Science fiction: valheita ja unelmia

Science fiction, tuo nörttien lempigenre ja hipsterien printtipaitojen tekstien lähde.Scifistä on viimeisten parin vuosikymmenen aikana tullut hyvin suosittua ja etenkin genren elokuvia tuotetaan kiihtyvällä tahdilla. Mistä tämä johtuu? Miksi etenkin Yhdysvalloissa tieteisfiktio jaksaa kiinnostaa?

Thomas M. Disch esittää kirjassaan The Dreams Our Stuff is Made Of: How Science Fiction Conquered the World syitä sille, miksi scifi on kirjallisuutena suosittua. Hänen argumenttinsa sopivat mielestäni myös genren elokuviin, onhan niistä todella moni tehty nimenomaan kirjallisuuden pohjalta. Dischin mukaan yhdysvaltalaiset arvostavat valehtelua enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Scifi on hänen mukaansa paras taidemuoto valheiden kertomiseen, perustuuhan koko genre mielikuvitukselle. Scifissä on kuitenkin aina jokin linkki todellisuuteen, jolloin nämä ”valheet” eivät tunnu täysin epärealistisilta, vaan uskottavilta.
Suhteellisen kärjekäs väite, eikö?

Mietitäänpä tätä siis vähän lisää. Scifi, kuten muutkin kuvitteellisille elementeille perustuvat genret, tarjoaa mahdollisuuden etäistää itsensä todellisuudesta ja sen ongelmista ja ehkä jopa käsitellä näitä toisesta perspektiivistä. Scifi luo kuvaa siitä, millainen tulevaisuutemme voisi olla. Tuo kuva voi olla positiivinen, tai ahdistaa koko kansakunnan koska vuonna X kaikki on yhtä synkkää dystopiaa. Kuvitteellisen voi luokitella valheeksi, koska se ei ole täyttä totta, jolloin scifin tarjoamat mahdolliset tulevaisuudenkuvat ovat eräänlaisia valheita.

Yhdysvaltojen historiassa, etenkin politiikan saralla on tunnetusti kerrottu paljon valheita. Kansalaiset eivät oikeastaan luota hallitukseensa lainkaan, eikä ihme. Ei tarvitse kuin avata ensimmäinen eteen sattuva historiankirja tai illan tv-lähetys ja pääsee todistamaan millaisia valheita mikäkin poliitikko on tällä kertaa suoltanut. Teapot Dome –skandaalista Hillaryn sähköposteihin, Yhdysvallat näyttäisi harrastavan valehtelua. Se, arvostetaanko tätä valehtelua oikeasti on tietysti toinen kysymys. Rehellisyys on usein nähty yhtenä perinteisenä yhdysvaltalaisena arvona, joten Dischin väitettä ei kannata ottaa kovin vakavasti. Koska valehtelu näyttäisi kuitenkin olevan niin perustavanlaatuinen osa koko yhteiskuntaa, ei ole ihme että kuvitteellisella hölynpölyllä voi saavuttaa suosiota.

Dischin mukaan yhdysvaltalaiset kasvatetaan unelmilla (make-believe). ”Amerikkalainen erityislaatuisuus” ja se kuuluisa ”American dream” ovat olleet kansakunnan perusta jo sen alkuajoista saakka. Kirjallisuus, elokuvat ja televisio-ohjelmat luovat kuvaa siitä, että unelmista voi tulla totta. Ja kukapa ei haluaisi uskoa unelmiinsa? Disch väittää, että scifi on paras keino kertoa sellaisia valheita, joita yhdysvaltalaiset haluavat kuulla ja joihin he nimenomaan haluavat uskoa. Scifi tarjoaa mahdollisuuksia, luo kuvaa tulevaisuudesta ja kaikesta siitä, mitä ihminen voi saavuttaa. Kyllä minäkin haluan uskoa siihen, että vielä joskus minulla voi olla sarkastinen robottiystävä tai että voin lentää Marsiin iltakahville. Vielä on toivoa, vielä on mahdollisuus tehdä ihan mitä vain.

Dischin väitteet ovat hyvin mielenkiintoisia ja herättävät ainakin keskustelua, jos eivät muuta. Jokaisella meistä on oikeus uskoa juuri siihen, mihin haluamme. Scifi tuntuu tarjoavan sisältöä näihin unelmiin, olivat ne sitten valheita tai eivät. Se, mihin tieteisfiktio tulevaisuudessa kehittyy, on mielenkiintoinen ajatus. Ja se, kuinka kauan ihmisiä jaksaa kiinnostaa taas yksi uusi supersankarielokuva…

”Live long and prosper!”
Outi Immonen

Tekstin lähteenä on Thomas M. Dischin kirja The Dreams Our Stuff is Made Of: How Science Fiction Conquered the World, vuodelta 1998 (Touchstone, New York).

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *