksen mahdollisista ratkaisuista, joten jos on asioita joita siinä haluttaisiin käsiteltävän, tähän saa mieluusti kommentoida.

  2. Itse olen miettinyt, että labrojen suoritusjärjestys voisi olla ennalta määrätty (ainakin osittain). Silloin vaikeusastetta voisi vähitellen nostaa ja opiskelija ei olisi ehkä aivan niin kauhuissaan kuin minä vuosi sitten.

    Mitä tulee assarien epätoivoon, raportin myöhästymisestä ei ole määrätty mitään sanktioita. Jos joka päivä arvosanasta katoaa pisteitä, se voi motivoida palauttamaan ainakin melkein ajoissa. Henkilökohtaisesti en tällä hetkellä kunnioita päivämääriä juurikaan, ja se on aivan oma häpeä. Joka kerta pitää pähkäillä uudelleen, mistä on kyse. Turhautuminen tässä asiassa ei siis koske vain assareita, mutta opiskelija voi oikeastaan syyttää vain itseään.

    • Tämä on ihan totta. Se sopii huonosti nykysysteemiin, jossa voi olla vaikea päästä tietylle vuorolle tiettyyn aikaan, mutta suositellun järjestyksen varmasti saa aikaiseksi helpostikin.

      Sanktiot ovat kaksipiippuisia. Ne motivoivat osaa, mutta assarille kirjanpidosta on lisätyötä. Sanktiothan (arvosanan alennus pykälällä per kaksi viikkoa) ovat siis aiemmin olleet käytössä, mutta käytännössä niitä ei enää ole.

  3. Tämäkin murheenkryyni on vihdoin ohitse ja maisterin paperit kourassa. Omalla kohdallani ainakin assarin asenteella oli mullistava vaikutus labrojen suorittamiseen (kiitos Inkeri!). Yritin toki itsekin valmistautua huolellisesti, mutta assistentin kannustava asenne auttoi suorittamaan viimeiset puuttuvat labrat melko tiukalla aikataululla. Edellisen kerran labrat kaatuivat siihen, että sain bumerangina englannin kielisen selkkarin, jossa ainoat vaaditut korjaukset olivat kielioppi- ja sanastokorjauksia. Tarkoituksenmukaista? Eipä varmaan. Motivoivaa? Ei ainakaan.

    Lisäksi ainakin opeopiskelijoilla tulee tällä hetkellä ongelmaksi se, ettei valinnaisista töistä löydy riittävästi sellaisia, johon olisi esitiedot oikeasti kunnossa. Assarin avulla onnistuin kuitenkin löytämään työn, josta sain viimeisetkin puuttuvat merkinnät. Erilaisella assarin asenteella olisin hajoillut varmasti vielä enemmän.

    Tsemppiä kehitystyöhön, suunta on oikea 🙂

    • Onneksi olkoon!

      Uudistustyössä aivan ensimmäisiä kysymyksiä on, mitkä ovat laboratoriotöille asetettavat tavoitteet? Olen melko varma, että englannin kielioppi ei ole kärkipäässä. Esitietokysymys tulee myös käsiteltäväksi. Opintovaatimusten muuttumisen (ja muutamien muidenkin syiden takia) huomattavan moni työ liittyy tällä haavaa muihin kuin pakollisiin aineopintojen kursseihin, mikä epäilemättä on aiheuttanut ongelmia muillekin kuin opelinjalaisille. Uudistuksessa ratkaistaan tämänkin probleema, tavalla tai toisella!

Leave a Reply to Eeva Gustafsson Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *