Aineopintojen laboratoriotyöt – kuulumisia

|

Kesän ainelabran tiiviskurssit ovat loppusuoralla. Tiiviskursseilta on kertynyt aika lailla kokemuksia, sekä onnistumisia että asioita, joissa on kehittymisen paikka:

+ Henki kursseilla on hyvä, ja opiskelijat ovat kokeneet vertaistuen ja (edes jossain määrin) ohjatun kirjoittamisen erittäin hyödylliseksi.

+ Selkkareita ja raportteja on valmistunut tasaiseen tahtiin, ja moni on saanut roikkuvan kurssin päätökseen.

+ Kurssille tultiin kovalla motivaatiolla. Kahdestakymmenestäkolmesta yksi kieltäytyi paikasta (uusi saatiin tilalle saman tien), yksi jätti tulematta ilmoittamatta ja yksi keskeytti.

+ Kurssilla tehtiin älytön määrä töitä. Moni opiskelija oli labrassa kellon ympäri kirjoittamassa. (Tämän voi laskea miinukseksikin.)

Miinukset:

– Kurssia järjestettäessä yllätti, kuinka paljon oli sellaisia tulijoita, joilla oli kaikki tai melkein kaikki muut opinnot paketissa, mutta laboratoriotöitä ei ollut aloitetukaan. Luulimme, että monilla olisi kurssi tauolla, mutta se olikin aloittamatta.

– Kaksi viikkoa on liian lyhyt aika aivan nollasta aloittamiseen useimmille. Mittaukset saadaan tehtyä, mutta osa raporteista ei vain ehdi valmistua.

– Yleensäkin kaikilla on hirveä kiirus koko ajan, sekä opettajalla että erityisesti opiskelijoilla.

Ensi syksy

Ainelabra tulee pyörimään normaalisti ensi syksyn. Lisäksi selvitämme, voidaanko tiiviskursseja järjestää lisää. Vahva suositus on, että kaikki, joilla on kurssi kesken, pyrkivät suorittamaan sen loppuun vuoden 2015 aikana.

Jos kurssi ei ole kesken, pääsääntöisesti sitä ei nyt pitäisi aloittaa. Uudenmuotoinen kurssi alkaa tammikuussa 2016. Uudet aineopintojen laboratoriotyöt suoritetaan kahdessa jaksossa, ja kurssista tulee nimenomaan kurssimuotoinen: sillä on alku, siellä käydään, ja siltä valmistutaan, kaikki lukujärjestyksen puitteissa. (Jos mahdollista, kurssi järjestetään myös kesällä, mutta tuolloinkin toki kurssina, ei irrallisina työvuoroina.)

Entä jos ei ole aloittanut mutta haluaa suorittaa kurssin syksyllä? Miksi sanomme, että pääsääntöisesti ei pitäisi aloittaa?

Käytännössä on osoittautunut, että hyvin, hyvin harvat opiskelijat tekevät kurssia puolessa vuodessa. Se on mahdollista – olemme juuri osoittaneet, että koko kurssi on mahdollista suorittaa kahdessa viikossa – mutta harvat tekevät niin. Opiskelijalle ei ole järkevää aloittaa nyt, tehdä paria laboratoriovuoroa ja miettiä sitten, miten tästä eteenpäin. Parempi on tulla uudelle kurssille ja suorittaa se kerralla.

Tiedämme kyllä, että parhaista yrityksistä huolimatta osalla varmasti jää kurssi vaiheeseen, ja se huomioidaan siirtymässä. Yritetään kuitenkin, että näin olisi mahdollisimman harvalla.

Kommenteissa voi kysyä omasta tai anonyymin kaverin puolesta mieltä painavia asioita. Niihin vastaillaan vielä juhannuksen alusviikolla, jonka jälkeen asiaan palataan elokuussa. Hyvää kesää!

Laskuharjoitusassarihaku 2015

|

Haluatko laitoksen kurssille assistentiksi? Nyt on hyvä – ja ensi vuotta ajatellen todennäköisesti ainoa – hetki hakea!

Assareita valitaan sekä vanhojen näyttöjen että haastattelun perusteella, joten sekä uusien että vanhojen olisikin nyt täytettävä e-lomake, jolla ilmaisevat kiinnostuksensa. Hakeneille ilmoitetaan kesäkuussa, ja työhaastattelut sijoittunevat elokuun toiselle viikolle (10.8.-14.8.).

Lompsi osoitteeseen https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/60863/lomake.html ja ilmaise mielenkiintosi!

Kenen kannattaa sitten hakea?

Tyypillisesti assareiksi on hakeutunut myöhäisen kandivaiheen ja varhaisen maisterivaiheen opiskelijoita. Jo toisen vuoden opiskelija voi kuitenkin olla hyvä assari peruskursseille. On tietenkin tärkeää osata opettavan kurssin asia, mutta vähintään yhtä tärkeää on asenne ja oppimishalu. Ensisijaisesti kursseille toivotaan ihmisiä, jotka voivat sitoutua ainakin puoleksi lukuvuodeksi kerrallaan, koska monet kurssit, kuten Mapu I/II ja peruskurssit VuKasta Säfoon muodostavat kokonaisuuksia. Joissain tapauksessa saatetaan tarvita assaria vain yhdelle kurssille.

Pelkästään arvosanojen perusteella ei siis palkata, vaan tärkeää on asenne ja motivaatio.

Ainelabra: ratkaisut

|

Kuten tuli dokumentoitua, aineopintojen laboratoriotöissä on valtaisa määrä ongelmia. Tästä olemme kaikki yhtä mieltä. Kysymys kuuluu, miten ne ratkaistaan.

Olemme päätyneet siihen, että kaikki laitetaan uusiksi. Tähän on nyt raivattu aikaa ja resursseja muun muassa perumalla ensi vuoden Arkipäivän fysiikkaa. (Tiedetään, tämä on varmasti suosittu päätös: vähemmän demoja ja enemmän ainelabraa! Jiihaa!)

Aineopintojen laboratoriotöiden uudistusta on pyöritelty pitkään, ja ratkaisuehdotuksia on saatu sekä opiskelijoilta, että henkilökunnalta. Suurin osa ratkaisuehdoksista on kuitenkin liittynyt siihen, miten nykymuotoisia labroja voisi parantaa. Tämä on helpolta näyttävä, ilmeinen ratkaisu: tehdään samaa kuin ennen, mutta paremmin. Toisaalta, jos halutaan tehdä mahdollisimman hyvä kurssi, miksi ottaa vanha pohjaksi? Laastaria ja kyynärsauvaa on jo kokeiltu. Been there, done that, have the half-finished selkkarit.

Vaihtoehto: Muu, mikä?

Jos nyt jätetään tarkastelusta ne “pikkuseikat”, että ainelabrat eivät toimi kurssina henkilökunnan ja opiskelijoiden näkökulmasta, niin on vielä yksi ongelma. Miten labrat tukevat fysiikan oppimista ja fyysikoksi kouluttautumista? Ainelabran oppimistavoitteet oli ehkä joskus määritelty, mutta historia on kätkenyt tämän tiedon visusti. Vaikka asia olisi joskus 70-luvulla ollut relevanttia tutkimus- tai työelämätaidoille, kokeellinen työskentely on ehtinyt hieman muuttua, kuten myös opiskelu.

Aineopintojen laboratoriotöistä tehdään täysin uusi kurssi, jonka suunnittelu lähtee siitä, että ensin mietitään, millaisia käytännön taitoja 2020-luvun fyysikon kandidaatintutkintoon pitää sisältyä. Tämä on tietenkin hieman vaikeaa, sillä tulevaisuuteen on vaikea nähdä, ja kurssin pitäisi palvella kaikkien kokeelliseen fysiikkaan ja opettajaksi suuntautuneiden, sekä kaikkien fysiikan pitkän sivuaineen lukevien opintoja. Esimerkiksi elektroonikon ja atmosfäärikön vaatimukset kokeellisille taidoille ovat toki varsin erilaisia, puhumattakaan fysiikan opettajasta. Eri alan fyysikot käyttävät eri ohjelmistoja, tekevät virheanalyysit eri tavalla, tarvitsevat tai ovat tarvitsematta tilastollisia menetelmiä ja varsinainen kokeellinen työ voi olla mitä tahansa märkälabran ja tietokonesimulaatioiden väliltä.

Saattaa hyvinkin olla, että uusissa töissä korostuu tutkittava ongelma eikä resepti, jolla saadaan pyydetyt mittaukset tehtyä. Tämä tarkoittaisi töiden viemistä siihen suuntaan, jollaisiksi perusopintojen labrat tehtiin: tässä on ilmiö, tutki sitä – tyyli vapaa mutta pakollinen.

Puhtaalta pöydältä aloittaminen tarkoittaa, että kaikkien töiden ei tarvitse olla suoritustavaltaan samanlaisia, vaan pyritään tekemään johdonmukaisesti etenevä polku, jossa taitoja karttuu ja vaatimukset kasvavat. Yritetään auttaa pientä fyysikkoa kasvamaan vähän isommaksi fyysikoksi, jolle voi antaa ongelman ratkaistavaksi ja saada vastaukseksi “en tiedä, mutta näin lähtisin liikkeelle selvittääkseni asian”. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että ongelmien on oltava yksinkertaisempia – kandivaiheen opiskelija ei varmasti pysty yksin tai edes kaverin kanssa päättelyllä selvittämään, millä tavalla kannattaa mitata ilmiöitä, joista sedät pokkasivat Nobelit kotiin. (Jos juuri sinä pystyt, sekin on ihan OK. Emme ole lainkaan huolissamme sinusta.)

Joka tapauksessa on selvää, että tehdään kurssi, jolla on alku, keskikohta ja loppu. Se suoritetaan alusta loppuun, eikä sitä jätetä vuosiksi hautumaan. Todennäköisesti kurssi tulee sisältämään ainakin jonkin verran ryhmätyötä, sillä harva kokeellista fysiikkaa työkseen tekevä tekee sitä yksin.

Tämän vaihtoehdon huonot puolet ovat seuraavat: emme voi kertoa nyt, millainen kurssi tulee olemaan. Se tiedetään syksyllä, ja uusi systeemi pyörähtää käyntiin näillä näkymin keväällä 2016. Vanha pidetään käynnissä siihen asti (ja ehkä vähän yli) ja siirtymä pidetään mahdollisimman lyhyenä.

Mitä opiskelijan tulee tehdä?

Jos ainelabrat ovat kesken, ne kannattaa suorittaa loppuun pika-pikaa. Tämähän nyt olisi joka tapauksessa tilanne: jos kandiksi tai maisteriksi valmistuminen on aineopintojen labroista kiinni, labrat kannattaisi suorittaa mahdollisimman rivakassa tahdissa vaikka uudistusta ei olisi näköpiirissä.

Jos labrojen aloittaminen on aikataulussa ensi lukuvuonna, nyt kannattaa nauttia luentokursseista ja kesälomasta ja palata kuulolle syksyllä. Tavoitehan on, että ainelabroista tehdään parempi kurssi kuin mitä se oli (ja oikeastaan rima on paljon tätä korkeammalla), joten nyt ei kannata tähdätä siihen, että saa kurssin aloitettua ennen kuin uuden kurssin muoto tiedetään, ellei aio myös saada kurssia loppuun. Siirtymävaihe tulee väistämättä ja korvaavuuksia mietitään koko prosessin ajan, mutta ehdoin tahdoin siihen väliin ei kannata änkeä.

Tiiviskursseille on valtavasti tunkua, ja kursseille pääsevät valitaan mahdollisimman pian. Tässä vaiheessa on selvää, että kursseille eivät pääse opiskelijat, joiden valmistuminen ei ole akuutisti siitä kiinni. Tämä on kurjaa, mutta kun tilaa on parillekymmenelle ja hakijoita tuplaten, näillä mennään.

Laskupajaprojekti ja pajaohjaaminen

|

Laskupaja edistyy. Vapaaehtoisvoimin pyörivä Laskupajaprojekti järjestää kokeiluluontoisen päivystyksen isoon laskariluokkaan (D208) huhtikuun ajaksi. Tarkemmat päivystysajat näkyvät kalenterista.

Ensi vuodelle järjestetään myös kurssi Pienryhmäohjaus fysiikassa (1 op), joka on tarkoitettu paitsi kurssiassistenteille, myös alkupään opiskelijoille, jotka ehkä eivät vielä ole valikoituneet kurssiassistenteiksi. Kurssiin sisältyy koulutusta ja pajaohjauksen harjoittelua. Ajatuksena on, että pajatoiminnasta ja assaroinnista kiinnostuneet saavat pehmeän laskun opettamiseen (ja opintopisteen), ja nämä näytöt toisaalta auttavat palkallisen assaripestin saamisessa tulevaisuudessa.

Työn teettäminen pelkkiä opintopisteitä vastaan ei tietenkään ole ongelmaton ratkaisu, ja siksi kurssi pidetään lyhyenä ja siihen sisältyy opiskelua. Kurssilta palkkatyöhön pääsy ei tietenkään voi olla automaatio, mutta toisaalta yhtä lailla itsestäänselvää on, että assariksi on helpompi palkata ihminen joka tunnetaan ja josta tiedetään, että hän pärjää.

Fakta on, että nykyinen assarijärjestelmä maksaa suunnilleen saman verran kuin pelkkä paja palkka-assareilla. Paja-assarien palkkaaminen on siis myös rahakysymys. Kursseilta ei varmastikaan pääsääntöisesti tulla irrottamaan assariresursseja, koska tietyt asiat kursseillamme toimivat hyvin. Pajamuotoinen ohjaaminen toimii todistetusti ainakin alkupään kursseilla, mutta nimenomaan näillä kursseilla laboratoriotyöt on integroitu kursseihin tiiviisti ja ne toimivat erinomaisesti. Näiden kurssien laskuharjoitukset voidaan muuttaa “kurssin sisäiseksi pajaksi” mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu hyvältä, että assistentit ovat sitoutuneet sekä laskarien että laboratoriotöiden ymmärtämiseen. Toisaalta korkeamman (esim. maisteri-) tason kurssien opettamisesta pajamuotoisesti on rajallisesti kokemuksia ainakin fysiikassa. Kommentteihin saa linkata vastaantulevia tutkimuksia aiheesta.

Opiskelijat kokevat pajaohjauksen hyödylliseksi myös silloin, kun pajaohjaajalla ei ole ollut vastauksia. Yhdessä tekeminen on opettavaista joka tapauksessa. On kuitenkin varmasti myös raja, jonka jälkeen pajaohjaajasta ei hirveästi ole hyötyä – toisen vuoden teoreetikon apu elektroniikan syventäviin kursseihin tai päinvastoin ei todennäköisesti enää mene edes vertaistuen piiriin, joten ennen kuin syventäviltä kursseilta irrotetaan resursseja pajaohjaukseen, pitää katsoa, kannattaako se kokonaisuuden kannalta.

D208:ssa on joka tapauksessa ensi maanantaista lähtien päivystys, joka kattaa melkein kaikki tunnit, kun ohjattua opetusta ei ole. Menkää ja opiskelkaa!

Ilkka, Inkeri ja fysiikan oppiainevastaava Hanna Vehkamäki ovat myös tavattavissa opetuksen kehittämisen proffakahveilla perjantaina 27.3. opiskelijahuoneella.

Aineopintojen laboratoriotyöt: tiiviskurssit

|

Tämä ei ole luvattu merkintä Aineopintojen laboratoriotöihin liittyvien ongelmien pitkän tähtäimen ratkaisuista. Pikemminkin nämä kesän tiiviskurssit ovat laastari ja kyynärsauva. Joskus niitäkin tarvitaan.

Fysiikan aineopintojen laboratoriotyöt I-II -kursseja voi suorittaa kesällä 2015 tiiviskursseilla. Tiiviskurssit ovat tarkoitetut erityisesti opiskelijoille, joiden valmistuminen on viivästynyt tai uhkaa viivästyä laboratoriotöiden puuttumisen vuoksi. Jos tilaa on, kursseille voidaan ottaa myös muita kiinnostuneita, erityisesti jos heillä on painavat syyt kurssin suorittamiseen kesällä.

Ensimmäinen tiiviskurssi järjestetään 18.-29.5. ja toinen 1.-12.6. Molemmat kurssit kestävät kaksi viikkoa, ja niihin kuuluu laboratoriotöiden suoritus sekä ohjausta tulosten käsittelyyn ja raporttien/selostusten kirjoittamiseen. Kahden viikon puitteissa siis myös palautetaan selostukset kaikista töistä. Jos laboratoriotöistä on aiempia suorituksia, niitä ei tarvitse tehdä uudestaan. Valmistautumalla huolellisesti ja tekemällä pitkää päivää voi kuitenkin jopa kaikki 14 työtä suorittaa kurssin puitteissa.

Tiiviskurssi on erinomainen tapa saada roikkuvat opinnot pakettiin.

Kurssille ilmoittaudutaan osoitteessa https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/59334/lomake.html (Päivitys 15.4.2015: Tiiviskursseille päässeet on valittu ja kaikille hakeneille ilmoitettu päätöksistä.)

Kursseille hyväksytyille ilmoitetaan viimeistään huhtikuun lopussa.

Aineopintojen labrat: ongelmat

|

Yksi kandidaatintutkinnon murheenkryyneistä on kurssipari nimeltä Aineopintojen laboratoriotyöt I-II. Nämä ovat kurssit, joihin todellakin kiteytyy lausahdus “kaikki kurssit ehtii suorittaa ennen kuin valmistuu”.

Aineopintojen laboratoriotyöt pitäisi suorittaa kolmantena opiskeluvuotena. Kun tarkastellaan 2008-2011 aloittaneita fysiikan pääaineopiskelijoita, mediaaniaika kurssin AOL I suorittamiseen oli lähes neljä vuotta (47 kuukautta) opintojen aloittamisen jälkeen, ja AOL II valmistui vastaavasti hieman yli neljän vuoden päästä (49 kuukautta). Luvut ovat suuntaa-antavia ja poissaolovuosia sen paremmin armeijan kuin muiden syiden takia ei ole huomioitu. Hälyttävää on kuitenkin se, että kaikista näinä vuosina aloittaneista opiskelijoista vain 35 on läpäissyt AOL I:n ja 25 AOL II:n.

Kun tarkastellaan edellisen neljän vuoden (2004-2007) aikana aloittaneita, AOL I suoritettiin keskimäärin 52 kuukauden ja AOL II keskimäärin 58 kuukauden jälkeen, suorittaneita oli yhteensä 65 ja 63. Käytännössä siis puolet ainelabran suorittaneista on suorittänut sen viidennen opintovuoden loppupuolella tai sen jälkeen.

Ainelabrat ovat siis vaikeuksissa. Mistä tämä johtuu?

Työtavoista

Mitenköhän kultaisella 90-luvulla valmistuttiin, kun labroja piti suorittaa enemmän ja jokaisesta piti kirjoittaa selostus? Ainakin jotkut vanhemmat tutkijat valittelevat nykyisestä pullamössösukupolvesta.

Totuus kuitenkin on, että ainelabrojen suoritustapa on kehno. Varaa itse, yksin, itsellesi laboratoriovuoro, valmistaudu siihen itse, suorita työ itsenäisesti, kirjoita itse selostuksesi ja tee siihen tarvittavat muokkaukset, pidä itse huolta siitä, että suoritat kaikki työt, ja kun kurssi on suoritettu, jalkaudu vastuuopettajan luo pyytämään arvosanaa. Jos tarvitset vertaistukea, etsi sitä itse. (Facebookissa on muuten ryhmä, joka auttaa.)

Aikatauluttomat kurssit jäävät helposti venymään ja vanumaan. Tyypillisesti näin ajatellaan käyvän graduille. Jos gradua ei tee tutkimusryhmään, ja jos sen tekemisen aikana erehtyy töihin joista maksetaan, gradu jää tekemättä. Meillä on kuitenkin myös opiskelijoita, joilla on gradu tehtynä mutta aineopintojen laboratoriotyöt puuttuvat.

Kurssien työt vanhentuneita sisällön ja laitteistojen puolesta

Osa töistä on selvästikin vanhentuneita. Elektroniikalla on suhteettoman iso painoarvo. Tiettyjä asioita, kuten komponenttien juottamisen opettelu, on karsittu, mutta edelleen kaksi kahdeksasta pakollisesta työstä käsittelee elektroniikkaa, vaikka elektroniikan kurssi ei ole pakollinen. (Mittausmenetelmät on, joten operaatiovahvistin-työn voidaan argumentoida liittyvän siihen. Etäisesti.) Valinnaisia elektroniikan töitä on lisäksi pari (Loogiset peruselementit ja Transistorivahvistin).

Useat säteilytöissä aiemmin käytetyt standardilähteet ovat ajan saatossa puoliintuneet pois (tarkoitan sinua, natrium-22!) Kalibrointi onnistuu toki edelleen, mutta eihän tämä hirveän ajanmukaista kuvaa anna. Ylipäätään monet työt eivät varsinaisesti opeta fysiikkaa – laitteiston kanssa tappeleminen on toki olennainen osa soveltavaa fysiikkaa, mutta ei pääasia.

Ainelabrat pitäisi uudistaa, ja laboratorion esimieskin on tästä tietoinen. Jostain syystä kurssiuudistus valuu kuitenkin aina to do -listan häntäpäähän. Ja kuten kaikki tiedämme, kyllähän to do -listalla mittaa on, sen tyhjenemistä ei kannata odottaa henkeään pidättäen.

Assistenttihajontaa (tai -hajoilua)

Osa assistenteista on selvästi suositumpia kuin toiset. Tähän vaikuttaa varmasti assistenttien puhuma kieli – osa opiskelijoista vierastaa selkkarien kirjoittamista englanniksi – ja ehkä myös assistenttien ohjaustyyli ja assistenttien antamat arvosanat. Viimeisimpää on pyritty yhtenäistämään yhteisellä arvostelumatriisilla, joka speksaa kuhunkin arvosanaan tarvittavat suoritukset niin labratyöskentelyn, tulosten ja tulostenkäsittelyn, kuin selostuksen muodonkin suhteen.

Kaikki ainelabran assistentit ovat opetusvelvollisia. Opetusvelvollisuus on täyspäiväiselle työntekijälle 5% työajasta eli 80 h. Lukuvuodelle 2014-2015 päätettiin, että opetusvelvollisuus on pääsääntöisesti 28 tuntia lähiopetusta. Loppu on tarkoitus käyttää valmisteluun ja palavereihin. Ainelabrassa opetusvelvollisuus on n. 10 työvuoroa eli 40 h. Tämä on kompromissi, ja se on kaikille huono. Assistentin on vaikea oppia kaikkia ~20 työtä, kun hän ohjaa vain kymmenen vuoroa vuodessa, ja assistentteja tarvitaan aika liuta. Tämä osaltaan vaikeuttaa tiedonkulkua ja johtaa siihen, että välillä labravuoroja on niukalti tarjolla – ja välillä vuoroille tulee vain 1-2 opiskelijaa, mikä taas laitoksen ja assistentin näkökulmasta on tyhjäkäyntiä.

Assistentti ei tutustu opiskelijoihin, koska naamat vaihtuvat työvuorolta toiselle.

Opiskelijat

Kun syyttävä sormi on kohdistettu puitteisiin ja opettajiin, lienee reilua puhua myös opiskelijoiden osuudesta.

On vaikea ohjata opiskelijaa, joka ei erota elektroniikan komponentteja toisistaan, jolla on työohje hukassa, ja joka on buukannut työvuoron alkamaan niin, että laboratoriotyö pitäisi saada menemään kahdessa tunnissa neljän sijaan. Assistenttia turhauttaa myös ohjata ihminen läpi vaikeasti työstä ja jäädä kuuntelemaan radiohiljaisuutta. Zeemanin ilmiön selostuksia palautuu suorastaan hämmentävän vähän siihen nähden, että palauttamatta sitä ei voi valmistua kandidaatiksi fysiikasta. Apua opiskelija ei silti kysy – hän hautoo tuloksia pari vuotta ja varaa sitten uuden laboratoriovuoron jollekin toiselle assistentille.

