University of Helsinki
Ensimmäisessä blogitekstissämme käsittelimme havainnointia avoimien liikuntapaikkojen kävijämäärien seurannan välineenä. Samaan tiedonintressiin on hyödynnetty myös teknisempää apuvälineistöä – ranskalaisen Eco-counter –yhtiön Pyro-Box –laitteita. Laite on infrapunatunnistimella varustettu, varsin huomaamaton harmaa laatikko, joka on kokemuksiemme mukaan kohtalaisen helppo asentaa erilaisiin kiinnityspaikkoihin joko ruuvaamalla tai metallisilla pannoilla. Pyro-Box on ympäri maailman laajasti käytetty jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden määrän mittausväline (väylällä tapahtuva liikennevirta), mutta ainakaan kirjallisuuden perusteella saman tyyliseen avoimien paikkojen kävijöiden laskentaan, kuin meillä oli tarkoitus, niitä ei juuri ole käytetty.
Pyro-Boxit valikoituivat mittausvälineiksemme tarjouskilpailun perusteella. Muut saadut tarjoukset eivät vastanneet tarpeitamme. Toinen, kamerateknologiaan ja hahmontunnistukseen perustuva järjestelmä, olisi vaatinut verkkovirran, eikä se olisi välttämättä toiminut pimeissä ulkotiloissa. Kolmas vaihtoehto oli järjestelmä, jossa laskuri vaati toimiakseen kohdistetun vastakappaleen, jonka asennukseen ei kohteissamme monestikaan ole mahdollisuutta. Myös sähköverkosta riippumaton laskentatulosten automaattinen tiedonsiirto eco-visio-verkkopalveluun tuki Pyro-Box-laitteiden valintaa. Valitun laitteiston etuna onkin helppo asennettavuus ja ympäristötekijöiden hyvä siedettävyys. Lämpöä havainnoiva infrapunajärjestelmä kertoo myös liikkeen suunnan. Laitteita hankittiin kaikkiaan kuusi kappaletta, joista kolmea on kierrätetty kahden viikon jaksoissa erilaisissa mittauspisteissä Kontulassa ja kolmea Huhtasuolla.
Käyttökokemuksia
Mittarit asennettiin ensimmäisen kerran joulukuun alussa 2020 ja tutkimuskäyttöön ne ovat nakutelleet dataa joulukuun puolesta välistä eteenpäin – nyt huhtikuun 2021 alussa on menossa kahdeksas kahden viikon mittausjakso. Kontulassa mittarit ovat kiertäneet alkuperäisen idean mukaisesti niin, että ne ovat kaikki samassa ”kohteessa” (esim. Kontulan liikuntapuisto, Kelkkapuisto, Leikkipuisto Lampi). Kohteita, joissa mittarit kiertävät, on viisi, eli nyt jo kolmannessa kohteessa mittarit ovat toistamiseen. Jyväskylän Huhtasuollakin oli alun perin saman kaltainen suunnitelma, mutta talviajan epäsuotuisat olosuhteet useilla alueen liikuntapaikoilla ovat ohjanneet strategiaa kokeilevampaan suuntaan. Tämä kirjoitus käsittelee lähinnä Jyväskylän kokemuksia.
Kuten todettu, on laitteiden asentaminen yleensä varsin helppoa. Huhtasuon kohteissa kiinnityspaikat ovat olleet aina lyhtypylväitä tai puita, joihin ruuvi- ja pantakiinnitykset sujuvat helposti. Kontulassa on kiinnityksiä myös liikuntapaikkoja ympäröiviin verkkoaitoihin. Tällöin käytetään yleensä aidan toiselle puolella tulevaa vastalevyä, johon laitteen kiinnityskehikko ruuvataan. Laitteen mittasäde ei ole kovin leveä, joten korkeuden kanssa pitää olla tarkka, että pienemmätkin kulkijat tallentuvat. Toisaalta mittari saattaa liian matalalle kohdistettuna laskea ohittajan molemmat jalat omiksi tapauksikseen. Pientä harjoittelua vaati myös mittarien kiinnityskehikoiden ruuvikiinnitteisessä asennuksessa se, ettei kehikkoa pidä ruuvata liian tiukalle, jolloin se vääntyy, eikä laitteen lukkosalpa mene enää kiinni.
Omia haasteitaan on tarjonnut runsasluminen talvi 2020 – 2021. Muutamassa kohteessa anturien reikiin on pyryttänyt lunta tai laitteiden päälle on aurattu lunta, niin että mittaus on häiriintynyt. Joissakin kohteissa asennuspaikat ovat olleet ojien takana syvässä hangessa. Vaihtelevissa kosteus- ja lämpötilaolosuhteissa ongelmia aiheutti ajoittain myös laitteiden jäätyvät lukkopesät.
Pyro-boxien mittaustuloksia voi seurata vuorokauden viiveellä yhtiön verkkopalvelusta, eco-visiosta, josta käsin myös hallinnoidaan mittarien tietoja. Järjestelmään liittyy myös mobiiliapplikaatio. Selainpohjaisen verkkopalvelun toiminnassa ei sinänsä ole ollut huomautettavaa, mutta sen raportointiominaisuudet eivät ole kovin hyvin vastanneet tämän projektin tarpeita. Mobiiliapplikaation toiminta on ainakin tähän saakka ollut puutteellista. Applikaatio ottaa suoran bluetooth-yhteyden laitteeseen ja datayhteyden verkkopalveluun. Sen avulla pitäisi esimerkiksi pystyä päivittämään laitteiden sijainnit kentältä ja lisäämään sovelluksella otettuja valokuvia verkkopalveluun. Nämä ominaisuudet eivät kuitenkaan ole toimineet kuin satunnaisesti: sijainnit ja kuvat on yleensä pitänyt päivittää ”manuaalisesti” selaimen kautta.
Etenkin mittausurakkamme alkuvaiheessa mittarit tuottivat päänvaivaa tutkijoille ja laitteen toimittajalle rekisteröimällä ohituksia huomattavasti enemmän kuin niitä oikeasti tapahtui – mittarivirhe oli oletettavasti pahimmissa tapauksissa jopa tuhatkertainen (kymmeniä tuhansia rekisteröintejä paikoissa, joissa se oletettavasti on enimmillään noin kaksi sataa). Virheet todennettiin myös mobiiliapplikaation kautta reaaliaikaisesti seuraamalla. Ongelmaa selvitettiin maahantuojan ja valmistajan kanssa, mutta selkeää syytä ei ole tähän mennessä löytynyt – asennuskohteessa esiintyvät sähkökentät tai epänormaalit lämpötilavaihtelut ovat tällä hetkellä vahvistamaton syy haasteille. Mystiseltä ongelmat vaikuttivatkin: joskus, mutta ei aina, auttoi mittarilaitteen vaihtaminen; joskus paikan muuttaminen, vaikka pari metriäkin.
Mittaamisesta saatuja kokemuksia
Mittarin tuottama data on lukumäärä tunneittain mittarin ohittaneista ihmisistä (ja joskus todennäköisesti myös eläimistä). Mittarin edestäpäin ohittaneet rekisteröidään kulkeneen ”IN”-ja takaapäin ohittaneet ”OUT”-suuntaan. Se, mitä luvut sitten kertovat on eri asia. Selkeimpiä tapauksia ovat olleet kevyen liikenteen väylät ja kuntopolut: mittarit on yleensä helppo asentaa ja luvut kertovat ohitusten määrän, joskin havaitsimme, että rinnakkain kulkevat ihmiset aikaansaavat monesti vain yhden havainnon. Tulkinnanvaraisuutta on kuntopolkujen (talvella lähinnä latuja, mittausajankohtana myös Helsingissä) ohitusten tulkinnassa ”kävijämääränä” – sijainnista riippuen jokin osa havainnoista on aina samojen liikkujien rekisteröintiä eri kierroksilla.
Vielä ensimmäisen mittausjakson aikana lumen määrä Jyväskylän lentoaseman mittauspisteessä 0 – 10cm, eivätkä kelit etenkään ennen joulua suosineet ulkoliikuntaa. Joulun tietämiltä alkoi kuitenkin Keski-Suomessa parin kuukauden viileä ja erittäin runsasluminen jakso. Ensimmäisellä kierroksella mittareita sijoitettiin vielä sellaisiin kohteisiin kuin pumptrack-polkupyörärata ja Frisbeegolf-rata. Ensin mainitussa jo vähäinenkin lumen määrä tarkoitti, ettei sitä käytännössä käytetty, mutta frisbeegolf-radalla laskuriin tallentui vielä joulun jälkeenkin kymmeniä ohituksia päivässä.
Vielä toiselle mittausjaksolle mittarit vietiin Pupuhuhdan ”digipuistoon”, eli leikkipuiston ja toimintapuiston yhdistelmään. Tavoitteena oli rajata eri sisääntuloista alueelle tulleiden määrä. Vuodenvaihteen mittausjaksolla alueella tallentui vielä jonkin verran liikettä, mutta havaintojemme ja mittaustulosten perusteella suurin osa ohituksista tuli alueelle johtavalla kevyen liikenteen väylällä pulkkailusta, mikä toki on erinomainen liikkumismuoto. Varsinaisen talvikunnossapidon ulkopuolella olevassa puistossa itsessään ei kuitenkaan jälkien tai havainnointiemme perusteella runsasta käyttöä talvisaikaan ole. Olemmekin tammikuun puolesta välistä huhtikuun alkuun mitanneet lähinnä latuina ylläpidettyjä kuntoratoja sekä alueen kevyen liikenteen väyliä. Näissä kohteissa mittaukset onnistuivatkin hyvin – ainoastaan muutamat edellä mainitut, runsaasta lumen tulosta johtuneet häiriöt haittasivat mittauksia ajoittain myös näissä sijainneissa.
Huhtasuon mittauskohteista yksikään ei ole sillä tavalla aidattu alue, että kävijöitä voitaisiin laskea portin ohituksista. Jääkiekkokaukalo on periaatteessa tällainen, mutta siinäkin käytännössä kaukalosta ulospäin aukeava veräjä estää onnistuneen mittauksen. Saman tyylisen problematiikkaan olemme törmänneet Kontulassakin, sellaisissa paikoissa, jossa kulku edellyttää portin aukaisua ja sulkemista. Kenttien ja avoimempien harrastusalueiden mittaamisessa onkin jouduttu tyytymään intuition, logiikan ja mahdollisesti kenttähenkilökunnan tietämyksen perusteella haarukoituihin ratkaisuihin. Erilaisiin mittareiden asennuskohteisiin ja mitattaviin alueisiin liittyy kuitenkin aina epävarmuustekijöitä, joihin liittyvää validointia emme ole vielä ehtineet tekemään.
Tuloksia
Mittarit siis antavat verkkopalvelun välityksellä ulos raakadataa (rekisteröidyt ohitukset kulkusuunnittain eriteltynä per tunti), joka ei vielä sellaisenaan ole kovin informatiivista. Sen käsittely tutkimukselliseksi aineistoksi on monivaiheinen prosessi – ja on vielä kesken. Erilaisten asennuskohteiden piirteet ja esimerkiksi mittausajanjakson keskimääräinen säätila vaikuttavat tuloksiin. Ensimmäisiä havaintoja Jyväskylän Huhtasuon alueen eri paikkoihin liittyvästä fyysisestä aktiivisuudesta voidaan kuitenkin esittää. Myöhemmin voidaan verrata eri kohteissa tapahtunutta vaihtelua esimerkiksi kesäisessä ja talvisessa säässä.
Kuvassa 4 mittauspisteet on tyypitelty kuuteen luokkaan ja tarkasteltu aktiivisuutta eri vuorokauden aikoina näiden tyyppien mukaan. Viivadiagrammin kuvaajat ovat pääosin varsin samanmuotoisia: huippuajat osuvat yleisesti alkuiltapäivään. Kevyen liikenteen väylien ja urheilukenttien (oikeastaan urheilukenttä, koska ainoa aktiivinen kohde on ollut Huhtasuon liikuntapuiston kaukalo) käyttö alkaa aktivoitua aikaisemmin aamulla (koululaisliikunta), kuin esimerkiksi kuntoratojen ja leikki/toimintapuistojen. Varsinaisista liikuntapaikoista etenkin kaukalon käytössä näyttäisi olevan selvä piikki alkuillasta ja kuntoradatkin täyttyvät uudestaan, kun työtätekevätkin ehtivät harrastamaan. Kevyen liikenteen väylien hiljeneminen jo klo 15 eteenpäin kertonee ahkerimman käyttäjäkunnan olevan muita kuin työssäkäyviä. Normityöajan ja aktiivisuuden suhteen selventämiseksi pitää aineisto jakaa vielä viikonpäiviin ja viikonloppuihin.
PS. Ai niin, se otsikossa mainittu poliisi. Yleisesti ottaen mittarien kanssa puuhastelu ei ole herättänyt kovinkaan paljoa mielenkiintoa, ainakaan avointa, yleisössä, vaikka usein operoidaan hyvinkin julkisilla paikoilla. Huhtasuolle johtavan valtaväylän varressa, melkein ajoradalla, lumikasan päällä keikkuva asennushenkilö reppuineen kuitenkin herätti virkavallan kiinnostuksen siinä määrin, että ohi ajettuaan peruuttivat kyselemään millä asialla oltiin. Vakuuttelu asian hyvyydestä meni kuitenkin läpi ja projekti sai jatkua.
Kirjoittajat
Ilkka Virmasalo & Janne Pyykönen, Jyväskylän yliopisto
Tämä blogikirjoitus on aiemmin julkaistu 9.4.2021 YLLI-projektin blogissa.