University of Helsinki
Kaikille avoimia ulkoliikuntapaikkoja on Suomessa tuhansia. Nämä vapaasti käytettävät ja monipuolisesti erilaisia käyttäjiä palvelevat liikkumisympäristöt ovat yhdenvertaisten liikkumismahdollisuuksien selkäranka. Rakennettujen liikkumisympäristöjen, kuten liikunta- ja toimintapuistojen, käyttäjämäärien, käyttäjätyyppien sekä käyttötapojen seuranta on kuntien liikuntapalveluille tuttu haaste. Tämä haaste ilmenee varsinkin alueilla, joilla ei ole vakituista henkilökuntaa paikalla.
YLLI-hankkeen tutkijat pyrkivät vastaamaan tähän haasteeseen jalkautumalla helmikuussa 2021 Jyväskylän Huhtasuon ja Helsingin Kontulan aleilla oleville liikuntapaikoille suorittamaan havainnointia alueiden käyttötavoista ja käyttäjämääristä. Halusimme laajentaa ymmärrystämme siitä, ketkä käyttävät lähiöiden liikkumisympäristöjä, miten niitä pääasiassa käytetään ja miten käyttötavat vaihtelevat eri kellonaikoina ja viikonpäivinä. Havainnoinnin tuottama tieto voi auttaa liikuntapaikkojen saavutettavuuden ja houkuttelevuuden kehittämisessä. Systemaattisesti toteutettuna havainnoinnin avulla voidaan tuottaa aikasarjatietoa myös erilaisten toimenpiteiden vaikuttavuudesta alueiden käyttöön.
SOPARC-havainnointimenetelmä YLLI-hankkeen tutkimuksessa
Jotta usean havainnoinnin tuottama tieto olisi mahdollisimman luotettavaa, on havainnoinnit toteutettava systemaattisesti. YLLI-hankkeen havainnoinneissa käytettiin System for Observing Play and Recreation (SOPARC)-protokollaa. SOPARC on puistojen käyttäjien fyysisen aktiivisuuden ja liikkumisen kontekstin havainnointiin suunniteltu menetelmä, joka perustuu havaintoalueilla olevien ihmisten laskemiseen ja heidän pääasiallisen toimintansa sekä havainnointialueen olosuhteiden havainnointiin tiettynä ajankohtana (McKenzie et. al. 2006). Esimerkki havainnointialueista on nähtävissä kuvassa 1.
YLLI-hankkeen tutkimuksessa havainnointimenetelmää muokattiin hankkeen tavoitteita tukevaksi ja suomen olosuhteisiin soveltuvaksi. Valitsimme ennakolta Huhtasuolta ja Kontulasta havainnointikohteet, jotka jaettiin pienempiin havainnointialueisiin. Jokaiselta havainnointialueelta kirjattiin tiettynä ajankohtana liikuntaympäristöön liittyviä olosuhteita sekä käyttäjien määrä, heidän sukupuolensa ja ikäryhmänsä.
Havainnointialueet havainnoitiin yksi kerrallaan. Havaintokohteen kaikki alueet havainnoituaan tutkija siirtyi seuraavaan havaintokohteeseen ja kiersi näin kaikki kohteet ennalta sovitussa järjestyksessä. Havainnointi toistettiin jokaisella havaintoalueella neljä kertaa päivässä neljänä päivänä viikossa. Kyseisen havainnointikertojen määrän on todettu tuottavan vertailukelpoiset tulokset myös useammin toteutettujen havainnointikertojen kanssa (14 kertaa päivässä, 7 päivänä viikossa) (Cohen et al. 2011). Havainnoinnit toteutettiin helmikuussa 2021, ja ne uusitaan vielä kesällä 2021 vuodenaikojen vaikutusten vertailua varten.
Havainnointikohteita sekä Jyväskylästä että Helsingistä
Havainnoitavaksi valittiin Helsingistä Kontulan läheisyydestä Kelkkapuisto, Kurkimäen liikuntapuisto, Vesalan liikuntapuisto, Leikkipuisto Lampi ja Kontulan Liikuntapuisto (ks. kuva 1). Jyväskylän Huhtasuolta havainnoitiin Huhtasuon liikuntapuisto, Huhtasuon yhtenäiskoulun piha (iltaisin ja viikonloppuisin), Kangaslammen toimintapuisto, Huhtasuon senioripuisto ja Pupuhuhdan toimintapuisto.
Valitut ympäristöt tarjoavat monipuolisia liikkumismahdollisuuksia. Varustuksia ovat alueesta riippuen hiekka/nurmi/tekonurmikentät, koripallokentät, tenniskentät, leikkitelineet, ulkokuntosalilaitteet, miniareenat ja muut vastaavat liikkumisympäristöt. Seuraavassa on esitelty havainnointikohteet lyhyesti.
Talvella suurin osa havaintokohteista oli pääosin luistelu- ja jääkiekkokäytössä. Moni muu osa alueista, kuten mahdolliset nurmialueet ja koripallokentät olivat lumen peitossa ja siten lähes käyttämättä. Alla esitellyissä tuloksissa käyttäjät havainnoitiin pääosin jääalueilla, alueiden reiteillä tai alueilla olevissa lumikinoksissa (lapset). Koska suurin osa vaihtelevista liikkumismahdollisuuksista oli talvella vaikeasti tai mahdottomasti saavutettavissa, käsitellään tekstin tuloksissa havaintokohteita kokonaisuuksina, eikä yksittäisien havaintoalueiden tarkkuudella.
Jyväskylässä myös Huhtasuon senioripuisto ja Pupuhuhdan toimintapuisto valittiin havainnoitaviksi siitä huolimatta, että alueet ovat talvikunnossapidon ulkopuolella. Halusimme nähdä, onko alueilla käyttäjiä tästä huolimatta. Senioripuiston alue oli täysin lumen peitossa, eikä siellä havaittu ketään kierrosten aikana. Pupuhuhdan toimintapuistossa oli lumessa useita käytön jälkiä ja alueelle tulevaa kevyen liikenteen väylää oli esimerkiksi käytetty pulkkailuun. Havainnoituja ihmisiä Pupuhuhdan toimintapuistossa oli kuitenkin vain 3. Näin ollen Senioripuiston ja Pupuhuhdan toimintapuiston alueet on jätetty laskennallisista keskiarvoista. Huhtasuon yhtenäiskoulun pihaa ei havainnoitu arkipäivisin, joten sekin on jätetty pois keskiarvolaskuista.
Luistelu suosituin harrastemuoto
Havainnointiajankohtana sää oli kylmä. Jyväskylässä havainnointipäivien aikana oli keskimäärin -13 astetta pakkasta, kylmimmän mitatun lämpötilan ollessa -20,9 astetta. Helsingissä vastaavat lukemat olivat -10,4 ja -17,9 astetta pakkasta. Tämä todennäköisesti vaikutti laskevasti ihmisten ulkona liikkumiseen ja siten myös alla oleviin tuloksiin.
Kun lasketaan yhteen kaikkien havainnointikertojen (16) ihmismäärät, eniten käyttäjiä oli Kontulan liikuntapuistossa, jossa havainnoitiin yhteensä 501 henkilöä. Täydet 16 kertaa havainnoiduista ja ainakin joiltain osin talvikunnossapidetyistä alueista vähiten ihmisiä havainnoitiin Kangaslammen toimintapuistossa, jossa havainnoitiin yhteensä 46 henkilöä. Luistelumahdollisuuksia tarjoavissa liikuntapuistoissa (ka. 271) oli enemmän ihmisiä pääasiassa leikki- ja mäenlaskualueita tarjoaviin (ka. 168) havaintokohteisiin verrattuna. Luistelu, jääkiekko ja erilaiset leikit olivat suosituimmat pääasialliset aktiviteetit havaintokohteissa.
Yksittäisten havaintokertojen keskiarvoja tarkastellessa suosituin liikuntaympäristöjen käyttöaika oli iltapäivä 15:30-17:30 (ks. Taulukko 1).
| Havainnointikohde | Aamu | Keskipäivä | Iltapäivä | Ilta |
|---|---|---|---|---|
| Huhtasuo, Jyväskylä | ||||
| Huhtasuon liikuntapuisto | 1 | 12 | 25 | 23 |
| Huhtasuon yhtenäiskoulu | 0 | 0 | 5 | 2 |
| Kangaslammen toimintapuisto | 0 | 5 | 3 | 1,5 |
| Kontula, Helsinki | ||||
| Kelkkapuisto | 1 | 16 | 50 | 28 |
| Kurkimäen liikuntapuisto | 1 | 10 | 21 | 14 |
| Vesalan liikuntapuisto | 11 | 10 | 14 | 6 |
| Leikkipuisto Lampi | 10 | 5 | 3 | 1 |
| Kontulan liikuntapuisto | 17 | 24 | 61 | 24 |
Sukupuolten välisessä vertailussa miehet käyttivät naisia useammin jääalueita tarjoavia liikkumisympäristöjä. Leikkipuistotyyppisillä alueilla havainnoitiin enemmän naisia. Kontulan kelkkapuisto tarjoaa talvella lähinnä mäenlaskuun ja kävelyyn liittyviä liikkumismahdollisuuksia, ja tässä kohteessa naisten ja miesten määrä oli lähellä toisiaan viikon ajalta tarkastellessa (Kuva 2).
Käyttäjien ikäluokkien välisessä vertailussa liikuntaympäristöjen suurimmaksi käyttäjäryhmäksi nousivat alle 18-vuotiaat käyttäjät lähes kaikilla alueilla (Kuva 3). Iäkkäiden (yli 60-vuotiaiden) määrä oli alhainen. Heitä havainnoitiin lähinnä kohteissa, joissa havainnointialueina oli myös reittityyppisiä alueita kuten hiihtolatuja tai kävelyteitä. On luonnollista, että iäkkäät eivät harrasta jääaktiviteetteja muiden ikäryhmien tavoin. Kun luisteluolosuhteet olivat selkein havaintokohteiden tarjoama liikuntamahdollisuus, jää iäkkäiden osuus vähäiseksi.
Talvi luo omat erityispiirteensä liikkumisympäristöille
Talvisissa olosuhteissa liikuntapuistot tarjoavat ihmisille luistelumahdollisuuksia, ja niitä käyttävät varsinkin nuoremmat ikäluokat ja miehet. Miehet pelaavat alueilla tyypillisesti jääkiekkoa ja naiset harrastavat vapaata luistelua. Havainnointien perusteella on tärkeää tarjota sään salliessa asukkaille luisteluolosuhteita, sillä kysyntää selvästi on olemassa.
Luisteluolosuhteiden ohella talvisin käytettävissä olevia liikuntamahdollisuuksia liikunta- ja toimintapuistoissa tarjoavat esimerkiksi ulkokuntosalit sekä leikkitelineet. Leikki- ja kiipeilytelineiden ohella myös lumikinokset osoittautuivat yhdeksi lasten liikkumisympäristöksi rakennetuilla liikuntapaikoilla. Lumihuoltoa suunnitellessa voi olla hyödyllistä sijoittaa esimerkiksi lumikinosten paikka mahdollisimman turvalliselle alueelle, eikä esimerkiksi autotien ja parkkipaikan välille. Lumikinokset voi sijoittaa myös varsinaisten suorituspaikkojen läheisyyteen, mikä mahdollistaa useamman lapsen harrastamisen samanaikaisesti eri ympäristöissä yhden vanhemman valvonnassa.
Lumi ja talviset olosuhteet vaikeuttavat useiden liikkumisympäristöjen käyttöä talvisin. Moni alue on täysin lumen peitossa ja siten käytännössä käyttömahdollisuuksien ulkopuolella. Esimerkiksi ulkokuntosalialueet ovat kuitenkin laitteiden toimintakyvyn puolesta käytettävissä myös talvisin. Usein alueiden käyttäjämäärä ei kuitenkaan itsessään riitä pitämään aluetta lumesta puhtaana. Suuret lumimassat heikentävät ulkokuntosalialueiden käytettävyyttä, ja voivat estää niiden käytön. Mahdollisuuksien mukaan ainakin kulkuväylät ulkokuntosalilaitteille on hyvä pitää avoinna myös talvisin. Varsinkin COVID19-poikkeustilan aikana ulkokuntosalilaitteet mahdollistavat turvallisen tavan toteuttaa lihaskuntoharjoittelua.
Koronaviruksen aiheuttama poikkeustila saattoi myös vaikuttaa esimerkiksi iäkkäiden vähäiseen havainnointiin. Myös hankkeessa kerätyn puhelinhaastattelun perusteella ihmiset välttävät ihmisiä yhteen kerääviä liikkumiskohteita pandemian aikana. Kontaktien välttämisen ohella suurimmalle osalle ikääntyvistä talvisten liikuntapuistojen tarjoamat luistelu-, mäenlasku- ja muut kiipeilyleikkimahdollisuudet eivät sovellu esimerkiksi kaatumis- ja loukkaantumisriskin myötä. Heille kävely- ja hiihtoreittien ylläpito sekä esimerkiksi ulkokuntoilulaitteet ovat myös talvella käytettävissä ja potentiaalisia olevia liikkumisympäristöjä.
Kirjoittajat:
Janne Pyykönen & Ilkka Virmasalo (Jyväskylän yliopisto)
Tämä blogikirjoitus on aiemmin julkaistu 18.3.2021 YLLI-projektin blogissa.
Lähteet:
McKenzie, T., Cohen, D., Sehgal, A., Williamson, S. & Golinelli, D. 2006. System for Observing Play and Recreation in Communities (SOPARC): Reliability and Feasibility Measures. Journal of Physical Activity 3(1), 208-222.
Cohen, D., Setodji, C., Evenson, K., Ward, P., Lapham, S., Hillier, A. & McKenzie, T. 2011. How Much Observation Is Enough? Refining the Administration of SOPARC. Journal of Physical Activity 8(8), 1117-1123.