Opiskelijan esitiedot eivät välttämättä ole kunnossa. Joskus opiskelija tulee tekemään työtä – jopa valinnaista työtä! – jonka taitoja hänellä ei yksinkertaisesti ole. Transistorivahvistin on hieno työ niille, jotka osaavat mitoittaa vahvistimen, mutta sitä on turha tulla tekemään, jos vastinpiirin käsite on uppo-outo. Jos saa näppyjä tilastoista, Pulssilaskennan statistiikka ei ehkä ole voittajan valinta.

Useammin ongelma kuitenkin on, että kurssit on käyty vuosia sitten, ja sen jälkeen autuaasti haudattu. Jos kvanttimekaniikkaa ei ole käynyt alkua pidemmälle ja Zeemanin ilmiöstä on viimeksi kuullut neljä vuotta aiemmin, työtä on enemmän kuin jos labraan hakeutuu kun asia on tuoreessa muistissa. Kyseinen työ ei useimmille ole helppo jälkimmäisessäkään tapauksessa.

Disclaimer: Kirjoittaja on sekä suorittanut että ohjannut ainelabroja kritisoimillaan tavoilla.

Palautetta pajalaskareista

|

Kuten edellisessä blogauksessa kerrottin, Fysiikan laitoksen Sähkömagnetismi -kurssilla otettiin taas askel kohti pajamaisia laskuharjoituksia. Muutokseen liittyen opiskelijoilta kerättiin kurssipalautetta (kuten laitoksen perusopetuksessa yleensäkin tehdään, aina kun kursseilla kokeillaan jotain uutta).  Palautetta pajalaskareista antoi lähes 90 % kurssille aktiivisesti osallistuneista (69 kpl), joten otos on hyvin edustava.

Kysymys kuului:”Kurssilla luovuttiin ryhmäkohtaisista laskaritilaisuuksista. Mitä mieltä olet uudistuksesta?”

Noin 55 % vastanneista piti muutosta onnistuneena, 15 % taas näki edellisen systeemin toimivampana. Noin 30 % näki muutoksessa sekä hyviä että huonoja puolia tai ei muuten kokenut uutta järjestelyä paremmaksi tai huonommaksi kuin entistä.

Positiivisten kommenttien yhteiset piirteet tiivistyvät seuraavissa vastauksissa:

Se oli toimiva uudistus, tilaisuuksia kysyä assareilta apua oli ikään kuin enemmän.

Toimii hyvin, 2 tuntia laskareissa olisi liian vähän, nyt saa assariapua koko keskiviikkoiltapäivän ja perjantain laskupajassa

Uudistus on hyvä, koska voin valita vapaasti, milloin menen laskupajaan.

Sekä-että -vastauksissa nousi esiin samoja hyviä puolia kuin yllä, mutta huonona puolena monet mainitsivat ruuhkan, joka laskupajassa oli toisinaan vallinnut (etenkin alkupuolella kurssia ja ohjausajan alkaessa). Tätä osattiin hieman pelätä, ja pohdimmekin onko jatkossa tarvetta ohjata opiskelijoita käymään pajassa hieman porrastetusti.

Muutokseen kielteisesti suhtautuneiden kommenteissa yhdistävänä tekijänä voi nähdä kaipuun pienempiin ryhmiin:

Kun tehtäviä käytiin laskareissa läpi, oli vaikea seurata, kun paikalla oli niin paljon ihmisiä.

Huono uudistus. Ryhmäkohtaisissa laskareissa saisi paremmin apua, ja pienempi ryhmä on parempi oppimisympäristö.

Uudessa systeemissä laskarisalissa kieltämättä on paljon enemmän väkeä kuin ennen ja on ymmärrettävää, että järjestely ei ole kaikille optimaalinen. Pian alkavalla Säteilykentät ja fotonit -kurssilla laskarit pidetään pitkälti samanlaisina kuin nyt, mutta on mahdollista, että sinne tulisi myös pienempi ryhmä (tätä kirjoitettaessa asia on vielä ratkaisematta).Sitä voisivat hyödyntää kaikki, mutta tietysti erityisesti he, jotka kaipaavat pienempää ja rauhallisempaa laskaritilaisuutta.

Yleiskuva palautteesta siis on positiiviinen ja pajamaiset laskarit tuntuisivat sopivan monille hyvin. Ennustaisinkin järjestelyn vakiintuvan käyttöön tulevina lukuvuosina ainakin fysiikan suurilla peruskursseilla. Saattaisipa systeemi sopia joillain aineopintojen kursseillakin käytettäväksi.

Aluksi se hieman pelotti, koska ajattelin laskaritilaisuuksien olevan aina aivan täysiä ja näin ollen assareiden avun olevan hakusessa. Uudistus näytti kuitenkin toimivan ja sain paljon uusia laskarikavereita

Sähkömagnetismin laskareista entistä pajamaisemmat

|

Uuden vuoden kunniaksi kehitys kehittyy, ja kevään 2015 sähkömagnetismin laskareista tulee entistä pajamaisemmat. Muutos ei ole suurensuuri – jo aiemmin on toki ollut sallittua käydä useammissa laskareissa. Opiskelijoilla on kuitenkin aiemmin ollut “oma” laskariryhmä. Jatkossa omaa on vain laboratorioryhmä, ja assistentit päivystävät luokassa D208 keskiviikkoisin klo 12-16 ja perjantaisin klo 10-12.

Syitä muutokselle on kaksi. Ensinäkin keskiviikon iltaryhmä (klo 16-18) ja torstain aamuryhmä (klo 8-10) ovat olleet epäsuosittuja, ja on järkevämpää siirtää assareiden työpanosta sellaisiin aikoihin, jossa oikeasti on kysyntää. Iltaryhmän ajatus on ollut tarjota ryhmä myös opiskelijoille, jotka eivät pysty osallistumaan päiväryhmiin, mutta kun syksyn ryhmän osanottajilta kysyttiin, kuinka monelle eivät muut ajat käyneet, tällaisia osanottajia ei löytynyt.

Toisekseen palautteessa on käynyt ilmi, että pelkästään keskiviikkoon ja torstain varhaisiin tunteihin keskittynyt opetus koettiin liian aikaiseksi – opiskelijat halusivat apua myös sellaiseen ajankohtaan, jolloin ovat jo kerenneet tutustua tehtäviin enemmän. Nyt pajaa on siis sekä heti luentojen päälle, että parin päivän tuumaustauon jälkeen.

Labraryhmät jatkavat vanhaan malliin, ja assarit tarkastavat edelleen myös labraryhmänsä laskuharjoitukset.

Huom! Kurssille ilmoittautuminen tapahtuu normaalisti WebOodissa. Uudistus ei kerennyt ryhmäjakoon asti. Labraryhmä pitää edelleen paikkansa, mutta osa laskariajoista ei. Tästä ei ilmoittautujan tarvitse sen enempää välittää – laskarisalissa saa tosiaan istua niin monena tuntina kuin haluaa.

Assarikoulutus kantaa hedelmää

|

Lukuvuodelle 2014 on tehty muutamia uudistuksia, jotka ovat vaikuttaneet siihen, kuinka assareita valikoidaan kursseille. Assareitahan on kahdensorttisia – niitä, joilla on opetusvelvollisuus, eli jotka on palkattu tutkimustyöhön mutta pääsevät tai joutuvat myös opettamaan, ja niitä, jotka palkataan tuntiopettajiksi. Tänä vuonna opetusvelvollisuuksia tarkasteltiin keskitetysti, jonka jälkeen palkattiin tuntiopettajia sen verran kuin lisäkäsipareja tarvittiin. Sekä syksy että kevät pyrittiin hoitamaan kerralla kuntoon, vaikka pientä hienosäätöä toki tulikin.

Aikaisemmin tunnolliset luennoijat ovat toki rekrynneet itselleen opetusvelvolliset hyvissä ajoin mahdollisuuksien mukaan, mutta assareita on etsitty myös juuri ennen kurssin alkua – tai pahimmillaan sen jo alettua. Tästä pyrittiin siis pääsemään eroon. Lisäksi assareita päätettiin kouluttaa, koska on aika paljon vaadittu, että vaikka vain toisen vuoden opiskelija osaisi toimia luokkatilanteessa erinomaisesti ilman, että hänelle annetaan vinkkejä siitä, mitä “erinomaisesti” tarkoittaa. Aloitimme pienesti: syksyn perus- ja aineopintojen keskeisten kurssien assistenteille tarjottiin lyhyt kolmen tunnin tietopaketti siitä, mitä heiltä odotetaan.

Koulutuksen painopiste oli työkaluissa. Miten autat parhaiten opiskelijaa? Kuuntele huolella kysymys ja mieluusti toista se, jotta varmistat vastaavasi oikeaan asiaan. Jos pystyt, auta opiskelijaa eteenpäin kysymällä kysymyksiä, jotka auttavat häntä oivaltamaan asian itse. Anna apua sen verran kuin tarvitaan, mutta jätä onnistumisen ilo opiskelijalle. Älä ota käyttöön sellaisia matemaattisia työkaluja, joita opiskelija ei ymmärrä. Älä sano “tämähän on helppoa” saati “triviaalia” – kun ongelma on ratkennut, voit ehkä todeta, että eihän se niin vaikeaa ollut, mutta asiat ovat helppoja vasta jos ne osaa.

Koulutuksessa puhuttiin myös valmistautumisesta. Lähes kaikilla kursseilla oli käytössä laskaripalaveri, josta assistentit saivat etukäteen apua ja tukea tehtäviin. Yhteys luennoitsijoihin on siis ollut auki, ja assistentit ovat voineet miettiä laskaritehtäviä ja niiden kytkeytymistä luentoihin yhdessä luennoitsijan kanssa. Lisäksi puhuimme siitä, miten tehdä itsestä helpostilähestyttävä – alkaen siitä, että jos pöydässä on tilaa, opiskelijan viereen voi istua. Helpottaa jutustelua eikä käy selänkään päälle.

Oliko tästä sitten hyötyä?

Assistenttien suoriutumista voidaan arvioida esimerkiksi kurssipalautteen avulla. Kurssipalautteessa opiskelijat vastaavat muun muassa väittämään “Assistentin tapa selittää auttoi minua oppimaan” asteikolla 1-5, jossa 1 = täysin eri mieltä ja 5 = täysin samaa mieltä. Vastaukset lajitellaan assistenteittain. Tämä tarjoaa mahdollisuuden arvioida (toki karkeasti) kuinka hyödylliseksi assistentin toiminta koetaan.

Viime vuonna assistenttien saamat arviot ovat yleisesti pyörineet välillä 2,5-4,0. Muutama supertapaus on saanut nelosen ylittäviä keskiarvoja, ja ikävä kyllä myös muutamia toisen ääripään tapauksia on löytynyt. Haluamme tietenkin tarjota opiskelijoille riittävän hyvää opetusta. Ennen koulutuksia asetimme tavoitetasoksi, että saisimme karsittua kolmosen alittavat suoritukset pois.

Tämä onnistui. Assarit ovat saaneet tänä vuonna poikkeuksellisen hyvää palautetta, ja mikä tärkeämpää, heikommat suoritukset ovat näiltä kursseilta lähes karsiutuneet. Yksikään koulutuksessa ollut assistentti ei jäänyt alle 3,4:n, ja huippuja on tullut entistä enemmän. Rehellisyyden nimissä on toki myönnettävä, että assarien lukumäärä on niin pieni ja datassa niin paljon muitakin muuttujia, että minkäänlainen tilastollinen tarkastelu ei onnistu. Myöskin koulutuksen väliin jättäneet ovat suoriutuneet hyvin (lähes poikkeuksetta ylittäneet tavoitetason), eli varmasti myös kursseilla oleva henki, hyvät assaritoverit ja vaativat luennoitsijat ovat itsessään vaikuttaneet.

Isoille perus- ja aineopintojen kursseille on toki myös valikoitu opetusvelvollisista innokasta väkeä, ja tuntiopettajille oli tänä vuonna haastattelu. Tilanne ei siis ole vertailukelpoinen tilanteeseen, jossa luennoitsija juoksee viisi minuuttia ennen luennon alkua pitkin käytävää vapaaehtoistamassa ihmisiä, jotka eivät ehtineet piiloutua. Toisaalta nimenomaan näille kursseille on aiemminkin palkattu paljon tuntiopettajia ja otettu innokkaita opetusvelvollisia, joten samaakin porukkaa on paljon mukana.

Pajapilottien antia

|

Pajapiloteista kerättiin palaute, jonka perusteella mietitään jatkoa. Pajatoiminnasta on saatu positiivista palautetta ja sen perään on pitkään kyselty, joten tästä on hyvä lähteä miettimään, minkälaisena Fysiikan laitoksen pajatoiminta palvelisi parhaiten mahdollisimman montaa opiskelijaa.

Pajassa kävi varsin nopeasti selväksi, että “yleisassarista” on hyötyä vieressäkulkijana ja tuutorina – ihmisenä, joka voi lähestyä ongelmaa eri kannalta. Valmiita ratkaisuja assistentilla ei ole tarjota, eikä assistentin usein ole mahdollista edes suoraan nähdä, kuinka itselle vieraan tehtävän ratkaisu menee. Tällaista ongelmaa ei tietenkään kurssikohtaisessa pajassa ole, koska sellaisessa assarin eteen tulee paljon rajallisempi määrä ongelmia, hän on usein käynyt laskaripalaverissa kuulemassa mitä luennoitsija on hakenut takaa, ja hänellä pitäisi jopa olla valmiit mallit.

Toisaalta monia auttaa jo se, että saa viereen jonkun miettimään yhdessä, joten ajatusta pajasta ei haudata sillä perusteella, että assari ei voi osata kaikkea.

Pajatoiminnan selvittäminen etenee seuraavasti: luemme huolella läpi saadun palautteen ja kysymme sekä muilta Kumpulan laitoksilta että muista yliopistoista, joissa on vastaava systeemi fysiikassa, miten kaikenlaiset ikävät pikkujutut kuten aikataulut ja raha-asiat saadaan hoidettua. Sen jälkeen lähdetään selvittämään, kuinka laajaan päivystykseen on resursseja – ja millaista tukea päivystäville assareille pitää järjestää, jotta päivystyksestä on mahdollisimman suuri hyöty mahdollisimman isolle osalle opiskelijoita.